Kristityt hoi!

Käsitykseni on että sellainen ihminen joka kuolee ei-kristittynä siksi ettei ole kuullut kristinuskosta ei joudu kadotukseen.

Ihminen joka on kuullut mutta torjuu sen ollen joko ateisti tai muu-uskovainen joutuu.

Siis että mikä sielu on ja onko se kuolematon?

Ennen uskoin että sielu on joku henki, mutta nyt paremmin asiaa tutkittuani uskon että se tarkoittaa elävää olentoa. Ja aikasemmin uskoin että se henki on kuolematon, mutta nyt uskon että se on kuolevainen.

Luulen että kuolematon henki on aika yleinen käsitys, vaikkei Raamatullinen.

Jos kokisin niin kuin 1. kertoo, mutta pitäisin kristinuskoa levittävien toimintaa ahdistavana, ainoan totuuden julistamisena, niin varmaan sitten olisi parempi olla kuulematta?

Vierailija kirjoitti:

Jos kokisin niin kuin 1. kertoo, mutta pitäisin kristinuskoa levittävien toimintaa ahdistavana, ainoan totuuden julistamisena, niin varmaan sitten olisi parempi olla kuulematta?

Jos pidät ainoaa totuutta ahdistavana niin olet jo kuullut sanoman ja päätät yrittää kusettaa teeskentelemällä olemalla kuulematta sitä. Tuskin onnistuu.

Vierailija kirjoitti:

Käsitykseni on että sellainen ihminen joka kuolee ei-kristittynä siksi ettei ole kuullut kristinuskosta ei joudu kadotukseen.

Ihminen joka on kuullut mutta torjuu sen ollen joko ateisti tai muu-uskovainen joutuu.

Mikä on kadotus?

Jumalaton on erossa Jumalasta myös kuoleman jälkeen. Jotkut täällä palstallakin oikein naureskelevat asialle että ovat valinneet olla erossa Jumalasta (tuosta naurettavasta satuolennosta). Eroa Jumalasta sanotaan helvetiksi tai kadotukseksi. Jeesus itse koki kauhun hetken, kun oli ristillä erossa Jumalastaan.

Siitä onkin sitten teorioita, millainen kadotus on. Kun kerran sieltä puuttuu Jumala joka ylläpitää elämää ja kaikki se, mitä Jumalassa on, niin ei se mikään biletyspaikka ole.

Itse en ole enää kristitty, ja tämä ap:n kysymys alleviivaa hyvin miksi en. 

On nimittäin ihan kammottava ajatus sellainen Jumala, joka vaatii omaksumaan tietynlaiset uskomukset, että välttää karmaisevan iankaikkisuusosan. Varsinkin, kun ihminen ei oikein yleensä VOI sille mitään, jos ei vaan pysty uskomaan. Sitten häntä rangaistaan siitä, ettei pystynyt näkemään totuutta siinä kristinuskon sanomassa, jonka kuuli, ehkä taidottomasti välitettynä, tai ehkä koska joku muu uskonto vaikutti loogisemmalta, tai koska vaikutti ettei todisteita mistään jumaluuksista tai kuolemanjälkeisestä elämästä ole. 

Nykyisin ajattelen, että kristinusko, samoin kuin muutkin uskonnot, on vain ajatusrakennelmia jotka ihminen on omaksunut mieleensä. Ne eivät muodosta mitään ihmisen ydinidentiteetistä. Uskon myös, että kun tämä ruumis aivoinen kuolee, sellaiset uskomukset kuolevat aivojen mukana. Ja sinänsä kyllä vaistomaisesti ja omista kokemuksista johtuen uskon jonkinlaiseen "kuolemattomaan sieluun", mutta en vaan usko että uskonnoilla tai uskonnottomuudella on mitään tekemistä sen kanssa, mitä tämän ajallisen kuoleman jälkeen tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsitykseni on että sellainen ihminen joka kuolee ei-kristittynä siksi ettei ole kuullut kristinuskosta ei joudu kadotukseen.

Ihminen joka on kuullut mutta torjuu sen ollen joko ateisti tai muu-uskovainen joutuu.

Mikä on kadotus?

Sitä ei varmuudella tiedä, Raamattu on tässä tulkinnanvarainen. Jotkin kohdat antavat ymmärtää että kadotuksessa vain lakkaa olemasta kokonaan (ei kuolemanjälkeistä elämää sieluna/henkenä), toiset taas puhuvat ikuisesta piinasta.

Vierailija kirjoitti:

Käsitykseni on että sellainen ihminen joka kuolee ei-kristittynä siksi ettei ole kuullut kristinuskosta ei joudu kadotukseen.

Ihminen joka on kuullut mutta torjuu sen ollen joko ateisti tai muu-uskovainen joutuu.

Et ihan vastannut kysymykseen?

Kadotus on ikuinen ero Jumalasta. Millaista se on, sitä en osaa selittää. Ketkä sinne joutuvat, sitäkään en osaa selittää.

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole enää kristitty, ja tämä ap:n kysymys alleviivaa hyvin miksi en. 

On nimittäin ihan kammottava ajatus sellainen Jumala, joka vaatii omaksumaan tietynlaiset uskomukset, että välttää karmaisevan iankaikkisuusosan. Varsinkin, kun ihminen ei oikein yleensä VOI sille mitään, jos ei vaan pysty uskomaan. Sitten häntä rangaistaan siitä, ettei pystynyt näkemään totuutta siinä kristinuskon sanomassa, jonka kuuli, ehkä taidottomasti välitettynä, tai ehkä koska joku muu uskonto vaikutti loogisemmalta, tai koska vaikutti ettei todisteita mistään jumaluuksista tai kuolemanjälkeisestä elämästä ole. 

Nykyisin ajattelen, että kristinusko, samoin kuin muutkin uskonnot, on vain ajatusrakennelmia jotka ihminen on omaksunut mieleensä. Ne eivät muodosta mitään ihmisen ydinidentiteetistä. Uskon myös, että kun tämä ruumis aivoinen kuolee, sellaiset uskomukset kuolevat aivojen mukana. Ja sinänsä kyllä vaistomaisesti ja omista kokemuksista johtuen uskon jonkinlaiseen "kuolemattomaan sieluun", mutta en vaan usko että uskonnoilla tai uskonnottomuudella on mitään tekemistä sen kanssa, mitä tämän ajallisen kuoleman jälkeen tapahtuu.

Jos ihminen kapinoi elämää vastaan, ts. tuottaa kuolemaa itselleen ja ympäristölleen niin onko ikuinen kuolema epäoikeidenmukainen rangaistus tässä kohtaan?

Kadotuksesta on erilaisia teorioita, mutta pääpointti on se, että Jumala ja hänen hyvä luomistyönsä ei ole siellä.

Yhden teorian mukaan kadotus on maapallon ytimessä. Eli jumalattomat tulisivat jakamaan tämän maapallon kohtalon, kun uskovat jatkavat elämäänsä maapallon ulkopuolella. Ja kuka tietää ajautuuko maapallomme joskus vielä mustaanaukkoon tai muuhun avaruuden kaaokseen.

Jonkun muun teorian mukaan jumalattomat tulisivat aina näkemään Jumalan selkäpuolen, eivätkä he kestä sitä kirkkautta, jonka ovat hylänneet. Jumala pyyhkii jumalattomat iankaikkisesti muististaan.

Sellaisenkin teorian olen kuullut, että juopot tulisivat aina kokemaan tarvetta juomiseen, muut riippuvuuksista kärsivät kokevat aina riippuvuutensa palon ja koska ei ole ketään joka ylläpitäisi elämää, niin oleminen on jatkuvaa "epäelämää" sillä se kuolematon osa ihmistä tulee muistamaan aina kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsitykseni on että sellainen ihminen joka kuolee ei-kristittynä siksi ettei ole kuullut kristinuskosta ei joudu kadotukseen.

Ihminen joka on kuullut mutta torjuu sen ollen joko ateisti tai muu-uskovainen joutuu.

Mikä on kadotus?

Sitä ei varmuudella tiedä, Raamattu on tässä tulkinnanvarainen. Jotkin kohdat antavat ymmärtää että kadotuksessa vain lakkaa olemasta kokonaan (ei kuolemanjälkeistä elämää sieluna/henkenä), toiset taas puhuvat ikuisesta piinasta.

Voiko Raamattu olla tulkinnanvarainen näin ison asian kohdalla kuin sen että miten Jumala ratkaisee tämän piinan ja kärsimyksen ongelman täällä?

Vai onko tähän olemassa yksi vastaus joka tuo ihmisille toivoa ja Jumalalle kunniaa, niinkuin jokaisessa Jumalan tahdon tuntemisessa? Vai mennäänkö me vaan summamutikassa, tehden tulkintoja omalla ymmärryksellä ?

Vierailija kirjoitti:

Kadotuksesta on erilaisia teorioita, mutta pääpointti on se, että Jumala ja hänen hyvä luomistyönsä ei ole siellä.

Yhden teorian mukaan kadotus on maapallon ytimessä. Eli jumalattomat tulisivat jakamaan tämän maapallon kohtalon, kun uskovat jatkavat elämäänsä maapallon ulkopuolella. Ja kuka tietää ajautuuko maapallomme joskus vielä mustaanaukkoon tai muuhun avaruuden kaaokseen.

Jonkun muun teorian mukaan jumalattomat tulisivat aina näkemään Jumalan selkäpuolen, eivätkä he kestä sitä kirkkautta, jonka ovat hylänneet. Jumala pyyhkii jumalattomat iankaikkisesti muististaan.

Sellaisenkin teorian olen kuullut, että juopot tulisivat aina kokemaan tarvetta juomiseen, muut riippuvuuksista kärsivät kokevat aina riippuvuutensa palon ja koska ei ole ketään joka ylläpitäisi elämää, niin oleminen on jatkuvaa "epäelämää" sillä se kuolematon osa ihmistä tulee muistamaan aina kaiken.

Oliko tästä jotain tutkimustietoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsitykseni on että sellainen ihminen joka kuolee ei-kristittynä siksi ettei ole kuullut kristinuskosta ei joudu kadotukseen.

Ihminen joka on kuullut mutta torjuu sen ollen joko ateisti tai muu-uskovainen joutuu.

Mikä on kadotus?

Sitä ei varmuudella tiedä, Raamattu on tässä tulkinnanvarainen. Jotkin kohdat antavat ymmärtää että kadotuksessa vain lakkaa olemasta kokonaan (ei kuolemanjälkeistä elämää sieluna/henkenä), toiset taas puhuvat ikuisesta piinasta.

Voiko Raamattu olla tulkinnanvarainen näin ison asian kohdalla kuin sen että miten Jumala ratkaisee tämän piinan ja kärsimyksen ongelman täällä?

Mistä täällä olevan piinan ja kärsimyksen ongelmasta puhut?

Kyllä Jumala kestää sen, että hänen oikeudenmukaisuuttaan epäillään. Minäkin uskovana olen ärsyyntynyt monesta epäreilusta seikasta johon Jumala olisi voinut jotain tehdä. Mutta uskoon tultuani usko on minussa ja Jumalan olemassaolo on totta ja se on minussa. En voi epäillä Jumalan olemassaoloa. Ei siinä auta pienen ihmisen muuta kuin tutustua Jumalaansa paremmin ja näin lisätä vajaata ymmärrystään.

Jumalasta sanotaan että hänen ajatuksensa ja suunnitelmansa ovat niin paljon ylempänä ja korkeampia, kuin meidän ihmisten. Ja silloin tällöin Jumala antaa omilleen niitä kirkkaita ymmärryksen hetkiä, jolloin kaikki on täysin selvää ja ymmärrettävää miksi kaikki on näin kuin on. Jumalasta sanotaan myös, että hän paljastaa uskotuilleen salaisuuksiaan. Eikä siinä ole mitään salatiedettä tai sinänsä uutta, mikä olisi Raamatun ulkopuolista tietoa. Sen tähden Raamattu on annettu, ettei kukaan voi väittää saaneensa jotain aivan uutta ilmoitusta tai totuutta, vaan kaikki oleellinen on sinne jo talletettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsitykseni on että sellainen ihminen joka kuolee ei-kristittynä siksi ettei ole kuullut kristinuskosta ei joudu kadotukseen.

Ihminen joka on kuullut mutta torjuu sen ollen joko ateisti tai muu-uskovainen joutuu.

Mikä on kadotus?

Sitä ei varmuudella tiedä, Raamattu on tässä tulkinnanvarainen. Jotkin kohdat antavat ymmärtää että kadotuksessa vain lakkaa olemasta kokonaan (ei kuolemanjälkeistä elämää sieluna/henkenä), toiset taas puhuvat ikuisesta piinasta.

Voiko Raamattu olla tulkinnanvarainen näin ison asian kohdalla kuin sen että miten Jumala ratkaisee tämän piinan ja kärsimyksen ongelman täällä?

Mistä täällä olevan piinan ja kärsimyksen ongelmasta puhut?

Synnistä. Valehteleminen, tuomitseminen, pettäminen jne

Kadotuksen teorioihin törmää kristillissä kirjallisuudessa, jotka aihetta käsittelevät. Teoriat perustuvat yksittäisten ihmisten Raamatuntutkimiseen ja tulkintoihin. Jos ei millään lailla usko Raamattuun, niin ei voi tutkimuksiinkaan nojautua. Aina voi selvittää mitä Jeesus itse kertoi aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Kadotus on ikuinen ero Jumalasta. Millaista se on, sitä en osaa selittää. Ketkä sinne joutuvat, sitäkään en osaa selittää.

Kadotus on ikuinen ero Jumalasta enkä minäkään osaa selittää, millaista se on. Raamatussa meille kuitenkin kerrotaan, että kadotukseen joutuvat ne, jotka eivät usko Jeesukseen.

Jeesus puhuu tulijärvestä, jossa "tuli ei sammu eikä mato kuole", mikä viittaisi enemmän siihen ikuiseen piinaan meidän inhimillisessä semantiikassamme. Lisäksi Raamatussa puhutaan yleisellä tasolla kadotuksesta, mistä muodostuu kuva annihilaatiosta. Lyhyesti sanottuna, en voi tietää, mitä se käytännössä on; se on jokinlainen tila, jossa nämä molemmat toteutuvat.

Onneksi Jumala tarjoaa pelastusta kaikille Jeesuksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsitykseni on että sellainen ihminen joka kuolee ei-kristittynä siksi ettei ole kuullut kristinuskosta ei joudu kadotukseen.

Ihminen joka on kuullut mutta torjuu sen ollen joko ateisti tai muu-uskovainen joutuu.

Mikä on kadotus?

Sitä ei varmuudella tiedä, Raamattu on tässä tulkinnanvarainen. Jotkin kohdat antavat ymmärtää että kadotuksessa vain lakkaa olemasta kokonaan (ei kuolemanjälkeistä elämää sieluna/henkenä), toiset taas puhuvat ikuisesta piinasta.

Voiko Raamattu olla tulkinnanvarainen näin ison asian kohdalla kuin sen että miten Jumala ratkaisee tämän piinan ja kärsimyksen ongelman täällä?

Mistä täällä olevan piinan ja kärsimyksen ongelmasta puhut?

Synnistä. Valehteleminen, tuomitseminen, pettäminen jne

Miksi Jumala olisi tilivelvollinen esittämään formaalin eksaktin selostuksen kadotuksen/helvetin luonteesta?