13-vuotias ei haluaisi mennä viikonlopuksi isälleen, saako itse päättää?

Minua lapseni äiti uhkaili ja pyysi jopa yksinhuoltajuutta ihmeellisiin syihin vedoten. Nämä eivät olleet totta. Uhkaukset loppuivat, kun kerroin luopuvani lasten sijoituksista, koti- ja ulkomaanmatkoista ja muista "ylimääräisistä". Jonkunlaiset oikeudet pitää olla etävanhemmallakin.

Lapsella on OIKEUS kahteen vanhempaan (jos ovat hengissä), joten pitäkää kiinni noista tapaamisista. Muutaman vuoden kuluttua teini ajattelee asioista eri tavalla kuin nyt ja suhde vanhempaan säilyy varmemmin hyvänä aikuisenakin, jos sitä suhdetta ei rikota vain teinin oikun takia.

Tunnen valtavasti nuoria, joilla ei ole oikeaa isäsuhdetta. Se vaje heikentää koko loppuelämää ja vaikeuttaa muun muassa parisuhteen luottamuksen muodostumisessa. Arvokasta asiaa ei saa tuhota! Kaikilla ei ole turvallista isää, johon nojata pahoissakin paikoissa.  

Jos sinullekin sattuisi jotakin (sairastuminen tms), eikö ole paljon turvallisempaa kun on se toinen luotettava vanhempi kuvioissa mukana.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea sanoa kun ei tunne tapausta. Nyt saatu vain äidin versio, ei isän. En lähtisi välejä tuhoamaan pienestä.

minusta tässä on aika neutraalisti kerrottu tilanteesta eikä välien tuhoamisesta ole puhunut kukaan...... Jos seikat on nuo, että a)tytöllä ei ole omaa huonetta b)isän luona on pieniä lapsia (käsittääkseni ei edes sisar puolia) c)isän luona ollessa ei ole mahdollista tavata kavereita ja ennen kaikkea d) lapsi itse ei halua mennä sinne niin kyllä siitä voi hyvinkin jo mielipiteen sanoa. Ihan riippumatta mitä muuta on jätetty kertomatta. Minun mielipide on ettei lasta tulisi enää pakottaa ja isän pitäisi tämän myös tajuta eikä hänen itse olla niitä välejä lapseen tuhoamassa tälläisella painostamisella!!

Aivan, mutta onko asia noin kun ilmoitetaan? Terveisin, kymmeniä tapauksia hoitanut juristi.

Asia on juuri niinnkuin yli 12 sanoo. Ei lapsen tarvitse osata perustella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea sanoa kun ei tunne tapausta. Nyt saatu vain äidin versio, ei isän. En lähtisi välejä tuhoamaan pienestä.

minusta tässä on aika neutraalisti kerrottu tilanteesta eikä välien tuhoamisesta ole puhunut kukaan...... Jos seikat on nuo, että a)tytöllä ei ole omaa huonetta b)isän luona on pieniä lapsia (käsittääkseni ei edes sisar puolia) c)isän luona ollessa ei ole mahdollista tavata kavereita ja ennen kaikkea d) lapsi itse ei halua mennä sinne niin kyllä siitä voi hyvinkin jo mielipiteen sanoa. Ihan riippumatta mitä muuta on jätetty kertomatta. Minun mielipide on ettei lasta tulisi enää pakottaa ja isän pitäisi tämän myös tajuta eikä hänen itse olla niitä välejä lapseen tuhoamassa tälläisella painostamisella!!

Aivan, mutta onko asia noin kun ilmoitetaan? Terveisin, kymmeniä tapauksia hoitanut juristi.

Sinä hoidat tapauksia, nuoret elää sitä omaa elämää just silloin. Muistan itse teininä, kuinka ahdistavaa oli olla isän kanssa. Varmaan kaikkien mielestä aivan mahtava isä. Oli johtotehtävissä ja pidetty pomo ja kaikki kehuivat häntä minulle.

Kun taas viikonloput isän kanssa oli sitä, että isä jurotti, ei puhunut mitään. Oli koko ajan vihaisen oloinen. Muistan vieläkin sen kipeän möykyn, mikä minulla oli mahassa aina viikonlopun, kun hädin tuskin uskalsin hengittää ja hiivin varpaisillani, kun pelkäsin, että isän otsarypyt syvenevät. Ajattelin vain koko ajan, että voi kun kasvaisin aikuiseksi nopeaa, en halua isää nähdä enää ikinä, kun hänen kanssaan ajan viettäminen on näin ahdistavaa.

Suhde isään oli sellainen, kun isä kuoli, en kokenut edes mitään surua, vaan oikeastaan helpotusta. Joten juristina voit nähdä vaikka mitä tapauksia, mutta et voi tietää, mitä siellä lapsen ja nuoren päässä liikkuu

Vierailija kirjoitti:

Lapsella on OIKEUS kahteen vanhempaan (jos ovat hengissä), joten pitäkää kiinni noista tapaamisista. Muutaman vuoden kuluttua teini ajattelee asioista eri tavalla kuin nyt ja suhde vanhempaan säilyy varmemmin hyvänä aikuisenakin, jos sitä suhdetta ei rikota vain teinin oikun takia.

Tunnen valtavasti nuoria, joilla ei ole oikeaa isäsuhdetta. Se vaje heikentää koko loppuelämää ja vaikeuttaa muun muassa parisuhteen luottamuksen muodostumisessa. Arvokasta asiaa ei saa tuhota! Kaikilla ei ole turvallista isää, johon nojata pahoissakin paikoissa.  

Jos sinullekin sattuisi jotakin (sairastuminen tms), eikö ole paljon turvallisempaa kun on se toinen luotettava vanhempi kuvioissa mukana.  

Ei tuossa kukaan välejä ollut katkaisemssa vaan kyse oli siitä että isän kotona ei ymmärretä että teinin tarpeet on erilaiset kuin pikkulapsen tarpeet. Hyvän isäsuhteen säilymiseksi olisi nimenomaan tehtävä jotain muuta kuin pakottaa teini yhdeksi pikkulapseksi muiden joukkoon. Järkevämpää ehkä olisi että teini puuhailisi vaikka kahdestaan isän kanssa jotain eikä notkuisi "yhtenä ylimääräisenä sohvan nurkalla" ihan vain periaatteen vuoksi.

Kouluissa on huomattava määrä ainakin poikalapsia, joilla ei ole mitään kotikuria nimenomaan yksinhuoltajaäidin huushollissa. Läksyjä ei ole tarvinnut tehdä koskaan, kouluun ei ole ollut pakko mennä jne. Ehkä se on jonkinlaista hyvitystä isän puuttumisesta, mutta onhan tuo suoranainen heitteillejättö lapsen elämän kannalta. Isät ovat suhtautuneet yleensä paljon jämäkämmin kouluasioihin. Teinipoika on jo kooltaankin niin iso, että äiti ei mahda enää tuossa vaiheessa mitään, jos rajoja ei ole aiemmin asetettu. Minä kannatan isän osuutta kasvatuksessa erittäin paljon. Sitä vähätellään turhan takia. Tietenkin, jos isä on päihteiden käyttäjä tai mielenterveysongelmainen, asia on tietysti toinen.

Tuttavallani tilanne ratkesi siten, että teini-ikäinen lapsi näkee isäänsä päiväsaikaan ja tekevät yhdessä jotain teiniä kiinnostavaa. Käyvät pyöräretkillä, keilaamassa, elokuvissa, jne. Joskus harvoin teini on isänsä.luona yötä, lähinnä silloin, kun uusi vaimo lapsineen on jossain muualla.

Teini oli sanonut ihan suoraan, että haluaa viettää aikaa isänsä kanssa. Ei isän luona asuvien pikkulasten kanssa. Ja jos he ovat isän luona, isä vain hoitaa ja touhuaa niiden pienempien kanssa.

Ehkä tapaamisia voisi olla useammin, mutta ei yön yli ellei teini itse halua ja niin, että isä keskittyy tekemään asioita teinin kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Jospa siellä isän luona onkin normisäännöt, mutta äidin luona voi elellä luin sika vatukossa? Ei niitä pissiksiä mitkään rajat kiinnosta.

Sinä olet ihana. 😘😘😘😘😘😘😘😘😘😘😘😘😘😘😘

Niin valoisa ja empaattinen ihminen.

Ikävä tilanne, joudutkin itse vastaamaan lapsesta vaikka erosit saadaksesi lapsivapaata ja biletysviikonloppuja. On se kurjaa.

Vierailija kirjoitti:

Tuttavallani tilanne ratkesi siten, että teini-ikäinen lapsi näkee isäänsä päiväsaikaan ja tekevät yhdessä jotain teiniä kiinnostavaa. Käyvät pyöräretkillä, keilaamassa, elokuvissa, jne. Joskus harvoin teini on isänsä.luona yötä, lähinnä silloin, kun uusi vaimo lapsineen on jossain muualla.

Teini oli sanonut ihan suoraan, että haluaa viettää aikaa isänsä kanssa. Ei isän luona asuvien pikkulasten kanssa. Ja jos he ovat isän luona, isä vain hoitaa ja touhuaa niiden pienempien kanssa.

Ehkä tapaamisia voisi olla useammin, mutta ei yön yli ellei teini itse halua ja niin, että isä keskittyy tekemään asioita teinin kanssa?

Tämä kuulostaa järkevältä järjestelyltä. Kysehän on nimenomaan siitä, että lapsella on oikeus tavata vanhempaansa, eikä niin että vanhemmalla on oikeus pakottaa lapsi johonkin vieraaseen ja tämän ikään sopimattomaan perhekuvioon.

Vierailija kirjoitti:

Kouluissa on huomattava määrä ainakin poikalapsia, joilla ei ole mitään kotikuria nimenomaan yksinhuoltajaäidin huushollissa. Läksyjä ei ole tarvinnut tehdä koskaan, kouluun ei ole ollut pakko mennä jne. Ehkä se on jonkinlaista hyvitystä isän puuttumisesta, mutta onhan tuo suoranainen heitteillejättö lapsen elämän kannalta. Isät ovat suhtautuneet yleensä paljon jämäkämmin kouluasioihin. Teinipoika on jo kooltaankin niin iso, että äiti ei mahda enää tuossa vaiheessa mitään, jos rajoja ei ole aiemmin asetettu. Minä kannatan isän osuutta kasvatuksessa erittäin paljon. Sitä vähätellään turhan takia. Tietenkin, jos isä on päihteiden käyttäjä tai mielenterveysongelmainen, asia on tietysti toinen.

Kukaan ei ole sitä mieltä, etteikö isä olisi hyvä juttu. Ketju koskee sitä, että teini ei halua mennä isälleen.

Vierailija kirjoitti:

Ikävä tilanne, joudutkin itse vastaamaan lapsesta vaikka erosit saadaksesi lapsivapaata ja biletysviikonloppuja. On se kurjaa.

Et tainnut lukea koko aloitusta.

Meillä oli noin. Isä saneli säännöt oman mielensä mukaan. No nyt ihmettelee, kun aikuisena välimme ovat viileän asialliset, eivät läheiset. Olen kertonut, mutta ei vieläkään kykene näkemään toiminnassaan mitään väärää. Jotkut asiat eivät muutu koskaan, mutta eipä sillä enää väliä ole. Välimatkaa on tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavallani tilanne ratkesi siten, että teini-ikäinen lapsi näkee isäänsä päiväsaikaan ja tekevät yhdessä jotain teiniä kiinnostavaa. Käyvät pyöräretkillä, keilaamassa, elokuvissa, jne. Joskus harvoin teini on isänsä.luona yötä, lähinnä silloin, kun uusi vaimo lapsineen on jossain muualla.

Teini oli sanonut ihan suoraan, että haluaa viettää aikaa isänsä kanssa. Ei isän luona asuvien pikkulasten kanssa. Ja jos he ovat isän luona, isä vain hoitaa ja touhuaa niiden pienempien kanssa.

Ehkä tapaamisia voisi olla useammin, mutta ei yön yli ellei teini itse halua ja niin, että isä keskittyy tekemään asioita teinin kanssa?

Tämä kuulostaa järkevältä järjestelyltä. Kysehän on nimenomaan siitä, että lapsella on oikeus tavata vanhempaansa, eikä niin että vanhemmalla on oikeus pakottaa lapsi johonkin vieraaseen ja tämän ikään sopimattomaan perhekuvioon.

Kyllähän meilläkin isälle ehdotettiin vaihtoehtoja, mutta isä ei niihin suostunut. Ap sanoi, että heilläkin isä on joustamaton.

Terv. Se, jonka poika katkaisi välit idäänsä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavallani tilanne ratkesi siten, että teini-ikäinen lapsi näkee isäänsä päiväsaikaan ja tekevät yhdessä jotain teiniä kiinnostavaa. Käyvät pyöräretkillä, keilaamassa, elokuvissa, jne. Joskus harvoin teini on isänsä.luona yötä, lähinnä silloin, kun uusi vaimo lapsineen on jossain muualla.

Teini oli sanonut ihan suoraan, että haluaa viettää aikaa isänsä kanssa. Ei isän luona asuvien pikkulasten kanssa. Ja jos he ovat isän luona, isä vain hoitaa ja touhuaa niiden pienempien kanssa.

Ehkä tapaamisia voisi olla useammin, mutta ei yön yli ellei teini itse halua ja niin, että isä keskittyy tekemään asioita teinin kanssa?

Tämä kuulostaa järkevältä järjestelyltä. Kysehän on nimenomaan siitä, että lapsella on oikeus tavata vanhempaansa, eikä niin että vanhemmalla on oikeus pakottaa lapsi johonkin vieraaseen ja tämän ikään sopimattomaan perhekuvioon.

Kyllähän meilläkin isälle ehdotettiin vaihtoehtoja, mutta isä ei niihin suostunut. Ap sanoi, että heilläkin isä on joustamaton.

Terv. Se, jonka poika katkaisi välit idäänsä

No tuo on toki se kurjin lopputulos kun halutaan olla jääräpäitä. Toivottavasti isä ja poika saisivat edes jonkinlaiset välit aikaiseksi tulevaisuudessa. 

Meillä on sovittu joka toinen viikonloppu, mutta teinit eivät siellä viihdy. Pienessä kaksiossa ei ole rauhaa.

Ja välillä siellä myös pyöriin uusi puoliso ehdokas lapsensa kanssa( päiväkoti ikäinen). 

Silloin kuin erottiin ex-puoliso katseli asuntoja vain tämän uuden puoliso ehdokkaan läheltä (tämän tajusin vasta myöhemmin) ja muut vaihtoehdot eivät käyneet, vaikka vuokra olisi ollut halvempi ja lasten koulu olisi ollut lähempänä.

Olisin toivonut, että asunnon valinnassa olisi ottanut lapset enemmän huomioon. Tiedän paljon etävanhempia, jotka näin tekevät.

Joten meillä menee näin, vanhempi on siellä yötä ehkä pari kertaa kuussa. Nuorempi muutaman päivän enemmän. Joten meillä mennään miten teinit haluaa.

Omassa lähipiirissä on monta, jotka on aikoinaan pakotettu äidille/isälle ja välit heillä on huonot vielä aikuisiälläkin etä vanhempaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavallani tilanne ratkesi siten, että teini-ikäinen lapsi näkee isäänsä päiväsaikaan ja tekevät yhdessä jotain teiniä kiinnostavaa. Käyvät pyöräretkillä, keilaamassa, elokuvissa, jne. Joskus harvoin teini on isänsä.luona yötä, lähinnä silloin, kun uusi vaimo lapsineen on jossain muualla.

Teini oli sanonut ihan suoraan, että haluaa viettää aikaa isänsä kanssa. Ei isän luona asuvien pikkulasten kanssa. Ja jos he ovat isän luona, isä vain hoitaa ja touhuaa niiden pienempien kanssa.

Ehkä tapaamisia voisi olla useammin, mutta ei yön yli ellei teini itse halua ja niin, että isä keskittyy tekemään asioita teinin kanssa?

Tämä kuulostaa järkevältä järjestelyltä. Kysehän on nimenomaan siitä, että lapsella on oikeus tavata vanhempaansa, eikä niin että vanhemmalla on oikeus pakottaa lapsi johonkin vieraaseen ja tämän ikään sopimattomaan perhekuvioon.

Kyllähän meilläkin isälle ehdotettiin vaihtoehtoja, mutta isä ei niihin suostunut. Ap sanoi, että heilläkin isä on joustamaton.

Terv. Se, jonka poika katkaisi välit idäänsä

No tuo on toki se kurjin lopputulos kun halutaan olla jääräpäitä. Toivottavasti isä ja poika saisivat edes jonkinlaiset välit aikaiseksi tulevaisuudessa. 

Sitä minäkin toivon. Valitettavasti se ei ole kahteen vuoteen tapahtunut. Poika ei halua parantaa välejä. En tiedä, mitä siellä on tapahtunut, kun poika hautoo tuollaista vihaa isäänsä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea sanoa kun ei tunne tapausta. Nyt saatu vain äidin versio, ei isän. En lähtisi välejä tuhoamaan pienestä.

minusta tässä on aika neutraalisti kerrottu tilanteesta eikä välien tuhoamisesta ole puhunut kukaan...... Jos seikat on nuo, että a)tytöllä ei ole omaa huonetta b)isän luona on pieniä lapsia (käsittääkseni ei edes sisar puolia) c)isän luona ollessa ei ole mahdollista tavata kavereita ja ennen kaikkea d) lapsi itse ei halua mennä sinne niin kyllä siitä voi hyvinkin jo mielipiteen sanoa. Ihan riippumatta mitä muuta on jätetty kertomatta. Minun mielipide on ettei lasta tulisi enää pakottaa ja isän pitäisi tämän myös tajuta eikä hänen itse olla niitä välejä lapseen tuhoamassa tälläisella painostamisella!!

Aivan, mutta onko asia noin kun ilmoitetaan? Terveisin, kymmeniä tapauksia hoitanut juristi.

Juristi näkee tapausia, ei ihmisiä. Sikäli kun asia on niin, kuin ilmoitetaan. Ehkä et ole edes juristi. Jospa oletkin nyxä? Terveisin kymmeniä aloituksia luenut av-mamma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavallani tilanne ratkesi siten, että teini-ikäinen lapsi näkee isäänsä päiväsaikaan ja tekevät yhdessä jotain teiniä kiinnostavaa. Käyvät pyöräretkillä, keilaamassa, elokuvissa, jne. Joskus harvoin teini on isänsä.luona yötä, lähinnä silloin, kun uusi vaimo lapsineen on jossain muualla.

Teini oli sanonut ihan suoraan, että haluaa viettää aikaa isänsä kanssa. Ei isän luona asuvien pikkulasten kanssa. Ja jos he ovat isän luona, isä vain hoitaa ja touhuaa niiden pienempien kanssa.

Ehkä tapaamisia voisi olla useammin, mutta ei yön yli ellei teini itse halua ja niin, että isä keskittyy tekemään asioita teinin kanssa?

Tämä kuulostaa järkevältä järjestelyltä. Kysehän on nimenomaan siitä, että lapsella on oikeus tavata vanhempaansa, eikä niin että vanhemmalla on oikeus pakottaa lapsi johonkin vieraaseen ja tämän ikään sopimattomaan perhekuvioon.

Kyllähän meilläkin isälle ehdotettiin vaihtoehtoja, mutta isä ei niihin suostunut. Ap sanoi, että heilläkin isä on joustamaton.

Terv. Se, jonka poika katkaisi välit idäänsä

No tuo on toki se kurjin lopputulos kun halutaan olla jääräpäitä. Toivottavasti isä ja poika saisivat edes jonkinlaiset välit aikaiseksi tulevaisuudessa. 

Sitä minäkin toivon. Valitettavasti se ei ole kahteen vuoteen tapahtunut. Poika ei halua parantaa välejä. En tiedä, mitä siellä on tapahtunut, kun poika hautoo tuollaista vihaa isäänsä kohtaan.

Yritä saada poikasi avautumaan. Minun poikani masentui vakavasti aikuisena, vaikka ehtikin solmia suhteen isäänsä ennen tämän kuolemaan. Ja isä ehti katua typerää, lapset syrjäänjättävää käytöstään. Mutta se jälki, joka lapsen mieleen jää, vaikuttaa kauan.

Vierailija kirjoitti:

Kouluissa on huomattava määrä ainakin poikalapsia, joilla ei ole mitään kotikuria nimenomaan yksinhuoltajaäidin huushollissa. Läksyjä ei ole tarvinnut tehdä koskaan, kouluun ei ole ollut pakko mennä jne. Ehkä se on jonkinlaista hyvitystä isän puuttumisesta, mutta onhan tuo suoranainen heitteillejättö lapsen elämän kannalta. Isät ovat suhtautuneet yleensä paljon jämäkämmin kouluasioihin. Teinipoika on jo kooltaankin niin iso, että äiti ei mahda enää tuossa vaiheessa mitään, jos rajoja ei ole aiemmin asetettu. Minä kannatan isän osuutta kasvatuksessa erittäin paljon. Sitä vähätellään turhan takia. Tietenkin, jos isä on päihteiden käyttäjä tai mielenterveysongelmainen, asia on tietysti toinen.

Mulla taas on päinvastainen kokemus. Yleensä äidin luona on ne säännöt ja kuri, mutta etä-isän luona ei mitään sääntöjä. Isä jotenkin hyvittää sitä vähäistä tapaamistaan sillä että antaa lapsen tehdä mitä huvittaa. Isä ei raaski komentaa ettei lapselle tule paha mieli eikä tule riitaa lapsen kanssa. Syödään roskaruokaa ja valvotaan myöhään. Saa pelata koko viikonlopun. Tehdään vaan kaikkea kivaa. Äidillä on sitten alkuviikon hommana pistää lapsi ruotuun ja kuunnella sitä kitinää että isän luona saa sitä ja tätä ja mä muutan sinne jos et anna tätä ja tätä.