Miten saada mies suostumaan lapseen?

Vierailija kirjoitti:

Välillä sitä toivoo että vahinko kävisi, sitten asia olisi puolestamme päätetty. Uskon että miehelläkin on sellaista ramppikuumetta, ei ole hyvä tilanne, ehkä sitten ensivuonna.. jos vahinko kävisi niin sitten siihen olisi vain sopeuduttava.

Ap

Saattaa aloittaa sopeutumisen ottamalla eron.

Älä edes vitsillä mieti "vahinkoja". Voi hyvin nopeasti käydä niin, että jäät yksinhuoltajaksi miehen maksaessa vain pakolliset elatusmaksut.

N28 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ihan järkevää, että ehkäisystä huolehditaan yhdessä kun molemmat ovat sitä mieltä, että sitä tarvitaan. Silloin voidaan yhdessä sopia miten se hoidetaan ja maksetaan ja sitoutua siihen. Jos toinen kokee tarvetta ehkäisylle ja toinen ei, niin se hoitaa, joka kokee sille tarvetta.

Jos minä tahdon lukea aamulla lehden, mutta puolisoni ei, niin kyllä se olen silloin minä joka sen lehden tilaa, maksaa ja noutaa laatikosta.

Miten sitten sellaisessa tilanteessa, jossa mies haluaa lapsen mutta nainen ei, eikä nainen halua/voi käyttää hormonaalista ehkäisyä?

Minusta parisuhteessa kuuluu olla samalla puolella, aika tylyä olla tyyliin "hoida ehkäisy keskenäs, mua ei kiinnosta". Kyllä siinä tulee tunne ettei toinen välitä sinun hyvinvoinnistasi. Mielestäni asioista pitää keskustella ja päättää yhdessä.

Juuri näin. Asioista pitää päättää yhdessä eikä tyyliin se, joka ei halua lasta, hoitaa ehkäisyn. 

N28 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ihan järkevää, että ehkäisystä huolehditaan yhdessä kun molemmat ovat sitä mieltä, että sitä tarvitaan. Silloin voidaan yhdessä sopia miten se hoidetaan ja maksetaan ja sitoutua siihen. Jos toinen kokee tarvetta ehkäisylle ja toinen ei, niin se hoitaa, joka kokee sille tarvetta.

Jos minä tahdon lukea aamulla lehden, mutta puolisoni ei, niin kyllä se olen silloin minä joka sen lehden tilaa, maksaa ja noutaa laatikosta.

Miten sitten sellaisessa tilanteessa, jossa mies haluaa lapsen mutta nainen ei, eikä nainen halua/voi käyttää hormonaalista ehkäisyä?

Minusta parisuhteessa kuuluu olla samalla puolella, aika tylyä olla tyyliin "hoida ehkäisy keskenäs, mua ei kiinnosta". Kyllä siinä tulee tunne ettei toinen välitä sinun hyvinvoinnistasi. Mielestäni asioista pitää keskustella ja päättää yhdessä.

Tuossa esimerkkitilanteessa naisena itse hankkisin sterin tai kuparikierukan, jos mahdollista. Jos ei, niin toki sitten pitäisi neuvotella, jos mies voisi vielä jonkin aikaa käyttää kondomia.

Minusta ap:n tilanteessa se on mies, joka osoittaa, ettei välitä ap:n hyvinvoinnista, jos ap on jo syönyt pillereitä pitkään, haluaisi lapsen, ja miehen asenne on se, että hän ei missään nimessä halua vielä lasta, mutta ei missään nimessä suostu myöskään kondomeihin. Ihanko oikeasti sinulle tulee tuosta tunne, että nainen ei tuossa tilanteessa välitä miehen hyvinvoinnista ja ei ole valmis keskustelemaan asioista yhdessä? Minä saan kyllä täysin päinvastaisen kuvan.

Miks kaikki on nykyään niin vaikeeta? Ennen tavattiin mies/nainen, treffailtiin, ostettiin kihlat, pidettiin juhannushäät ja hankittiin liuta lapsia. Työnjaot olivat selvät ja yhdessä elettiin hautaan saakka. Ja tämä päivänselvää kummallekin sukupuolelle.

Jätät ehkäisyn pois ja pamahdan paksuksi, niin helppoa se on.  Tosin sen jälkeen sulla ei ole enää miestä.

Vierailija kirjoitti:

N28 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ihan järkevää, että ehkäisystä huolehditaan yhdessä kun molemmat ovat sitä mieltä, että sitä tarvitaan. Silloin voidaan yhdessä sopia miten se hoidetaan ja maksetaan ja sitoutua siihen. Jos toinen kokee tarvetta ehkäisylle ja toinen ei, niin se hoitaa, joka kokee sille tarvetta.

Jos minä tahdon lukea aamulla lehden, mutta puolisoni ei, niin kyllä se olen silloin minä joka sen lehden tilaa, maksaa ja noutaa laatikosta.

Miten sitten sellaisessa tilanteessa, jossa mies haluaa lapsen mutta nainen ei, eikä nainen halua/voi käyttää hormonaalista ehkäisyä?

Minusta parisuhteessa kuuluu olla samalla puolella, aika tylyä olla tyyliin "hoida ehkäisy keskenäs, mua ei kiinnosta". Kyllä siinä tulee tunne ettei toinen välitä sinun hyvinvoinnistasi. Mielestäni asioista pitää keskustella ja päättää yhdessä.

Tuossa esimerkkitilanteessa naisena itse hankkisin sterin tai kuparikierukan, jos mahdollista. Jos ei, niin toki sitten pitäisi neuvotella, jos mies voisi vielä jonkin aikaa käyttää kondomia.

Minusta ap:n tilanteessa se on mies, joka osoittaa, ettei välitä ap:n hyvinvoinnista, jos ap on jo syönyt pillereitä pitkään, haluaisi lapsen, ja miehen asenne on se, että hän ei missään nimessä halua vielä lasta, mutta ei missään nimessä suostu myöskään kondomeihin. Ihanko oikeasti sinulle tulee tuosta tunne, että nainen ei tuossa tilanteessa välitä miehen hyvinvoinnista ja ei ole valmis keskustelemaan asioista yhdessä? Minä saan kyllä täysin päinvastaisen kuvan.

Missasin viestin, että mies ei missään nimessä suostu käyttämään kondomeja. Oliko näin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N28 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ihan järkevää, että ehkäisystä huolehditaan yhdessä kun molemmat ovat sitä mieltä, että sitä tarvitaan. Silloin voidaan yhdessä sopia miten se hoidetaan ja maksetaan ja sitoutua siihen. Jos toinen kokee tarvetta ehkäisylle ja toinen ei, niin se hoitaa, joka kokee sille tarvetta.

Jos minä tahdon lukea aamulla lehden, mutta puolisoni ei, niin kyllä se olen silloin minä joka sen lehden tilaa, maksaa ja noutaa laatikosta.

Miten sitten sellaisessa tilanteessa, jossa mies haluaa lapsen mutta nainen ei, eikä nainen halua/voi käyttää hormonaalista ehkäisyä?

Minusta parisuhteessa kuuluu olla samalla puolella, aika tylyä olla tyyliin "hoida ehkäisy keskenäs, mua ei kiinnosta". Kyllä siinä tulee tunne ettei toinen välitä sinun hyvinvoinnistasi. Mielestäni asioista pitää keskustella ja päättää yhdessä.

Tuossa esimerkkitilanteessa naisena itse hankkisin sterin tai kuparikierukan, jos mahdollista. Jos ei, niin toki sitten pitäisi neuvotella, jos mies voisi vielä jonkin aikaa käyttää kondomia.

Minusta ap:n tilanteessa se on mies, joka osoittaa, ettei välitä ap:n hyvinvoinnista, jos ap on jo syönyt pillereitä pitkään, haluaisi lapsen, ja miehen asenne on se, että hän ei missään nimessä halua vielä lasta, mutta ei missään nimessä suostu myöskään kondomeihin. Ihanko oikeasti sinulle tulee tuosta tunne, että nainen ei tuossa tilanteessa välitä miehen hyvinvoinnista ja ei ole valmis keskustelemaan asioista yhdessä? Minä saan kyllä täysin päinvastaisen kuvan.

Missasin viestin, että mies ei missään nimessä suostu käyttämään kondomeja. Oliko näin?

Kyllä näin oli. Ihannetilanteessa toki toiveet on samansuuntaiset tai vaikkei olisikaan, niin ehkäisyn suhteen etsitään se toimivin ja reiluin vaihtoehto. Mutta tämän pariskunnan tapauksessa se reiluin ei ole se, että lasta kovasti nyt toivova nainen syö pillereitä.

Vierailija kirjoitti:

Jätät ehkäisyn pois ja pamahdan paksuksi, niin helppoa se on.  Tosin sen jälkeen sulla ei ole enää miestä.

Mun kaveri teki näin, mutta mies pysyi, kun valehteli miehelle että "Hupsista ny, ehkäisy petti!"

Mies ei olisi halunnut toista lasta, nainen halusi. Hintana on nyt sitten riitely kun mies ei jaksaisi sitä perhearkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N28 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ihan järkevää, että ehkäisystä huolehditaan yhdessä kun molemmat ovat sitä mieltä, että sitä tarvitaan. Silloin voidaan yhdessä sopia miten se hoidetaan ja maksetaan ja sitoutua siihen. Jos toinen kokee tarvetta ehkäisylle ja toinen ei, niin se hoitaa, joka kokee sille tarvetta.

Jos minä tahdon lukea aamulla lehden, mutta puolisoni ei, niin kyllä se olen silloin minä joka sen lehden tilaa, maksaa ja noutaa laatikosta.

Miten sitten sellaisessa tilanteessa, jossa mies haluaa lapsen mutta nainen ei, eikä nainen halua/voi käyttää hormonaalista ehkäisyä?

Minusta parisuhteessa kuuluu olla samalla puolella, aika tylyä olla tyyliin "hoida ehkäisy keskenäs, mua ei kiinnosta". Kyllä siinä tulee tunne ettei toinen välitä sinun hyvinvoinnistasi. Mielestäni asioista pitää keskustella ja päättää yhdessä.

Tuossa esimerkkitilanteessa naisena itse hankkisin sterin tai kuparikierukan, jos mahdollista. Jos ei, niin toki sitten pitäisi neuvotella, jos mies voisi vielä jonkin aikaa käyttää kondomia.

Minusta ap:n tilanteessa se on mies, joka osoittaa, ettei välitä ap:n hyvinvoinnista, jos ap on jo syönyt pillereitä pitkään, haluaisi lapsen, ja miehen asenne on se, että hän ei missään nimessä halua vielä lasta, mutta ei missään nimessä suostu myöskään kondomeihin. Ihanko oikeasti sinulle tulee tuosta tunne, että nainen ei tuossa tilanteessa välitä miehen hyvinvoinnista ja ei ole valmis keskustelemaan asioista yhdessä? Minä saan kyllä täysin päinvastaisen kuvan.

Missasin viestin, että mies ei missään nimessä suostu käyttämään kondomeja. Oliko näin?

Viesti 44. Ei allekirjoitusta, mutta sisällön perusteella ap. Mutta oli ap:n tilanne mikä hyvänsä, niin tuota kuvaamaani tilannetta, jossa mies ei halua lasta eikä suostu kondomia käyttämään, voi ajatella ihan yleisesti ja mielestäni se ei ole missään nimessä reilu naista kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti jokainen järkevä mies, joka ei halua isäksi, ottaa ehkäisyn omalle vastuulleen kun puoliso ”vauvakuumeilee”. Ei sitten tarvitse koskaan arvailla pillerien pettäessä, että oliko syy tuurissa vai käyttäjässä.

Juuri näin! Mutta jotkut miehet eivät sitten opi millään, eivät edes avioliitossa ja ihmettelevät vaan ettäs kuinka pillerit pettävät kaiken aikaan ;) Lapsia puksautetaan 3-4 ja kenties enemmänkin miestä konsultoimatta...

Vierailija kirjoitti:

Pamahdat paksuksi vaikka puhkomalla kortsut ja sanot että pidät lapsen. Eipä siihen hienojen suomen lakien ansiosta ole miehellä mitään sanottavaa.

Jättäisin heti tuollaisen "naisen".

Naisilla näitä "kuumeita" eli koska mä vaan haluun juttuja on aika paljon elämän aikana. Osta koira sillä menee ohi.

Minun elämässäni on ollut jokunen mies, jotka ovat päätyneet isäksi vastoin tahtoaan/painostuksen ja uhkailun alla. Liitot, jos niitä on ollutkaan, ovat kokeneet karun lopun, ja lapsilla on elämässään varsin etäinen isä tai ei isää ollenkaan. Että vaikeaa suositella. Lapsi on niin iso asia, että kyllä sitä pitää miehenkin haluta. Ja jos liitto on huono, lasta ei pidä missään nimessä tehdä. Yhtään lasta ei pidä tehdä vartavasten erolapseksi palloilemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti jokainen järkevä mies, joka ei halua isäksi, ottaa ehkäisyn omalle vastuulleen kun puoliso ”vauvakuumeilee”. Ei sitten tarvitse koskaan arvailla pillerien pettäessä, että oliko syy tuurissa vai käyttäjässä.

Juuri näin! Mutta jotkut miehet eivät sitten opi millään, eivät edes avioliitossa ja ihmettelevät vaan ettäs kuinka pillerit pettävät kaiken aikaan ;) Lapsia puksautetaan 3-4 ja kenties enemmänkin miestä konsultoimatta...

Joillekin pillerit vaan ei toimi, kyseessähän on kuitenkin hormonaalisesta ehkäisystä ja hormoonitoiminta on jokaisella yksilöllinen.

Sekä jos ehkäisyteho on 99%, niin tämä on ihanteellisessa tilanteesaa, ihan simppeli ripulikin vähentää tehoa ja lisää raskauden menoa. Jos voit pahoin pian pillerin ottamisen jälkeen niin tervemenoa ehkäisyteho toistaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vinkkejä? Miten teillä on vastahakoisen miehen mieli muuttunut?

Sanottakoon että mies haluaa kyllä lapsia, mutta vielä ei ole kuulemma hyvä tilanne. Mielestäni on.

Mä hankin lemmikin aikoinani näin: "Kuule. Mulle tulee kissanpentu. Mä voin asua sen kanssa täällä, tai mä voin asua sen kans jossain muualla. Sinä päätät." Kolmeltaan sitten eleltiin, kunnes tuli aika hankkia niitä ihmislapsiakin (nämä sitten miehen aloitteesta).

ihan oikeasti naiset, jos ette ole tunteet kauaa, sitoutumisesta ei ole takeita ja ikää ei ole yli 35 vuotta, niin miettikää sitä lastenhankintaa ihan tosissanne. Miettikää silti vielä kolmannen kerran. Miettikää ihan rehellisesti onko se kumppani oikeasti vuoden isäainesta vai onko sen vastaanjarrutteluissa jotain perää. Älkää romantisoiko sitä lapsen saamista liiaksi, vaan eläkää elämäänne ja varmistakaa ensin, että teillä on kunnollinen pohja sille lapsentulolle - edes jonkinlainen, ettei tarvitse olla riippuvainen sitten kenestäkään. Jossain vaiheessa kun se puoliväkisin ja kiireellä pykätty lapsi on maailmassa, se itkee vatsaansa kuudetta yötä putkeen ja äijä on karussa, saattaa harmittaa. Jossain vaiheessa kun ihanin vauvakuherruskuukausi on ohi, niin harmittaa menemättömyys ja opiskelemattomuus. 

Yritin itsekin joskus saada puhuttua miehen ympäri lapsentekoon, mutta luojan kiitos itse heräsin että mies ei ollut kovin isäainesta. Katoili säännöllisesti kun pinnaa alkoi kiristää, levitteli perättömyyksiä ympäri kyliä ja halusi testata sietokykyäni kaikenlaisella temppuilulla. Tuuripeliähän se on miten tulee toimeen ja miten parisuhde toimii vanhemmuuden myötä, mutta ihan jokaisen kanssa ei kannata elää yhtä suurena perheenä jos sille ei todellisuudessa ole mitään pohjaa olettaa niin. Ihmettelin kun yksi tai kaksi kaveriakin teki lapsia miehille, joilla oli ennestään tiu mukuloita joista he eivät huolehtineet. Nyt he ihmettelevät miksi miesä ei kiinnosta nämä uudetkaan lapset. Surullista. 

Lapsensaamistakaan ei kannata romantisoida tai odottaa liiaksi ja siinäkin kannattaa miettiä mitä tarpeita sillä älyttömällä vauvakuumeilullaan täyttää, mutta säästäkää noita miehiä. sitä paitsi fakta on, että moni haluaa lapsia mutta ei juuri senhetkisen kumppanin kanssa. Järjetöntä munattomuutta roikuttaa mukanaan toista jonka kanssa ei aio koskaan lisääntyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon käyny jo 5 "vauvakuumetta" läpi, hankkimatta sitä lasta.

Koska yksinkertaisesti minulle otollisin aika (taloudellisesti ja elämäntilanteen myötä) olisi vasta 2-3 vuoden päästä.

Siis että olen kerennyt maksaa laina laskut pois alta ja saada vakipaperit tähän nykyiseen työhön.

Mies haluaisi lapsen, mutta haluan, että sitten kun aika on niin mies on oikeasti siihen valmis.

Hänellä on yksi lapsi aikaisemmasta suhteesta (ei haluttu lapsi, nainen teki jekkujekut sillon).

Mies tykkää käydä kalareissuilla ja on suunnitellut muutamat reissut meillekkin nyt tulevaksi kesäksi.

Ja viimekesänä kun mies kalassa kulki, hän sysäsi oman lapsensa minun hoidettavaksi.

Siitä tiedän ettei mies oikeasti ole valmis vauvaan, koska laittaa omat reissut lapsen edelle vaikkei tätä useasti näekkään.

Myös omat reissut jäi sitte tekemättä ku piti muiden lapsia vahtia 😁.

Oli lapsipuolta ja kummilasta ja tutun lasta ja huhhuh.

Tuota...oletko varma, että haluat ylipäätään tämän miehen kanssa lapsen? Vaikea uskoa, että hän hoitaisi lasta tasapuolisesti.

En ole varma ja juuri siksi odotankin.

Jos lähtökohta on tämä.

Onneksi olen vielä nuori ja minulla on vuosia jälellä ja aikaa.

Mä olin tulossa kysymään tismalleen samaa! Toisekseen miksi et kieltäytynyt hoitamasta lasta miehesi puolesta? Pieni selkärangan kasvatus ei olisi pahitteeksi, koska mies joko ottaa ja hoitaa tai ei ota sitä lasta. Mä en suostuisi ikimaailmassa paimentamaan toisen lasta ja mahdollistamaan tossa tota touhua mitä mies tekee. Surullista sen lapsen kannalta, ettei näe isäänsä. Mä en tekisi lasta tollasen kanssa mistään hinnasta.