Lue keskustelun säännöt.
Aikuiset kaverit jättivät porukasta, mitä tehdä?
06.05.2018 |
Arvoisat av-mammat, osaisitteko auttaa? Meillä on sellainen nyt jo keski-ikäisten vanhojen opiskelukavereiden porukka, joka on vuosia pitänyt yhtä. Työelämään on menty, perheitä on perustettu, lapsia on kasvatettu näiden vuosien aikana.
Nyt minulle selvisi, että tämä porukka pitää yhtä myös ilman minua. Näin facebookissa videon, jossa muut ovat pitämässä hauskaa. Minua ainoana ei ole kutsuttu mukaan.
Koska emme tiedä, miksi minua ei kutsuttu, niin meidän on ehkä turha arvailla sitä. Mutta kysyn nyt, että pitääkö minun tehdä jotain tälle? Annanko olla vai kysynkö suoraan, miksi ei kutsuttu? Loukkaannunko ja panenko kaikki välit poikki?
Loukkaantuisitko sinä?
Kommentit (711)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti kiinnostaisi kyllä tietää vastaajien iät. Tuntuu todella oudolta, että nelikymppiset edelleen viettävät kaikki juhlat, reissut, tapahtumat jne. JOKAIKINEN kerta sillä koko porukalla, joka on muodostettu 25 vuotta sitten. Ne vastaajat, jotka kivenkovaan väittävät, että tämä on mahdollista, ja jos kutsua kaikkiin tapahtumiin ei tule, niin se kiusaamista, niin minkä ikäisiä te olette? Perheettömät opiskelijat osa-aikatyössä ehkä pystyvät moiseen sitoutumiseen, mutta nelikymppisten ystävysten kuviot ovat yleensä niin täynnä kaikkea mahdollista, että paljon tehdään myös pienemmissä ryhmissä eikä sellaisesta näin verisesti loukkaannuta. Huhhuh.
Meidän kaveriporukassa suunnitelmat esitettään kaikille ja ne osallistuu ketkä pääsee/haluaa. Ketään ei jätetä kutsumatta. Kyllä loukkaantuisi todella ap:n kaltaisesta tilanteesta.
Toki kahdenkesken välillä myös tavataan, mutta usein silloinkin on kutsu esitetty kaikille. Ikää meidän työkaveriporukassa 30-40 v.Eli joka uusi vuosi, juhannus, vappu, joulu, koulujen lomat, kaupunkitapahtumat, viikonloput jne. te tarkistutatte aina koko kaveriporukalta suunnitelmanne? Ei ole mitään vakiintuneita tapaamisia, joihin kaikki yrittävät tulla, mutta muuten tiedetään, että esim. spontaanit reissut Tallinnaan eivät ole Reetan juttu?
En ole se kelle vastasit, mutta. Monet juhlapyhät tietenkin menee perhepiirissä, mutta yhteisessä viestiryhmässä tiedotetaan jos suunnitellaan jotain porukalla. Toki kahden, kolmen kesken tavataan spontaanisti. Muuten tosiaan ilmoitus: tällöin ja tällöin, saa liittyä seuraan, ketkä pääsee. Sitten porukkaa ilmoittautuu ja yleensä estyneet myös ilmoittavat, että seuraavalla kerralla sitten. Kaikki saavat tiedon, aika laajakin porukka ja vaihteleva kokoonpano toteutuu.
Introvertin painajainen. Mitään ei saa suunnitella etukäteen, jos ei kutsu kaikkia mukaan. Ja joo, on introverteilläkin opiskeluporukoita ja muita kaveriporukoita. Introverttiys ei ole synonyymi epäsosiaalisuudelle.
Tossa oli ketju jos leipoo ja vie maistiaisia duuniin niin pitääkö leipoo gluteenitonta jos töissä on yks keliaakikko. Ja hyvä ehdotus oli et keliaakikko tuo sit omat leipomukset.
Voisko se introvertti tuoda bileisiin jonkun hyvän ystävän tueksi, vähän kuin omat eväät mukaan kun tietää olevansa allerginen.Ei introvertti kaipaa mitään tukihenkilöä tai opaskoiraa.
Google on keksitty, käytä sitä ennen enempiä aivopieruja.
No mitä sitten valitat jos ei seura eikä ideat kelpaa. Montako introverttia tarvitaan vaihtamaan hehkulamppu? No totta kai vain se yksi mutta siitä syystä, että hän pitää lampun kannasta kiinni ja odottaa, että maailma pyörii hänen ympärillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaisia ystäväporukoita ihmisillä on, kun niin kovin moni tuntuu ajattelevan, että YKSI henkilö haluaa savustaa AP:n tai yleisemminkin jonkun yhden porukasta pois? Itsellä ensimmäinen ajatus on kyllä päinvastainen, siis että sen yhden käytöksessä on jotain, joka ärsyttää ihmisiä laajemminkin. Ei välttämättä niin, että hän on yleisesti ottaen hirveä ihminen, vaan että hän ei vain sovi niiden muiden porukkaan syystä tai toisesta. Minä ainakin olen ystävä myös sellaisten ihmisten kanssa, joista joku muu ystäväni ei pidä. Monenkin. On jotenkin ihan absurdi ajatus, että yksi ihminen käännyttää kaikki yhtä raukkaa vastaan. Varmasti sitä tapahtuu, että jossan riitatilanteessa valitaan puoli. Silloin ajattelen, että valitaan se, joka on itselle läheisempi.
Musta on ihan luonnollista, että kaveriporukoissa on eri kerroksia, ainakin itsellä ne muodostuu pitkälti siitä, että on pari ystävää, jotka tuo mukaan omia ystäviään jne. Jolloin joidenkin kanssa on tietysti läheisempi. Jos itse on se, joka tippuu pois, niin ei vain ole kuulunut niihin läheisiin. Niin on käynyt itsellenikin, ja jälkikäteen ajateltuna todella hyvä, ettei minua pidetty väkisin siellä reunoilla roikkumassa, koska ajatukset ja mieltymykset eivät osuneet yksiin. Silloin tietysti olo oli loukattu juurikin siksi, että luulin olevani läheisempi joillekin kuin olinkaan.
On hiukan kaukaa haettua ajatella, että kellään muulla ei ole _mitään_ sitä yhtä vastaan, ja joku yksittäinen hirviöalfa vain savustaa silti ihmisen ulos porukasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on käynyt usein näin 42 elinvuoteni aikana.
Eniten häiritsee kyllä se, että joka jengissä on aina se alfajäsen, joka suunnilleen päättää, kuka saa kuulua jengiin ja kuka ei. Jos tämä riitaantuu yhden kanssa, ei kukaan puolusta sitä, jonka alfajäsen savustaa ulos jengistä. On vain pyhä hiljaisuus, kun jengi jatkaa tapaamisiaan salassa siltä poispotkitulta. Joskus joku postaa someen näistä tapaamisista, mutta kukaan ei edes mieti sen poispotkitun tunteita. Vain alfajäsenen tunteilla tuntuu olevan väliä.
Että kyllä naiset osaa olla paskoja toisiaan kohtaan.
Ja lisään nyt vielä tähän sen, että usein sitä poispotkittua kyllä tavataan ilman tätä alfajäsentä pienemmällä porukalla tai kahden kesken, mutta ei vahingossakaan mainita, mitä kaikkea kivaa on isolla porukalla sen alfajäsenen kanssa puuhailtu. On juhlaa jos jonkinmoista ja yhtäkkiä kukaan ei puhu niistä sinulle mitään, koska sinä et ole enää osa sitä ydinjengiä ja kaikki muut kollektiivisesti nuolevat alfajäsenen persettä viimeiseen saakka.
... kuka tuossa toisaalta on se säälittävä?
Itse en tunne yhtäkään "alfajäsentä". Ne jäivät yläasteelle ja harvemmalla on ylempi korkeakoulututkinto - ei niin että tuo mitään merkkaisi. Alfasta minulle tulee mieleen eräs sellaisena itsensä näkevä sääliö valtionpäämies... tai oikeastaan kaksi.
Mieluummin olen outsider kuin ruskeakieli.
Vierailija kirjoitti:
Mulle on käynyt usein näin 42 elinvuoteni aikana.
Eniten häiritsee kyllä se, että joka jengissä on aina se alfajäsen, joka suunnilleen päättää, kuka saa kuulua jengiin ja kuka ei. Jos tämä riitaantuu yhden kanssa, ei kukaan puolusta sitä, jonka alfajäsen savustaa ulos jengistä. On vain pyhä hiljaisuus, kun jengi jatkaa tapaamisiaan salassa siltä poispotkitulta. Joskus joku postaa someen näistä tapaamisista, mutta kukaan ei edes mieti sen poispotkitun tunteita. Vain alfajäsenen tunteilla tuntuu olevan väliä.
Että kyllä naiset osaa olla paskoja toisiaan kohtaan.
Jos ap ei ole sosiaalisesti täysi puusilmä, niin kai hän olisi 25 vuoden aikana tunnistanu omasta ystäväporukastaan tällaisen päsmärin? Nythän ei hänen mukaansa mitään tällaista ole, eikä koskaan neljännesvuosisadan aikana ole mitään riitojakaan ollut kenenkään 8 naisen välillä.
Tässä ketjussa ollaan oltu sitä mieltä, että hyvälle ystävälle kyllä pitää uskaltaa mainita välittämisen osoituksena mainita tämän alkoholiongelmasta, negatiivisuudesta jne. Minä mainitsin joskus olevani huolestunut siitä, että ystävä vaikuttaa masentuneelta ja toivovani hänen hakevan apua. Tämän seurauksena ystävä suuttui pahasti ja ystävyyssuhde jäähtyi pahasti ennen kuin lopulta päättyi kokonaan. Nämä eivät ole kovin helppoja juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti kiinnostaisi kyllä tietää vastaajien iät. Tuntuu todella oudolta, että nelikymppiset edelleen viettävät kaikki juhlat, reissut, tapahtumat jne. JOKAIKINEN kerta sillä koko porukalla, joka on muodostettu 25 vuotta sitten. Ne vastaajat, jotka kivenkovaan väittävät, että tämä on mahdollista, ja jos kutsua kaikkiin tapahtumiin ei tule, niin se kiusaamista, niin minkä ikäisiä te olette? Perheettömät opiskelijat osa-aikatyössä ehkä pystyvät moiseen sitoutumiseen, mutta nelikymppisten ystävysten kuviot ovat yleensä niin täynnä kaikkea mahdollista, että paljon tehdään myös pienemmissä ryhmissä eikä sellaisesta näin verisesti loukkaannuta. Huhhuh.
Meidän kaveriporukassa suunnitelmat esitettään kaikille ja ne osallistuu ketkä pääsee/haluaa. Ketään ei jätetä kutsumatta. Kyllä loukkaantuisi todella ap:n kaltaisesta tilanteesta.
Toki kahdenkesken välillä myös tavataan, mutta usein silloinkin on kutsu esitetty kaikille. Ikää meidän työkaveriporukassa 30-40 v.Eli joka uusi vuosi, juhannus, vappu, joulu, koulujen lomat, kaupunkitapahtumat, viikonloput jne. te tarkistutatte aina koko kaveriporukalta suunnitelmanne? Ei ole mitään vakiintuneita tapaamisia, joihin kaikki yrittävät tulla, mutta muuten tiedetään, että esim. spontaanit reissut Tallinnaan eivät ole Reetan juttu?
En ole se kelle vastasit, mutta. Monet juhlapyhät tietenkin menee perhepiirissä, mutta yhteisessä viestiryhmässä tiedotetaan jos suunnitellaan jotain porukalla. Toki kahden, kolmen kesken tavataan spontaanisti. Muuten tosiaan ilmoitus: tällöin ja tällöin, saa liittyä seuraan, ketkä pääsee. Sitten porukkaa ilmoittautuu ja yleensä estyneet myös ilmoittavat, että seuraavalla kerralla sitten. Kaikki saavat tiedon, aika laajakin porukka ja vaihteleva kokoonpano toteutuu.
Introvertin painajainen. Mitään ei saa suunnitella etukäteen, jos ei kutsu kaikkia mukaan. Ja joo, on introverteilläkin opiskeluporukoita ja muita kaveriporukoita. Introverttiys ei ole synonyymi epäsosiaalisuudelle.
Tossa oli ketju jos leipoo ja vie maistiaisia duuniin niin pitääkö leipoo gluteenitonta jos töissä on yks keliaakikko. Ja hyvä ehdotus oli et keliaakikko tuo sit omat leipomukset.
Voisko se introvertti tuoda bileisiin jonkun hyvän ystävän tueksi, vähän kuin omat eväät mukaan kun tietää olevansa allerginen.Ei introvertti kaipaa mitään tukihenkilöä tai opaskoiraa.
Google on keksitty, käytä sitä ennen enempiä aivopieruja.
No mitä sitten valitat jos ei seura eikä ideat kelpaa. Montako introverttia tarvitaan vaihtamaan hehkulamppu? No totta kai vain se yksi mutta siitä syystä, että hän pitää lampun kannasta kiinni ja odottaa, että maailma pyörii hänen ympärillään.
Hmm, kuka tässä on valittanut? Eka kommenttini tähän ketjuun. En valita yhtään. Aivopieruile vapaasti, ei haju kanna tänne asti.
Vierailija kirjoitti:
On hiukan kaukaa haettua ajatella, että kellään muulla ei ole _mitään_ sitä yhtä vastaan, ja joku yksittäinen hirviöalfa vain savustaa silti ihmisen ulos porukasta.
Minusta ei voi kiistää sitä, että joka porukalla on johtaja tai johtajia, jotka eivät vaan voi lähteä porukasta, koska ilman heitä koko porukkaa tuskin enää olisikaan tai niin muut luulevat. Eikä myöskään ole kyse siitä, että vain yksi olisi ”hirviö” ja muut jotain enkeleitä. Ihan yhtä hirveitä ovat nekin, jotka vain hiljaa suostuvat siihen, että yksi hylätään ilman mitään selityksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti kiinnostaisi kyllä tietää vastaajien iät. Tuntuu todella oudolta, että nelikymppiset edelleen viettävät kaikki juhlat, reissut, tapahtumat jne. JOKAIKINEN kerta sillä koko porukalla, joka on muodostettu 25 vuotta sitten. Ne vastaajat, jotka kivenkovaan väittävät, että tämä on mahdollista, ja jos kutsua kaikkiin tapahtumiin ei tule, niin se kiusaamista, niin minkä ikäisiä te olette? Perheettömät opiskelijat osa-aikatyössä ehkä pystyvät moiseen sitoutumiseen, mutta nelikymppisten ystävysten kuviot ovat yleensä niin täynnä kaikkea mahdollista, että paljon tehdään myös pienemmissä ryhmissä eikä sellaisesta näin verisesti loukkaannuta. Huhhuh.
Meidän kaveriporukassa suunnitelmat esitettään kaikille ja ne osallistuu ketkä pääsee/haluaa. Ketään ei jätetä kutsumatta. Kyllä loukkaantuisi todella ap:n kaltaisesta tilanteesta.
Toki kahdenkesken välillä myös tavataan, mutta usein silloinkin on kutsu esitetty kaikille. Ikää meidän työkaveriporukassa 30-40 v.Eli joka uusi vuosi, juhannus, vappu, joulu, koulujen lomat, kaupunkitapahtumat, viikonloput jne. te tarkistutatte aina koko kaveriporukalta suunnitelmanne? Ei ole mitään vakiintuneita tapaamisia, joihin kaikki yrittävät tulla, mutta muuten tiedetään, että esim. spontaanit reissut Tallinnaan eivät ole Reetan juttu?
En ole se kelle vastasit, mutta. Monet juhlapyhät tietenkin menee perhepiirissä, mutta yhteisessä viestiryhmässä tiedotetaan jos suunnitellaan jotain porukalla. Toki kahden, kolmen kesken tavataan spontaanisti. Muuten tosiaan ilmoitus: tällöin ja tällöin, saa liittyä seuraan, ketkä pääsee. Sitten porukkaa ilmoittautuu ja yleensä estyneet myös ilmoittavat, että seuraavalla kerralla sitten. Kaikki saavat tiedon, aika laajakin porukka ja vaihteleva kokoonpano toteutuu.
Introvertin painajainen. Mitään ei saa suunnitella etukäteen, jos ei kutsu kaikkia mukaan. Ja joo, on introverteilläkin opiskeluporukoita ja muita kaveriporukoita. Introverttiys ei ole synonyymi epäsosiaalisuudelle.
käsitit väärin. Olen itsekin introvertti. Arvostan, että saan aina tiedon ja voin itse päättää osallistunko. Välillä kyllä, aina ei jaksa. Silti kutsutaan. Ja tosiaan läheisimpiä nähdään kyllä ihan muutenkin, useammin. Mutta käytännössä porukkatapaamisista kaikki saavat tiedon, ketään ei sorsita, vaikka kaikki ei mitään bestiksiä ole.
Voi olla hankaluuksien etsimistä jos hengaa kovin vaativan ns. suuritöisen introvertin kanssa. Bileet ja introvertti pitäisikö kutsua joo tuleeko se ehkä ahdistuuko se kyllä (voisko se vaan tulla jos sitä huvittaa ja lähteä kun sitä huvittaa ilman suurempaa numeroa).
Introvertin ystävä bileissä - olet hänestä vaan yksi tyyppi liikaa. Introvertin ystävä kahdestaan - menettelee jos oikeesti kaikki ei keskity siihen miten kukaan ei ymmärrä introverttia.
Tiedoksesi, olen ambivertti, KVG.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan ap:n elämäntilanne muuttunut viime aikoina? Muut voivat karsastaa tätä eivätkä koe enää yhteenkuuluvuutta. Tiedän tyypin joka sai ensimmäisen lapsenlapsensa, ja tämän tyypin lapseton ystävä ei kestänyt sitä että ystävä onkin yhtäkkiä mummo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on käynyt usein näin 42 elinvuoteni aikana.
Eniten häiritsee kyllä se, että joka jengissä on aina se alfajäsen, joka suunnilleen päättää, kuka saa kuulua jengiin ja kuka ei. Jos tämä riitaantuu yhden kanssa, ei kukaan puolusta sitä, jonka alfajäsen savustaa ulos jengistä. On vain pyhä hiljaisuus, kun jengi jatkaa tapaamisiaan salassa siltä poispotkitulta. Joskus joku postaa someen näistä tapaamisista, mutta kukaan ei edes mieti sen poispotkitun tunteita. Vain alfajäsenen tunteilla tuntuu olevan väliä.
Että kyllä naiset osaa olla paskoja toisiaan kohtaan.
Jos ap ei ole sosiaalisesti täysi puusilmä, niin kai hän olisi 25 vuoden aikana tunnistanu omasta ystäväporukastaan tällaisen päsmärin? Nythän ei hänen mukaansa mitään tällaista ole, eikä koskaan neljännesvuosisadan aikana ole mitään riitojakaan ollut kenenkään 8 naisen välillä.
Niin, koska suurin osa tästä aloituksesta on ilmiselvästi keksittyä sontaa. Ei kukaan hoe ”ollaan oltu 25 vuotta ystäviä” sataa kertaa samassa keskustelussa, jos tämä olisi oikeasti fakta, eikä puppua. Jengi on tuntenut ehkä 8 vuotta ja kaikki ovat alle 30-vuotiaita ja todellisuudessa väleissä on varmasti vähän enemmän skismaa kuin ap antaa olettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taisi olla sitten ihan keksitty juttu. Vaikuttikin epäuskottavalta ja hataralta tarinalta. Keskustelua tosin sai aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla hankaluuksien etsimistä jos hengaa kovin vaativan ns. suuritöisen introvertin kanssa. Bileet ja introvertti pitäisikö kutsua joo tuleeko se ehkä ahdistuuko se kyllä (voisko se vaan tulla jos sitä huvittaa ja lähteä kun sitä huvittaa ilman suurempaa numeroa).
Introvertin ystävä bileissä - olet hänestä vaan yksi tyyppi liikaa. Introvertin ystävä kahdestaan - menettelee jos oikeesti kaikki ei keskity siihen miten kukaan ei ymmärrä introverttia.
Tiedoksesi, olen ambivertti, KVG.
Olen myös ambivertti. Vaikutat itse tekstisi perusteella aika raskaalta tyypiltä. Missä on se ambivertin kuuluisa sosiaalinen joustavuus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle on käynyt usein näin 42 elinvuoteni aikana.
Eniten häiritsee kyllä se, että joka jengissä on aina se alfajäsen, joka suunnilleen päättää, kuka saa kuulua jengiin ja kuka ei. Jos tämä riitaantuu yhden kanssa, ei kukaan puolusta sitä, jonka alfajäsen savustaa ulos jengistä. On vain pyhä hiljaisuus, kun jengi jatkaa tapaamisiaan salassa siltä poispotkitulta. Joskus joku postaa someen näistä tapaamisista, mutta kukaan ei edes mieti sen poispotkitun tunteita. Vain alfajäsenen tunteilla tuntuu olevan väliä.
Että kyllä naiset osaa olla paskoja toisiaan kohtaan.
En kyllä tunnista. Eri porukoihin kuuluvana sanon kyllä suoraan jos joku yrittää pahaa verta luoda. Ei ole minua potkittu pois, eikä ketään muutakaan. Ihmiset ymmärtävät yllättävän hyvin järkipuhetta, jos nyt puhutaan edes alkeellisella tasolla ystävyydestä/kaveruudesta. Jotkut hovit ovat sitten erikseen, mutta nämä perustuvat sitten muutenkin yleensä enemmän esim. hyödylle, kuin aidolle yhdessä viihtymiselle.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa ollaan oltu sitä mieltä, että hyvälle ystävälle kyllä pitää uskaltaa mainita välittämisen osoituksena mainita tämän alkoholiongelmasta, negatiivisuudesta jne. Minä mainitsin joskus olevani huolestunut siitä, että ystävä vaikuttaa masentuneelta ja toivovani hänen hakevan apua. Tämän seurauksena ystävä suuttui pahasti ja ystävyyssuhde jäähtyi pahasti ennen kuin lopulta päättyi kokonaan. Nämä eivät ole kovin helppoja juttuja.
Kyllä noista kannattaa mainita rakentavasti, mutta onko sitten hyvä hylätä tämä ystävä? Eli jos aiot jättää porukan ulkopuolelle joka tapauksessa, kannattanee jättää mainitsematta. Merkitystä on myös sillä miten mainitsee.
Minulle on muutamakin ystävä "maininnut" ei erityisen hienotunteisesti tietyistä asioista, ja olen sen hyväksynyt. He ovat olleet suhteellisen oikeassa - eivät täysin, mutta en viitsi riidellä. Kyseisillä ystävillä on kuitenkin omat ns. huonot puolensa, joista "välittämisen osoituksena" on joskus ollut kiusaus mainita. En ole maininnut. Joskus kannattaa ottaa ensin se malka omasta silmästä...
Mieti tarkkaan, miten haluaisit itseäsi neuvottavan, vai haluaisitko ollenkaan. Onko se edes sinun ongelmasi?
Olen muuten masentunut, tästä johtuen negatiivinen, ja osittain molempien takia minulla on lievä alkoholiongelma. Näistä kaikista olen tietoinen, eikä ystävän mainitseminen niistä auta. Hoidan omat asiani terveydenhuollon ammattilaisten kanssa, en ystävien. He eivät ole minusta vastuussa.
Palatakseni kuitenkin asiaan: kaipaisin enemmän ilonpitoa kuin huolestunutta kulmien rypistelyä ystäviltä, joilta en ole ko. ongelmiin koskaan pyytänyt apua. Get off your high horse. Ja keskity ihan niihin omiin ongelmiin.
P.S. Minutkin voisi kutsua joskus jonnekin kivaan. Pakko ei tietysti ole ellei seura miellytä. Pus och kram.
Introvertti X kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti kiinnostaisi kyllä tietää vastaajien iät. Tuntuu todella oudolta, että nelikymppiset edelleen viettävät kaikki juhlat, reissut, tapahtumat jne. JOKAIKINEN kerta sillä koko porukalla, joka on muodostettu 25 vuotta sitten. Ne vastaajat, jotka kivenkovaan väittävät, että tämä on mahdollista, ja jos kutsua kaikkiin tapahtumiin ei tule, niin se kiusaamista, niin minkä ikäisiä te olette? Perheettömät opiskelijat osa-aikatyössä ehkä pystyvät moiseen sitoutumiseen, mutta nelikymppisten ystävysten kuviot ovat yleensä niin täynnä kaikkea mahdollista, että paljon tehdään myös pienemmissä ryhmissä eikä sellaisesta näin verisesti loukkaannuta. Huhhuh.
Meidän kaveriporukassa suunnitelmat esitettään kaikille ja ne osallistuu ketkä pääsee/haluaa. Ketään ei jätetä kutsumatta. Kyllä loukkaantuisi todella ap:n kaltaisesta tilanteesta.
Toki kahdenkesken välillä myös tavataan, mutta usein silloinkin on kutsu esitetty kaikille. Ikää meidän työkaveriporukassa 30-40 v.Eli joka uusi vuosi, juhannus, vappu, joulu, koulujen lomat, kaupunkitapahtumat, viikonloput jne. te tarkistutatte aina koko kaveriporukalta suunnitelmanne? Ei ole mitään vakiintuneita tapaamisia, joihin kaikki yrittävät tulla, mutta muuten tiedetään, että esim. spontaanit reissut Tallinnaan eivät ole Reetan juttu?
En ole se kelle vastasit, mutta. Monet juhlapyhät tietenkin menee perhepiirissä, mutta yhteisessä viestiryhmässä tiedotetaan jos suunnitellaan jotain porukalla. Toki kahden, kolmen kesken tavataan spontaanisti. Muuten tosiaan ilmoitus: tällöin ja tällöin, saa liittyä seuraan, ketkä pääsee. Sitten porukkaa ilmoittautuu ja yleensä estyneet myös ilmoittavat, että seuraavalla kerralla sitten. Kaikki saavat tiedon, aika laajakin porukka ja vaihteleva kokoonpano toteutuu.
Introvertin painajainen. Mitään ei saa suunnitella etukäteen, jos ei kutsu kaikkia mukaan. Ja joo, on introverteilläkin opiskeluporukoita ja muita kaveriporukoita. Introverttiys ei ole synonyymi epäsosiaalisuudelle.
Tossa oli ketju jos leipoo ja vie maistiaisia duuniin niin pitääkö leipoo gluteenitonta jos töissä on yks keliaakikko. Ja hyvä ehdotus oli et keliaakikko tuo sit omat leipomukset.
Voisko se introvertti tuoda bileisiin jonkun hyvän ystävän tueksi, vähän kuin omat eväät mukaan kun tietää olevansa allerginen.Olen introvertti enkä vähimmässäkään määrin ujo. Suuret ihmisjoukot vain rasittavat. Siinä joku hyvä ystävä on vain yksi tyyppi liikaa. KVG, kuten edellä ehdotettiin.
Lisään vielä, että olen erittäin hyvä puhumaan suurellekin joukolle ihmisiä. Ilman mitään hermoilua.
Palatakseni itse asiaan: ihmisiä tulee ja menee. Eivät ne lopu kesken, ja jokainen kuolee yksin. Siinä piristävä - mutta tosi - ajatus sunnuntai-iltaan.
Huomenna on maanantai. :)
Löysin tästä ketjusta sielunsisareni! :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävyytenne on selvästi päättynyt, eikä ryhmässä ole koskaan ollutkaan todellisia ystäviäsi. Ehkä sinun on vain tähän saakka annettu roikkua mukana? Omanarvontuntosi nimissä lopeta kaikkinainen yhteydenpito ryhmään, ja etsi uusia ihmisiä elämääsi. Tee tarvittava surutyö ja työstä pettymyksen tunteesi. Lähes meille kaikille on tapahtunut vastaavaa jossakin elämänvaiheessa, ja olemme "kasvaneet ulos" ihmisistä ja tilanteista. Jälkikäteen voi huomata, että tapahtunut antoi tilaa uusille hyville asioille elämässä.
Tottakai elämässä voi toimia dramaattisesti ja, jos kokee mielipahaa joidenkin ihmisten taholta, esim. 25 vuoden ystävyyden jälkeen niin nämä voi vain kätevästi pyyhkiä elämästä pois. Tai sitten asiat voi myös yrittää selvittää. Jos tämä porukka on ollut 25 vuotta kassassa tms. niin miksi nämä yhtäkkiä alkaisivat kiusaamaan ja syrjimään ap:ta. Tuskin yhtä ihmistä jätetään syyttä pois. Joko ap:lla on peiliin katsomisen paikka ja hän on itse omalla käytöksellään aiheuttanuset sen, että kaikki eivät halua häntä mukaan. Tai sitten syy voi olla ihan luonnollinen, että siellä Tallinnassa on ollut vaikkapa jotakin joka on yhdistänyt tätä muuta porukkaa. Tuntuu ehkä, että suurin osa täällä kommentoivista on ollut koulukiusattuja tai muuten elämässään hylkäämiskokemuksia kokeneita ja aikuisiällä heijastavat kaiken siihen viittavankin kiusaamiseksi ja hylkäämiseksi.
Oho, jos mielipide on se, että Tallinnan reissu olisi tullut luonnollisesti porukalle puheisiin jo vappuna jos asiaa ei haluttu tietoisesti salata niin olen koulukiusattu tai traumatisoitunut hylkäämiskokemuksesta.
Onko sitä niin pakko olla oikeassa että kääntää kaiken omasta mielipiteestä poikkeavan käsityksen johtuvan jostain traumasta? No sitten käytän narsistikortin. Sinä haluat olla oikeassa, halveksit muiden mielipiteitä ja olet ylimielinen, selvä narsisti.
Huh huh. Ihan vain vastasin keskutelupalstan ketjuun, heijastaen niitä omia kokemuksia. Kukaan täällä ei tiedä mikä se syy on miksi ap:ta ei ole kysytty mukaan. Voimme täällä vain arvailla ja keskustella. En ole halveksinut kenenkään mielipiteitä, toisin kuin sinä. Tuntuu vain mielestäni aika dramaattiselta, kun joku kehoitti katkaisemaan kaikki välit suoralta kädeltä näihin kaikkiin, kun muut ovat hylänneet. Ehkä kannattaisi selvittää syy. Jos ap on tarkoituksella jätetty pois niin ehkä näille muille voisi antaa tilaisuuden selvittää mistä on kyse.
Suora lainaus "Tuntuu ehkä, että suurin osa täällä kommentoivista on ollut koulukiusattuja tai muuten elämässään hylkäämiskokemuksia kokeneita ja aikuisiällä heijastavat kaiken siihen viittavankin kiusaamiseksi ja hylkäämiseksi. "
Vain idiootti kommentoi noin. Kommentointi heijastaa miten ajattelet.
En tiedä oletko sama kommentoija kuin äsköinen mutta olet yhden kommenttini perusteella haukkunut minut mm. idiootiksi ja narsistiksi. Mitä se kertoo susta? En ikimaailmassa kommentoisi kenellekään noin. Jos saan selventää omaa kommenttiani, vaikka ehtisitkin tuomita minut jo ihmisenäkin. Niin nämä, jotka raivoisasti kokevat esim. kaveriporukan yhdessäolon automaattisesti hylkäyksenä ja kiusauksena itseä kohtaan, niin taustalla voi olla jotakin käsittelemättömiä hylkäämistraumoja historiassa. En välttämättä tarkoita tätä tapausta mutta ylipäätään.
Selitätkö mitä eroa siinä on jos sinua sanotaan kommenttisi (mielipiteen) perusteella narsistiksi ja idiootiksi jos sinä sanot joitakin muita ihmisiä heidän kommenttinsa (mielipiteen) vuoksi kiusatuiksi ja hylkäämiskokemuksesta traumatisoituneiksi ihmisiksi? Nyt en ymmärrä miksi ihmeessä loukkaannut.
Niin kommentin perusteella minut leimattiin ihmisenä narsistiksi ja idiootiksi. En todellakaan ole sanonut kiusaamiskokemuksia kokeneita ihmisiä vain hylkäämiskokemuksista traumatisoituneiksi. Vaan, että joillakin ihmisillä, jotka kokevat hirveän voimakasta hylkäämisentunnetta muiden teoista voi olla taustalla hylkäämiskokemuksia. En suinkaan tarkoita, että mitään kiusaamistapauksia tai hylkäämisiä ei ikinä tapahdu tai ettei ap:lla olisi näin. Emmehän me täällä tiedä mikä on totuus. Itse ainakin kommentoin omien kokemuksteni perusteella, mm. erästä ystävää oli lapsuudessa kiusattu ja hän koki hirveää mustasukkaisuuden- ja hykäämisentunnetta, jos näin esim. muutaman keran vuodessa yhteistä ystäväämme ilman häntä. Vaikkakin hänelle tämä tapaaminen ei sopinut. Kyseessä ei muutenkaan ollut mikään hauskanpito hänen selän takana, vaan tällä toisella ystävällä oli vaikeaa ja olin lähinnä kuuntelevana korvana. Mutta sitten tämä kyseinen ystävä koki, että olemme hylkäämässä häntä, vaikka tämä ei liittynyt millään lailla häneen.
Eikö keskustelupalstan ideana ole vaihtaa mielipiteitä ja kokemuksia, eikä niin että toisenlaista mielipidettä tuovat ovat heti narsisteja ja idiootteja.
Hyvänen aika, sinulla ei ole aavistustakaan miten kommenttisi voidaan käsittää.
"Tuntuu ehkä, että suurin osa täällä kommentoivista on ollut koulukiusattuja tai muuten elämässään hylkäämiskokemuksia kokeneita ja aikuisiällä heijastavat kaiken siihen viittavankin kiusaamiseksi ja hylkäämiseksi."
Tuohan on muiden mielipiteitä halveksuva kommentti, minun mielestäni. Mutta se taisi olla ymmärtämätön kommentti. Sammakko suusta ja ihminen ei edes tajua sanovansa tyhmästi. Kai se on normaalia.
Minä kysyn vastaavasti: Eikö keskustelupalstan ideana ole vaihtaa mielipiteitä ja kokemuksia, eikä niin että toisenlaista mielipidettä tuovat ovat heti koulukiusattuja tai muuten elämässään hylkäämiskokemuksia kokeneita (ja aikuisiällä heijastavat kaiken siihen viittaavankin kiusaamiseksi ja hylkäämiseksi)?
Kertoo enemmän ehkä susta, että täytyy väkisin yrittää kääntää kommentti jotenkin ilkeäksi, jotta pääsee leimaamaan tuntemattoman palstalaisen, vaikka olen jo selittänyt mitä kommentillani tarkoitin. Keskustelupalstan idea on nimenomaan vaihtaa kommentteja. Yleensä ihmiset komentoivat siihen omaan kokemusmaailmaansa peilaten. En tarkoittanut, että ap tai kaikki hylkäämiskokemuksia kokenut täällä ovat traumatisoituneita. Vaan nämä, jotka hyvin voimakkaasti kokevat pienetkin asiat loukkauksena itseään kohtaan tai hykäämisenä nin näiden taustalla voi olla jotakin hylkäämiskokemuksia tms. Luotatko nyt siihen mitä kommentoin vai aiotko vielä vääntää tämän kommentin joksikin muuksi.
Hei sinä kommentoit näin
"Tottakai elämässä voi toimia dramaattisesti ja, jos kokee mielipahaa joidenkin ihmisten taholta, esim. 25 vuoden ystävyyden jälkeen niin nämä voi vain kätevästi pyyhkiä elämästä pois. Tai sitten asiat voi myös yrittää selvittää. Jos tämä porukka on ollut 25 vuotta kassassa tms. niin miksi nämä yhtäkkiä alkaisivat kiusaamaan ja syrjimään ap:ta. Tuskin yhtä ihmistä jätetään syyttä pois. Joko ap:lla on peiliin katsomisen paikka ja hän on itse omalla käytöksellään aiheuttanuset sen, että kaikki eivät halua häntä mukaan. Tai sitten syy voi olla ihan luonnollinen, että siellä Tallinnassa on ollut vaikkapa jotakin joka on yhdistänyt tätä muuta porukkaa. Tuntuu ehkä, että suurin osa täällä kommentoivista on ollut koulukiusattuja tai muuten elämässään hylkäämiskokemuksia kokeneita ja aikuisiällä heijastavat kaiken siihen viittavankin kiusaamiseksi ja hylkäämiseksi."
Kommentissasi mainittiin, että tämä on ap:n oma syy tai Tallinnassa on kuutta muuta yhdistävä luonnollinen tekijä mutta ei mainittu, että yksi syy voisi olla, että ap jätettiin sorsimalla pois joukosta. Ja jos mielipide on sorsimisen kannalla niin täytyy olla koulukiusattu tai hylätty. Daa? Mitä hittoa?
Minusta nuo kolme asiaa voi olla kaikki mahdollisia, emme voi tietää. Mutta et sinä voi arvoida muiden ihmisten mielipiteitä että tietyillä mielipiteillä suurin osa kommentoijista on kiusattuja tai hylättyjä. Sehän on anteeksi nyt vaan idioottimaista.
Miksi yrität väkisin vääntää jotakin erimielisyyttä keskustelupalastalla. Olen jo muutamaan otteeseen selittänyt mitä kommentillani tarkoitin ja silti edelleen nostat tätä kommenttia esiin omilla vääristetyillä mielipiteillä höystettynä. Nimenomaan sanoin, että kannattaa yrittää selvittää mistä on kyse, koska tuntuu oudolta, että 25 vuoden jälkeen ketään alettaisiin yhtäkkiä kiusaamaan. Toiseksi olen jo aiemmissa kommenteissani puolustanut ap:ta. Lähtökohtaisesti yhden ihmisen poisjättäminen on typerää mutta mehän, eikä nähtävästi ap:kaan tiedä mistä on kyse. Siksi suosittelin selvittämään asiaa.
Mitä vääristelyä siinä on jos lainaan omaa kirjoitustasi?
"Tuntuu ehkä, että suurin osa täällä kommentoivista on ollut koulukiusattuja tai muuten elämässään hylkäämiskokemuksia kokeneita ja aikuisiällä heijastavat kaiken siihen viittavankin kiusaamiseksi ja hylkäämiseksi."
Aika paha (ikävä, ymmärtämätön, sammakko) kommentti edelleen mutta tämä on vain minun yksittäinen mielipiteeni. Enkä minä yritä "väkisin vääntää jotain erimielisyyttä" vaan OLEN tuosta lainaamastani asiasta täysin eri mieltä kanssasi.
Onko niin vaikea itse hyväksyä, että sanoit tyhmästi. Antaa olla, tuskin ketään muuta kiinnostaa, turha jatkaa väittelyä.
Kyllä yrität, jos provosoidut noin pahasti yksittäisestä kommentista. En tiedä olitko sinä vai joku muu joku muu joka haukkui narsistiksi ja idiootiksi. Ehkä pienimuotoinen ylilyönti. Ehkä niitä muiden kommentteja voi myös lukea kriittisesti, eikä alkaa maalailemaan omia kuvia tuntemattomasta kommentoijasta. Tarkoitin nimenomaan näitä, jotka ovat kommentoineet dramaattisesti (näitä jonka kommentttiin vastasinkin) esim., kuinka ap:n pitää välittömästi katkaista välit näiden muiden kavereiden kanssaa, koska on joutunut kiusatuksi ja hylätyksi. Voihan näin olla mutta ei se mikään fakta olla, ennen kuin asia on selvitetty näiden muiden kanssa.
En ole kumpikaan edellisistä, mutta vastaan silti. Jos ihminen on tullut kiusatuksi koulussa, opiskelupaikassa, töissä tai kaveriporukassa, on ihan luonnollista, normaalia ja inhimillistä, että hän muissakin ihmissuhteissaan ajattelee ensimmäisenä kiusaamista. Aivan samoin kuin jos seurustelusuhteet ovat aiemmin päättyneet ensimmäisiin riitoihin, uudessakin suhteessa riidan aikana ensimmäisenä herää pelko, että nyt tuokin jättää mut. Yksi syy kiusattujen vaikeuteen solmia uusia ystävyyssuhteita on juuri se, että he aiempien kokemustensa vuoksi etsivät merkkejä kiusaamisesta. Tämä ei ole läheskään aika tietoista vaan tiedostamatonta. Kiusatun kanssa toisen pitää olla jatkuvasti varpaillaan, varuillaan ja miettiä aina kaksi kertaa, mitä sanoo ja missä sanamuodossa asiansa esittää. Monet eivät jaksa tällaista varuillaan olemista kovin pitkään ja sen vuoksi koko ihmissuhde hyytyy jo alkutekijöihinsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on käynyt usein näin 42 elinvuoteni aikana.
Eniten häiritsee kyllä se, että joka jengissä on aina se alfajäsen, joka suunnilleen päättää, kuka saa kuulua jengiin ja kuka ei. Jos tämä riitaantuu yhden kanssa, ei kukaan puolusta sitä, jonka alfajäsen savustaa ulos jengistä. On vain pyhä hiljaisuus, kun jengi jatkaa tapaamisiaan salassa siltä poispotkitulta. Joskus joku postaa someen näistä tapaamisista, mutta kukaan ei edes mieti sen poispotkitun tunteita. Vain alfajäsenen tunteilla tuntuu olevan väliä.
Että kyllä naiset osaa olla paskoja toisiaan kohtaan.
Ja lisään nyt vielä tähän sen, että usein sitä poispotkittua kyllä tavataan ilman tätä alfajäsentä pienemmällä porukalla tai kahden kesken, mutta ei vahingossakaan mainita, mitä kaikkea kivaa on isolla porukalla sen alfajäsenen kanssa puuhailtu. On juhlaa jos jonkinmoista ja yhtäkkiä kukaan ei puhu niistä sinulle mitään, koska sinä et ole enää osa sitä ydinjengiä ja kaikki muut kollektiivisesti nuolevat alfajäsenen persettä viimeiseen saakka.
En ole itse kokenut, että joka porukassa olisi tällainen alfajäsen, joka pyörittäisi koko touhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla hankaluuksien etsimistä jos hengaa kovin vaativan ns. suuritöisen introvertin kanssa. Bileet ja introvertti pitäisikö kutsua joo tuleeko se ehkä ahdistuuko se kyllä (voisko se vaan tulla jos sitä huvittaa ja lähteä kun sitä huvittaa ilman suurempaa numeroa).
Introvertin ystävä bileissä - olet hänestä vaan yksi tyyppi liikaa. Introvertin ystävä kahdestaan - menettelee jos oikeesti kaikki ei keskity siihen miten kukaan ei ymmärrä introverttia.
Tiedoksesi, olen ambivertti, KVG.
Olen myös ambivertti. Vaikutat itse tekstisi perusteella aika raskaalta tyypiltä. Missä on se ambivertin kuuluisa sosiaalinen joustavuus?
En usko, että olet ambivertti oikeasti. Muuten sinulle olisi selvää, että mukautan temperamenttiani tilanteen mukaan.
Jotkut kuitenkin ajattelevat niin, että juhlista jos jonkinmoisista puhuminen olisi veitsen kääntämistä haavassa. En osaa sanoa, kumpi olisi parempi: puhua vai jättää puhumatta. Molemmat varmasti tuntuisivat pahalta, mutta kumpi vähemmän pahalta.