Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko jatkuva shoppailu henkistä köyhyyttä vai vain huono tapa?
05.05.2018 |
Olen tässä miettinyt, miksi jatkuvasti polttelee rahat taskussa ja tekee mieli kierrellä kauppoja/ajankuluksi selata netistä jotain kivaa pientä/edullista. Mistä tiedän, yritätkö itse sitä tajuamattani paikata materialla jotain henkistä tyhjiötä/tarvetta vai onko tällainen materialistisuus vain huono päälle jäänyt tapa? Tietyllä tapaa tähän kun on kasvanut, jo ihan tämän vallitsevan kulttuurin puolesta. Olen aika syvällinen ihminen (sitten kuitenkin lopulta, ei kai ihastus esim. vaatteita kohtaan sitä poissulje?) ja pohdin usein tarvitsenko tätä kaikkea todella (koska siltä oikeasti ostaessa tuntuu!) vai onko ostelu OK niin kauan kuin saan siitä iloa, siihen on varaa ja se pysyy hanskassa? Olen onnellinen, terve ihminen eikä shoppailuun mene suuria summia. Silti huomaan jatkuvasti odottavani jotain pakettia ja suunnittelevani heti seuraavaa tarvetta. Onko tämä normaalia länsimaalaisen ihmisen elämää vai merkki jostain henkisestä "tylsistymisestä" tai pinnallisuudesta tms? En oikein osaa paremminkaan selittää mitä tarkoitan, mutta luulen että joku saa kysymyksestä kiinni... Miten re ajattelette/määrittelette materialismin tai esim. shoppailuriippuvuuden itse?
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on yleensä dopamiinin puutosta.
Kannattaa googlettaa.
Sama mekanismi kuin muissa riippuvuuksissa.
Ja ei siis ole mitään henkistä tyhjyyttä yms.
Ostelu nostaa dopamiinia ihan tutkitusti ---> hyvä olo---> jota sitten toistaa.
Jos ei ole miestä niin osta pehmonalle ja halaile sitä aina aika-ajoin. mutta toki huonopuolihan siinä on se että se ei millään tavoin reagoi mutta jaksaapahan ainakin kuuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselleni se on eräänlaista ihannetulevaisuuden rakentamista, kun selaan nettikauppoja ja teen tilauksia. Varsinainen paketin saaminen ei ole niin palkitsevaa. Miehelle se on kuitenkin paras osa harrastusta, kun saa olla makutuomarina vaatteen saapuessa ja niin siitä tulee osa yhteistä jännitystä.
En selaile somea enkä katso sarjoja, vaan saman ajan käytän nettivaatesivustoilla. En likikään aina osta mitään. Samalla ajatus kulkee arjen asioissa, joten en ajattele että on henkisesti turmeltuneempaa kuin esim. tv-viihteen tuijottelu. Toki jos saman ajan käyttäisin vaikka liikuntaan, niin olisin aika kovassa kunnossa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ja kun shoppailen vaatteita itselleni ja kolmelle lapselleni, ostokset tulevat ihan tarpeeseen, ei mitään tyhjiötä täyttämään. Vaatteet jatkavat sitten matkaansa kirpputorille / lasten serkuille.
Suomalaiset kuluttavat hävettävän vähän rahaa pukeutumiseen ja se näkyy!
Suomessa on synti olla tyylikäs ja edustava.
Kun se että ostaa 100 halparättiä viikossa ei tee yhtään sen tyylikkäämmäksi kuin että hankkii kerran vuodessa jotain pientä. Tai että hysteerisenä haalii jotain "merkkivaatetta".
Pitäisi mieluiten ostaa harvakseltaan ja laatua. Ja nyt puhun oikeasti laadusta, en suomalaisten "laatuvaatteista".
Joo, tämä on jotenkin ikuinen ihmettelyn aihe itsellekin. Ostetaan halpoja keinokuituvaatteita, huonosti leikattuja jne jotka nukkaantuvat, venyvät, värit lähtevät ... muutamassa viikossa tai kuukaudessa. Ja taas pitää haalia lisää ja lisää. Tai pompitaan joka muodin perässä. Ja kaikkea pitää olla kymmeniä tai satoja. Sitten kutsutaan itseä tyylikkääksi.
Aito tyylikkyys on ajatonta, klassista, laadukkaita materiaaleja, kauniita leikkauksia ja hyvin istuvaa vaatetta. Vaatteet ovat puhtaat, rypyttömät, tilaisuuteen oikeanlaiset ja sopivat kantajalleen. Jo varsin suppealla vaatevarastolla pääsee tähän. Toki aina välillä voi olla jotain uutta piristämässä ilmettä ja tuomassa vaihtelua.
Eikö se, että maailma hukkuu tavaraan ja roskaan merkitse mitään?
Vierailija kirjoitti:
Eikö se, että maailma hukkuu tavaraan ja roskaan merkitse mitään?
Merkitsee toki jotain siinä mielessä, että shoppailusta voi tulla syyllisyyden tunteita tai sellainen kummallinen olo kassalla että "saanko tehdä näin/pitäisiköhän tästä tulla huono omatunto?", mutta myönnän että se ei itselläni ole kuitenkaan merkinnyt NIIN paljon että tuo syyllisyys olisi yksinään saanut lopettamaan kokonaan ostamisen. :( Itsellä on muuten myös herkuttelusta samanlaiset ristiriitaiset fiilikset - tavallaan on ihanaa ja tunne siitä että olen tämän ansainnut, tavallaan sellainen outo syyllisyys että ei pitäisi syödä mitään epäterveellistä. Ehkä tämä on siis "yleistä hedonismia", kun joku vertasi ylempänä juurikin ruokaan ja seksiin jne. Itsellä on kieltämättä ongelmia itsekurin kanssa noin muutenkin, mutta muilla elämän osa-alueilla en sitten olekaan mikään "palikka". Monessa muussa asiassa olen ollut jopa sairaalloisen itsekriittinen pingottaja, mikä varmaan kääntyy piirteenä ns. itseään vastaan, ja oireilee näin laidasta laitaan, toiseen ääripäähän arjen nautinnoissa kuten shoppailussa. Välillä tuomitsen salaa mielessäni esim. kuluttamishysterian ympärille ammattinsa rakentaneita pinnallisia bloggaajia, mutta harrastan toisaalta itse osittain aivan samaa vaikka en teekään siitä julkista ja ajattelen ja teen paljon muitaKIN asioita. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö se, että maailma hukkuu tavaraan ja roskaan merkitse mitään?
Miten niin "maailma hukkuu"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pohdiskelin juuri tätä samaa asiaa ja yksi huomion arvonen pointti mielestäni sekin, että meillä on täällä Suomessa neljä vuodenaikaa. Vaikka rakastan näitä kaikkia niin isona miinuksena on kuitenkin se, että vaatteita on oltava oikeesti paljon ja esim. yksiöstä tämä vie hitosti tilaa. Juhlavaatteet, arkivaatteet, työvermeet, urheiluvaatteet..takit, pikkutakit, asusteet.. Lista on lähes loputon! Tykkään omistaa, mutta jo pelkästään se miten paljon laadukkaisiin alusvaatteisiin menee rahaa saa pään pyörälle. Saati sitten iltapuvuista ja kunnon kengistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on hyvin suomalaista. Pahaa oloa ja riittämättömyydentunnetta paikataan ostamalla tavaroita.
Tavaralla ja vaateilla ostetaan itselle mielihyvää,kun ei rakkautta ei parisuhdetta!
Mun on vähän vaikea ymmärtää shoppailun ”ihanuutta”. Mun ei oikein tee koskaan mieli ostaa mitään. Vain ruoan ostaminen tuottaa mielihyvää ja mieluummin selaan vaikka Lidlin kuvastoa kun jotain Zalandoa.
Oon ollut aina tämmöinen, ihan tulotasosta riippumatta. Ja jos multa vaikka kysytään mitä haluan lahjaksi, niin en keksi mitään kun en mielestäni tarvitse mitään.
Rehellisyyden nimissä, ehkä voisin vähän vaatekaappia uudistaa, mutta shoppailu on itselleni niin vastenmielistä etten haluaisi lähteä kauppoihin tai edes nettikauppaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on hyvin suomalaista. Pahaa oloa ja riittämättömyydentunnetta paikataan ostamalla tavaroita.
Tavaralla ja vaateilla ostetaan itselle mielihyvää,kun ei rakkautta ei parisuhdetta!
Tykkään shoppailusta ja ihana mies ja perhe löytyy. Rakkautta riittää meillä yllin kyllin.
Alue: Aihe vapaa
No, tykkään ite shoppailusta ja nettikauppojen selaamisesta ja tavaran tilaamisesta. Oon kanssa kova myymään sitten käyttämätöntä tavaraa kirpparilla eteenpäin. Mutta jatkuva vaatteiden haaliminen ja vaatekaupoissa kiertely on vähän hölmöä, mutta kun aina tarvitsee jotain, vaatteet kuluvat ja nukkaantuvat käytössä ja sitten huomaa olevansa 4 vuotta muotia jäljessä. Aina vaan tarvitsee jotain.
Sit kun on oma koti, varmasti siitä tulee kans ajanviettotapa kiertää vaikka sisustusliikkeitä, ja etsiä jotain kivaa.
Ja sitten on kiva ottaa joku projekti aina, että nyt vaikka Plantagen ja kasvit ruukkuun ja tämmöstä.
Ja sitten on parvekkeen vuoro.
Samalla voi käydä kahvilla tai syömässä.
Ehkä vähän semmosta harrastusten puutetta, tarttis uuden harrastuksen kyllä.