Lue keskustelun säännöt.
Omituisimpia itse kokemiasi nettikirppistapauksia?
Minulla fb-kirppiksellä:
1. Olin myymässä 4 eurolla lasten takkia. Ostaja sanoi ensin, ettei pysty tarkalleen sanomaan, mihin kellonaikaan käy hakemassa seuraavana päivänä. Odotettiin koko päivä kotona. Klo 20 ilmoitin, että mennään nyt nukkumaan, oletan, että ostaja ei ole tulossa. Hän vastasi olevansa meillä 10 min. päästä. Osti 4 euron ostoksensa, ja tuhlasi kaikkien aikaa siihen koko päivän.
2. Myyjä oli myymässä muumimukeja. Vastasin sähköpostilla, että voin ostaa, ja maksan pyyntihinnan 15€. Myyjä vastasi viikon päästä, että on ollut matkoilla, mutta ei myy sillä hinnalla. Vastasin vihaisena, että jos hän itse määrittelee hinnaksi 15€, niin miksi kenenkään pitäisi maksaa enemmän. Hän vastasi, että on tutustunut huutonetin hintoihin, ja sama muki on siellä puolet kalliimpi. En vastannut enää mitään. Hän laittoi vielä yhden viestin, että jos kiinnostaa, voin tulla mukia katsomaan, on priimakuntoinen.
Kertokaa omia kokemuksianne!
Kommentit (2608)
Vierailija kirjoitti:
Eräässä puutarharyhmässä ilmoitin antavani tiettyjä kasveja. Yksi mummo tuli hakemaan ja paikanpäällä totes, ettei haluakaan niitä vaan noita toisia!
Sama kuin, jos haluan antaa pöydän ja tyyppi haluaakin ottaa sohvan!
Hah, olinkin ihan jo unohtanut. Muutama vuosi sitten muutettiin uuteen (vanhaan) taloon ja keväällä aloin perata pahasti rikkaruohottuneita kukkapenkkejä ja samalla tietenkin nostin kasvit ylös ja jaoin juurakoita pienemmäksi. Ylimääräiset laitoin paikalliseen puutarha - faceryhmään jakoon, josta eräs nainen varasikin kaiken. Seuraavana keväänä sama nainen ilmestyi yksi ilta meidän pihaan ja KÄSKI antaa lisää yhtä kasvia, mistä niin oli pitänyt. Ei mitään pahoitteluja, että niin vain tuli meidän pihaan, ei mitään kohteliasta olisiko mahdollista saada, ilmoitti vaan, että otan sitä lisää, missä sitä kasvaa? Ei sentään ollut omaa lapiota mukana, mutta pussi oli. :D Olin ihan äimänä, sain kuitenkin sanottua, että ei se nyt käy, mutta ilmoittelen kyllä, jos sitä taas joskus jaan. Kävi vielä toisenkin kerran samana kesänä, silloin alkoi kinuta paria muuta kasvia, kun ne aiemmin saamansa ei jostain syystä lähteneetkään kasvamaan. Sävy tällä naisella oli koko ajan hyvin käskevä ja mun oli lopulta pakko sanoa, että anteeksi, mutta tämä ei ole mikään kukkakauppa, en anna enkä myy täältä yhtään mitään! Lähti loukkaantuneena pois ja muutaman kerran kommentoi jotain aika tympeää tuossa samassa puutarharyhmässä mun kuviin ja kommentteihin. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kauppatapa, että:
- Ei mitään "varauksia"
- Ensimmäinen, jonka kanssa kaupasta saadaan järkevä yhteisymmärrys, saa tavaran. Eli käy noutamassa ja maksamassa sovittuun aikaan mennessä.
- Jos ei hae sovitusti tai yrittää vielä tingata, jää sen ostajan kanssa siihen.
- otan yhteyden seuraavaan, että kiinnostaako vielä ja pyrin kauppoihin sen kanssa.Nuo kerron aina ostajalle, että tietävät pelisäännöt eikä turhia sähläreitä sitten enempää kiinnostakaan.
Mitään säätöjä en ala tekemään ja onkin hyvin sujunut tähän asti.
Pakko kommentoida tuota varaamista. Itse olen kanssa laittanut ilmoituksiin, että menee nopeimmalle, ei varauksia. Ja silti, vaikka kuinka usein ilmestyy joku, joka haluaa varata kahdeksi viikoksi ja sitten suuttuu kun se ei käy! Haluan saada asiat hoidetuksi nopeasti enkä joutua siihen, että ensin odottelen ikuisuuden ja sitten toinen tekee oharit. Ei kaupatkaan pidä parin viikon varauksia.
Minä olin ostamassa peiliä. Olimme viikonloppuna matkalla, kun huomasin kotipaikkakunnalla tori.fi:ssä sopivan peilin, lähetin viestin myyjälle, että ostan ja pääsen hakemaan kotimatkalla ylihuomenna. Hän vastasi, ettei varaa (Ai, olisi pitänyt heti hakea?) No, kun ei kerran voinut esim ehdottaa, ettei varaa, mutta jos toista ostajaa ei ilmaannu, niin ilmoittaisi minulle. Minä en viitsinyt autolla ajaessa lähettää uutta ostoehdotusta ja sitten ajaessa vahtia puhelinta, vastaako myyjä vai ei. Ilmoitus oli torissa vielä kolme viikkoa. Ehkä sitten löytyi joku, joka haki välittömästi.
Etkä itse pystynyt ylihuomenna tarkistamaan, onko tuote vielä myynnissä??
Vierailija kirjoitti:
Olin antamassa ilmaiseksi Electroluxin kahvinkeitintä joka ostettiin ns 'hätävaraksi' kun vanha moccamasterimme sanoi sopimuksen irti (ostimme uuden Moccamasterin sitten) ja Facen annetaan ryhmässä sanoin että annetaan Electroluxin kahvinkeitin joka alle puoli vuotta vanha, takuuta jäljellä ja hyvin toimiva laite. No montakin kiinnostui, mutta se kuka ensimmäiseksi varasi niin sovittiin hänen kanssaan haku. Hän tuli ja sanoi että mun on keitettävä hänelle kahvit tällä laitteella etten vain kuseta häntä jos ei toimikaan (mikä naurettavaa koska eri asia olisi ollut jos olisin ollut myymässä sitä kahvinkeitintä enkä lahjoittamassa) no keitin sitten ja hän totesi että on hyvät kahvit ja että hän ottaa tuon. Hän sitten huomasi meidän moccamasterin ja sanoi erittäin kimittävällä äänensävyllä "minä haluan tuon moccamasterin" johon naurahdin ja totesin että en ole sitä ilmaiseksi antamassa. Tämä arviolta 50 vuotias nainen alkoi polkea jalkaa lattiaan ja alkoi itkeä että hän haluaa moccamasterin. Meinasi käydä kiinni, mutta onneksi mies tuli just silloin kotiin. Hän muuttui salamana todella aurinkoiseksi ja otti sen Electroluxin keittimen, pesi sen pannun ja heitti sen suodatinpussin roskiin ja lähti kikattaen pois. Oli kyllä todella hämmentynyt olo jos totta puhutaan. Onneksi mies tosiaan tuli paikalle, en tiedä mitä olisi tapahtunut. Kyselin sitten ihmisiltä tästä naisesta kun pieni paikkakunta kuitenkin jolla asutan ja selvisi että tällä naisella oli pahoja mielenterveysongelmia ja kuulemma inhosi ylikaiken naisia :D
Ei hyvä Luoja, millaisia ihmisiä sitä maailmaan mahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut muuta ongelmaa kuin kerran lasten vaatteet olivat homeessa, ei näkyvää, mutta varmaan säilytetty ulkovarastossa tai jossain homekodissa josta haju oli jäänyttä, näitä pesin ja kuivaus ties kuinka monesti, että haju vihdoin lähti, en viitsinyt heittää roskiin, kun kyseessä oli jätesäkillinen ehjää mutta haisevaa vaatetta....
Käytä vastaisuudessa etikkaa pesemiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kauppatapa, että:
- Ei mitään "varauksia"
- Ensimmäinen, jonka kanssa kaupasta saadaan järkevä yhteisymmärrys, saa tavaran. Eli käy noutamassa ja maksamassa sovittuun aikaan mennessä.
- Jos ei hae sovitusti tai yrittää vielä tingata, jää sen ostajan kanssa siihen.
- otan yhteyden seuraavaan, että kiinnostaako vielä ja pyrin kauppoihin sen kanssa.Nuo kerron aina ostajalle, että tietävät pelisäännöt eikä turhia sähläreitä sitten enempää kiinnostakaan.
Mitään säätöjä en ala tekemään ja onkin hyvin sujunut tähän asti.
Pakko kommentoida tuota varaamista. Itse olen kanssa laittanut ilmoituksiin, että menee nopeimmalle, ei varauksia. Ja silti, vaikka kuinka usein ilmestyy joku, joka haluaa varata kahdeksi viikoksi ja sitten suuttuu kun se ei käy! Haluan saada asiat hoidetuksi nopeasti enkä joutua siihen, että ensin odottelen ikuisuuden ja sitten toinen tekee oharit. Ei kaupatkaan pidä parin viikon varauksia.
Minä olin ostamassa peiliä. Olimme viikonloppuna matkalla, kun huomasin kotipaikkakunnalla tori.fi:ssä sopivan peilin, lähetin viestin myyjälle, että ostan ja pääsen hakemaan kotimatkalla ylihuomenna. Hän vastasi, ettei varaa (Ai, olisi pitänyt heti hakea?) No, kun ei kerran voinut esim ehdottaa, ettei varaa, mutta jos toista ostajaa ei ilmaannu, niin ilmoittaisi minulle. Minä en viitsinyt autolla ajaessa lähettää uutta ostoehdotusta ja sitten ajaessa vahtia puhelinta, vastaako myyjä vai ei. Ilmoitus oli torissa vielä kolme viikkoa. Ehkä sitten löytyi joku, joka haki välittömästi.
Jos kerran kotipaikkakunnalla oli, ja noinkin kauan vielä myynnissä, niin miksi et hakenut sitä myöhemmin? Jos kerran kiinnostunut olit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avauduin kerran Facebook-seinälläni siitä, miten ruton vaikeaa on yrittää myydä häiden jälkeen tarpeettomaksi jäänyttä vannehametta, kun hääkirppikset vaativat myyntiä varten jos jonkinmoista detaljia ja vähintään kolmea eri kulmasta otettua kuvaa ja viittä eri mittaa, enkä nyt tosiaan jaksaisi sen 80 e arvoisen vannehameen takia vaivautua, kun hintapyyntönikin olisi ollut ehkä jotain 10-20 e välillä. Halusin sen vaan pois kaapista tilaa viemästä. Piruuttanikin sitten jaoin tämän päivityksen suoraan seinältäni parille hääkirppikselle, joista jommaltakummalta eräs minulle tuntematon tulevan kesän morsian sen sitten bongasi ja ilmoitti, että haluaa sen ja laittaa viestiä. Nouto sovittiin vielä samalle päivälle. Ilmoituksessa sekä käymässämme keskustelussa sitten sanoin, että maksu ihan omantunnon mukaan, kun en jaksanut miettiä hintapyyntöä.
Tuleva rouva sitten saapui pihalle suoraan töistä komealla autolla, astui ulos ja alkoi selittää hysteerisenä, miten "oli yhtäkkiä tajunnut, että tästä vissiin oli tarkoitus jotain maksaakin". Kuulemma hänellä "ei ole nyt yhtään rahaa, koska [tässä kohtaa tuli lista kaikenlaisia taloudellisia haasteita, joiden yhtäaikaisen tapahtumisen todennäköisyys on lottovoiton luokkaa ja joiden vuoksi ei sitten kuitenkaan ollut euroakaan antaa siitä vannehameesta]". Siinä kohtaa vähän kyllä hymyilytti.
Rouva sai vannehameensa ilmaiseksi, koska halusin siitä vain eroon, ja toivotin vielä ihan vilpittömästi mukavia häitäkin. Se, etten saanut hameesta maksua, ei jäänyt harmittamaan, mutta ei sitä nyt olisi tarvinnut ihan kaikkia valheita keksiä. Olisi vain ottanut hameen, kiittänyt ja poistunut.
Sinänsä toki sain sen, mitä pyysinkin. Maksu "omantunnon mukaan" taisi kyllä toteutua ihan tasarahana :D
No näin juuri! Myin Huutonetissä kengät. Ostaja toivoi, että tuon ne klo 14 tiettynä päivänä kotikaupunkini ulkolaidalla sijaitsevan kylpylän pihaan. Hän kun ei tuntenut kaupunkiani muuten, mutta sinne osaisi kuitenkin tulla. Kun kieltäydyin, niin syytti jouston puutteesta. Olisihan minun toki pitänyt tulla töistä, naapurikaupungista kesken työpäivän kahdella eri bussilla hänelle niitä kenkiä tuomaan.
Toinen ehdotti, että hän on parin päivän päästä menossa junalla naapurikaupungin läpi ja siellä on junanvaihto, missä on aikaa 10 minuuttia junanvaihdon välillä. Voisinhan varmasti tuoda tavaran hänelle sinne naapurikaupungin junalaiturille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha mummeli tuli hakemaan sohvapöytää pyörällä, kylässä ollut kaverini sitten lähti autolla heittämään mummon pöytineen ja pyörineen kotiin. Herttainen mummeli, oli vai vain vähän sekaisin.
No nyt kyllä tuli kärsimättömin myyjä vastaan, mitä olen kohdannut. Myyjälle sopi tavaran lähetys, joten pyysin tilinumeroa ja siirsin rahan heti kun myyjän viestin näin, mikä meni iltaan eli raha näkyi vasta seuraavana päivänä hänen tilillään, koska oli eri pankki. (Miksi muuten joissakin pankeissa näkyy heti, joissakin vasta seuraavana päivänä vielä nykyäänkin?)
Noh, lähetin sitten täsmennyksen osoitetietoihin seuraavana päivänä, ja myyjä vastasi pokkana myyneensä tavaran toiselle, koska myy periaatteesta sille, joka "maksaa ensin".
Eli siis tilitiedot monelle, ja sitten kilpajuoksu pystyyn, kenen maksu tulee ensimmäisenä perille? Näinkö se menee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avauduin kerran Facebook-seinälläni siitä, miten ruton vaikeaa on yrittää myydä häiden jälkeen tarpeettomaksi jäänyttä vannehametta, kun hääkirppikset vaativat myyntiä varten jos jonkinmoista detaljia ja vähintään kolmea eri kulmasta otettua kuvaa ja viittä eri mittaa, enkä nyt tosiaan jaksaisi sen 80 e arvoisen vannehameen takia vaivautua, kun hintapyyntönikin olisi ollut ehkä jotain 10-20 e välillä. Halusin sen vaan pois kaapista tilaa viemästä. Piruuttanikin sitten jaoin tämän päivityksen suoraan seinältäni parille hääkirppikselle, joista jommaltakummalta eräs minulle tuntematon tulevan kesän morsian sen sitten bongasi ja ilmoitti, että haluaa sen ja laittaa viestiä. Nouto sovittiin vielä samalle päivälle. Ilmoituksessa sekä käymässämme keskustelussa sitten sanoin, että maksu ihan omantunnon mukaan, kun en jaksanut miettiä hintapyyntöä.
Tuleva rouva sitten saapui pihalle suoraan töistä komealla autolla, astui ulos ja alkoi selittää hysteerisenä, miten "oli yhtäkkiä tajunnut, että tästä vissiin oli tarkoitus jotain maksaakin". Kuulemma hänellä "ei ole nyt yhtään rahaa, koska [tässä kohtaa tuli lista kaikenlaisia taloudellisia haasteita, joiden yhtäaikaisen tapahtumisen todennäköisyys on lottovoiton luokkaa ja joiden vuoksi ei sitten kuitenkaan ollut euroakaan antaa siitä vannehameesta]". Siinä kohtaa vähän kyllä hymyilytti.
Rouva sai vannehameensa ilmaiseksi, koska halusin siitä vain eroon, ja toivotin vielä ihan vilpittömästi mukavia häitäkin. Se, etten saanut hameesta maksua, ei jäänyt harmittamaan, mutta ei sitä nyt olisi tarvinnut ihan kaikkia valheita keksiä. Olisi vain ottanut hameen, kiittänyt ja poistunut.
Sinänsä toki sain sen, mitä pyysinkin. Maksu "omantunnon mukaan" taisi kyllä toteutua ihan tasarahana :D
Olipa härski tyyppi. Itse olen välillä hakenut tavaraa jota on ilmaisena mainostettu ja silti olen vienyt jotain mennessäni, jotta myös lahjoittajalle tulisi hyvä mieli (kahvipaketin, suklaarasian, kauniisti paketoituja kynttilöitä, servetti paketin tms.) .
Tämä on vähän surullinen, mutta olin kiinnostunut ostamaan antiikkipianon. Laitoin yhdestä tosi kauniista viestiä myyjälle, että voisin olla kiinnostunut. Kului ehkä tunti, niin puhelin soi. Oli etsinyt puhelinnumeroni netistä (en ollut laittanut sitä viestiin, mutta viesti oli omalla nimelläni).
Ryhtyi kertomaan vuolaasti, että kun asun varakkaiden ihmisten alueella ja minulla on oma firma, niin minulla varmaan on rahaa. Että kun hän on vähän aikaa sitten eronnut, häntä pahoinpideltiin entisessä avioliitossa, mutta että nyt hän on tutustunut netin kautta uuteen ulkomaalaiseen mieheen, joka tulisi hänen luokseen vierailemaan kunhan hän lähettäisi tälle matkaa varten rahaa. Että siksi hänen pitää myydä hieno antiikkipianonsa, että saisi tuolle miehelle rahaa.
Oli tosi sekavat fiilikset itsellä. Tuntui ikävältä, että minun tietoni oli etsitty ja otettu yhteyttä ajatuksella, että minulla on rahaa. En tiennyt, uskoako naista, mutta samalla ajattelin, että saattoi olla ihan tosissaan, jolloin minulla tuli tosi sääli häntä kohtaan. Tuohan oli niin tyypillinen nettihuijauskuvio.
Sanoin sitten jotain epämääräisen kohteliasta ja estin sekä numeron että s-postin. Mutta on jäänyt mieleen niin, että todella kävi sääliksi jos oli totta ja olisi tehnyt mieli sanoa, että älä nyt rahojasi huijarille anna, mutta ei sitä kehdannut aivan vieraalle ihmiselle sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myin vanhaa radiota, tuli soitto ja lupasi ostaa ja maksaa, en huomannut kysyä milloin aikoo maksaa, kysyin sähköpostilla ja tekstarilla muutaman päivän kuluttua kun maksua ei kuulunut että ottaako ja maksaako milloin, ei vastausta. Viikkoon ei kuulunut mitään, sitten myös toiselle. 10pv kuluttua tuli alkuperäisen ostajan rahat tilille, ilmoitin että palautan rahat koska radio on myyty toiselle ja pyysin tilinumeroa siihen. Soitti ja huusi täysillä ja haukkui että myin ohi, raivosi ihan sekopäisenä. Radio oli rikkinäinen huonokuntoinen ja hinta 25euroa. Tärkeitä joillekin jotkut asia.
Ilmeisesti kyseessä oli köyhä eläkeläinen ja joutui odottamaan eläkettä että pystyi maksamaan, ja ei kehdanut ilmoittaa ettei rahanpuutteen vuoksi pysty maksamaan aikaisemmin.
Toinen tapaus, Kari ilmoitti torin kautta viestillä että ostaa pyörän, sovittiin viesteillä että tulee hakemana klo 17. klo 15:30 soi puhelin ja että täällä Kari ja tulisin hakemaan pyörän klo 16 jos sopii, tuli maksoi ja haki. Klo 17 soi ovikello, kari tuli hakemaan pyörän. Eli oli kaksi samannimistä ostajaa yhtä aikaa, ja torissa ei vaihdettu puhelinnumeroita vaan tuo ostaja kari oli ottanut sen minun toisesta ilmoituksesta, pyörä ilmoituksessa ei ollut puhelinnumeroa. Maksoin jälkimmäiselle Karille bussirahat turhasta reissusta ja kovasti pahoittellen..
Kolmas tapaus, kaksi perhettä tuli ostamaan toisen perheen jälkikasvulle lasten pyörää. Poika testasi pyörän nopeasti pikku lenkillä ja oli ok. Sitten meni jahkailuksi kun isä halusi että poika itse päättää ostetaanko pyörä. Poika jappasi eikä osannut päättää, ilmeisesti ei ollut tottunut päättämään ja tämä oli kait samalla isän suunnittelema koulutustapahuma pojalle omaehtoiseen päätöksentekoon.
40minuuttia seisoskeltiin pihalla 7 hengen porukalla jahkaillen että ottaako poika pyörän vaiko ei, hermot meinasi mennä, ja pyörän hintakaan ei ollut kuin 40euroa.
Kakenlaisia vanhempia..
Neljäs tapaus, möin lamppu 2eurolla että pääsen eroon, vastasi opiskelija 2km päästä että onko mahdollista tuoda, oli kulkureitin varrella niin sanoin että joo. Mein, niin ilmeni että heillä on vanhanmalliset pistokkeet, olen sähköalalla ja sanoin että voin vaihtaa jos heiltä löytyy pistoke erikseen, löytyi heidän ylimääräisestä lampusta. Mutta koko asunnossa ei ollut ainuttakaan ruuvimeisseliä, joku keittiöpuukko oli, sain sillä sohaistua isohkon haavan käteen kun oli väärä työkalu pistokkeen vaihtamiseen, ja kiirekin alkoi olla varsinaiseen määränpäähän. Sain vaihdettua pistokkeen, ja sain 2euroa. Istahdin autoon, housut, hiha ja käsi verisenä, täytyi perua alkuperäinen tärkeä meno ja mennä kotiin vaihtamaan vaatteita ja puhdistamaan haavaa..kaikenlaista sattuu kun kauppaa tekee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myin uutta vastaavia ratsastushousuja naurettavaan 10 e hintaan, koko muistaakseni 42. Ilmoituksessa kerroin merkin ja mallin, ja että vastaavat hyvin kokoaan. Eräs neiti sitten monen päivän viestittelyn päätteeksi päätti, että tulisi sovittamaan. Sovitusajasta oli vielä enemmän säätöä. No hän tuli, ja oli noin 3 v lapsi mukana. Halusi sovittaa, hän meni lapsensa kanssa minun lapseni huoneeseen vaihtamaan vaatteita. Puolisen tuntia viipyi, kävi välillä peilin edessä ja pyöri ja hyöri. Samaan aikaan mukana ollut lapsi laittoi oman lapseni huoneen / lelut hyrskyn myrskyn, äidin tippaakaan kieltämättä jälkikasvuaan. Housut olivat ostajalle selvästi liian pienet, tämä olisi käynyt ilmi ihan omien pöksyjensä kokolappua katsomassa. Kun oli vienyt aikaani sai todettua että ei hän kyllä näin kalliita housua mitenkään raaski ostaa. Ja edelleen seisoi ne pöksyt jalassa lapseni huoneessa. Hoh hoijaa. Muistaakseni tungin housut lopulta UFF laatikkoon.
Niin, myin vanhaa mutta toimivaa Moccamasteria marketplacen kautta. Ilmoituksessa oli näkyvillä paikkakunta, sekä tieto että vain nouto. Jo alkoi tulla viestiä noin 100 km päästä, onko tuote vielä saatavilla, voinko toimittaa yms yms. Ilmoituksessa luki lisäksi, että nopein noutaja on etusijalla. Sittenpä eräs naishenkilö varasi tuotteen kaverinsa puolesta, selviää kuulemma myöhemmin että haluaako kaveri tämän kyseisen Moccisen. Taas kerroin, että en varaile vaan menee sille kuka sanoo suoraan ostavansa ja sopii noutavansa nopeiten. Noin tunti ilmoituksen laitosta sain viestin henkilöltä joka oli valmis noutamaan samantien, sovittiin kaupat ja hän haki tuotteen. Eiköhän tämä kaverin puolesta varaillut ryhtynyt sitten vinkumaan että miksi myin "ohi"...
Vierailija kirjoitti:
Ihania ovat kyllä nämä kun myy vaikka 110cm vaatetta ja kysytään kokoa. Tai ehjää, lähes käyttämätöntä, ja kysytään onko ehjä tai onko reikiä, saati 20 kuvakulmasta kuvatusta tuotteesta.
Jollekin varmaan normaalia mutta itseä tympi, kun myin Adidaksen shortseja, niin kysyttiin onko aidot. Olivat kyllä ja hinnassakin se näkyi. Jos kuitenkin joku ajatteli, että myyn piraattituotetta aidon hinnalla, miksi en valehtelisi myös niiden aitoudesta kysyttäessä..
Itsekin ostin joskus kivat uudenveroiset Niken lenkkarit 5e:lla, joten järkikin sen sanoi etteivät olleet aidot ilman erillistä ilmoitusta.[/quoteTuohon "hinnassakin se näkyi": eihän siitä korkeasta hintapyynnöstä pysty päättelemään että jokin myytävä on aito. Valehdella voi oli hinta korkea tai matala, tai olipa tuote aito tai ei.
Möin sohvapöytää torissa ja sovittiin kaupat miespuolisen ostajan kanssa, sovitittuna hakupäivänä join sitten kahvia keittiössä kun näin miten auto ajaa pihaan ja joku vain istuu siellä. Mainittakoon että asumme keskellä metsää, joten oletin kyseessä' olevan tämän ostajan ja lähdin takkia pukien pihalle vastaan. Vaan tyyppipä olikin häipynyt ! Jälkeenpäin aloin epäillä että pelästyi mieheni rekkaa vaikka voisihan nainenkin olla rekkakuski. En ole enää antanut osoitettani vieraille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kauppatapa, että:
- Ei mitään "varauksia"
- Ensimmäinen, jonka kanssa kaupasta saadaan järkevä yhteisymmärrys, saa tavaran. Eli käy noutamassa ja maksamassa sovittuun aikaan mennessä.
- Jos ei hae sovitusti tai yrittää vielä tingata, jää sen ostajan kanssa siihen.
- otan yhteyden seuraavaan, että kiinnostaako vielä ja pyrin kauppoihin sen kanssa.Nuo kerron aina ostajalle, että tietävät pelisäännöt eikä turhia sähläreitä sitten enempää kiinnostakaan.
Mitään säätöjä en ala tekemään ja onkin hyvin sujunut tähän asti.
Pakko kommentoida tuota varaamista. Itse olen kanssa laittanut ilmoituksiin, että menee nopeimmalle, ei varauksia. Ja silti, vaikka kuinka usein ilmestyy joku, joka haluaa varata kahdeksi viikoksi ja sitten suuttuu kun se ei käy! Haluan saada asiat hoidetuksi nopeasti enkä joutua siihen, että ensin odottelen ikuisuuden ja sitten toinen tekee oharit. Ei kaupatkaan pidä parin viikon varauksia.
Minä olin ostamassa peiliä. Olimme viikonloppuna matkalla, kun huomasin kotipaikkakunnalla tori.fi:ssä sopivan peilin, lähetin viestin myyjälle, että ostan ja pääsen hakemaan kotimatkalla ylihuomenna. Hän vastasi, ettei varaa (Ai, olisi pitänyt heti hakea?) No, kun ei kerran voinut esim ehdottaa, ettei varaa, mutta jos toista ostajaa ei ilmaannu, niin ilmoittaisi minulle. Minä en viitsinyt autolla ajaessa lähettää uutta ostoehdotusta ja sitten ajaessa vahtia puhelinta, vastaako myyjä vai ei. Ilmoitus oli torissa vielä kolme viikkoa. Ehkä sitten löytyi joku, joka haki välittömästi.
Jos kerran kotipaikkakunnalla oli, ja noinkin kauan vielä myynnissä, niin miksi et hakenut sitä myöhemmin? Jos kerran kiinnostunut olit?
Koska löysin toisen myyjän, jonka kanssa saattoi SOPIA kummallekin sopiva hakuajan.
Tämä kyllä oli mielenkiintoinen tapaus.
Olin ostamassa Torin kautta lapselle lelua viime vuonna. Myyjän kanssa sovittiin, että mieheni hakee työpäivänsä aikana auton hänen työpaikaltaan, kun olivat todella lähekkäin töissä. Ensin piti löytää päivä, jonka aikataulut sopivat molemmille, miehelläni oli epäsäännölliset työajat.
Kun sopiva päivä löytyi, myyjä ilmoitti aamulla, että hänen lapsensa oli joutunut sairaalaan. Sovimme uuden päivän, mutta sitä edeltävänä päivänä mieheni sai loppuviikon vapaaksi, joten ei mennyt töihin, sovittiin taas uusi päivä. Tämän kerran myyjä unohti, sovittiin uusi päivä. Tuona päivänä meille iski vatsatauti, joten sovittiin taas uusi päivä. Myyjän auto hajosi, uusi päivä. Meidän automme hajosi, uusi päivä. Mieheni unohti, uusi päivä. Vielä tapahtui jotakin, mutta sitten seuraavaksi sovittuna päivänä vihdoin kaupat onnistuivat. Aloin kyllä jo miettiä, että lelu on varmaan kirottu.
Sanottakoon vielä, että kävimme myös kaupassa tuolla, mutta emme löytäneet kummallekin sopivaa aikaa muutoin noudolle.
Minä olin ostamassa peiliä. Olimme viikonloppuna matkalla, kun huomasin kotipaikkakunnalla tori.fi:ssä sopivan peilin, lähetin viestin myyjälle, että ostan ja pääsen hakemaan kotimatkalla ylihuomenna. Hän vastasi, ettei varaa (Ai, olisi pitänyt heti hakea?) No, kun ei kerran voinut esim ehdottaa, ettei varaa, mutta jos toista ostajaa ei ilmaannu, niin ilmoittaisi minulle. Minä en viitsinyt autolla ajaessa lähettää uutta ostoehdotusta ja sitten ajaessa vahtia puhelinta, vastaako myyjä vai ei. Ilmoitus oli torissa vielä kolme viikkoa. Ehkä sitten löytyi joku, joka haki välittömästi.