Olen kihloissa mutta rakastunut toiseen mieheen
Olin vapun tämän toisen kanssa kaupunkilomalla ja se oli ihanaa!
Vaikka olikin kiva herätä aamulla taas oman kihlatun kullan vierestä ja vaikka näen täysin meillä ihanan yhteisen tulevaisuuden ja elämän, tämä toinen mies herättää minussa tunteita, joita en ole koskaan pystynyt kokemaan kenenkään muun kanssa.
Toisaalta tiedän, etten koskaan tulisi hänen kanssaan saamaan elämääni asioita, joita kihlattuni kanssa saan ja jotka merkitsevät minulle paljon.
Onneksi ei ihan vielä tarvitse päättää!
Kommentit (22)
Nykyaikana saa olla myös terveyskumppaneita (henkinen, fyysinen, taloudellinen yms.), eikä aikuinen ihminen ole menemisistään tilivelvollinen kenellekään.
On aika irtaantua pimeästä varhaiskristillisestä maailmankuvasta jossa pitää koko elämä viettää yhden ainoan kanssa telkkaria katsoen.
Tietääkö sulhasesi tästä avoimesta suhteestanne vai onko se vain yksipuolista. Kerro toki hänellekin niin osaa ruveta katsomaan uutta kihlattua.
Kerrothan myös kihlakumppanillesi näistä tunteista, jookosta!
ota parhaat jutut molemmista kirjoitti:
Nykyaikana saa olla myös terveyskumppaneita (henkinen, fyysinen, taloudellinen yms.), eikä aikuinen ihminen ole menemisistään tilivelvollinen kenellekään.
On aika irtaantua pimeästä varhaiskristillisestä maailmankuvasta jossa pitää koko elämä viettää yhden ainoan kanssa telkkaria katsoen.
Mutta se irtaantuminen pitäisi tehdä yhdessä ei vain omalla päätöksellä toisen selän takana.
Valinnan paikka.
Noita toiseen rakastumisia voi tulla myös jatkossa, sitoudut keneen tahansa. Kun oma kumppani on tullut tutuksi ja (tylsäksi?) niin rakastuminen toiseen on tietyti ihanaa. Sitten tulee se mutta...
Joko päätät olla nykyisen kanssa ja samalla nautit rakastumisen tunteestasi. Et voi tuntea sitä ihmistä kunnolla, johon olet rakastunut. Tee itsellesi selväksi oletko rakastunut siihen rakastumisen tunteeseen. Onko reaslistista saada olla tuon toisen kanssa?
Mitkä asiat painavat vaakakupissasi ja tee itsellesi selväksi mitä se asiat ovat myös jatkossa.
Kihlattu ei tietenkään tiedä tästä toisesta miehestä, koska ei sellaista hyväksyisi. Tämä uudempi tietysti tietään että olen kihloissa. En näe tässä mitään moraalista tms ongelmaa, lähinnä käytännöllisen ongelman: mikä mulle on parasta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kihlattu ei tietenkään tiedä tästä toisesta miehestä, koska ei sellaista hyväksyisi. Tämä uudempi tietysti tietään että olen kihloissa. En näe tässä mitään moraalista tms ongelmaa, lähinnä käytännöllisen ongelman: mikä mulle on parasta. Ap
Et näe moraalista ongelmaa? Voi luoja
Ennen papin aamenta saa vaihtaa siippaa. Ap, onko se rakastumisesi kohde sellainen että yhteiselo onnistuisi: ehkä perhe, huushollin pyörittäminen jne? Onko hän luotettava?
Mun mielestä sun kannattaisi ottaa selvää ettet tule katumapäälle naimisiinmenon jälkeen.
En kyllä suostu uskomaan, että kukaan voisi olla oikeasti noin itsekäs ja hölmö. En millään.
Alfa vai Beta? Alfaa et koskaan saa suhteeseen, toisaalta Beta jonka saat makselemaan perhe-elämääsi, ei kiihota..
Siinä tavismuijan pulma siis.
Vaihtoehtosi ovat:
1. KUNNIALLINEN VAIHTOEHTO: Jätät Betan ja yrität sitouttaa Alfaa, tämä sitouttaminen ei kuitenkaan tule onnistumaan.. saatpa elää toivossa/huumassa jonkin aikaa.
2. SEMI-KUNNIALLINEN VAIHTOEHTO: Lopetat Alfan tapailun ja keskityt parisuhteeseen Betan kanssa. Tämä tosin jo sisältää karun petoksen miestäsi kohtaan. Olet pettänyt häntä ja jokatapauksessa et tosissasi himoitse häntä.
3. KUNNIATON VAIHTOEHTO: Menet naimisiin Betan kanssa, ja samalla jatkat tämän Alfan (tai muiden eliittijamppojen) patjana sivuvetona.
Vierailija kirjoitti:
Kihlattu ei tietenkään tiedä tästä toisesta miehestä, koska ei sellaista hyväksyisi. Tämä uudempi tietysti tietään että olen kihloissa. En näe tässä mitään moraalista tms ongelmaa, lähinnä käytännöllisen ongelman: mikä mulle on parasta. Ap
Et näe moraalista ongelmaa, koska eihän sulla mitään moraalia edes olen. Petät minkä ehdit, koska et koe tekeväsi mitään väärää. 🙄 Katso peiliin, jo tuo, että kihlattusi ei hyväksy toista miestä kertoo jo paljon.
En ymmärrä tuollaista sairasta tuomitsemista. Elämä ei ole mustavalkoista eikä todellakaan mene aina suunnitelmien mukaan, turha sitä on aina niin hirveästi kauhistella. Sattuuhan se sitä petettyä (on minutkin jätetty toisen vuoksi), mutta siitä pääsee kyllä yli, se on sellainen osa elämää, mikä tylee meitä kaikkia vastaan jossain vaiheessa.
Ehkä sun Ap vaan kannattaa heittäytyä ja antaa tälle toiselle mahdollisuus. Ei kai sen ole mikään pakko johtaa mihinkään avioliittoon kuitenkaan? Ei kannata sitoutua kuitenkaan, jos epäilyttää yhtään. Se on aina huono idea.
Naurattaa härskisti tällaiset "ongelmat"!!
Onhan se ny kamalaa kun nainen joutuis "tyytymään" oman tasoiseensa miäheen!!!
Juu, tasokkaampaa ja saavuttamatonta pitää silti jahdata..
80% naisista haluaa sitä top 20%:a kundeista.
Tavalliset naiset himoitsevat eliittimiehiä kirjoitti:
Alfa vai Beta? Alfaa et koskaan saa suhteeseen, toisaalta Beta jonka saat makselemaan perhe-elämääsi, ei kiihota..
Siinä tavismuijan pulma siis.
Vaihtoehtosi ovat:
1. KUNNIALLINEN VAIHTOEHTO: Jätät Betan ja yrität sitouttaa Alfaa, tämä sitouttaminen ei kuitenkaan tule onnistumaan.. saatpa elää toivossa/huumassa jonkin aikaa.
2. SEMI-KUNNIALLINEN VAIHTOEHTO: Lopetat Alfan tapailun ja keskityt parisuhteeseen Betan kanssa. Tämä tosin jo sisältää karun petoksen miestäsi kohtaan. Olet pettänyt häntä ja jokatapauksessa et tosissasi himoitse häntä.
3. KUNNIATON VAIHTOEHTO: Menet naimisiin Betan kanssa, ja samalla jatkat tämän Alfan (tai muiden eliittijamppojen) patjana sivuvetona.
Kymppi vetoa että ap valitsee vaihtoehdon 3.
Tuleva "isä" voi välillä ihmetellä, miten kaikki lapset ovat niin erinäköisiä, eikä yksikään näytä häneltä.
Vierailija kirjoitti:
Ennen papin aamenta saa vaihtaa siippaa. Ap, onko se rakastumisesi kohde sellainen että yhteiselo onnistuisi: ehkä perhe, huushollin pyörittäminen jne? Onko hän luotettava?
Mun mielestä sun kannattaisi ottaa selvää ettet tule katumapäälle naimisiinmenon jälkeen.
Juuri se tässä onkin ongelma. Tämä minun rakkausmies ei varmaan mitään perhettä ja huushollia haluaisikaan. Tai siis tämä on ihan selvää. Hän on kyllä erittäinkin rehellinen ja puhuu asiat suoraan. Siinä mielessä kyllä luotettava. Jonkinlainen parisuhde varmasti toimisi hänen kanssaan pitkäänkin mutta ei mikään pikku kotileikki.
Minun kihlattu taas juurikin haluaa perheen, kolme lasta, koiran, omakotitalon Espoosta, uran jne. Eli aika samaa kuin minäkin haluan pitemmän päälle.
On tämä vaikeeta! Ap
Toiseen ihastuminen on ok, jopa toisesta suhteesta fantasiointi on ok. On ihan ok myös olla kertomatta toisesta ihastuksesta, jos teot jäävät vain ajatuksen tasolle. On ok myös pohtia suhteensa tilaa ja miettiä, millaista olisi olla toisen kanssa.
Mutta sen sijaan ei ole ok pimittää kumppanilta tietoa, jos olo on sellainen, ettei saa suhteesta sitä mitä toivoisi. Eikä varsinkaan silloin saa pimittää tietoa, jos kuvioihin tulee kolmas pyörä.
Minä olen ollut mieheni kanssa yhdessä monta vuotta. Olen ihastunut toiseen, ja hänkin on ihastunut toisiin muutaman kerran suhteemme aikana. Emme ole ottaneet niitä puheeksi, koska yhteisestä sanattomasta sopimuksesta on ihan ok tuntea vetoa toiseen ihmiseen, mutta ei ole ok ryhtyä viettämään enemmän aikaa ihastusten kanssa ikään kuin harkiten, että josko ruoho olisi kuitenkin vihreämpää... Sehän olisi aivan hirveän loukkaavaa toista ja koko suhdetta kohtaan.
Sanoit, ettei kihlattusi hyväksyisi tekojasi. Se jo kertoo, että tekosi ei ole ok. Jouduthan salailemaan.
Tosin vaikutat sen verran puusilmäiseltä, että luulen sinun olevan trolli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen papin aamenta saa vaihtaa siippaa. Ap, onko se rakastumisesi kohde sellainen että yhteiselo onnistuisi: ehkä perhe, huushollin pyörittäminen jne? Onko hän luotettava?
Mun mielestä sun kannattaisi ottaa selvää ettet tule katumapäälle naimisiinmenon jälkeen.
Juuri se tässä onkin ongelma. Tämä minun rakkausmies ei varmaan mitään perhettä ja huushollia haluaisikaan. Tai siis tämä on ihan selvää. Hän on kyllä erittäinkin rehellinen ja puhuu asiat suoraan. Siinä mielessä kyllä luotettava. Jonkinlainen parisuhde varmasti toimisi hänen kanssaan pitkäänkin mutta ei mikään pikku kotileikki.
Minun kihlattu taas juurikin haluaa perheen, kolme lasta, koiran, omakotitalon Espoosta, uran jne. Eli aika samaa kuin minäkin haluan pitemmän päälle.
On tämä vaikeeta! Ap
Melkein neuvoisin, että jätät molemmat miehet. Kihlattuasi et halua oiekista syistä ja tämä toinen mies ei koskaan halua mitään parisuhdetta kanssasi - kevyttä tapailua/nussimista kyllä, mutta ei oikeata parisuhdetta. Älä tuhlaa aikaasi kumpaankaan.
Mielenkiinnosta kysyisin, että mikä kihlatussa mättää verrattuna rakkausäijään? Onko miehekkäämpi, komeampi, parempi nussimaan? Onko kihlattu nöösi, liian valju tai tavallinen? Mikä on siis erottava tekijä(t)?
💩