Sinä joka et usko löytäväsi kumppania

Olen huono ihminen.

Koska minulle kelpaavaa miestä ei ole olemassa.

Lyhyys ja rumuus, en keksi muuta syytä

Päässäni on senverran paljon vikaa ettei sitä korjaisi edes 10 freudia.

Koska mä olen tanakka ja kuorsaan.

Vierailija kirjoitti:

Päässäni on senverran paljon vikaa ettei sitä korjaisi edes 10 freudia.

Sama. Tosin jos olisin miljonääri ja 10 v nuorempi ei tuokaan haittaisi.

Koska minä en kelpaa kenellekkään. En ole koskaan kelvannut.

Koska kyllästyn yleensä aika nopeasti seurusteluun ja kumppaniin. En viitsi aiheuttaa harmia ja surua ihmisille, joten olen päättänyt olla yksin.

Koska olen 5-kymppinen uskova nainen, enkä tunne ketään uskovia miehiä. En käy missään, enkä tapaa ketään. 

Olen liian köyhä ja rupinen +lihava, haiseva, kalju, lyhyt jne.

Mulla ei ole mitään annettavaa naisille. Siksi yritän totutella yksinäisyyteen.

Koska olen 32-vuotias mies, enkä ole koskaan ollut missään kontaktissa naisten kanssa mitä tulee sukupuolisuhteisiin tai niihin liittyviin asioihin. En ymmärrä paljon mitään koko jutun päälle enkä usko, että uskaltaisin lähestyä naisia vaikka joskus tapaisinkin naisen josta pitäisin niin paljon, että tämä voisi olla potentiaalinen kumppani (toistaiseksi en ole kertaakaan törmännyt naiseen johon olisin tosissani ihastunut). Lisäksi ylipäätään olen huono olemaan ihmisten kanssa, ujo luonne enkä liiku paljoakaan ihmisten parissa.

Millaista kumppania?

On minulla se rakastajahaaremi, mutten tiedä, löytäisinkö parisuhdekaveria, jos sellaista hakisin. Aikuisiässä tuntuu mahdottomalta, että löytyisi joku, jolle minä kelpaan ja joka kelpaa minulle. N

Olen liian erilainen, mutta en tarpeeksi outo oudoille miehille.

En ole ennenkään kelvannut, minullakin on pää ja muutkin paikat täynnä  vikoja, eikä minulla enää ole mitään annettavaa.

Olen ruma ja lihava (joo joo, laihdutan laihdutan...) nainen. Saattaisin saada kumppanin, joka ei pitäisi minua minkään arvoisena ja kohtelisi sen mukaisesti. Nuorempana olin niin epätoivoinen, että alennuin tuollaisiinkiin suhteisiin. Tuloksena se, etten luota enää kenenkään.

Vierailija kirjoitti:

Millaista kumppania?

On minulla se rakastajahaaremi, mutten tiedä, löytäisinkö parisuhdekaveria, jos sellaista hakisin. Aikuisiässä tuntuu mahdottomalta, että löytyisi joku, jolle minä kelpaan ja joka kelpaa minulle. N

No et varmaan kelpaa, kun kerran nussit ympäriinsä.

Haluan uskollisen parisuhteen älykkään ja viehättävän miehen kanssa.

Olen 26v ja minulla on 6v lapsi. Sopivan ikäiset, sanotaan 26-40v miehet, on kaikki varattu. Siis sellaiset jotka haluavat sitoutua ja perheen. Niitä kyllä riittää, jotka haluavat jotain kevytsuhteita tai elää lapsettomina. Jollain käsittämättömällä tuurilla joku eronnut mies voisi löytyä.

Mahdollisuuksia vähentää se, että haluaisin ns. vertaiseni eli koulutetun ja fiksun miehen. Matalasti koulutetut eronneet lapselliset naiset tuntuvat löytävän suhteellisen helposti seuraa vastaavanlaisista miehistä. Koulutetut ja fiksut miehet eivät halua lapsellista naista, jos heillä ei siis itsellä ole vielä lapsia. En myöskään voi kuvitella löytäväni sielunkumppania ihmisestä, jolla on uran ja koulutuksen suhteen aivan erilaiset haaveet. Minulle nuo asiat ovat tärkeitä.

Muita syitä: En käy töiden ja luentojen lisäksi juuri missään, siis esim. illanvietoissa tai baareissa. En voi harrastaa mitään säännöllistä, missä voisi tavata ihmisiä. Kaveripiirini on olemattoman pieni, olen introvertti ja huono tutustumaan ihmisiin.

Olen lyhyt ja omituinen.