Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi kutsumme "menestykseksi" vastenmielistä elämää, kiirettä, istumista konttorissa, että saisi turhaa krääsää
02.05.2018 |
mahdollisimman paljon, vaikka se ei enää tuota edes tyydytystä.
Olen katsellut kaikenlaisia turhia sarjoja, jotka näyttävät "menestyjien" elämäntapaa, enkä ymmärrä miten joku vapaaehtoisesti haluaisi sellaista elämää elää.
Kaikki rikkaat menestyjät vaikuttavat vain ahdistuneilta, kyllästyneiltä tai kiireisiltä. "Menestyjä"pariskunta esim ostelee toisilleen kalliita koruja ja autoja, mutta huomaa että ne lahjat ovat vain pettymyksiä saajalle, oikeasti silmissä näkyy hätähuuto, että etkö voisi ennemminkin vaikka sanoa tai tehdä jotain tärkeää, mikään esine tai tavara ei tunnu miltään ja antaa vain vaikutelman että antaja yrittää hyvitellä jotain, kjun on muuten niin surkea kumppani.
En tiedä, jotenkin suorastaan säälittää, miten ihminen vajoaa tolle tasolle, laittaa itsensä kultaiseen häkkiin ja on sen jälkeen tyhjä sisältä, ei tunne enää oikein mitään kohtaan intohimoa. Aivoihin on iskostunut vain dollarin kuva, mitään muuta siellä ei ole. Kaikki on vääristynyt, se mikä elämässä antaa iloa ja on hyvää.
Oletteko muut huomanneet saman "menestyjistä".
Kommentit (51)
Miksi tämä pitää tulla kertomaan av palstalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh, aika moni arvostaa sitä, että on rahaa muutakin kuin pakolliseen. Ja yleensä se tavikselle merkitsee, että on annettava aikaansa jonkun käyttöön tavalla tai toisella. Onko se nyt sitten niin vastenmielistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun menestyvät ystävät käy lomilla 5:den tähden hotellissa ihanissa rantakohteissa.
Syövät ulkona upeissa ravintoloissa.
Täydet lomat kun isoissa firmoissa töissä.Ootko pipi päästäsi?
Jaa-a. Vähemmällä raatamisella ja rahanperässä juoksemisella ei edes tarvitsisi laskea lomapäiviä, vapaata olisi muutenkin sopivasti.
En halua tehdä kymmentuntisia työpäiviä, jotta saan paeta arkeani ja maata stressiäni pois jossain toisella puolella maailmaa olevassa loistohotellissa. Mielummin otan rennomman elämän, vapaa-aikaa ystävien ja perheen kanssa ja kolmen tähden hotellin silloin tällöin.
Valintoja, valintoja...Oisko ystävieni pitänyt mennä huonopalkkaiseen työhön?
Oletko ihan sekopää?
Miksi puhut vain ystävistäsi, etkä itsestäsi, jos kerran tuollainen elämä houkuttaa? Miksi sinä olet mennyt huonopalkkaiseen työhön?
Omasta lähipiiristä sellainen havainto, että mitä isompi kämppä sitä vähemmän tavaraa suhteessa neliöihin. Isoin asunto on vajaat 1000 neliötä ja hyvin minimalistinen. Sen omistaja ajelee myös kohtuullisen vaatimattomalla mutta käytännöllisellä autolla. Tykkää vaan tilasta ja omasta rauhasta, talon sijaintikin on juuri sillä ajatuksella valittu.
Vierailija kirjoitti:
Omasta lähipiiristä sellainen havainto, että mitä isompi kämppä sitä vähemmän tavaraa suhteessa neliöihin. Isoin asunto on vajaat 1000 neliötä ja hyvin minimalistinen. Sen omistaja ajelee myös kohtuullisen vaatimattomalla mutta käytännöllisellä autolla. Tykkää vaan tilasta ja omasta rauhasta, talon sijaintikin on juuri sillä ajatuksella valittu.
Näin meillä. Ei mikään lukaali, mutta 150 m2 kahdelle. Yksi huone on harvoin käytetty vierashuone ja yhdessä on vain harrastusväline. Meillä ei ole autoa. Mahtuisimme tavaroinemme puolet pienempään, mutta miksi, kun on varaa tähänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimenomaan se haasteellinen työ tuo sitä mielekkyyttä elämään. Minäkin olin uran alussa alisuoriutuja kunnes kyllästyin siihen ja uskalsin haastaa itseäni. Kun vuosien saatossa kehittää itseään ja sovittaa aina isompia saappaita, niin työ muuttuu aina vain mielekiintoisemmaksi. Ja pakostikin se palkka myös nousee. Mutta ei tämä tosiaan itseäni ainakaan kiusaa, elän juuri sitä elämää mitä haluan. Tosin en ole turhan krääsän perään vaan päin vastoin hyvinkin tietoinen kestävästä kehityksestä ja hiilijalanjäljestäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun menestyvät ystävät käy lomilla 5:den tähden hotellissa ihanissa rantakohteissa.
Syövät ulkona upeissa ravintoloissa.
Täydet lomat kun isoissa firmoissa töissä.Ootko pipi päästäsi?
Jaa-a. Vähemmällä raatamisella ja rahanperässä juoksemisella ei edes tarvitsisi laskea lomapäiviä, vapaata olisi muutenkin sopivasti.
En halua tehdä kymmentuntisia työpäiviä, jotta saan paeta arkeani ja maata stressiäni pois jossain toisella puolella maailmaa olevassa loistohotellissa. Mielummin otan rennomman elämän, vapaa-aikaa ystävien ja perheen kanssa ja kolmen tähden hotellin silloin tällöin.
Valintoja, valintoja...Ihan on 5 päiväinen normipituinen työpäivä...
On aikaa harrastaa ja luvassa ruhtinaallinen eläke:)Eli taas yksi ylipalkattu "asiantuntija" tai muu itsestään liikoja luuleva turhake. Sä et ainakaan vaikuta menestyjältä vaan ahneelta ja itsekeskeiseltä kusipäältä, onnea...
No et säkään miltään maailman ihanimmalta ihmiseltä vaikuta tämän tekstin perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun menestyvät ystävät käy lomilla 5:den tähden hotellissa ihanissa rantakohteissa.
Syövät ulkona upeissa ravintoloissa.
Täydet lomat kun isoissa firmoissa töissä.Ootko pipi päästäsi?
Jaa-a. Vähemmällä raatamisella ja rahanperässä juoksemisella ei edes tarvitsisi laskea lomapäiviä, vapaata olisi muutenkin sopivasti.
En halua tehdä kymmentuntisia työpäiviä, jotta saan paeta arkeani ja maata stressiäni pois jossain toisella puolella maailmaa olevassa loistohotellissa. Mielummin otan rennomman elämän, vapaa-aikaa ystävien ja perheen kanssa ja kolmen tähden hotellin silloin tällöin.
Valintoja, valintoja...Ihan on 5 päiväinen normipituinen työpäivä...
On aikaa harrastaa ja luvassa ruhtinaallinen eläke:)Eli taas yksi ylipalkattu "asiantuntija" tai muu itsestään liikoja luuleva turhake. Sä et ainakaan vaikuta menestyjältä vaan ahneelta ja itsekeskeiseltä kusipäältä, onnea...
Siis asiantuntija tehtävissä toimiva ihminen on mielestäsi kusipää?
Olen pahoillani että elämä on kohdellut sinua raskaalla kädelä ja olet katkeroitunut.
Muista toisten onni ei ole sinulta pois
Voimia sinne
En tiedä, olenko ap:n tarkoittama menestyjä, mutta teen suht vaativaa asiantuntijatyötä bisnesmaailmassa ja tienaan aika hyvin. Omalta kohdaltani voin kyllä sanoa, että käytän huomattavasti mieluummin sen 8-9h päivistäni mielekkääseen ja haastavaan työhön, kuin vaikkapa itseään toistavia rutiinitehtäviä hoitaen. Koen ehkä saavuttaneeni jotain elämässäni, kun olen kouluttautunut ja päätynyt kohtalaisen menestyksekkäälle työuralle. Se ei kyllä todellakaan tarkoita sitä, että tunne-elämäni olisi jotenkin köyhää, tai että tärkeintä elämässäni ei silti olisi perhe, ystävät ja terveys.
En tee siis työtä ja tienaa rahaa saadakseni turhaa krääsää. Yritän vähentää tavaraan kulutustani ostamalla vain tarpeeseen ja mahdollisimman kestävää. Käytän kuitenkin asumisen ym perustarpeiden lisäksi eniten rahaa juuri tuollaisiin hedonistisiin nautintoihin: ravintolaillallisiin ja myös matkoihin. Ne tuovat arkeeni iloa ja uusia kokemuksia. Nautin silti myös teekupin juomisesta viltin alla tv:tä katsellen puolisoni kanssa.
Aika usein törmää kirjoituksiin, jossa oletetaan varakkaiden ihmisten olevan automaattisesti ahdistuneita, stressaantuneita, kiireisiä, tyhjiä sisältä ja että he välittäisivät ainoastaan materiasta. En kyllä käsitä, miten ap:n esimerkissäkin mainittu kalliin korun käyttäminen indikoisi sitä, että ihminen on sisältä tyhjä ja ihmisestä mikään ei tunnu miltään. Erittäin kapeakatseista ajattelua.
Jos ap viittaa sen kaltaisiin menestyjiin, kuin vaikkapa pörssiyhtiöiden toimistusjohtajat, niin varmasti kukaan heistä ei työtään tee saadakseen rahaa ostaa tavaraa. Heillä lienee aivan tarpeeksi rahaa jo loppuelämäkseen, mutta työn haastavuus ja mielenkiintoisuus vie mennessään, ja heillä on siihen intohimo.
PS: ennen kuin joku ihmetteleen, niin olen lounastauolla ja syön koneen äärellä samalla netissä surffaillen :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, olenko ap:n tarkoittama menestyjä, mutta teen suht vaativaa asiantuntijatyötä bisnesmaailmassa ja tienaan aika hyvin. Omalta kohdaltani voin kyllä sanoa, että käytän huomattavasti mieluummin sen 8-9h päivistäni mielekkääseen ja haastavaan työhön, kuin vaikkapa itseään toistavia rutiinitehtäviä hoitaen. Koen ehkä saavuttaneeni jotain elämässäni, kun olen kouluttautunut ja päätynyt kohtalaisen menestyksekkäälle työuralle. Se ei kyllä todellakaan tarkoita sitä, että tunne-elämäni olisi jotenkin köyhää, tai että tärkeintä elämässäni ei silti olisi perhe, ystävät ja terveys.
En tee siis työtä ja tienaa rahaa saadakseni turhaa krääsää. Yritän vähentää tavaraan kulutustani ostamalla vain tarpeeseen ja mahdollisimman kestävää. Käytän kuitenkin asumisen ym perustarpeiden lisäksi eniten rahaa juuri tuollaisiin hedonistisiin nautintoihin: ravintolaillallisiin ja myös matkoihin. Ne tuovat arkeeni iloa ja uusia kokemuksia. Nautin silti myös teekupin juomisesta viltin alla tv:tä katsellen puolisoni kanssa.
Aika usein törmää kirjoituksiin, jossa oletetaan varakkaiden ihmisten olevan automaattisesti ahdistuneita, stressaantuneita, kiireisiä, tyhjiä sisältä ja että he välittäisivät ainoastaan materiasta. En kyllä käsitä, miten ap:n esimerkissäkin mainittu kalliin korun käyttäminen indikoisi sitä, että ihminen on sisältä tyhjä ja ihmisestä mikään ei tunnu miltään. Erittäin kapeakatseista ajattelua.
Jos ap viittaa sen kaltaisiin menestyjiin, kuin vaikkapa pörssiyhtiöiden toimistusjohtajat, niin varmasti kukaan heistä ei työtään tee saadakseen rahaa ostaa tavaraa. Heillä lienee aivan tarpeeksi rahaa jo loppuelämäkseen, mutta työn haastavuus ja mielenkiintoisuus vie mennessään, ja heillä on siihen intohimo.
PS: ennen kuin joku ihmetteleen, niin olen lounastauolla ja syön koneen äärellä samalla netissä surffaillen :D
Minua ärsyttää juuri ap:n kaltaisten ihmisten kapeakatseisuus. Oletetaan siis, että ihminen joka on hyvässä työssä ja menestynyt, ei nauttisi perheensä ja ystäviensä seurasta, tai että materia olisi jotenkin hirveän tärkeässä osassa heidän elämäänsä. Monet ihmiset nauttivat työstään ja ovat onnellisia, kun saavat tehdä työtä. Nämä samat ihmiset pystyvät silti hyvin yhdistämään työn, perheen, ystävät ja harrastukset, ja elämään onnellista elämää. Useimmille ihmisille se elämän onnellisuus tulee juuri siitä, että he saavat tehdä itselleen mieluista työtä. Materialistisuus ja kaiken maailman krääsän hankkiminen ei mielestäni ole kyllä mikään rikkaiden ongelma. Rikkaat eivät hanki krääsää. Usein juuri he elävät kohtuullisen säästeliäästi, eivät he muutoin rikkaita olisikaan. Minä väitän jopa, että taloudellisesti hyvin toimeentulevalle ihmiselle materia on toisarvoista.
Alue: Aihe vapaa
Onnellisuus ja vauraus eivät ole synonyymeja