Lue keskustelun säännöt.
Miksi yksinhuoltajia mollataan, karsastetaan ja halveksitaan?
01.05.2018 |
En vain ymmärrä.
Joko kirjoitukset tällä palstalla yh-aiheesta ovat tarkoituksellista provokaatiota tai sitten halveksijat eivät todellakaan tunne yhtään yksinhuoltajaa ja heillä on joku kummallinen yh-stereotyyppi fiksaationa pikkupäässään.
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halveksin ihmisiä jotka tekevät penskoja ihmiselle jonka kanssa eivät kykene lasta kasvattamaan. Kannattaisi vähän miettiä ennen kuin niitä penikoita hankkii.
Niinpä hankkikaa se kristallipallo ja muistakaa, vaikka mies esim 10 vuoden avioliiton jälkeen, pettää, alkoholisoituu tai kasvatte muuten erillenne ja teette toisenne onnettomiksi, niin älkää erotko! On parempi, että elätte elämämme kulissiliitoissa kuin onnellisina. Kyllä se lapsi muistaa kiittää sitten vanhempana kun kaikista riidoista huolimatta päätitte hampaat irvessä pysyä yhdessä.
En kyllä tuotakaan oikeen tajua. Että jos ei kymmenessä vuodessa opi tuntemaan toista ja sitten siihen tehdään vielä lapi.
Ero on kuitenkin lapselle se väkivallan jälkeen traumaattisin kokemus. En jotenkin ymmärrä aikuisia ihmisiä, jotka heittävät oman lapsensa elämän menemään jostain niin triviaalista syytä kuin että "me nyt kasvettiin miehen kanssa erilleen" En tunne yhtään elämässä menestynyttä yksinhuoltajaäidin lasta, aina niillä on jotain, miksi eivät vaan pärjää.
Jos nähtäisin niin pistäisin sulle vähän närhen m... suuhun.
Ja siinähän se. Tyypillinen yksinhuoltajaäiti. Ehkäpä tässä juuri konkretisoituu se, miksi näiden naisten lapset eivät oikeen pärjää. Esimerkki kotoa on niin jäätävän upea.
Sepä nähdään. Lapseni ovat toiset huomioon ottavia, kilttejä, eivät mitään kiusaajatyyppejä ollenkaan. Voi olla, että jäävät kotkanlasten jalkoihin. Toivon, ettei... Olet enemmän kuin hyvä esimerkki yksinhuoltajien ja heidän lastensa halveksimisesta ja dissaamisesta. Mikään ei ole aikoihin saanut mua yhtä raivoihin kuin tämä keskustelu. Edelleen, ne närhenmunat.
Jotenkin näistä tällaisista vaan tulee mieleen se tietynlainen kuva yksinhuoltajanaisesta. En tiedä miksi, olen ihan eri tyyppi kuin tässä lainaamasi. Jotenkin se sellainen naistyyppi, joka on niiiiiin hankala kaikilla tavoilla ja joka näyttää ne närhenmunat joka tilanteessa. Aina heidän lapsensa ovat just aivan ihania, paitsi kaikkien muiden kuin tän äidin mielestä.
En jotenkaan todellakaan ihmettele miksi yh-naiset ei ole kuuminta hottia parisuhdemarkkinoilla. Nämä närhenmunanaiset on kovin vastenmielisiä. ja yleensä niitä, jotka olisivat ekana lisääntymässä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Usein sellainen, mitä emme tunne pelottaa meitä. Miksi nyt yleensäkään pitäisi halveksia ketään? Ehkä se on sitä, että oma elämä on jotenkin sisältököyhää ja sen vuoksi haetaan voimaa muiden halveksimisesta?
Usein yksinhuoltajaksi ei päädytä omista valinnoista johtuen ja avioeroprosentti on kuitenkin 50 %. Ja kannattaa huomioida, että yksinhuoltajan elämä voi olla todella hyvää ja onnellista.
Minulla on sellainen kokemus itsellä, että yksinhuoltajan elämä on huomattavasti rennompaa ja vapaampaa kuin parisuhteessa eläminen. Ex-mieheni lähti toisen naisen mukaan (ei halunnutkaan perhe-elämää); mutta havaitsin vasta hänen lähdettyään ja surtuani, että elämäni laatu parani.
Niin minullakin parani elämän laatu eron myötä monessa asiassa. Olikin sellainen mies, että sieti mennä ja uutta en ole huolinut, että siitä ei pelkoa että tämä yh yrittäisi muiden mammojen miehiä. Harmi, kun parisuhteet ovat niin vaikea soppa, ja keittäjiähän siinä on aina kaksi.
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti suurempi syy yksinhuoltajan lapsen syrjäytymiseen koulumaailmassa on opettajan halveksiva asenne ja ydinperheiden lasten harjoittamaan kiusaamiseen puuttumattomuus, kuin vanhemman yksinhuoltajuus itsessään.
Sori vaan, mutta en usko tuon aiemman kommentaattorin tuolla olleen edes oikea opettaja. 2000-luvun opettajia ei hierrä tai halveksituta mikään yksinhuoltajuus. Tuskin ydinperheiden lapsiakaan. Sehän on tavallista nykypäivää.
T. Oikea ope
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halveksin ihmisiä jotka tekevät penskoja ihmiselle jonka kanssa eivät kykene lasta kasvattamaan. Kannattaisi vähän miettiä ennen kuin niitä penikoita hankkii.
Niinpä hankkikaa se kristallipallo ja muistakaa, vaikka mies esim 10 vuoden avioliiton jälkeen, pettää, alkoholisoituu tai kasvatte muuten erillenne ja teette toisenne onnettomiksi, niin älkää erotko! On parempi, että elätte elämämme kulissiliitoissa kuin onnellisina. Kyllä se lapsi muistaa kiittää sitten vanhempana kun kaikista riidoista huolimatta päätitte hampaat irvessä pysyä yhdessä.
En kyllä tuotakaan oikeen tajua. Että jos ei kymmenessä vuodessa opi tuntemaan toista ja sitten siihen tehdään vielä lapi.
Ero on kuitenkin lapselle se väkivallan jälkeen traumaattisin kokemus. En jotenkin ymmärrä aikuisia ihmisiä, jotka heittävät oman lapsensa elämän menemään jostain niin triviaalista syytä kuin että "me nyt kasvettiin miehen kanssa erilleen" En tunne yhtään elämässä menestynyttä yksinhuoltajaäidin lasta, aina niillä on jotain, miksi eivät vaan pärjää.
Jos nähtäisin niin pistäisin sulle vähän närhen m... suuhun.
Ja siinähän se. Tyypillinen yksinhuoltajaäiti. Ehkäpä tässä juuri konkretisoituu se, miksi näiden naisten lapset eivät oikeen pärjää. Esimerkki kotoa on niin jäätävän upea.
Sepä nähdään. Lapseni ovat toiset huomioon ottavia, kilttejä, eivät mitään kiusaajatyyppejä ollenkaan. Voi olla, että jäävät kotkanlasten jalkoihin. Toivon, ettei... Olet enemmän kuin hyvä esimerkki yksinhuoltajien ja heidän lastensa halveksimisesta ja dissaamisesta. Mikään ei ole aikoihin saanut mua yhtä raivoihin kuin tämä keskustelu. Edelleen, ne närhenmunat.
Jotenkin näistä tällaisista vaan tulee mieleen se tietynlainen kuva yksinhuoltajanaisesta. En tiedä miksi, olen ihan eri tyyppi kuin tässä lainaamasi. Jotenkin se sellainen naistyyppi, joka on niiiiiin hankala kaikilla tavoilla ja joka näyttää ne närhenmunat joka tilanteessa. Aina heidän lapsensa ovat just aivan ihania, paitsi kaikkien muiden kuin tän äidin mielestä.
En jotenkaan todellakaan ihmettele miksi yh-naiset ei ole kuuminta hottia parisuhdemarkkinoilla. Nämä närhenmunanaiset on kovin vastenmielisiä. ja yleensä niitä, jotka olisivat ekana lisääntymässä...
Heh heh, kerro lisää. Nyt tekstisi meni niin sekopäiseksi, että alkoi hymyilyttää, kun äsken vielä kihisin raivosta. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halveksin ihmisiä jotka tekevät penskoja ihmiselle jonka kanssa eivät kykene lasta kasvattamaan. Kannattaisi vähän miettiä ennen kuin niitä penikoita hankkii.
Niinpä hankkikaa se kristallipallo ja muistakaa, vaikka mies esim 10 vuoden avioliiton jälkeen, pettää, alkoholisoituu tai kasvatte muuten erillenne ja teette toisenne onnettomiksi, niin älkää erotko! On parempi, että elätte elämämme kulissiliitoissa kuin onnellisina. Kyllä se lapsi muistaa kiittää sitten vanhempana kun kaikista riidoista huolimatta päätitte hampaat irvessä pysyä yhdessä.
En kyllä tuotakaan oikeen tajua. Että jos ei kymmenessä vuodessa opi tuntemaan toista ja sitten siihen tehdään vielä lapi.
Ero on kuitenkin lapselle se väkivallan jälkeen traumaattisin kokemus. En jotenkin ymmärrä aikuisia ihmisiä, jotka heittävät oman lapsensa elämän menemään jostain niin triviaalista syytä kuin että "me nyt kasvettiin miehen kanssa erilleen" En tunne yhtään elämässä menestynyttä yksinhuoltajaäidin lasta, aina niillä on jotain, miksi eivät vaan pärjää.
Jos nähtäisin niin pistäisin sulle vähän närhen m... suuhun.
Ja siinähän se. Tyypillinen yksinhuoltajaäiti. Ehkäpä tässä juuri konkretisoituu se, miksi näiden naisten lapset eivät oikeen pärjää. Esimerkki kotoa on niin jäätävän upea.
Sepä nähdään. Lapseni ovat toiset huomioon ottavia, kilttejä, eivät mitään kiusaajatyyppejä ollenkaan. Voi olla, että jäävät kotkanlasten jalkoihin. Toivon, ettei... Olet enemmän kuin hyvä esimerkki yksinhuoltajien ja heidän lastensa halveksimisesta ja dissaamisesta. Mikään ei ole aikoihin saanut mua yhtä raivoihin kuin tämä keskustelu. Edelleen, ne närhenmunat.
Jotenkin näistä tällaisista vaan tulee mieleen se tietynlainen kuva yksinhuoltajanaisesta. En tiedä miksi, olen ihan eri tyyppi kuin tässä lainaamasi. Jotenkin se sellainen naistyyppi, joka on niiiiiin hankala kaikilla tavoilla ja joka näyttää ne närhenmunat joka tilanteessa. Aina heidän lapsensa ovat just aivan ihania, paitsi kaikkien muiden kuin tän äidin mielestä.
En jotenkaan todellakaan ihmettele miksi yh-naiset ei ole kuuminta hottia parisuhdemarkkinoilla. Nämä närhenmunanaiset on kovin vastenmielisiä. ja yleensä niitä, jotka olisivat ekana lisääntymässä...
Haha, "närhenmunanaiset" :-D
Mielikuva: keinotekoisenväriset hiukset, tupakki huulessa, farkkutakki, pitkät kynnet, ripsilisäkkeet ja kilo pakkelia, piukeat housut, räväkät jutut, katkeruutta ja kirosanoja. Lapset ja koirat ihania, muiden mielestä tosin huonosti koulutettuja pirulaisia.
Harrastukset: koirat, kirppikset, baarikierrokset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tullut siihen tulokseen, että yksinhuoltajia mollaavat ovat itse jotenkin rikkinäisiä. Epävarmoja, henkisesti huonosti voivia ihmisiä, jotka tarvitsevat jonkun, jota halveksia, että kokisivat itse olevansa hyviä. Taustalla on myös pelko siitä, että itse päätyisivät yksinhuoltajaksi ja siksi yksinhuoltajuus yritetään nähdä tietynlaisista ominaisuuksista johtuvaksi, jolloinka se ei voisi ikinä tapahtua henkilölle itselleen.
Halveksiminen kertoo vain halveksijasta itsestään, sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa millaisia yksinhuoltajat ovat tai eivät ole. Suomessa on yli 100 000 yksinhuoltajaäitiä ja se porukka on varsin heterogeeninen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti suurempi syy yksinhuoltajan lapsen syrjäytymiseen koulumaailmassa on opettajan halveksiva asenne ja ydinperheiden lasten harjoittamaan kiusaamiseen puuttumattomuus, kuin vanhemman yksinhuoltajuus itsessään.
Sori vaan, mutta en usko tuon aiemman kommentaattorin tuolla olleen edes oikea opettaja. 2000-luvun opettajia ei hierrä tai halveksituta mikään yksinhuoltajuus. Tuskin ydinperheiden lapsiakaan. Sehän on tavallista nykypäivää.
T. Oikea ope
Ja mun täytyy opettajana myös kommentoida, että itse en useimmiten edes tiedä kenenkään perhetaustoista. Kuka on yh-perheestä, kuka kahden vanhemman perheestä, kuka uusperheestä, kuka vuoroviikkoperheestä, kuka sijaisperheestä, kuka koulukodista, onhan näitä vaihtoehtoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halveksin ihmisiä jotka tekevät penskoja ihmiselle jonka kanssa eivät kykene lasta kasvattamaan. Kannattaisi vähän miettiä ennen kuin niitä penikoita hankkii.
Niinpä hankkikaa se kristallipallo ja muistakaa, vaikka mies esim 10 vuoden avioliiton jälkeen, pettää, alkoholisoituu tai kasvatte muuten erillenne ja teette toisenne onnettomiksi, niin älkää erotko! On parempi, että elätte elämämme kulissiliitoissa kuin onnellisina. Kyllä se lapsi muistaa kiittää sitten vanhempana kun kaikista riidoista huolimatta päätitte hampaat irvessä pysyä yhdessä.
En kyllä tuotakaan oikeen tajua. Että jos ei kymmenessä vuodessa opi tuntemaan toista ja sitten siihen tehdään vielä lapi.
Ero on kuitenkin lapselle se väkivallan jälkeen traumaattisin kokemus. En jotenkin ymmärrä aikuisia ihmisiä, jotka heittävät oman lapsensa elämän menemään jostain niin triviaalista syytä kuin että "me nyt kasvettiin miehen kanssa erilleen" En tunne yhtään elämässä menestynyttä yksinhuoltajaäidin lasta, aina niillä on jotain, miksi eivät vaan pärjää.
Jos nähtäisin niin pistäisin sulle vähän närhen m... suuhun.
Ja siinähän se. Tyypillinen yksinhuoltajaäiti. Ehkäpä tässä juuri konkretisoituu se, miksi näiden naisten lapset eivät oikeen pärjää. Esimerkki kotoa on niin jäätävän upea.
Sepä nähdään. Lapseni ovat toiset huomioon ottavia, kilttejä, eivät mitään kiusaajatyyppejä ollenkaan. Voi olla, että jäävät kotkanlasten jalkoihin. Toivon, ettei... Olet enemmän kuin hyvä esimerkki yksinhuoltajien ja heidän lastensa halveksimisesta ja dissaamisesta. Mikään ei ole aikoihin saanut mua yhtä raivoihin kuin tämä keskustelu. Edelleen, ne närhenmunat.
Jotenkin näistä tällaisista vaan tulee mieleen se tietynlainen kuva yksinhuoltajanaisesta. En tiedä miksi, olen ihan eri tyyppi kuin tässä lainaamasi. Jotenkin se sellainen naistyyppi, joka on niiiiiin hankala kaikilla tavoilla ja joka näyttää ne närhenmunat joka tilanteessa. Aina heidän lapsensa ovat just aivan ihania, paitsi kaikkien muiden kuin tän äidin mielestä.
En jotenkaan todellakaan ihmettele miksi yh-naiset ei ole kuuminta hottia parisuhdemarkkinoilla. Nämä närhenmunanaiset on kovin vastenmielisiä. ja yleensä niitä, jotka olisivat ekana lisääntymässä...
Haha, "närhenmunanaiset" :-D
Mielikuva: keinotekoisenväriset hiukset, tupakki huulessa, farkkutakki, pitkät kynnet, ripsilisäkkeet ja kilo pakkelia, piukeat housut, räväkät jutut, katkeruutta ja kirosanoja. Lapset ja koirat ihania, muiden mielestä tosin huonosti koulutettuja pirulaisia.
Harrastukset: koirat, kirppikset, baarikierrokset.
Joskus mielikuvat ovat hyvin kaukana todellisuudesta, mutta joo voi apua, närhenmunanaiset. Tulipas viljeltyä sanahirviötä. Käyttäkää sitä sitten vastuullisesti, jooko? Lupaattehan rakkaat kanssasiskot. Pus.
Yksi naisvihan muoto, jota tuntevat miesten lisäksi jotkut naisetkin. Miten muuten voi selittää sen, että kun selkärangaton mies jättää perheensä ja lähtee toisen matkaan, niin yksin lapsista huolehtimaan jäänyt äiti onkin se, jota halveksitaan epäonnistujana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epäilen kyllä tämänkin keskustelun perusteella, että merkittävä tekijä yh:ksi päätymisessä eron myötä on ihan yksinkertaisesti tyhmyys, niin miesten kuin naistenkin. Jos ei mies ymmärrä, millaista perhe-elämä tulee olemaan, hän on tyhmä. Jos nainen ei ymmärrä, että mies ei sovi isäksi, hän on tyhmä. Jos pariskunta tekee lapsen ennen kuin on ehtinyt kunnolla tutustua puolisoon, kumpikin on tyhmä. Ja kaikkein tyhmimpiä ovat ne, jotka kuvittelevat yhteisen lapsen muuttavan huonon parisuhteen hyväksi. Näitäkin on valitettavasti tullut eteen.
Säälittävämpää on roikkua huonossa paikassa suhteessa muka lasten takia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun nyt mietin niin yksinhuoltajuuden minua ovat halveksineet Juopot jotka eivät ole itse tehneet muuta kuin pahaa. Ja halveksiva puhetta mieheltä joka petkuttaa ja huijaa elantonsa. Kukaan ns. kunnon elämää viettävä työssäkäyvä tai työtön, mies tai nainen ei ole asiasta halveksineet.
Olen itse lapseton nelikymppinen mies. Kun olin teini, vanhemmillani oli huono vaihe avioliitossa, ja silloin ajattelin usein, että heidän ehkä kannattaisi erota. Tuntui, että lähes kaikki kommunikointi heidän välillään oli ikävää nälvimistä. Tuota jatkui muutaman vuoden. Nyt kuitenkin on jo parikymmentä vuotta ollut hyvin seesteistä aikaa, ja olen todella tyytyväinen, että vanhempani ovat pysyneet yhdessä. Lastenlapsiakin heillä on neljä, jotka rakastavat mummolassa käyntejä, kun siellä on kivat mumma ja pappa.
On ihan turha väittää etteikö ero olisi lapsille todella vaikea kokemus aina. Olen samaa mieltä kuin joku aiempi tässä ketjussa, että usein eroon päätyvät itsekkäät ihmiset, jotka eivät kestä vastoinkäymisiä, ja asettavat oman mukavuutensa lastensa edun edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeassa elämässä en ole törmännyt juurikaan negatiivisiin asenteisiin. Minulla on akateeminen tutkinto, hyvä työ, lapsilla menee koulu hyvin jne. Meillä on hyvä elämä näin. En edes ajattele meitä minkään huoltajuuden kautta.
Muutama aseenteellinen hölmö on vastaan tullut, mutta yleensä ihmiset on fiksumpia. Luulen, että ihmiset, joilla itsellään on vaikeaa ja jotka kokevat huonommuutta heijastavat sitten tunteitaan esim yksinhuoltajiin..
Vierailija kirjoitti:
No en ole koskaan törmännyt tuollaiseen. Mutta en toisaalta kiistä, etteikö sellaisiakin idiootteja ole, jotka kuvittelevat tietävänsä siviilisäädyn perusteella, miten toisen elämä on edennyt.
Mutta ainakin omassa, akateemisessa, suvaitsevaisessa kaupunkilaiskuplassani ihaillaan yhäreitä ja heidän arjen selviytymistaistoaan.
N51
Siis et ole törmännyt tähän yksinhuoltajia karsastavaan asenteeseen? Et paljon sitten käy netin keskustelupalstoilla. On aina myös harmittanut se, kun itse on mielestään ollut varmaan keskitasoa parempi äiti, kun ottaa vielä huomioon olosuhteet (joita en ala avaamaan). Olin hyvin onnellinenkin, kun saimme viimein olla rauhassa, ilman pelkoa kotona. Lapsikin oli kuulemani mukaan iloisempi, kertoi päivähoitaja. En tuonut vaihtelevaa määrää isäehdokkaita kotiin, koska oikeastaan tajusin, että on parempi kasvattaa se lapsi ihan yksin kuin jonkun "vieraan" miehen kanssa. Varsinkin kun lapsi tuli murrosikään, tämä osoittautui oikeaksi valinnaksi meidän kohdallamme. Olen käynyt työssäkin aina, ainoa pitempi poissaolo oli se 9 kk:n äitiysloma ja kun sairastuin vakavasti, jouduin olemaan välillä poissa töistä. Varsinkin juuri murrosikäisen kanssa olisin tarvinnut joskus jonkun, jonka kanssa voisin miettiä, olenko toiminut oikein. Onneksi aika oli ohimenevä, oikeastaan jo 9.luokan keväällä teini osoitti, että hän ymmärtää tulevaisuuden olevan hänen käsissään, ainakin suurelta osin. Jatko menikin sitten loistavasti. En ole siis sossarinkaan asiakas, ja vaikka joku yh onkin, onko se kateutta? Vai mitä se on? Ovatko miehet katkeria kun tässä on elävä esimerkki naisesta, joka tulee toimeen ilman miestäkin -lapsenkin kanssa?
Eli jos olen täysin yksin kasvattanut tänne kunnon kansalaisen, työssäkäyvän, fiksunkin - eikö se ole päinvastoin kunnioitettavaa? Tähän ketjuun varmaan taas tulee joku jankkaaja, jonka mielestä pitäisi huomata ajoissa (ilman mitään elämänkokemusta), ettei "valittu" puoliso ole mitenkään pätevä isäksi, kasvattajaksi, puolisoksi. Kun tämä hlö varmaankin on niin tehnyt, valinnut lapsuuden perheen, terveyden, koulutuksen, ammatin, miehen ihan sieltä parhaasta kermakerroksesta kaikki. Elämä vaan ei kaikilla mene niin, en ymmärrä, miten putkinäköinen pitää olla, ettei voi sitä ymmärtää. Ehkä osa vain trollaakin.
En juurikaan lue näitä yksinhuoltajuutta käsitteleviä ketjuja. En tätäkään tämän jälkeen. Minusta pitäisi joskus kysyä kuitenkin, että missä menee vikaan, että Suomessa on ilmeisen paljon lapsensa huoltajuudesta luistavia miehiä? Viinaa ei voi syyttää, koska ei se viina itsellään kurkkuun lorise. Normaalia joskus tylsääkin arkea ei selvänä kestetä, lapselle ollaan jopa mustasukkaisia...:(
Ei muuta kuin pää pystyyn kaikki yksinhuoltajat! Lasten takia me kestetään koirien räkytyskin!
MiäsHenkilö kirjoitti:
Se liitetään vastuuttomaan elämäntapaan.
Onko nainen, joka pienellä palkalla elättää yksin lapsensa, kouluttaa vielä hänet pitkälle, siis oikeasti, jos tällainen nainen on sinusta vastuuton, saat "miäs" katsoa peiliin ja hävetä. Olen ylpeä, että oma aikuinen poikani on sen verran fiksu, ettei tuollaisia typeryyksiä kirjoittele. Jos sinä olet onnellisen, ns. ehjän kodin kasvatti - en voi kehua sinun kasvatustasi. Tai ehkä olet yksi niistä vastuuttomista juopoista, jotka eivät halua lapsiaan elättää?
Vierailija kirjoitti:
Yksi naisvihan muoto, jota tuntevat miesten lisäksi jotkut naisetkin. Miten muuten voi selittää sen, että kun selkärangaton mies jättää perheensä ja lähtee toisen matkaan, niin yksin lapsista huolehtimaan jäänyt äiti onkin se, jota halveksitaan epäonnistujana.
Nainen päätti tehdä lapsia selkärangattoman miehen kanssa. Jotain se kertoo hänen arvostelukyvystään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen vain kolme yksinhuoltajaa, joista yksi on mies ja hän on leski. Kaksi naista ovat sellaisia, joilla on molemmilla kolme lasta ja jokaisella on eri isä. Molemmat ovat elämäntapatyöttömiä - eikun anteeksi kotiäitejä. Kummallekin on omien puheidensa mukaan sattunut aivan hirviömiehet, jotka kuitenkinj pystyvät hoitamaan näitä lapsia viikko-viikko systeemillä. Nämä kaikki kuusi miestä ovat siis täysin kelvottomia ihmisiä ja se on ollut tarpeen julistaa niin, että sen koko naapuristo tietää vaikkei olisi niin välittänyt kuunnella.
Pieni otos, mutta pidän kyllä noita kahta naista todella jotenkin vaan yksinkertaisina ja steroptypiana yksinhuoltajanaisista. Leskimies tekee töitä ja sinnittelee lastenhoidon ohessa.
Aika pieni otanta sulla ja varsin stereotyyppinen. Itse olen yh, jolla kaksi lasta saman miehen kanssa. Joskus joku kyseli että onko heillä sama isä. Joo on, entä sun lapsilla? Miksei mun sitten? Ihmeellistä, että nainen on edelleen se paha ja syntinen, huono nainen, ja mitä vuotta nyt elettiinkään? Sitten kun olet parisuhteessa ja petät salaa pikkujouluissa ukko- tai akkakultaasi, niin taputapu miten hyviä ihmisiä ollaan. Ei että katsoisin pahalla, jos nyt joku haluaa vähän muualle katsella. Kaikkihan sitä tekee. Hups, nyt siirtyi provoiluun.
No, tasapainoisessa suhteessa ei tuollaista sitten kuitenkaan välttämättä tapahdu. Osataan olla ja on oltu yhdessä kauan ennen kuin on lähdetty lisääntymään.
Varmaan mullakin on stereotyyppinen suhtautuminen asiaan, mutta myös itselläni tuttavissa kaikki yksihuoltajat ovat ensinnäkin aivan sairaalloisen mustasukkaisia, lapsia on sinne ja tänne ja tyypillisesti jokaisella lapsella on joku diagnoosi. Miten ne diagnoosit aina kasautuukin yksinhuoltajanaisten lapsille? ja useinhan nämä kyllä koululuokassa oireilevatkin. Onko se sitten seuraus vai syy, sitä en osaa sanoa. Mutta kiusaajat on aina yksinhuoltajien lapsia, en tosiaan tiedä miksi.
Olen alakoulun opettaja.
Sen perusteella, mitä tunnen "diagnoosilasten" perheiden elämää, lapsen sairaus tai poikkeava kehitys koettelee vanhemmuutta ja sitä kautta parisuhdetta. Toinen vanhempi (okei, yleensä isä) saattaa vastustaa lapsen tutkimuksia, vastustaa hoitotahoja, vetäytyä vastuustaan, haikailla helppoa elämää, mahdollisesti myös kääntyä toista vanhempaa vastaan. Siitä voi sitten tulla ero. Lapsi tarvitsisi tuekseen kaksi hyvin yhteen toimivaa tsempparia. Näitä lapsia saattaa sitten ehtiä kertyä samaan perheeseen useampia, koska tietyt ongelmat periytyvät, eikä niitä diagnooseja lätkäistä vastasyntyneille.
Useamman isän kanssa lapsia tehneistä en osaa sanoa mitään, en tunne. Ja kaikki kiusaajat eivät todellakaan ole yksinhuoltajien lapsia! Ehkäpä sinulla on tapana ottaa silmätikuiksi lapsia, joiden tiedät olevan yhden vanhemman perheestä?
Mitä tahansa voi anona väittää, mutta on aika kauheaa, jos tällaisia on todella opettamassa jonkun lapsia – siis näin hatarilla tiedoilla ja värittyneillä asenteilla. Opettajille olisi kiireisesti järjestettävä täydennyskoulutusta erityispedagogiikasta ja kouluihin olisi heti saatava lisää resursseja, siis ensisijaisesti henkilökuntaa.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi koen, että yksi äiti ja yksi lapsi ♥♥ on täysin normaali perhe, normaalimpi kuin isä, äiti ja lapsi.
Jos joku kyseenalaistaa, antaa mennä vain.
En moisesta tiedä.
Oho, läysin sielunsiskon. Olen ajatellut näin aina, ja ennen lasta halusin sellasen perheen että minä, lapsi ja koira, olin piirrellyt siitä kuviakin. Koskaan en ole haaveillut miehestä.
Nyt olenkin ollut sitten yhden lapsen yh jo lähemmäs kakskytä vuotta. Koiraa ei ole.
Minusta se menee vähän niin tämä lapsimatikka, että pitäis olla yks aikuinen per yksi lapsi.
Eli viislapsisessa perheessä pitäis olla viisi aikuista. :D
Enkä minäkään maailmassa yksin ole lapsen kanssa, on meillä perhe tukena, äinini, siskoni, sen mies jne.
Jännä, että se on se yh-ÄITI, jota dissataan. Entäs isä?
Voihan sekin olla vastuuton veikko joka hässii ympäriinsä ja lähtee rojut ränniin heiteltyään uusille apajille. Tai narsistinen persoonallisuus, jolla ei ole hajuakaan rahankäytöstä.