Onko jatkuva shoppailu henkistä köyhyyttä vai vain huono tapa?

Se on hyvin suomalaista. Pahaa oloa ja riittämättömyydentunnetta paikataan ostamalla tavaroita.

Vierailija kirjoitti:

Se on hyvin suomalaista. Pahaa oloa ja riittämättömyydentunnetta paikataan ostamalla tavaroita.

Miten niin juuri suomalaista?

Vierailija kirjoitti:

Se on hyvin suomalaista. Pahaa oloa ja riittämättömyydentunnetta paikataan ostamalla tavaroita.

Mutta kun ei nimenomaan ole mitään pahaa oloa ja tunnen olevani varsin riittävä! Tuntuu, että olen vain jäänyt koukkuun vaatteisiin ja sisustamiseen yms. Jenkeissähän tämä on aivan eri sfääreissä kuin Suomessa, mutta siinä mielessä olet oikeassa että materialistisissa maissa on varmasti myös eniten mielenterveysongelmia... mutta onko niillä yhteys vai sattumaa? Ap

Se on yleensä dopamiinin puutosta.

Kannattaa googlettaa.

Sama mekanismi kuin muissa riippuvuuksissa.

Vierailija kirjoitti:

Se on yleensä dopamiinin puutosta.

Kannattaa googlettaa.

Sama mekanismi kuin muissa riippuvuuksissa.

Ja ei siis ole mitään henkistä tyhjyyttä yms.

Ostelu nostaa dopamiinia ihan tutkitusti ---> hyvä olo---> jota sitten toistaa.

Jos ja kun shoppailen vaatteita itselleni ja kolmelle lapselleni, ostokset tulevat ihan tarpeeseen, ei mitään tyhjiötä täyttämään. Vaatteet jatkavat sitten matkaansa kirpputorille / lasten serkuille.

Suomalaiset kuluttavat hävettävän vähän rahaa pukeutumiseen ja se näkyy!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on hyvin suomalaista. Pahaa oloa ja riittämättömyydentunnetta paikataan ostamalla tavaroita.

Miten niin juuri suomalaista?

Siksi että olen asunut useammassa maassa eikä missään muualla, edes jenkeissä shoppailu ole niin intensiivistä ja merkityksellistä kuin Suomessa. Suomalaiset tunnetaan ulkomailla myös kovina shoppailijoina ja myyjillä nouseekin suunpielet korviin asti kun kuulee että on suomalainen. Suomalainen saa hyvää palvelua koska ostaa varmasti, ei mene nuoleskelu hukkaan:)

Tapakin se voi olla. Tulee tavaksi selata kuvastoja, käydä liikkeissä katsomassa vaatteita sillä asenteella, että ostaa, jos löytää jotain kivaa. Ja ainahan sitä löytääkin.

Mä mietin tätä omaa tapaani shoppailla ihan jatkuvasti uusia vaatteita, ja tein päätöksen olla ostamatta yhtään vaatetta tai sisustustavaraa tänä vuonna. Tarkistin vaatekaappini, pesin kaiken, silitin ja viikkasin huolellisesti ja jo tämä sai mut arvostamaan sitä, mitä mulla jo on. Ja pian siitä tulikin jo uusi itsestäänselvyys: mulla on jo kaikkea. Olen innostunut nyt tästä, eikä tule kierreltyä enää missään, ei kaupoissa, ei netissä selaamassa vaatetarjontaa. Menen mielummin liikkumaan luontoon. Puhdistava vaikutus!

Mulle tulee hyvä fiilis kun saan tyylini mukaisia vaatteita. Vanhoissa vaatteissa en koe oloani hyväksi,sellaisissa siis jotka ei enää sovi makuuni. Muuta en oikeastaan shoppaile. Kosmetiikkavarastoa vaan täytän kun joku loppuu

Vierailija kirjoitti:

Jos ja kun shoppailen vaatteita itselleni ja kolmelle lapselleni, ostokset tulevat ihan tarpeeseen, ei mitään tyhjiötä täyttämään. Vaatteet jatkavat sitten matkaansa kirpputorille / lasten serkuille.

Suomalaiset kuluttavat hävettävän vähän rahaa pukeutumiseen ja se näkyy!

Tämä ei ole totta. Suomalaiset kuluttavat paljon rahaa vaatteisiin ja sisustukseen ja se näkyy lähinnä ulkomaalaisissa nettiputiikeissa. Suomalainen kivijalkaputiikki sen sijaan näivettyy. Suomalainen kuluttaa siis hyvin vähän rahaa suomalaisiin yrityksiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on hyvin suomalaista. Pahaa oloa ja riittämättömyydentunnetta paikataan ostamalla tavaroita.

Miten niin juuri suomalaista?

Koska Suomi on ainoa maa, jossa arjen pikku iloja syyllistetään ja vastustetaan valtiollista tekevisioyhtiötä ja johtavaa päivälehteä myöten. Terv Ulkosuomalainen

Itse pidän paljon shoppailevia ihmisiä jotenkin vähän palikoina. Ei oikein keksitä muuta sisältöä elämään kuin tavaran haaliminen, kaupoissa kiertely jne.

Eihän siinä nyt tavallaan mitään, jos varojensa mukaan toimii, paitsi toki ympäristön kuormittaminen.

Vierailija kirjoitti:

Jos ja kun shoppailen vaatteita itselleni ja kolmelle lapselleni, ostokset tulevat ihan tarpeeseen, ei mitään tyhjiötä täyttämään. Vaatteet jatkavat sitten matkaansa kirpputorille / lasten serkuille.

Suomalaiset kuluttavat hävettävän vähän rahaa pukeutumiseen ja se näkyy!

Suomessa on synti olla tyylikäs ja edustava.

Ostaminen on ihan vain kivaa. On kiva valkata tavaroita, viedä ne kotiin, istahtaa alas, kaataa itselle kuppi kahvia, ja alkaa penkomaan kasseja katsoakseen mitä on tullut ostettua.

Kävin ostoskeskuksessa varmaan toista kertaa tämän vuoden puolella ja se tavaramäärä aiheutti huonon olon. Kun katselin kauppojen täysiä hyllyjä täynnä turhanpäiväistä tavaraa, en voinut olla miettimättä, miten niistäkin osa päätyy lopuksi ostamatta jääneinä suoraan jätteeksi uuden sesongin tuotteiden tieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ja kun shoppailen vaatteita itselleni ja kolmelle lapselleni, ostokset tulevat ihan tarpeeseen, ei mitään tyhjiötä täyttämään. Vaatteet jatkavat sitten matkaansa kirpputorille / lasten serkuille.

Suomalaiset kuluttavat hävettävän vähän rahaa pukeutumiseen ja se näkyy!

Suomessa on synti olla tyylikäs ja edustava.

Kun se että ostaa 100 halparättiä viikossa ei tee yhtään sen tyylikkäämmäksi kuin että hankkii kerran vuodessa jotain pientä. Tai että hysteerisenä haalii jotain "merkkivaatetta".

Pitäisi mieluiten ostaa harvakseltaan ja laatua. Ja nyt puhun oikeasti laadusta, en suomalaisten "laatuvaatteista".

Normaali lauantaipäivä. Ulkona sataa vettä, eikä ole mitään erikoista ohjelmaa. Haluan kuitenkin kammeta itseni ylös ja ulos. Niinpä mietin, että mihin menisin, mitä tekisin tai tarvitsenko jotain. 

Sitten keksin, että vaikka printterin muste lähes loppu. Niinpä lähden kaupungille ja kierrän kaikki mahdolliset alan liikkeet etsien halvinta mustekasettia. Kyseessä ei siis oikeastaan ole ostosvimma, vaan tapa saada liikuntaa ja tappaa aikaa. Saan  sen lisäksi tarvitsemani ja vielä yleensä edulllisestikin.

Tänään etsin kylppäriin koria kuusi tuntia. Netistä olisin hommannut saman kymmenessä minuutissa, mutta se olisi ollut tylsää.

Mä olen kenkä- ja laukkuhullu. Aina pitää saada uusia vaikka kaapeissa on jo kymmeniä ihanuuksia. Rakastan myös näyttäviä statement koruja ja aurinkolaseja. En koe että ostaminen on hengen köyhyyttä vaan vertaisin sitä enemmän karkkipäivään tai hyvään seksiin. Kyllä työnteon ja arjen rutiineitten vastapainoksi haluaa myös itseään hemmotella välillä.

Kun ostaa, on addikti.  Jos ei, on harmaa ja tyylitön.

Kaikki on silti tarpeellista, mitä on hankittu.

Ostan silloin kun olen hyvällä päällä.

Vierailija kirjoitti:

Jos ja kun shoppailen vaatteita itselleni ja kolmelle lapselleni, ostokset tulevat ihan tarpeeseen, ei mitään tyhjiötä täyttämään. Vaatteet jatkavat sitten matkaansa kirpputorille / lasten serkuille.

Suomalaiset kuluttavat hävettävän vähän rahaa pukeutumiseen ja se näkyy!

Samaa mieltä. Tuntuu, että ostan usein vaatteita, mutta ei se oikeastaan pidä paikkaansa. Päinvastoin pidän vaatteet usein vähän liiankin loppuun ja vitkastelen muka säästääkseni tärkeitäkin ostoksia, kuten kunnon nilkkureita ja viikonloppukassia.