13-vuotias ei haluaisi mennä viikonlopuksi isälleen, saako itse päättää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavallani tilanne ratkesi siten, että teini-ikäinen lapsi näkee isäänsä päiväsaikaan ja tekevät yhdessä jotain teiniä kiinnostavaa. Käyvät pyöräretkillä, keilaamassa, elokuvissa, jne. Joskus harvoin teini on isänsä.luona yötä, lähinnä silloin, kun uusi vaimo lapsineen on jossain muualla.

Teini oli sanonut ihan suoraan, että haluaa viettää aikaa isänsä kanssa. Ei isän luona asuvien pikkulasten kanssa. Ja jos he ovat isän luona, isä vain hoitaa ja touhuaa niiden pienempien kanssa.

Ehkä tapaamisia voisi olla useammin, mutta ei yön yli ellei teini itse halua ja niin, että isä keskittyy tekemään asioita teinin kanssa?

Tämä kuulostaa järkevältä järjestelyltä. Kysehän on nimenomaan siitä, että lapsella on oikeus tavata vanhempaansa, eikä niin että vanhemmalla on oikeus pakottaa lapsi johonkin vieraaseen ja tämän ikään sopimattomaan perhekuvioon.

Kyllähän meilläkin isälle ehdotettiin vaihtoehtoja, mutta isä ei niihin suostunut. Ap sanoi, että heilläkin isä on joustamaton.

Terv. Se, jonka poika katkaisi välit idäänsä

No tuo on toki se kurjin lopputulos kun halutaan olla jääräpäitä. Toivottavasti isä ja poika saisivat edes jonkinlaiset välit aikaiseksi tulevaisuudessa. 

Sitä minäkin toivon. Valitettavasti se ei ole kahteen vuoteen tapahtunut. Poika ei halua parantaa välejä. En tiedä, mitä siellä on tapahtunut, kun poika hautoo tuollaista vihaa isäänsä kohtaan.

Yritä saada poikasi avautumaan. Minun poikani masentui vakavasti aikuisena, vaikka ehtikin solmia suhteen isäänsä ennen tämän kuolemaan. Ja isä ehti katua typerää, lapset syrjäänjättävää käytöstään. Mutta se jälki, joka lapsen mieleen jää, vaikuttaa kauan.

Onhan tässä kaikkea yritetty. Kävi puhumassa sosiaalivirkailijallekin, mutta ei sitten halunnut jatkaa. Ensimmäinen vuosi muuton jälkeen puhuimme paljon. Poika on siis verbaalinen kaveri. Se viha, joka nousi, oli käsinkosketeltavaa. Hän aivan tärisi.

Tämä toinen vuosi on mennyt hiljaisemmin. Sain pojan lähtemään sukutapaamiseen, toivoin välien parantumista. Nyt poika jo puhui isälleen, mutta small talkia. Vihastaan hän on tainnut päästä yli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kouluissa on huomattava määrä ainakin poikalapsia, joilla ei ole mitään kotikuria nimenomaan yksinhuoltajaäidin huushollissa. Läksyjä ei ole tarvinnut tehdä koskaan, kouluun ei ole ollut pakko mennä jne. Ehkä se on jonkinlaista hyvitystä isän puuttumisesta, mutta onhan tuo suoranainen heitteillejättö lapsen elämän kannalta. Isät ovat suhtautuneet yleensä paljon jämäkämmin kouluasioihin. Teinipoika on jo kooltaankin niin iso, että äiti ei mahda enää tuossa vaiheessa mitään, jos rajoja ei ole aiemmin asetettu. Minä kannatan isän osuutta kasvatuksessa erittäin paljon. Sitä vähätellään turhan takia. Tietenkin, jos isä on päihteiden käyttäjä tai mielenterveysongelmainen, asia on tietysti toinen.

Mulla taas on päinvastainen kokemus. Yleensä äidin luona on ne säännöt ja kuri, mutta etä-isän luona ei mitään sääntöjä. Isä jotenkin hyvittää sitä vähäistä tapaamistaan sillä että antaa lapsen tehdä mitä huvittaa. Isä ei raaski komentaa ettei lapselle tule paha mieli eikä tule riitaa lapsen kanssa. Syödään roskaruokaa ja valvotaan myöhään. Saa pelata koko viikonlopun. Tehdään vaan kaikkea kivaa. Äidillä on sitten alkuviikon hommana pistää lapsi ruotuun ja kuunnella sitä kitinää että isän luona saa sitä ja tätä ja mä muutan sinne jos et anna tätä ja tätä.

Juuri näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jospa siellä isän luona onkin normisäännöt, mutta äidin luona voi elellä luin sika vatukossa? Ei niitä pissiksiä mitkään rajat kiinnosta.

Sinä olet ihana. 😘😘😘😘😘😘😘😘😘😘😘😘😘😘😘

Niin valoisa ja empaattinen ihminen.

Joo lisää vaan empatiaa ja päänsilitystä niin kusessa ollaan teinien kanssa. V##tumaisia niistä tulee aikuisina.

Teini-ikäiset kulkevat vanhempien välillä on halunsa mukaan, eli ohi on mennyt jo se aika, kun pitää tukea lapsen ja vanhemman sidettä pakottamalla lapsi tapaamaan.

Eli jos ei halua mennä, niin ei mene.

Hyvä aika oppia lapsen kasvaessa, että jossain vaiheessa lapsi päättää itse lähipiiristään. Se kuulutko siihen vai et, riippuu miten lastasi olet kohdellut.

Vierailija kirjoitti:

Kouluissa on huomattava määrä ainakin poikalapsia, joilla ei ole mitään kotikuria nimenomaan yksinhuoltajaäidin huushollissa. Läksyjä ei ole tarvinnut tehdä koskaan, kouluun ei ole ollut pakko mennä jne. Ehkä se on jonkinlaista hyvitystä isän puuttumisesta, mutta onhan tuo suoranainen heitteillejättö lapsen elämän kannalta. Isät ovat suhtautuneet yleensä paljon jämäkämmin kouluasioihin. Teinipoika on jo kooltaankin niin iso, että äiti ei mahda enää tuossa vaiheessa mitään, jos rajoja ei ole aiemmin asetettu. Minä kannatan isän osuutta kasvatuksessa erittäin paljon. Sitä vähätellään turhan takia. Tietenkin, jos isä on päihteiden käyttäjä tai mielenterveysongelmainen, asia on tietysti toinen.

*huutonaurua*

Meillä ydinperheessä poikalapsi vetää isäänsä kuin pässiä narussa (ja joo, ollaan jo useita kertoja keskusteltu miehen kanssa tästä) ja äiti on se joka asettaa rajat + jota lapsi uskoo.

Vierailija kirjoitti:

Täysin väärin isältä ja äitipuolelta pakottaa pikkulasten rytmiin. Ei ydinperheissäkään, joissa on hyvin eri-ikäisiä lapsia, pakoteta kaikkia samoihin sääntöihin. Miksei teiniä päästetä vaikka leffaan kaverin kanssa tai kaverin luo, josta isä sitten hakisi illalla kun pienemmät jo nukkumassa?

Uusperhekuvioihin tuntuu liittyvän paljon kateutta ja kyräilyjä. Eli pakottamalla halutaan lapset tasa-arvoon siitäkin huolimatta, että ikäeroa olisi huimasti.

Pahintahan on se, ettei se lapsen vanhempi pidä lapsensa puolia uuden puolison sanellessa järjettömiä sääntöjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavallani tilanne ratkesi siten, että teini-ikäinen lapsi näkee isäänsä päiväsaikaan ja tekevät yhdessä jotain teiniä kiinnostavaa. Käyvät pyöräretkillä, keilaamassa, elokuvissa, jne. Joskus harvoin teini on isänsä.luona yötä, lähinnä silloin, kun uusi vaimo lapsineen on jossain muualla.

Teini oli sanonut ihan suoraan, että haluaa viettää aikaa isänsä kanssa. Ei isän luona asuvien pikkulasten kanssa. Ja jos he ovat isän luona, isä vain hoitaa ja touhuaa niiden pienempien kanssa.

Ehkä tapaamisia voisi olla useammin, mutta ei yön yli ellei teini itse halua ja niin, että isä keskittyy tekemään asioita teinin kanssa?

Tämä kuulostaa järkevältä järjestelyltä. Kysehän on nimenomaan siitä, että lapsella on oikeus tavata vanhempaansa, eikä niin että vanhemmalla on oikeus pakottaa lapsi johonkin vieraaseen ja tämän ikään sopimattomaan perhekuvioon.

Kyllähän meilläkin isälle ehdotettiin vaihtoehtoja, mutta isä ei niihin suostunut. Ap sanoi, että heilläkin isä on joustamaton.

Terv. Se, jonka poika katkaisi välit idäänsä

No tuo on toki se kurjin lopputulos kun halutaan olla jääräpäitä. Toivottavasti isä ja poika saisivat edes jonkinlaiset välit aikaiseksi tulevaisuudessa. 

Sitä minäkin toivon. Valitettavasti se ei ole kahteen vuoteen tapahtunut. Poika ei halua parantaa välejä. En tiedä, mitä siellä on tapahtunut, kun poika hautoo tuollaista vihaa isäänsä kohtaan.

Yritä saada poikasi avautumaan. Minun poikani masentui vakavasti aikuisena, vaikka ehtikin solmia suhteen isäänsä ennen tämän kuolemaan. Ja isä ehti katua typerää, lapset syrjäänjättävää käytöstään. Mutta se jälki, joka lapsen mieleen jää, vaikuttaa kauan.

Onhan tässä kaikkea yritetty. Kävi puhumassa sosiaalivirkailijallekin, mutta ei sitten halunnut jatkaa. Ensimmäinen vuosi muuton jälkeen puhuimme paljon. Poika on siis verbaalinen kaveri. Se viha, joka nousi, oli käsinkosketeltavaa. Hän aivan tärisi.

Tämä toinen vuosi on mennyt hiljaisemmin. Sain pojan lähtemään sukutapaamiseen, toivoin välien parantumista. Nyt poika jo puhui isälleen, mutta small talkia. Vihastaan hän on tainnut päästä yli.

Ei tarkoitukseni ollut loukata, tekstistäsi huokuu aito lapsesta välittäminen. Halusin vain kertoa kokemukseni.

Auttaisiko, jos puhut lapsen isälle? Kerrot, että lapsen mieleen jää syvä haava kaikesta pakottamisesta ja välinpitämättömyydestä.

Olen miettinyt paljon, että miten vanhempi voi hylätä oman lapsensa? Minulla oli eron tullessa suunnaton järkytys, että lasteni isä, joka aina paljon lapsiaan hoiti, hylkäsi totaalisesti lapset joksikin aikaa. Sitä on ollut vaikea antaa anteeksi, vaikka eksäni on maannut haudassa jo aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavallani tilanne ratkesi siten, että teini-ikäinen lapsi näkee isäänsä päiväsaikaan ja tekevät yhdessä jotain teiniä kiinnostavaa. Käyvät pyöräretkillä, keilaamassa, elokuvissa, jne. Joskus harvoin teini on isänsä.luona yötä, lähinnä silloin, kun uusi vaimo lapsineen on jossain muualla.

Teini oli sanonut ihan suoraan, että haluaa viettää aikaa isänsä kanssa. Ei isän luona asuvien pikkulasten kanssa. Ja jos he ovat isän luona, isä vain hoitaa ja touhuaa niiden pienempien kanssa.

Ehkä tapaamisia voisi olla useammin, mutta ei yön yli ellei teini itse halua ja niin, että isä keskittyy tekemään asioita teinin kanssa?

Tämä kuulostaa järkevältä järjestelyltä. Kysehän on nimenomaan siitä, että lapsella on oikeus tavata vanhempaansa, eikä niin että vanhemmalla on oikeus pakottaa lapsi johonkin vieraaseen ja tämän ikään sopimattomaan perhekuvioon.

Kyllähän meilläkin isälle ehdotettiin vaihtoehtoja, mutta isä ei niihin suostunut. Ap sanoi, että heilläkin isä on joustamaton.

Terv. Se, jonka poika katkaisi välit idäänsä

No tuo on toki se kurjin lopputulos kun halutaan olla jääräpäitä. Toivottavasti isä ja poika saisivat edes jonkinlaiset välit aikaiseksi tulevaisuudessa. 

Sitä minäkin toivon. Valitettavasti se ei ole kahteen vuoteen tapahtunut. Poika ei halua parantaa välejä. En tiedä, mitä siellä on tapahtunut, kun poika hautoo tuollaista vihaa isäänsä kohtaan.

Yritä saada poikasi avautumaan. Minun poikani masentui vakavasti aikuisena, vaikka ehtikin solmia suhteen isäänsä ennen tämän kuolemaan. Ja isä ehti katua typerää, lapset syrjäänjättävää käytöstään. Mutta se jälki, joka lapsen mieleen jää, vaikuttaa kauan.

Onhan tässä kaikkea yritetty. Kävi puhumassa sosiaalivirkailijallekin, mutta ei sitten halunnut jatkaa. Ensimmäinen vuosi muuton jälkeen puhuimme paljon. Poika on siis verbaalinen kaveri. Se viha, joka nousi, oli käsinkosketeltavaa. Hän aivan tärisi.

Tämä toinen vuosi on mennyt hiljaisemmin. Sain pojan lähtemään sukutapaamiseen, toivoin välien parantumista. Nyt poika jo puhui isälleen, mutta small talkia. Vihastaan hän on tainnut päästä yli.

Ei tarkoitukseni ollut loukata, tekstistäsi huokuu aito lapsesta välittäminen. Halusin vain kertoa kokemukseni.

Auttaisiko, jos puhut lapsen isälle? Kerrot, että lapsen mieleen jää syvä haava kaikesta pakottamisesta ja välinpitämättömyydestä.

Olen miettinyt paljon, että miten vanhempi voi hylätä oman lapsensa? Minulla oli eron tullessa suunnaton järkytys, että lasteni isä, joka aina paljon lapsiaan hoiti, hylkäsi totaalisesti lapset joksikin aikaa. Sitä on ollut vaikea antaa anteeksi, vaikka eksäni on maannut haudassa jo aikaa.

Lapsen isä ei ole omasta mielestään tehnyt mitään väärää. Hän on ”vain kasvattanut”. Ja ihmiselle, joka on aina oikeassa, ei voi puhua. Varsinkin, kun isä on kääntänyt kaiken niin päin, että syy on minun. Olen tahallani vieraannuttanut 15-vuotiaan hänestä...

Ei isä olisi hylännyt, vaan pitänyt poikaa otteessaan. Poika tässä on hylännyt isänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jospa siellä isän luona onkin normisäännöt, mutta äidin luona voi elellä luin sika vatukossa? Ei niitä pissiksiä mitkään rajat kiinnosta.

Sinä olet ihana. 😘😘😘😘😘😘😘😘😘😘😘😘😘😘😘

Niin valoisa ja empaattinen ihminen.

Joo lisää vaan empatiaa ja päänsilitystä niin kusessa ollaan teinien kanssa. V##tumaisia niistä tulee aikuisina.

Minulla on jo liki nelikymppiset lapset, kasvatin heidän rakastaen, neuvoen ja antamalla heille hyvin paljon aikaa. Hyvin ovat menestyneet. Murrosiästäkin selvisimme kuin vettä vaan, toki joskus ääntä kohottaen, joka kuuluu asiaa. Päivittäin olemme vähintään viestihteydessä, tapaamme usein jne. Rakkaita ovat.

Vierailija kirjoitti:

Teini-ikäiset kulkevat vanhempien välillä on halunsa mukaan, eli ohi on mennyt jo se aika, kun pitää tukea lapsen ja vanhemman sidettä pakottamalla lapsi tapaamaan.

Eli jos ei halua mennä, niin ei mene.

Hyvä aika oppia lapsen kasvaessa, että jossain vaiheessa lapsi päättää itse lähipiiristään. Se kuulutko siihen vai et, riippuu miten lastasi olet kohdellut.

Viisaita sanoja mutta kyllä se tylsyyskin vaikuttaa asiaan.

Omani ovat 14 ja 16v.

Tuskin tehtäisiin mitään sopimuksia jos erottaisiin.