Sinä joka olit teininä ja lapsena omamtien kulkija. Millainen sinusta tuli aikuisena?

Vierailija kirjoitti:

Varakas.

Miten pääsit tuohon asemaan?

Vierailija kirjoitti:

Yksinäinen insinööri. Taitaa olla melko tavallinen kohtalo?

Täällä sama tulos.

Yksinäinen ja ulkopuolinen. Silti tuntuu, että esitän ihan pätevästi yh-äitiä ja fiksua työntekijää ihmisläheisellä alalla.

Ikäiseni tytöt maaseudulla haaveilivat vain miehestä ja perheestä ja menivät kesäisin maamiesseurantalolle miestä iskemään. Minulle se ei riittänyt. Perheeni kannusti opiskelemaan, muttta oli köyhä nelilapsinen perhe, joten en voinut muuttaa muualle edes oppikouluun. Pääsin kuitenkin kauppakouluun ja kun se meni yli 9:n keskiarvolla, jatkoin kauppaopiston laskentalinjalla. Valtion opintotukijärjestelmä tuli muistaakseni juuri 1970-luvun vaihteessa. Se mahdollisti opiskelun aika monelle vähävaraiselle. 

Olin vuoden todella ihanassa työssä, mutta jatkoin edelleen kauppakorkeakoulussa. Seurustelin opiskeluaikana ja juhlinkin, mutta perheen perustin vasta löydettyäni sielunkumppanini, saatuani hyvän työpaikan, asunnon jne. Meillä on yksi tytär, joka on opiskellut ja tekee nyt työtäkin ulkomailla. Ehkä olin sen takia ujo ja vähän erilainen kuin muut, että rakastin lukemista ja luin kaikki pienen kyläkirjaston kirjat läpi. No en kyllä niitä Dostojevskeja :D. Kirjoista tuli haave muusta kuin mökin muijan elämästä maalla. En ole katunut valintojani. Pääasia on kuitenkin, että pysyy terveenä ja oma elämä on hallinnassa. Lapsi on sitten liiankin lellitty, koska varmaan jotenkin kompensoin oman lapsuuteni puutteita. 

Mielenterveys- ja päihdeongelmista toipuva syrjäytynyt erakko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varakas.

Miten pääsit tuohon asemaan?

Työllä ja sijoittamisella. Laitoin joka palkasta paljon sivuun ja sijoitin rohkeasti varojani. Nyt teen 70 % työaikaa ja elelen omakotitalossa, johon olen majoittanit 8 hylättyä eläintä, joista pidän huolen.

Vierailija kirjoitti:

Yksinäinen insinööri. Taitaa olla melko tavallinen kohtalo?

Mutta ei kaikilla. Minusta tuli sosiaalinen insinööri. Viihdyn itsekseni niin työssä kuin harrastusteni parissa. Mutta olen hyvä myös tiimityössä ja sosiaalisissa tilanteissa. Niinpä joudunkin usein hoitamaan hankalien asiakkaiden toimeksiantoja ja selvittelemään sisäisiä ristiriitoja tiimissä ja tiimien välillä.

Se, että minulla ei ole tarvetta miellyttää ketään, antaa minulle vapauden sanoa asiat suoraan (toisten ihmisten persoonan huomioiden) ja tehdä oikeat päätökset hankalissa tilanteissa.

Olen menestynyt varsin hyvn urallani ja omaan laajan monenlaisista ihmisistä koostuvan ystäväpiirin.

Loppujen lopuksi aika tavallinen: valmistuin maisteriksi ja teen tavallista toimistotyötä kahdeksasta neljään. Työelämässä olen välillä yrittänyt sulautua enemmän massaan, mutta kummasti siitäkin huolimatta kollegat tunnistavat nopeasti, etten pohjimmiltani ole se hiljainen ja valtavirran mukana menevä tyyppi.

Jotain sieltä teinivuosilta on kuitenkin jäänyt. Vieläkin kyseenalaistan asioita ja nostan epäkohtia esille, jos koen sen tarpeelliseksi. Edelleenkään en tee asioita vain siksi, koska niin kuuluisi tehdä tai muutkin tekevät. Kuuntelen edelleen valtavirrasta poikkeavaa musiikkia, pukeudun kuten haluan (nykyisin kyllä aika tylsästi) ja katson niitä sarjoja ja elokuvia, joista olen kiinnostunut - suosiosta viis,

Nykyisin erilaisuus ei ole minulle mikään itseisarvo, mutta taisin kuitenkin kasvaa jossakin määrin ikuiseksi kapinalliseksi.

Minusta tuli keskiluokkainen perheenäiti. Mietin kyllä jatkuvasti, että mitähän sitä vielä tempaisisi, kun alkaa kyllästyttämään tämä meno...

Omantien kulkija edelleen, mitäs sitä hyväksi havaittua konseptia vaihtamaan.

Määrittele omantienkulkija?

Mutta, koska otsikko tavallaan minustakin resonoi, niin minusta tuli keskiluokkainen perheenäiti ja ammatiltani psykologi.

Maisteri vakkariduunissa, mutta sydämeltään ikuinen rebel. Näkyy myös työn kehittämisessä eteenpäin.

Tavallista elämää elelevä nainen minusta tuli. Vähän oman tieni kulkija edelleen, teen asioita joista tykkään enkä pyri toimimaan kuten muut. Pukeudun miten haluan ja harrastuksia en tuttujen kanssa jaa.

Narkkarihan minusta tuli. Uskokaa nuoret vanhempianne, hyvää ne kuitenkin tarkottaa. Opiskelkaa myös ammatti.

kirjailija/kääntäjä

taiteilija

Usein minulle sanottiin, että elä nuoruuttasi, mutta ihan hyvin tuli opittua asioita ilman että tarvitsi samoja virheitä toistaa kuin jokainen teini.

Oli muutama hyvä ystävä, ja ne samat ovat edelleen. Uusia tuttavuuksia on tullut, mutta en jaksa äitipiirejä ym., en vaihda puhelinnumeroita lasten vanhempien kanssa, lapset hoitavat itse kaverisuhteensa kuten itsekin aikoinani.

Korkeakoulutettu, hyväpalkkaisessa ja itsenäisessä työssä. Yhden ja saman miehen kanssa kohta 20v, vaikka ajattelin aina, että en voisi olla parisuhdeihminen (enkä olekaan, mutta mies ymmärtää sen).

kiitos!

Taiteilija. Sopeutumattomuus ilmeni jo varhain. Olen myös loistava provosoimaan ihmisiä😆

Muusikko tuli