Lue keskustelun säännöt.
Kristityt hoi!
02.05.2018 |
Mikä käsitys teillä on jumalattomien kohtalosta?
Ikuinen piina vai ikuinen kuolema?
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Kadotuksen teorioihin törmää kristillissä kirjallisuudessa, jotka aihetta käsittelevät. Teoriat perustuvat yksittäisten ihmisten Raamatuntutkimiseen ja tulkintoihin. Jos ei millään lailla usko Raamattuun, niin ei voi tutkimuksiinkaan nojautua. Aina voi selvittää mitä Jeesus itse kertoi aiheesta.
Musta Raamattu on tosi selkeä. vaikka siinä kirjoittamisessa on mennyt se 1000 vuotta ja kirjoittajia on ollut se 40, niin kuitenkin Raamattu on tosi yhtenäinen siitä mitä se opettaa.
1. Alussa Jumala sanoi että älä syö hyvän ja pahantiedon puusta tai kuolet, käärme oli se joka väitti ettei ihminen kuole...
Toisekseen Jumala esti ihmisen pääsyn elämän puulle ettei hän vain ottaisi söisi ja eläisi ikuisesti.
kolmannekseen. profeetat paljon puhuu siitä että jumalattomat päätyy tuhkaksi, ei jää heistä juurta eikä vartta.
4. saarnaaja puhuu siitä ettei kuolleet tiedä mitään.
5. psalmeissa puhutaan ettei kuolleet tiedä mitään.
6. Jeesus puhuu kuolleista termein että he nukkuvat
7. Jeesus tulee kerran herättämään kuolleet haudoistaa, ensimmäiset elävien ylösnousemuksessa ja toiset kuoleman ylösnousemuksessa.
...
ei näin tärkeetä asiaa vois jättää ihmisen oman tulkinnan ja mielikuvituksen varaan... Uskovien toivohan perustuu nimenomaan Jumalan hyvyyteen ja oikeidenmukaisuuteen. ja mistä me voidaan muuteen tuntea Jumalan hyvyys ja oikeidenmukaisuus kuin sillä että tiedämme hänen tekonssa ja tahtonsa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taivas ja helvetti ovat vertauskuvia siitä, millaisessa maailmassa jälkipolvet joutuvat meidän valintojemme seurauksena elämään. Esim. Euroopassa on päästy sukupolvien työn seurauksena varsin lähelle maanpäällistä paratiisia, varsinkin kun vertaa siihen, mitä ihmiselämä on ollut maailmanhistoriassa. Helvetin puolestaan näkee iltauutisissa.
Vertaus tuo sen vain yksilötasolle, itsekästä ihmistä kun kiinnostaa enemmän oman sielunsa kohtalo kuin lastensa tulevaisuus. Naapurin kakaroista nyt puhumattakaan.
Jeesus puhui maan hiljaisten kunnioittamisesta, kuuliaisuudesta yhteiskunnalle, oman järjen käyttämisestä uskonnollisten käskyjen sokean tottelemisen sijasta jne. Eli "taivasten valtakunta" voi olla ihan maallinen, hyvä yhteiskunta, vaikka se hänen aikanaan ja kauan sen jälkeen tuntui kaukaiselta haavekuvalta.
Älkää uskoko mytologiaa kirjaimellisesti, vaan opetelkaa tulkitsemaan ja suodattamaan pois yliluonnollinen elementti.
Faith kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kadotus on ikuinen ero Jumalasta. Millaista se on, sitä en osaa selittää. Ketkä sinne joutuvat, sitäkään en osaa selittää.
Kadotus on ikuinen ero Jumalasta enkä minäkään osaa selittää, millaista se on. Raamatussa meille kuitenkin kerrotaan, että kadotukseen joutuvat ne, jotka eivät usko Jeesukseen.
Jeesus puhuu tulijärvestä, jossa "tuli ei sammu eikä mato kuole", mikä viittaisi enemmän siihen ikuiseen piinaan meidän inhimillisessä semantiikassamme. Lisäksi Raamatussa puhutaan yleisellä tasolla kadotuksesta, mistä muodostuu kuva annihililaatiosta. Lyhyesti sanottuna, en voi tietää, mitä se käytännössä on; se on jokinlainen tila, jossa nämä molemmat toteutuvat.
Onneksi Jumala tarjoaa pelastusta kaikille Jeesuksessa.
jesajakin langettaa tuomion kaupungin kanssalainen missä hänä käyttää termejä mato ei kuole ja tuli ei sammu, mutta tuli otti on jo sammunut ja madotkin kuolleet. eli kyse on lähinnä vaan siitä että kuolema on lähinnä väistämätön, eikä nimenomaan väistettävissä
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se kadotus ja helvetti on täällä maan päällä tässä ja nyt.
Ihmiset ovat ainoita todellisia petoja, jotka tieten tahtoen kiduttavat ja tappavat toisiaan. Oman himonsa ajamina. Eläin tappaa syödäkseen, ihminen koska saa siitä syvää tyydytystä.
Mikä muu kuin helvetti on se paikka, missä lapsia raiskataan, silvotaan, tapetaan. Samoin aikuisia. Ja toiset katsovat päältä ja kohauttavat harteitaan.
Osa porukasta ylentää itsensä: olemme kristittyjä ja ainoita oikeassa olevia ja me pelastumme. Hyvää matkaa teille muille sinne kuviteltuun helvettiin, me menemme taivaaseen virittelemään harppujamme.
Mitähän se Jeesus sanoi itsensä ylentämisestä? Mitä sanoi yhdenkään pienimmistä vahingoittamisesta? Mitä siitä ensimmäisestä kivestä? Mitä toisten tuomitsemisesta?
Minä en usko helvettiin kuoleman jälkeen sen enempää kuin taivaaseenkaan. Sielun olemassaoloa en osaa selittää, onko sitä vaiko ei ole. En tiedä mihin se menee vai meneekö mihinkään. Yritän elää tätä minulle annettua elämää mahdollisimman hyvin. Olematta tuomitsematta, olematta ylpeä. Tekemättä ns. perustavanlaatuisia syntejä. Eihän se aina onnistu, olenhan ihminen. Mikään ihmeolento ei kuitenkaan minua siitä tule kuolemani jälkeen rankaisemaan tai tuomitsemaan.
Minäkin uskon että se helvetti on nyt täällä maan päällä parhaimmillaan. Ja jotta tämä helvetti ei jatkuisi ikuisesti, Jumala esti ihmisiä syömästä elämän puusta.
Jumala antaa niiden kuolla ikuiseen kuolemaan ketkä kylvää täällä maan päällä kuolemaa, mutta antaa niille ikuisen elämän, jotka katuvat virheitään, tekevät sitä mikä on oikein ja hyvää vaikka aina ei ole helppoa, antavat toisille anteeksi eli elävät uskoaan todeksi. uskoa siihen että on hyvää ja on pahaa ja että kannattaa valita aina se hyvä, sen hyvän itsensä vuoksi
Vierailija kirjoitti:
Taivas ja helvetti ovat vertauskuvia siitä, millaisessa maailmassa jälkipolvet joutuvat meidän valintojemme seurauksena elämään. Esim. Euroopassa on päästy sukupolvien työn seurauksena varsin lähelle maanpäällistä paratiisia, varsinkin kun vertaa siihen, mitä ihmiselämä on ollut maailmanhistoriassa. Helvetin puolestaan näkee iltauutisissa.
Vertaus tuo sen vain yksilötasolle, itsekästä ihmistä kun kiinnostaa enemmän oman sielunsa kohtalo kuin lastensa tulevaisuus. Naapurin kakaroista nyt puhumattakaan.
Jeesus puhui maan hiljaisten kunnioittamisesta, kuuliaisuudesta yhteiskunnalle, oman järjen käyttämisestä uskonnollisten käskyjen sokean tottelemisen sijasta jne. Eli "taivasten valtakunta" voi olla ihan maallinen, hyvä yhteiskunta, vaikka se hänen aikanaan ja kauan sen jälkeen tuntui kaukaiselta haavekuvalta.
Älkää uskoko mytologiaa kirjaimellisesti, vaan opetelkaa tulkitsemaan ja suodattamaan pois yliluonnollinen elementti.
mikä sinä olet sanomaan miten Jumalan sanaa tulee lukea, ymmärtää ja uskoa?
Mistä sait moisen viisauden? Ihmiset ovat olleet valmiita vainoamaan uskovaisia ja uskovaiset ovat olleet valmiita kuolemana uskonsa puolesta ja sinä sanot että älkää ottako uskoa todesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tämä maanpäällinen elämä on vasta helvetin esikartano, ei sitä itseään.
Osallahan menee täällä maanpäällä levästi, onnistuneesti, terveenä, rikkaana, menestyneenä jne. Helvetti ei armahda ketään eikä koskaan. Täällä pallonpäällä sentään voimme hetken hengähtää, emmekä kidu koko ajan.
Jumalan kansa saa nyt eläessään jo maistiaisia tulevasta eli pala taivasta. Ihmisiä parantuu rukouksella, juoppoja raitistuu, työttömät saavat työpaikan ja epäonniset saavat aloittaa alusta monissa eri tiukoissa elämäntilanteissa.
Ei turhaan sanota, että elämme vielä armonaikaa. Jossain vaiheessa se loppuu. Jumalalla ON pitkä vieteri luotujaan kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsitykseni on että sellainen ihminen joka kuolee ei-kristittynä siksi ettei ole kuullut kristinuskosta ei joudu kadotukseen.
Ihminen joka on kuullut mutta torjuu sen ollen joko ateisti tai muu-uskovainen joutuu.
Mikä on kadotus?
Sitä ei varmuudella tiedä, Raamattu on tässä tulkinnanvarainen. Jotkin kohdat antavat ymmärtää että kadotuksessa vain lakkaa olemasta kokonaan (ei kuolemanjälkeistä elämää sieluna/henkenä), toiset taas puhuvat ikuisesta piinasta.
Voiko Raamattu olla tulkinnanvarainen näin ison asian kohdalla kuin sen että miten Jumala ratkaisee tämän piinan ja kärsimyksen ongelman täällä?
Mistä täällä olevan piinan ja kärsimyksen ongelmasta puhut?
Synnistä. Valehteleminen, tuomitseminen, pettäminen jne
Miksi Jumala olisi tilivelvollinen esittämään formaalin eksaktin selostuksen kadotuksen/helvetin luonteesta?
No eikö se miten tuomari tuomitsee kerro jotain tuomarin oikeudenmukaisuudesta?
kuten säädetty laki kertoo lain säätäjästä?
Ja koska laki koskee meitä niin eikö olisi korrektia kertoa meille mitkä ovat säännöt ja seuraukset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsitykseni on että sellainen ihminen joka kuolee ei-kristittynä siksi ettei ole kuullut kristinuskosta ei joudu kadotukseen.
Ihminen joka on kuullut mutta torjuu sen ollen joko ateisti tai muu-uskovainen joutuu.
Mikä on kadotus?
Sitä ei varmuudella tiedä, Raamattu on tässä tulkinnanvarainen. Jotkin kohdat antavat ymmärtää että kadotuksessa vain lakkaa olemasta kokonaan (ei kuolemanjälkeistä elämää sieluna/henkenä), toiset taas puhuvat ikuisesta piinasta.
Voiko Raamattu olla tulkinnanvarainen näin ison asian kohdalla kuin sen että miten Jumala ratkaisee tämän piinan ja kärsimyksen ongelman täällä?
Mistä täällä olevan piinan ja kärsimyksen ongelmasta puhut?
Synnistä. Valehteleminen, tuomitseminen, pettäminen jne
Miksi Jumala olisi tilivelvollinen esittämään formaalin eksaktin selostuksen kadotuksen/helvetin luonteesta?
No eikö se miten tuomari tuomitsee kerro jotain tuomarin oikeudenmukaisuudesta?
kuten säädetty laki kertoo lain säätäjästä?
Ja koska laki koskee meitä niin eikö olisi korrektia kertoa meille mitkä ovat säännöt ja seuraukset?
Jospa, toisin kuin kovin monet uskovat, Jumala ei olekaan Turingin kone, joka tietyllä muuttumalla ja ehdottomalla algoritmilla laskee pelastusbitin ja jos se on nolla niin ei muuta kuin armotta helvettiin? Ja jos sen algoritmin tuntee, voi käyttää hyväkseen sen porsaanreikiä?
Jospa jokainen saa yksilöllisen, henkilökohtaisen ja rehellisen kohtelun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taivas ja helvetti ovat vertauskuvia siitä, millaisessa maailmassa jälkipolvet joutuvat meidän valintojemme seurauksena elämään. Esim. Euroopassa on päästy sukupolvien työn seurauksena varsin lähelle maanpäällistä paratiisia, varsinkin kun vertaa siihen, mitä ihmiselämä on ollut maailmanhistoriassa. Helvetin puolestaan näkee iltauutisissa.
Vertaus tuo sen vain yksilötasolle, itsekästä ihmistä kun kiinnostaa enemmän oman sielunsa kohtalo kuin lastensa tulevaisuus. Naapurin kakaroista nyt puhumattakaan.
Jeesus puhui maan hiljaisten kunnioittamisesta, kuuliaisuudesta yhteiskunnalle, oman järjen käyttämisestä uskonnollisten käskyjen sokean tottelemisen sijasta jne. Eli "taivasten valtakunta" voi olla ihan maallinen, hyvä yhteiskunta, vaikka se hänen aikanaan ja kauan sen jälkeen tuntui kaukaiselta haavekuvalta.
Älkää uskoko mytologiaa kirjaimellisesti, vaan opetelkaa tulkitsemaan ja suodattamaan pois yliluonnollinen elementti.
mikä sinä olet sanomaan miten Jumalan sanaa tulee lukea, ymmärtää ja uskoa?
Ihan itse olen asiaa pohdiskellut. Alkaen siitä, että Raamattu ei edes teeskentele olevansa Jumalan sanaa, vaan nippu muinaisia tarinoita ja kirjoituksia, joista on kanonisoitu jokseenkin yhtenäinen kokoelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se kadotus ja helvetti on täällä maan päällä tässä ja nyt.
Ihmiset ovat ainoita todellisia petoja, jotka tieten tahtoen kiduttavat ja tappavat toisiaan. Oman himonsa ajamina. Eläin tappaa syödäkseen, ihminen koska saa siitä syvää tyydytystä.
Mikä muu kuin helvetti on se paikka, missä lapsia raiskataan, silvotaan, tapetaan. Samoin aikuisia. Ja toiset katsovat päältä ja kohauttavat harteitaan.
Osa porukasta ylentää itsensä: olemme kristittyjä ja ainoita oikeassa olevia ja me pelastumme. Hyvää matkaa teille muille sinne kuviteltuun helvettiin, me menemme taivaaseen virittelemään harppujamme.
Mitähän se Jeesus sanoi itsensä ylentämisestä? Mitä sanoi yhdenkään pienimmistä vahingoittamisesta? Mitä siitä ensimmäisestä kivestä? Mitä toisten tuomitsemisesta?
Minä en usko helvettiin kuoleman jälkeen sen enempää kuin taivaaseenkaan. Sielun olemassaoloa en osaa selittää, onko sitä vaiko ei ole. En tiedä mihin se menee vai meneekö mihinkään. Yritän elää tätä minulle annettua elämää mahdollisimman hyvin. Olematta tuomitsematta, olematta ylpeä. Tekemättä ns. perustavanlaatuisia syntejä. Eihän se aina onnistu, olenhan ihminen. Mikään ihmeolento ei kuitenkaan minua siitä tule kuolemani jälkeen rankaisemaan tai tuomitsemaan.
Jeesus kehotti ottamaan Jumalan sanan todesta (eli uskomaan häneen Jumalan Poikana) ja tekemään parannusta jotta ei joutuisi kadotukseen.
Siitä kiinni pitäminen ei ole itsensä ylentämistä vaan Jumalan kunnioittamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taivas ja helvetti ovat vertauskuvia siitä, millaisessa maailmassa jälkipolvet joutuvat meidän valintojemme seurauksena elämään. Esim. Euroopassa on päästy sukupolvien työn seurauksena varsin lähelle maanpäällistä paratiisia, varsinkin kun vertaa siihen, mitä ihmiselämä on ollut maailmanhistoriassa. Helvetin puolestaan näkee iltauutisissa.
Vertaus tuo sen vain yksilötasolle, itsekästä ihmistä kun kiinnostaa enemmän oman sielunsa kohtalo kuin lastensa tulevaisuus. Naapurin kakaroista nyt puhumattakaan.
Jeesus puhui maan hiljaisten kunnioittamisesta, kuuliaisuudesta yhteiskunnalle, oman järjen käyttämisestä uskonnollisten käskyjen sokean tottelemisen sijasta jne. Eli "taivasten valtakunta" voi olla ihan maallinen, hyvä yhteiskunta, vaikka se hänen aikanaan ja kauan sen jälkeen tuntui kaukaiselta haavekuvalta.
Älkää uskoko mytologiaa kirjaimellisesti, vaan opetelkaa tulkitsemaan ja suodattamaan pois yliluonnollinen elementti.
mikä sinä olet sanomaan miten Jumalan sanaa tulee lukea, ymmärtää ja uskoa?
Ihan itse olen asiaa pohdiskellut. Alkaen siitä, että Raamattu ei edes teeskentele olevansa Jumalan sanaa, vaan nippu muinaisia tarinoita ja kirjoituksia, joista on kanonisoitu jokseenkin yhtenäinen kokoelma.
Kertomuksia ja kirjoituksia siitä, mitä on tapahtunut ihmisten historiassa, mitä Jumala on tehnyt, mitä Jumala aikoo tehdä ja mitä ihmisten historiassa tulee tapahtumaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taivas ja helvetti ovat vertauskuvia siitä, millaisessa maailmassa jälkipolvet joutuvat meidän valintojemme seurauksena elämään. Esim. Euroopassa on päästy sukupolvien työn seurauksena varsin lähelle maanpäällistä paratiisia, varsinkin kun vertaa siihen, mitä ihmiselämä on ollut maailmanhistoriassa. Helvetin puolestaan näkee iltauutisissa.
Vertaus tuo sen vain yksilötasolle, itsekästä ihmistä kun kiinnostaa enemmän oman sielunsa kohtalo kuin lastensa tulevaisuus. Naapurin kakaroista nyt puhumattakaan.
Jeesus puhui maan hiljaisten kunnioittamisesta, kuuliaisuudesta yhteiskunnalle, oman järjen käyttämisestä uskonnollisten käskyjen sokean tottelemisen sijasta jne. Eli "taivasten valtakunta" voi olla ihan maallinen, hyvä yhteiskunta, vaikka se hänen aikanaan ja kauan sen jälkeen tuntui kaukaiselta haavekuvalta.
Älkää uskoko mytologiaa kirjaimellisesti, vaan opetelkaa tulkitsemaan ja suodattamaan pois yliluonnollinen elementti.
mikä sinä olet sanomaan miten Jumalan sanaa tulee lukea, ymmärtää ja uskoa?
Ihan itse olen asiaa pohdiskellut. Alkaen siitä, että Raamattu ei edes teeskentele olevansa Jumalan sanaa, vaan nippu muinaisia tarinoita ja kirjoituksia, joista on kanonisoitu jokseenkin yhtenäinen kokoelma.
Kertomuksia ja kirjoituksia siitä, mitä on tapahtunut ihmisten historiassa, mitä Jumala on tehnyt, mitä Jumala aikoo tehdä ja mitä ihmisten historiassa tulee tapahtumaan...
Mytologia on tarkoitettu nautittavaksi ja pohdittavaksi, ei sellaisenaan uskottavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taivas ja helvetti ovat vertauskuvia siitä, millaisessa maailmassa jälkipolvet joutuvat meidän valintojemme seurauksena elämään. Esim. Euroopassa on päästy sukupolvien työn seurauksena varsin lähelle maanpäällistä paratiisia, varsinkin kun vertaa siihen, mitä ihmiselämä on ollut maailmanhistoriassa. Helvetin puolestaan näkee iltauutisissa.
Vertaus tuo sen vain yksilötasolle, itsekästä ihmistä kun kiinnostaa enemmän oman sielunsa kohtalo kuin lastensa tulevaisuus. Naapurin kakaroista nyt puhumattakaan.
Jeesus puhui maan hiljaisten kunnioittamisesta, kuuliaisuudesta yhteiskunnalle, oman järjen käyttämisestä uskonnollisten käskyjen sokean tottelemisen sijasta jne. Eli "taivasten valtakunta" voi olla ihan maallinen, hyvä yhteiskunta, vaikka se hänen aikanaan ja kauan sen jälkeen tuntui kaukaiselta haavekuvalta.
Älkää uskoko mytologiaa kirjaimellisesti, vaan opetelkaa tulkitsemaan ja suodattamaan pois yliluonnollinen elementti.
mikä sinä olet sanomaan miten Jumalan sanaa tulee lukea, ymmärtää ja uskoa?
Ihan itse olen asiaa pohdiskellut. Alkaen siitä, että Raamattu ei edes teeskentele olevansa Jumalan sanaa, vaan nippu muinaisia tarinoita ja kirjoituksia, joista on kanonisoitu jokseenkin yhtenäinen kokoelma.
Kertomuksia ja kirjoituksia siitä, mitä on tapahtunut ihmisten historiassa, mitä Jumala on tehnyt, mitä Jumala aikoo tehdä ja mitä ihmisten historiassa tulee tapahtumaan...
Mytologia on tarkoitettu nautittavaksi ja pohdittavaksi, ei sellaisenaan uskottavaksi.
Sinä saat vapaasti uskoa että Raamattu on hölynpölyä tms, ei se ole minulta millääntavalla pois, mutta jos väität että Raamattu itsessään sanoo ettei sitä kannata ottaa todesta, että viihdettähän tämä vaan tässä, pientä aivojumppaa ja ajanvietettähän tämä, niin sitten sinun pitää se kyllä minulle Raamatulla perustella eikä sinun omille mietinnöilläsi. sinun omat pohdintasi eivät tässä kohtaan paljoa paina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käsitykseni on että sellainen ihminen joka kuolee ei-kristittynä siksi ettei ole kuullut kristinuskosta ei joudu kadotukseen.
Ihminen joka on kuullut mutta torjuu sen ollen joko ateisti tai muu-uskovainen joutuu.
Eli 100% todennäköisyys pelastukselle on niillä, jotka eivät ole kristinuskosta koskaan kuulleet. Äkkiä, lähetystyö on nopeasti lopetettava kaikkialla!!! Älkää kertoko kenellekään kristinuskosta!
Voi Hesus mitä shittiä..
Eikö ihmiset tajua että kirkkot ja uskonnot ole keksitty pitämään ihmismassoja hallinnassa.
Todisteita on vaikka millä mittaa että ihminen ei ole luotu.. mutta jengi vain uskoo sokeasti johonkin ylempään skeidaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsitykseni on että sellainen ihminen joka kuolee ei-kristittynä siksi ettei ole kuullut kristinuskosta ei joudu kadotukseen.
Ihminen joka on kuullut mutta torjuu sen ollen joko ateisti tai muu-uskovainen joutuu.
Eli 100% todennäköisyys pelastukselle on niillä, jotka eivät ole kristinuskosta koskaan kuulleet. Äkkiä, lähetystyö on nopeasti lopetettava kaikkialla!!! Älkää kertoko kenellekään kristinuskosta!
Se että pakanat pelastuu lakia tuntematta perustuu siihen siihen kun Raamatussa sanotaan että vanhurskaiksi luetaan myös pakanat jotka noudattavat Jumalan lakia, vaikka eivät Jumalaa tunnekkaan. Ts heillä toimii puhdas ja terve omatunto joka on sopusoinnussa Jumalan lain kanssa. Jos he kuulisivat Jumalasta ja Hänen tahdostaam, he tunnustaisivatvarmasti Jumalan tahdon hyväksi ja uskoisivat häneen. Mutta kaikkilla ei ole oikeaa käsitystä hyvästä ja pahasta, siksi evankeliumia elu hyvää sanomaa pitää viedä maailmalle.
Vierailija kirjoitti:
Voi Hesus mitä shittiä..
Eikö ihmiset tajua että kirkkot ja uskonnot ole keksitty pitämään ihmismassoja hallinnassa.
Todisteita on vaikka millä mittaa että ihminen ei ole luotu.. mutta jengi vain uskoo sokeasti johonkin ylempään skeidaan!
Todisteita on vaikka millä mitalla ettei ihminen oli kehittynyt mistään alkulimasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taivas ja helvetti ovat vertauskuvia siitä, millaisessa maailmassa jälkipolvet joutuvat meidän valintojemme seurauksena elämään. Esim. Euroopassa on päästy sukupolvien työn seurauksena varsin lähelle maanpäällistä paratiisia, varsinkin kun vertaa siihen, mitä ihmiselämä on ollut maailmanhistoriassa. Helvetin puolestaan näkee iltauutisissa.
Vertaus tuo sen vain yksilötasolle, itsekästä ihmistä kun kiinnostaa enemmän oman sielunsa kohtalo kuin lastensa tulevaisuus. Naapurin kakaroista nyt puhumattakaan.
Jeesus puhui maan hiljaisten kunnioittamisesta, kuuliaisuudesta yhteiskunnalle, oman järjen käyttämisestä uskonnollisten käskyjen sokean tottelemisen sijasta jne. Eli "taivasten valtakunta" voi olla ihan maallinen, hyvä yhteiskunta, vaikka se hänen aikanaan ja kauan sen jälkeen tuntui kaukaiselta haavekuvalta.
Älkää uskoko mytologiaa kirjaimellisesti, vaan opetelkaa tulkitsemaan ja suodattamaan pois yliluonnollinen elementti.
mikä sinä olet sanomaan miten Jumalan sanaa tulee lukea, ymmärtää ja uskoa?
Ihan itse olen asiaa pohdiskellut. Alkaen siitä, että Raamattu ei edes teeskentele olevansa Jumalan sanaa, vaan nippu muinaisia tarinoita ja kirjoituksia, joista on kanonisoitu jokseenkin yhtenäinen kokoelma.
Kertomuksia ja kirjoituksia siitä, mitä on tapahtunut ihmisten historiassa, mitä Jumala on tehnyt, mitä Jumala aikoo tehdä ja mitä ihmisten historiassa tulee tapahtumaan...
Mytologia on tarkoitettu nautittavaksi ja pohdittavaksi, ei sellaisenaan uskottavaksi.
Sinä saat vapaasti uskoa että Raamattu on hölynpölyä tms, ei se ole minulta millääntavalla pois, mutta jos väität että Raamattu itsessään sanoo ettei sitä kannata ottaa todesta, että viihdettähän tämä vaan tässä, pientä aivojumppaa ja ajanvietettähän tämä, niin sitten sinun pitää se kyllä minulle Raamatulla perustella eikä sinun omille mietinnöilläsi. sinun omat pohdintasi eivät tässä kohtaan paljoa paina.
Missä "tässä kohtaa"? Ihan yhtä painavia minun pohdintani ovat kuin sinunkin.
Ja ole hyvä äläkä tunge sanoja suuhuni. En missään kohtaa väittänyt Raamattua hölynpölyksi. Se on mytologiaa, se sisältää paljon pohdittavaa, mutta missään tapauksessa sitä ei pidä sellaisenaan uskoa eikä varsinkaan ihmisten kirjoittamien tekstien kokoelmana korottaa mitenkään jumalaiseksi. Sehän rikkoo jo ensimmäistä käskyä.
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole enää kristitty, ja tämä ap:n kysymys alleviivaa hyvin miksi en.
On nimittäin ihan kammottava ajatus sellainen Jumala, joka vaatii omaksumaan tietynlaiset uskomukset, että välttää karmaisevan iankaikkisuusosan. Varsinkin, kun ihminen ei oikein yleensä VOI sille mitään, jos ei vaan pysty uskomaan. Sitten häntä rangaistaan siitä, ettei pystynyt näkemään totuutta siinä kristinuskon sanomassa, jonka kuuli, ehkä taidottomasti välitettynä, tai ehkä koska joku muu uskonto vaikutti loogisemmalta, tai koska vaikutti ettei todisteita mistään jumaluuksista tai kuolemanjälkeisestä elämästä ole.
Nykyisin ajattelen, että kristinusko, samoin kuin muutkin uskonnot, on vain ajatusrakennelmia jotka ihminen on omaksunut mieleensä. Ne eivät muodosta mitään ihmisen ydinidentiteetistä. Uskon myös, että kun tämä ruumis aivoinen kuolee, sellaiset uskomukset kuolevat aivojen mukana. Ja sinänsä kyllä vaistomaisesti ja omista kokemuksista johtuen uskon jonkinlaiseen "kuolemattomaan sieluun", mutta en vaan usko että uskonnoilla tai uskonnottomuudella on mitään tekemistä sen kanssa, mitä tämän ajallisen kuoleman jälkeen tapahtuu.
Vain ajatusrakennelma? Eikö se kerro siitä, että ajatusrakennelma on tarpeellinen ja sen hylkääminen korvautuu toisenlaisella rakennelmalla ennenpitkään. Uusi rakennelma voi olla hyvä tai erittäin huono.
Kyllä se kadotus ja helvetti on täällä maan päällä tässä ja nyt.
Ihmiset ovat ainoita todellisia petoja, jotka tieten tahtoen kiduttavat ja tappavat toisiaan. Oman himonsa ajamina. Eläin tappaa syödäkseen, ihminen koska saa siitä syvää tyydytystä.
Mikä muu kuin helvetti on se paikka, missä lapsia raiskataan, silvotaan, tapetaan. Samoin aikuisia. Ja toiset katsovat päältä ja kohauttavat harteitaan.
Osa porukasta ylentää itsensä: olemme kristittyjä ja ainoita oikeassa olevia ja me pelastumme. Hyvää matkaa teille muille sinne kuviteltuun helvettiin, me menemme taivaaseen virittelemään harppujamme.
Mitähän se Jeesus sanoi itsensä ylentämisestä? Mitä sanoi yhdenkään pienimmistä vahingoittamisesta? Mitä siitä ensimmäisestä kivestä? Mitä toisten tuomitsemisesta?
Minä en usko helvettiin kuoleman jälkeen sen enempää kuin taivaaseenkaan. Sielun olemassaoloa en osaa selittää, onko sitä vaiko ei ole. En tiedä mihin se menee vai meneekö mihinkään. Yritän elää tätä minulle annettua elämää mahdollisimman hyvin. Olematta tuomitsematta, olematta ylpeä. Tekemättä ns. perustavanlaatuisia syntejä. Eihän se aina onnistu, olenhan ihminen. Mikään ihmeolento ei kuitenkaan minua siitä tule kuolemani jälkeen rankaisemaan tai tuomitsemaan.