Lue keskustelun säännöt.
Miten kestätte teinien kanssa? Olen finaalissa.
02.05.2018 |
Ilmeisesti olen heikompaa tekoa, mutta en vain jaksa teinien kasvatusta. Jatkuvaa vinoilua, haukkumista, ei kiitosta mistään. Syövät kaikki vierasvarat ja siivoamaankaan eivät suostu. En pysty hakemaan yhtään onnellista päivää viimeisiin kuukausiin.
Jos olisin tiennyt millaista teinin vanhempana on, olisin miettinyt kahdesti onko minusta tähän.
Kommentit (58)
Nykypäivän vanhempia on säikytelty niin kovasti sillä, että rangaistukset (muka) aiheuttavat lapsille traumoja ja "a-alkuisia diagnooseja", että näköjään mieluummin siedetään kuritonta kaaosta ja ajetaan itsensä hermoromahduksen partaalle kuin, että laitettaisiin lapset kuriin.
Tosielämässä lapsi ei mene rikki rankaisemisesta, kunhan se on oikeudenmukaista (mikä ei sulje pois kovaa rangaistusta isosta törttöilystä) ja perhe on normaali ja rakastava.
Lapsi tarvitsee lujasti sekä rakkautta että kuria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt yhtään "lohduttaa", niin helpolla olet päässyt. Meillä teinin (nyt 14v.) kanssa koettu ainakin seuraavat asiat:
- jäänyt kiinni tupakanpoltosta
- jäänyt kiinni useita kertoja nuuskan käyttämisestä
- jäänyt kiinni alkoholin juomisesta
- jäänyt kiinni näpistyksestä, poliisit veivät maijalla poliisilaitokselle ja käytiin hakemassa sieltä
- jäänyt kiinni öisestä karkaamisesta, mennyt keskustaan kapakan edustalle 13-vuotiaana, poliisit toivat kotiin
- jäänyt kiinni katoilla kiipeilystä useaan kertaan (asemarakennukset ym.)
- käynyt rehtori, kuraattorin, psykologin kanssa monet keskustelut
- varastanut meiltä rahaa useaan otteeseen
- sytyttänyt koulussa roskia palamaan
- koulu menee ihan päin honkia
- lopetti pitkäaikaisen harrastuksensa
Ja varmasti paljon kaikkea muuta, jota en muista enkä tiedä. On kokeiltu kepit ja porkkanat, nyt alkaa hieman tasaantua tämä touhu luojan kiitos.
Kuullostaa täysin normaalilta teiniltä.
Vierailija kirjoitti:
Mä taas olen aina nauttinut siitä ajasta, kun lapset ovat kasvaneet teineiksi. Ei muutkaan iät hullumpia ole olleet, mutta teini-ikä aivan mahtavaa. Kuopus 15-vuotias teini. Nytkin hän mököttää omassa huoneessaan, mutta juuri äsken pauhasi olkkarissa. Elämä on yhtä vuoristorataa, mutta minä vain rakastan tätä aikaa. Mulla on viisi lasta, joten aika monta vuotta olen teinejä saanut kasvattaa.
No toihan kuulostaa ylihelpolta tapaukselta. Mun teiniä ei saanut pysymään kotona eikä järjissään millään. Karkasi ikkunoista koheltamaan. Oli ihan hirveä teini-ikä, nyt on onneksi järkevä aikuinen.
Mä en yhtään ihmettele, jos niiden teinien kanssa on hankalaa jos aikuiset taantuvat niin täydellisiksi idiooteiksi mitä kuuntelin bussimatkoilla teinien vanhempia.
"Joo meidän ritvapekka täytti nyt 14 joten me sen kunniaksi aikaistettiin kotiintuloaikaa ja otettiin kännykkä pois.." Se kotiintuloaika oli ihan vitsi, koska se alue missä asuttiin on tunnettu huonoista kulkuyhteyksistään, eli teini joutui tulemaan kotiin todella aikaisin. Toisekseen ihmetytti kun sama isä paasasi miten he ovat erikseen jo etukäteen kieltäneet kaiken mahdollisen ettei tarvitse sitten aikanaan keskustella. Mietin vain että halleluja miten todellisuudesta vieraantunutta porukkaa, että kaikesta tarvitsee tehdä niin iso numero. Olisivat seuranneet tyttärensä kehitystä eivätkä iän perusteella lähteneet sekoilemaan.
Vierailija kirjoitti:
Siis kertokaapa nyt mikä siinä teinien kanssa se raskain asia on? Näin taaperon äitinä aidosti ihmettelen mikä siinä teini-iässä on niin karmivaa vanhemmalle. Luulis olevan jo helpompaa, kun on jo taas myös omaa aikaa.
Se kun lapsi oli karannut, eikä moneen vuorokauteen ollut tietoa, missä on, onko edes hengissä. Ei vastannut puhelimeen ja kaverinsa valehtelivat puolestaan. Ei sen kummempaa. Hengasi myös kaikkien vaarallisten tyyppien kanssa, jotka käyttivät hyväkseen toisen tyhmyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan teini-ikä kestää? Minun lähipiirissä (ei oma) jo 20 täyttänyt nuori ja tosi epäsosiaalinen ja saamaton, tietokoneella löhöää vaan ja makaisi päivät huoneessaan jos ei pakotettaisi vähän ulos välillä. Meneekö myöhäisteini-iän piikkiin eli onko toivoa että hänestä vielä tulee "normaali" vai onko menetetty tapaus? Teknisesti ottaenhan teini-ikä päättyy kun täyttää 20 mutta ei hänen mökötys mitään aikuista käytöstäkään ole..
Hurjalta kuulostaa. Mun ongelmateini oli jo tuolloin suvantovaiheessa ja aikuistunut.
Vierailija kirjoitti:
Siis kertokaapa nyt mikä siinä teinien kanssa se raskain asia on? Näin taaperon äitinä aidosti ihmettelen mikä siinä teini-iässä on niin karmivaa vanhemmalle. Luulis olevan jo helpompaa, kun on jo taas myös omaa aikaa.
Ota se taaperon uhmaikä, kerro se kolmella ja lisää se, että se on sanavalmis, sua fyysisesti vahvempi ja pääsee lähtemään kotoa omin jaloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten te yksinhuoltajat olette jaksaneet? Miten jaksaa päivittäistä teinin kanssa taistelua yksin? Alan itse olla kohta uupumuksen partaalla, niin raskaalta tuntuu jokapäiväinen riitely. Onko se edes normaalia, että 12-vuotias taistelee kaikkea vastaan? Vinkkejä jaksamiseen? Onko tässä tosiaan vielä vähintään 4 vuotta riitelyä edessä, vai voiko yhtään helpotta ajan kanssa, kun hankaluudet ovat alkaneet näin varhaisessa iässä? Minulla ei myöskään ole kovin monia ihmisiä, joiden kanssa keskustella näistä asioista. Myös siksi tuntuu niin raskaalta.
Huonosti jaksaa, kun ei ole luotettavaa ihmistä vierellä, jolle purkaa. Oli mahdotonta kertoa ongelmista ns. kilttien lasten vanhemmille, vaikka olivat ystäviä ja tuttuja pitkältä ajalta, ei ne ymmärtäneet, minkä tason vaikeuksissa meillä sukellettiin. Vielä kun teinin isä innostui kiusaamaan minua lapsella. Piilotteli lasta ja valehteli tästä, vei huonoille teille. Kiusasi myös lastenvalvojalla.
En osaa lohduttaa muuten kuin, että jos jaksat sen 4-5 vuotta koskenlaskuun verrattavaa taukoamatonta myllerrystä, niin sitten helpottaa. Itseltä lähti jopa työpaikka siinä vaiheessa, kun en ollut ongelmineni enää niin tuottava ja työnantajani joutui liki konkurssiin. Vanhettuaan teini alkaa ymmärtämään, kuka aikuisista puhuu järkeä ja kuka ei.
Olisiko isovanhemmista apua teinin kanssa?
Mulla on vielä pienet lapset, eli ei insight-neuvoja, mutta auttaisiko hieman ensiavuksi, jos estäisit mahdollisuudet kaikkeen ärsyttävään käytökseen, minkä suinkin voi estää. Esimerkiksi piilota vierasvarat/osta vasta viime tingassa, heitä teinien sotkut heidän huoneisiin, ota reippaasti omaa aikaa kun sitä tarvitset, lähde vaikka hotelliin yhdeksi yöksi jos varaa on, lopeta keskustelu aina jos vastassa on vain loukkauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kertokaapa nyt mikä siinä teinien kanssa se raskain asia on? Näin taaperon äitinä aidosti ihmettelen mikä siinä teini-iässä on niin karmivaa vanhemmalle. Luulis olevan jo helpompaa, kun on jo taas myös omaa aikaa.
Ota se taaperon uhmaikä, kerro se kolmella ja lisää se, että se on sanavalmis, sua fyysisesti vahvempi ja pääsee lähtemään kotoa omin jaloin.
Voi helvetti.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vielä pienet lapset, eli ei insight-neuvoja, mutta auttaisiko hieman ensiavuksi, jos estäisit mahdollisuudet kaikkeen ärsyttävään käytökseen, minkä suinkin voi estää. Esimerkiksi piilota vierasvarat/osta vasta viime tingassa, heitä teinien sotkut heidän huoneisiin, ota reippaasti omaa aikaa kun sitä tarvitset, lähde vaikka hotelliin yhdeksi yöksi jos varaa on, lopeta keskustelu aina jos vastassa on vain loukkauksia.
Mun teinit alkoivat pitää huoneensa siisteinä, kun annoin joka viikonloppu jonkun kaverin tulla yökylään. Eivät yksinkertaisesti kehdanneet pyytää kavereitaan kamalaan läävään :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teini-iässä on myöhäistä kasvattaa. Kasvattaminen tapahtuu silloin kun lapset on pieniä ja ottavat mallia vanhemmistaan. Jos perheessä silloin opitaan yhteisten asioiden ja kunnioituksen merkitys, ei se teini-ikäkään ole niin mahdoton.
Tämä ei tietenkään ap:ta auta, mutta meillä on kaksi teiniä, eikä ole kyllä mitään ongelmia. Nukkuvat enemmän kuin ennen, tunteet ailahtelevat-eli ovat paljon herkempiä kuin ennen- ja tietysti heitä raivostuttaa aikuisten ajhatukset- kun yrittävät omiaan löytää ja irtautua perheestä. Korkeintaan on joskus vaikeaa saada yhteyttä ja se "tietäminen" on rasittavaa ja kömpelöä. Mut tuo toisten ihmisten kunnioitus ja vastuu yhteisistä asioista ei ole teinivuosina mihinkään kadonnut. Minkäänlaista hävytöntä käytöstä itseäni kohtaan en ole sietänyt milloinkaan, eikä sitä ole nytkään. Varmaankin teinit ovat hyvin erilaisia keskenään, että sikäli tämä ei päde kaikkiin. Mutta luulen, et kasvatus on jo teini-iässä turha vaiva, eikä komentamalla tai rangaistuksilla saa aikaan yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vielä pienet lapset, eli ei insight-neuvoja, mutta auttaisiko hieman ensiavuksi, jos estäisit mahdollisuudet kaikkeen ärsyttävään käytökseen, minkä suinkin voi estää. Esimerkiksi piilota vierasvarat/osta vasta viime tingassa, heitä teinien sotkut heidän huoneisiin, ota reippaasti omaa aikaa kun sitä tarvitset, lähde vaikka hotelliin yhdeksi yöksi jos varaa on, lopeta keskustelu aina jos vastassa on vain loukkauksia.
Mun teinit alkoivat pitää huoneensa siisteinä, kun annoin joka viikonloppu jonkun kaverin tulla yökylään. Eivät yksinkertaisesti kehdanneet pyytää kavereitaan kamalaan läävään :D
Mun teini pisti kaverinsa siivoamaan lääväänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana kun jotkut vanhemmat täällä lässyttää kasvatuksesta ja omasta paremmuudestaan. Te ette ole edes kohdanneet vaikeita teinejä. Kun lasta on kasvatettu ja opetettu, ja lapsi on ollut fiksu ja mukava teini-ikään asti, mutta teini-iässä alkaa ihan hirveä kapina kaikkea vastaan, aika voimaton siinä on. Kun ammattilaiset vaan haukkuu sitä teidän lasta paskaksi ja ainoa hyvä kasvatusohje tulee poliisilta (tarjotkaa kotona aina ruokaa ruoka-aikaan, syömään ne tulee anyway, vaikkei mikään muu kiinnostaisikaan). Läheiset välit ovat pahimmat, kuten täällä joku kirjoitti, silloin irtiotot ovat suuremmat. Siinä ei todellakaan keskustella, kun toinen huitelee poissa kotoa. Helppohan se on lällättää, jos välit ovat aina olleet kylmät ja asialliset, eikä lapsi joudu ottamaan irtiottoa, kun vanhemmat ovat etäiset jo valmiiksi. Tai huoneeseensa masentunutta teiniä on helppo käsitellä, kun sen voi vaan unohtaa sinne.
Jaksamista kaikille teinien vanhemmille! Kohta helpottaa...
Monen perheen teinit ovat keskenään erilaisia vaikka samat vanhemmat, samat säännöt, sama kasvatus ja sama ruoka. Yksi on kuin pahinta painajaisunta ja toinen kuin pieni enkeli.
Jos mulla olisi vain esikoinen pitäisin itseäni paskana mutsina, mutta koska on muitakin lapsia jotka ovat täydin vastakohtia voin heidän osalta pitää itseani erinomaisena äitinä. Onko totuus sitten keskiarvo? Liekkö nuokaan erilailla kasvatettu? Suurinosa ihmisistä taitaa olla niitä normaaleja mutta sitten on ne joilla on ongelmia vaikka mielenterveyden kanssa ja voin vakuuttaa että vaikutaa ihan jokaiseen perheenjäseneen. Niiden ”normaalien lastenkin” elämään erittäin paljon ja ei todellakaan positiivisesti. On sylitelty, kuunneltu, leikitty, pelattu, matkusteltu ja tehty kotitöitä ja läksyjä, seurusteltu sululaisten kanssa ja muiden aikuisten ja lapsien kanssa, viety harrastuksiin, on ollut kavereita, ollaan oltu kiinnostuneita ja innostuneita lapsen ja myöhemmin teinin asioista. Silti vaan kasvoi erilaiseksi kuin muu perhe ja on kysynyt itsekkin onko adoptoitu. Ei ole adoptoitu, ihan oma rakkaudenhedelmä ja kaikesta huolimatta rakas vaikka raskas. Harmittaa lukea niitä kommentteja joissa ymmärrystä ei löydy kun itse tietää tehneensä kaikkensa, mutta ei voi kuin lohduttautua että ehkä niitä mustiakin lampaita tarvitaan? Teininä vaikeuksissa olleiden kirjoitukset ihania ja toiveita herättäviä, iso kiitos niistä!
En kans tiedä itkeä vai nauraa kun täällä lukee näitä "hyvien vanhempien" määkimisiä. Toisaalta jos meillä olis vaan kuopus olisin yhtä ymmärtämätön itsekin. Esikoinen on onneksi kasvattanyt ymmärtämään että lapset on yksilöitä eikä vanhemman hyvyyttä mitata sillä onko teini-ikä VANHEMMALLE helppo
Kuulostaa normaalilta. Oma 12 v talttuu lempeäksi pikkuvsuvaksi kuitenkin, kun saan sen istumaan mun sylissä ja katsotaan yhdessä telkkaria. Välillä teini, välillä ihan äidin pikkuvauva. Uskon vshvasti sellaisen äidin sylin ja turvallisen koskeruksen hyötyihin. Sitten voi taas lähträ maailmalle kavereiden kanssa ja kotona saa turvallisesti olla välillä pieni ja saa hellyyttä. Mä lepertelenkin sille vielä paljon.