Lue keskustelun säännöt.
Poika pelasi lähes koko lomamatkan hotellissa. Viimeisenä iltana sitten tilanne räjähti
05.05.2018 |
Teinin mielestä oli hauskempaa pelata kännykällä hotellihuoneessa, jossa hän viihtyi suurimman osan ajatsaan. Oltiin siis Agia Napassa Kyproksella pojan, miehen ja vanhempieni kanssa. Meillä oli talvilomaa töistä ja poikakin sai lomaa koulusta, kun teki tehtävät valmiiksi ennen lähtöä. Vanhemmat on jo eläkkeellä.
poika ei paljoa uima-altaalla tai meren rannalla viihtynyt vaan tykkäsi räplätä kännykkäänsä. Ei oikein retket kiinnostanut tai mikään muukaan.
Viimeisenä iltana, kun piti alkaa ruveta pakkaamaan poika sitten tajusi tilanteen, että loma on ohi ja huomenna alkaa arki. mies myös sanoi, ettei enää kustanna isoa miestä ulkomaille pelaamaan, kun sitä voi tehdä kotimaassakin. Sitten hän vasta havahtui, ettei ole oikein tehnyt mitään mitä piti ja alkoi vaatimus, että siirrettäisiin suomeen paluuta muutamalla päivällä ja ostetaan uudet lentoliput eikä ymmärtänyt, ettei se ole mahdollista. Sitten alkoi huuto ja riehuminen, että miehellä ja isällä oli täysi työ saada poika rauhoittumaan.
No, kun tilanne oli ohi, sanoi vanhemmatkin, ettei enää vie poikaa edes jäätelökioskille.
poika ei paluumatkalla juuri puhunut eikä syönyt oikein mitään.
On ollut aika vaitonainen ja olen ollut nyt koulukuraattoriin yhteydessä. Ehkä vielä kaikki kääntyy parhain päin.
Kommentit (144)
Vierailija kirjoitti:
m85 kirjoitti:
kyllä sääkin olisit pelannu nuorena jos olis ollu tilaisuus, oot vaan katkera ja kade
se että sulla ei ollu niin ei tarkota ettei sun lapsella vois olla, sitä vartenhan yritetää rikastua jotta jälkikasvulla olis helpompaa elämistä, ei siinä muute järkeä ole
jätin lapset tekemättä
Oli niin ihana kokemus perhe elämästä
Anteeksi vain mummo kulta..facebookin mukaan oot vielä hengissä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä teinit ei enää lähde reissuun mukaan, kun me ollaan niin kalkkiksia. Ihan ymmärrettävää minusta, kavereiden kanssa on kivempaa kuin vanhusten kanssa.
Kaverin penska on ollut nenä ruudussa siitä asti kun alkoi ymmärtämään tabletin päälle, on helppo lapsi ollut, nenä ruudussa hiljaa omassa huoneessa.
Ei osaa pelata mitään oikeaa peliä, juosta, ajaa pyörällä, ei yleensä puhu mitään, näyttää oudolta, pää jotenkin kenossa ja ihmeellinen paksu niska, mutta on niin ihqu kun koulussa 10 oppilas.
Vanhemmat vie ja tuo autolla kouluun ym.
Tuttavalla oli tytär joka alkoi pyöriä ostarijengissä.
Potki yhtä tyttöä päähän.
Kun kysyttiin :Miksi?
Vastasi: halusin tietää miltä se tuntuu..
Itse olin kiltti ja ahkera ja paska äitini käytti minua ilmaisena työvoimana.
Jouduin muuttamaan kotoa 15 vuotiaana
kukaan ei kysynyt :miksi
En silti alkanut potkimaan ihmisiä ja keskeyttänyt koulua
POIKA ON PILALLA:::MUTTA MINKÄS TEET
Vierailija kirjoitti:
Meillä teinit ei enää lähde reissuun mukaan, kun me ollaan niin kalkkiksia. Ihan ymmärrettävää minusta, kavereiden kanssa on kivempaa kuin vanhusten kanssa.
ja sinä annat kullanuppulalle rahat matkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuo on jo kiittämätöntä. Ei aina tarvitse olla "parasta" seuraa mukana vaan pitää sopeutua tilanteeseen. Itse en ole vielä koskaan päässyt ulkomaille ( meillä ei ollut rahaa/ nyt itselläni ei ole) ja olin iloinen kaikista kotimaan reissuistakin. Sen lisäksi olin vielä aika yksinäinen nuori, joten minulla ei ollut edes mitään "huippukavereita", joten vanhempien kanssa lomailuun oli monesti tyytyminen. Ja jos vanhempani olisivat jonkun ulkomaanreissun aikoinaan saaneet järjestettyä niin ei siellä kyllä millään puhelimilla olisi pelattu. Voin vaan kuvitella mitä isäni olisi tehnyt. Puhelin pois koko loppulomaksi ja "lupaus" siitä, että tämä on sitten viimeinen ulkomaanmatka minkä he minulle maksavat. Sitten olisi ollut minun myöhäistä katua. Eikä siinä mikään tappelu olisi auttanut ja en olisi edes uskaltanut. En tarkoita, että tämäkään nyt olisi oikea tapa toimia, mutta en itsekään sietäisi tuollaista puhelin pelleilyä. Alkoi ihan ärsyttää jos joutuisin itse todistamaan samaa. Hermo menisi. Terveisin se ei puhelinriippuvainen ehkä "vanhanaikainen" nuori.
Et osaa asettaa rajoja lapsellesi. Saako lapsi olla puhelimella ja pelata niin paljon kuin huvittaa? Saako lapsesi tehdä, mitä ikinä tahtoo? Siltä vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä teinit ei enää lähde reissuun mukaan, kun me ollaan niin kalkkiksia. Ihan ymmärrettävää minusta, kavereiden kanssa on kivempaa kuin vanhusten kanssa.
Kavereiden kanssa voi panna , potkia maassa makaavaa, käyttää huumeita:)
Tässä nähdään vapaan kasvatuksen tulos. Lapsista tulee häirintyneitä ja epäsosiaalisia pikku mulkeroita. Vastuu on vanhemmilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
m85 kirjoitti:
kyllä sääkin olisit pelannu nuorena jos olis ollu tilaisuus, oot vaan katkera ja kade
se että sulla ei ollu niin ei tarkota ettei sun lapsella vois olla, sitä vartenhan yritetää rikastua jotta jälkikasvulla olis helpompaa elämistä, ei siinä muute järkeä ole
Ei oikeen 80:lla pelit kiinnostanut
Luin kaunokirjallisuuden klassikoita talvisin, kun maatilalla oli vähemmän töitä
Vierailija kirjoitti:
Meillä teinit ei enää lähde reissuun mukaan, kun me ollaan niin kalkkiksia. Ihan ymmärrettävää minusta, kavereiden kanssa on kivempaa kuin vanhusten kanssa.
Juttelin tässä muutama päivä sitten muutaman uuden tuttavuuden kanssa niitä näitä ja jotenkin puheenaihe sitten kääntyi opiskelijaelämään, rahaan ja siihen, kuinka paljon kukainenkin on saanut vanhemmiltaan tukea. Kertoessani kuinka paljon vanhempani ovat minua rahallisesti tukeneet, sain kuulla olevani todella hemmoteltu. En itse koe asiaa näin, vaikka vanhemmat ovatkin minua auttaneet hyvin paljon. He ovat esimerkiksi kustantaneet ajokorttini, ostaneet opiskeluitani varten läppärin, lähettäneet välillä oma-alotteisesti rahaa minulle opiskeluideni tukemiseksi ja avustaneet myös ulkomaan matkoissa jonkin verran. Ilmeisesti tämä tekee minusta sitten pilalle hemmotellun? :D En ole kyllä koskaan asiaa oikein miettinyt, mutta en kyllä itse koe, että oon mitenkään erityisemmin hemmoteltu, vaan aika tavallinen suomalainen nuori opiskelija. Olis ihan kiva kuulla kokemuksia siitä minkä av-mammat näkee liiallisena hemmotteluna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
m85 kirjoitti:
kyllä sääkin olisit pelannu nuorena jos olis ollu tilaisuus, oot vaan katkera ja kade
se että sulla ei ollu niin ei tarkota ettei sun lapsella vois olla, sitä vartenhan yritetää rikastua jotta jälkikasvulla olis helpompaa elämistä, ei siinä muute järkeä ole
Ei oikeen 80:lla pelit kiinnostanut
Luin kaunokirjallisuuden klassikoita talvisin, kun maatilalla oli vähemmän töitä
valehtelet..olet katkera keski-ikäinen...
töitä teit vain koska äitisi pakotti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä teinit ei enää lähde reissuun mukaan, kun me ollaan niin kalkkiksia. Ihan ymmärrettävää minusta, kavereiden kanssa on kivempaa kuin vanhusten kanssa.
Juttelin tässä muutama päivä sitten muutaman uuden tuttavuuden kanssa niitä näitä ja jotenkin puheenaihe sitten kääntyi opiskelijaelämään, rahaan ja siihen, kuinka paljon kukainenkin on saanut vanhemmiltaan tukea. Kertoessani kuinka paljon vanhempani ovat minua rahallisesti tukeneet, sain kuulla olevani todella hemmoteltu. En itse koe asiaa näin, vaikka vanhemmat ovatkin minua auttaneet hyvin paljon. He ovat esimerkiksi kustantaneet ajokorttini, ostaneet opiskeluitani varten läppärin, lähettäneet välillä oma-alotteisesti rahaa minulle opiskeluideni tukemiseksi ja avustaneet myös ulkomaan matkoissa jonkin verran. Ilmeisesti tämä tekee minusta sitten pilalle hemmotellun? :D En ole kyllä koskaan asiaa oikein miettinyt, mutta en kyllä itse koe, että oon mitenkään erityisemmin hemmoteltu, vaan aika tavallinen suomalainen nuori opiskelija. Olis ihan kiva kuulla kokemuksia siitä minkä av-mammat näkee liiallisena hemmotteluna.
Hemmoteltu olet! Ja miten liittyy aloitukseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä teinit lähtee reissuun ens kesänäkin ja ihan hyvin viihtyvät uima-altaalla, merellä ja rantabaareissa. Ei tarvitse olla kännykän kanssa koko aikaa, vaikka kotona ovatkin todella paljon.
Siis tää on sama tarina ku aiemmin. Ainut vaan, vaan että viimeksi tarinan poika sai raivokohtauksen kun pelasi kesän huoneessaan ja raivostui kun tajusi loman olevan loppumaisillaan eikä ole tehnyt muuta.
Oma vika. Miksi hankit älypuhelimen?
Iso mies ja sitten vanhemmat ei vie lasta jäätelökioskille. Hyvin ristiriitainen kuvaus.
Selkeä klassinen esimerkki siitä, ettei laiteta rajoja. Kännykkä olisi pitänyt ottaa aluksi pois - tehän ne puhelinlaskut maksatte. Nyt olette menneet teinin ehtojen mukaan, ei ihme että viimeisenä iltana tapahtuu räjähdys.
Eiköhän tässä olisi nyt peiliin katsomisen paikka?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä teinit ei enää lähde reissuun mukaan, kun me ollaan niin kalkkiksia. Ihan ymmärrettävää minusta, kavereiden kanssa on kivempaa kuin vanhusten kanssa.
Juttelin tässä muutama päivä sitten muutaman uuden tuttavuuden kanssa niitä näitä ja jotenkin puheenaihe sitten kääntyi opiskelijaelämään, rahaan ja siihen, kuinka paljon kukainenkin on saanut vanhemmiltaan tukea. Kertoessani kuinka paljon vanhempani ovat minua rahallisesti tukeneet, sain kuulla olevani todella hemmoteltu. En itse koe asiaa näin, vaikka vanhemmat ovatkin minua auttaneet hyvin paljon. He ovat esimerkiksi kustantaneet ajokorttini, ostaneet opiskeluitani varten läppärin, lähettäneet välillä oma-alotteisesti rahaa minulle opiskeluideni tukemiseksi ja avustaneet myös ulkomaan matkoissa jonkin verran. Ilmeisesti tämä tekee minusta sitten pilalle hemmotellun? :D En ole kyllä koskaan asiaa oikein miettinyt, mutta en kyllä itse koe, että oon mitenkään erityisemmin hemmoteltu, vaan aika tavallinen suomalainen nuori opiskelija. Olis ihan kiva kuulla kokemuksia siitä minkä av-mammat näkee liiallisena hemmotteluna.
En mä näessä tossa sinällään mitään pahaa, kun tulee kuva, että vanhemmat ovat luottaneet sinuun, ja olet siis sikäli käytökselläsi ansainnut kaiken tuon tuen. Sellainen on mielestäni enemmän hemmottelua, jos nuori aikuinen vain perseilee, ja ihan ruinaa vanhemmiltaan rahaa jne. Kyllä jos mulla olis fiksusti käyttäytyvä aikuinen lapsi (olen lapseton) varmaan syytäisin sille säännöllisesti suunnilleen kaiken ns. ylimääräisen rahani. Kaikki ylimääräinen fyrkka auttaa kummasti aikuiselämän alussa, ja suoristaa monta mutkaa. Tietty olisin parhaani mukaan koko aika kuulolla, että miten rahani käytetään, ja että ymmärtääkö lapsi olla kiitollinen, ettei pidä itsestäänselvyytenä ja peräti ala elämään sen mukaan, että kyllä mamma betalar. Turha säästellä kaikkea fyrkkaansa siihen hetkeen, kun kupsahtaa, ja perilliselle lankeaa ne perintöverot.
Kyllä nimenomaan on pilalle hemmoteltu pentu
Tää peluriko sit käy töissä ja perustaa perheen....huh huh