Voiskohan tää olla se oikea?

Ollaan tunnettu puoli vuotta ja vakavampaan suuntaan menossa hetki hetkeltä.

Mies on jotenkin aivan uskomaton. Se puhuu, halaa, suukottelee, kuuntelee ja ymmärtää. Antaa vapauden toteuttaa mun omia unelmia, tukee ja kannustaa. Vaikka ollaan täysin erilaiset, aivan ääripäistä, se ei tunnu estävän. Hän saa olla mitä on ja sama toisinpäin.

Ollaan kuin teinit, saatetaan maata neljä tuntia kietoutuneina toisiimme, keskustellen syvällisiä tai nauraen jollekin tyhmälle läpälle. Kaikki toimii. Paitsi että..ei asuta samassa maassa. Eurooppalaisia kummatkin mutta jossain vaiheessa täytyisi palata omiin kotimaihin. Mitäs sitten?

Halusin vaan jakaa mun onnen, jotenkin oon niin täynnä iloa nyt että ihan sisällä kuplii.