Lue keskustelun säännöt.
Miksi yksinhuoltajia mollataan, karsastetaan ja halveksitaan?
01.05.2018 |
En vain ymmärrä.
Joko kirjoitukset tällä palstalla yh-aiheesta ovat tarkoituksellista provokaatiota tai sitten halveksijat eivät todellakaan tunne yhtään yksinhuoltajaa ja heillä on joku kummallinen yh-stereotyyppi fiksaationa pikkupäässään.
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halveksin ihmisiä jotka tekevät penskoja ihmiselle jonka kanssa eivät kykene lasta kasvattamaan. Kannattaisi vähän miettiä ennen kuin niitä penikoita hankkii.
Niinpä hankkikaa se kristallipallo ja muistakaa, vaikka mies esim 10 vuoden avioliiton jälkeen, pettää, alkoholisoituu tai kasvatte muuten erillenne ja teette toisenne onnettomiksi, niin älkää erotko! On parempi, että elätte elämämme kulissiliitoissa kuin onnellisina. Kyllä se lapsi muistaa kiittää sitten vanhempana kun kaikista riidoista huolimatta päätitte hampaat irvessä pysyä yhdessä.
Jos et osaa valita miestä joka ei petä tai jonka kanssa kasvat erillesi niin vika on sinussa.
Johan on bullshittiä. Ihminen muuttuu. Mä toistan: ihminen muuttuu. Ainakin useimmat, sinä kyllä näytät jääneen viisivuotiaan henkiselle tasollesi.
ohis
Selitä itsellesi mitä haluat, luuseri. Olemme olleet yhdessä 28 vuotta ja tietysti on muututtu vuosien saatossa mutta kun osaa selvittää tietys asiat ennen liittoa ja lapsia niin kaikki kyllä sujuu tai laitetaan sujumaan.
Lapset muuttavat kohta kotoa molemmat ja rakkautta riittää yhä.
Sinä olet ilmeisesti käyttäytynyt kuin viisivuotias ja minä minä asenteella valinnut väärän puolison ja tehnyt vielä wt-kakarat samaan syssyyn.
Ja sinä bimbo olet silmäsi ummistanut, ja lapasena aina anteeksi antanut, kun miehesi on lukuisia kertoja käynyt panemassa muita naisia. Ehkä juuri yh-äitejä ja sieltä sinun katkeruutesi heitä kohtaan taitaakin kummuta. Mutta ethän sinä pikkurouva voi erota, mitä ihmisetkin siitä ajattelisivat, ai kamala, ja sittenhän sinäkin olisit halveksimasi yh.
Mitään en juuri halveksi kuten kaltaisiasi pikkurouvia.
On todella outo kommenti. En ole lainaamasi henkilö, mutta tiedätkö, että tähän maailmaan mahtuu onnellisisa ja todella hyviä parisuhteita. Itselläni on onni olla sellaisessa.
Ei, enhän minä, kuten kukaan muukaan voi sanoa, että aivan 100% varmuudella mieheni ei vaikkapa olisi tuntenut ihastusta johonkin toiseen. En tietenkään. Mutta me olemme aikuisia ihmisiä, me olemme perustaneet tämän perheen ja me luotamme toisiimme täysin. Me olemme sitoutuneet toisiimme ja näihin lapsiin.
Olenko siis halveksittava "pikkurouva" kun elän onnellisessa ja hyvässä parisuhteessa jo 25. vuotta? En osaa sanoa, mutta melkein menisin vannomaan, että yksittäinen pettäminen ei kaataisi tätä liittoa.
Kyllä meillä lasten hankkiminen oli iso kysymys, todella mietittiin ollaanko siihen valmiita ja ollaanko valmiita pariskuntana kantamaan se vanhemmuuden vastuu yhdessä. On näihin vuosiin mahtunut alamäkiä, ei tosi ainakaan tietääkseni pettämisen muodossa. Mutta me ollaan yhä edelleen onnellisia yhdessä.
Pidän tosi omituisena ajatustasi, jossa vaimo, jolla on pitkä liitto takana olisi joku tahdoton pikkurouva. Mutta ehkä se on sitten yksinhuoltajan ajatusmaailmaa, jossa kaikki on vain minä ja minun napani, ei se lapsi tai se mies ja pieninkin vastoinkäyminen on eron paikka.
Mitä outoa kommentissa oli? Perustelisitko? Ja en ole yh, jos sillä nyt on merkitystä.
"Ja sinä bimbo olet silmäsi ummistanut, ja lapasena aina anteeksi antanut, kun miehesi on lukuisia kertoja käynyt panemassa muita naisia. Ehkä juuri yh-äitejä ja sieltä sinun katkeruutesi heitä kohtaan taitaakin kummuta. Mutta ethän sinä pikkurouva voi erota, mitä ihmisetkin siitä ajattelisivat, ai kamala, ja sittenhän sinäkin olisit halveksimasi yh
.Mitään en juuri halveksi kuten kaltaisiasi pikkurouvia!
No, mun mielestä nää oli vähän erikoisia kommentteja. Pikkurouva nyt jo on aika.....No, pakko nyt sitten kommentoida minunkin, että ehkä normaalia yh sanastoa. Auts. Mutta siis jos pikkurouva on fiksusti sanottu niin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämää ei voi aina ennakoida vaikka kuinka parhaansa tekisi. Jotkut tajuavat sen valmiiksi, jotkut vasta kantapään kautta, jotkut eivät koskaan. Usein nämä helpoimmalla päässeet ovat aina kärkkäimpiä tuomitsemaan ja lyömään lyötyä. Missä on empatia, inhimillisyys, armollisuus ja lähimmäisenrakkaus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halveksin ihmisiä jotka tekevät penskoja ihmiselle jonka kanssa eivät kykene lasta kasvattamaan. Kannattaisi vähän miettiä ennen kuin niitä penikoita hankkii.
Niinpä hankkikaa se kristallipallo ja muistakaa, vaikka mies esim 10 vuoden avioliiton jälkeen, pettää, alkoholisoituu tai kasvatte muuten erillenne ja teette toisenne onnettomiksi, niin älkää erotko! On parempi, että elätte elämämme kulissiliitoissa kuin onnellisina. Kyllä se lapsi muistaa kiittää sitten vanhempana kun kaikista riidoista huolimatta päätitte hampaat irvessä pysyä yhdessä.
Jos et osaa valita miestä joka ei petä tai jonka kanssa kasvat erillesi niin vika on sinussa.
Johan on bullshittiä. Ihminen muuttuu. Mä toistan: ihminen muuttuu. Ainakin useimmat, sinä kyllä näytät jääneen viisivuotiaan henkiselle tasollesi.
ohis
Selitä itsellesi mitä haluat, luuseri. Olemme olleet yhdessä 28 vuotta ja tietysti on muututtu vuosien saatossa mutta kun osaa selvittää tietys asiat ennen liittoa ja lapsia niin kaikki kyllä sujuu tai laitetaan sujumaan.
Lapset muuttavat kohta kotoa molemmat ja rakkautta riittää yhä.
Sinä olet ilmeisesti käyttäytynyt kuin viisivuotias ja minä minä asenteella valinnut väärän puolison ja tehnyt vielä wt-kakarat samaan syssyyn.
Ja sinä bimbo olet silmäsi ummistanut, ja lapasena aina anteeksi antanut, kun miehesi on lukuisia kertoja käynyt panemassa muita naisia. Ehkä juuri yh-äitejä ja sieltä sinun katkeruutesi heitä kohtaan taitaakin kummuta. Mutta ethän sinä pikkurouva voi erota, mitä ihmisetkin siitä ajattelisivat, ai kamala, ja sittenhän sinäkin olisit halveksimasi yh.
Mitään en juuri halveksi kuten kaltaisiasi pikkurouvia.
On todella outo kommenti. En ole lainaamasi henkilö, mutta tiedätkö, että tähän maailmaan mahtuu onnellisisa ja todella hyviä parisuhteita. Itselläni on onni olla sellaisessa.
Ei, enhän minä, kuten kukaan muukaan voi sanoa, että aivan 100% varmuudella mieheni ei vaikkapa olisi tuntenut ihastusta johonkin toiseen. En tietenkään. Mutta me olemme aikuisia ihmisiä, me olemme perustaneet tämän perheen ja me luotamme toisiimme täysin. Me olemme sitoutuneet toisiimme ja näihin lapsiin.
Olenko siis halveksittava "pikkurouva" kun elän onnellisessa ja hyvässä parisuhteessa jo 25. vuotta? En osaa sanoa, mutta melkein menisin vannomaan, että yksittäinen pettäminen ei kaataisi tätä liittoa.
Kyllä meillä lasten hankkiminen oli iso kysymys, todella mietittiin ollaanko siihen valmiita ja ollaanko valmiita pariskuntana kantamaan se vanhemmuuden vastuu yhdessä. On näihin vuosiin mahtunut alamäkiä, ei tosi ainakaan tietääkseni pettämisen muodossa. Mutta me ollaan yhä edelleen onnellisia yhdessä.
Pidän tosi omituisena ajatustasi, jossa vaimo, jolla on pitkä liitto takana olisi joku tahdoton pikkurouva. Mutta ehkä se on sitten yksinhuoltajan ajatusmaailmaa, jossa kaikki on vain minä ja minun napani, ei se lapsi tai se mies ja pieninkin vastoinkäyminen on eron paikka.
Mitä outoa kommentissa oli? Perustelisitko? Ja en ole yh, jos sillä nyt on merkitystä.
"Ja sinä bimbo olet silmäsi ummistanut, ja lapasena aina anteeksi antanut, kun miehesi on lukuisia kertoja käynyt panemassa muita naisia. Ehkä juuri yh-äitejä ja sieltä sinun katkeruutesi heitä kohtaan taitaakin kummuta. Mutta ethän sinä pikkurouva voi erota, mitä ihmisetkin siitä ajattelisivat, ai kamala, ja sittenhän sinäkin olisit halveksimasi yh
.Mitään en juuri halveksi kuten kaltaisiasi pikkurouvia!
No, mun mielestä nää oli vähän erikoisia kommentteja. Pikkurouva nyt jo on aika.....No, pakko nyt sitten kommentoida minunkin, että ehkä normaalia yh sanastoa. Auts. Mutta siis jos pikkurouva on fiksusti sanottu niin...
Jonnekinhan tämä viesti sinussa kolahti kun siihen näin kiivaasti takerruit. Mutta mihin, sen yksin sinä tiedät, mutta kyllähän tuo jostain kertoo.
En väittänytkään kommenttini fiksun olevan, mutta mitään outoa en siinä näe edelleenkään. Hyvin monen aviovaimon todellisuuttahan se on mitä kirjoitin.
Ydinperhettä vihaava vasemmisto on tehnyt yksinhuoltajuuden ongelmista kielletyn aiheen. Jokainen täysijärkinen tietää, että yksinhuoltajan kasvattamasta kakarasta tulee todennäköisemmin rikollinen kuin ydinperheessä kasvaneesta lapsesta. Tätä ei kuitenkaan kannata sanoa ääneen jos haluaa esimerkiksi säilyttää työpaikkansa.
Vierailija kirjoitti:
Monesti he ovat elämässään epäonnistuneita ihmisiä. Joko ovat valinneet lapsensa isän tyystin väärin tai eivät ole saaneet pidettyä hyvää miestä itsellään tai sitten heillä ei ole riittänyt älynlahjoja ehkäisyyn asti. Sitä pahempi, mitä useammalle miehelle niitä lapsia on. Sen lisäksi he käyvät yhteiskunnan kukkaron päälle, koska he saavat korotettuja avustuksia tai elareita valtiolta (= veronmaksajilta) ja silti ruikuttavat rahan vähyyttä.
Tämä näin stereotypiana. Ymmärrän kyllä, että yksinhuoltajia on monenlaisia eivätkä kaikki yksinhuoltajat ole köyhiä elättejä.
Miten pidetään ihminen itsellään? Kukaan ei ole kenenkään oma. Jos mies ilmoittaa yhtäkkiä haluavansa erota ja rakastuneensa toiseen? Tätä ennen mies on sanonut olevansa onnellinen ja yhdessä eletty normaalia arkea. Tietysti sanot että täytyy tietää kuka pettää jo tapailuvaiheessa,mutta ei sitä voi tietää. Omaa ahdistusta lievittääkseen voi kyllä selitellä että kaikki on minun kontrollissani,minä tein hyvän päätöksen valitessani mieheni,minä pidän miehen itselläni jne.mutta harhaa ja valetta se on. Itsepetosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se liitetään vastuuttomaan elämäntapaan.
Usein sellainen, mitä emme tunne pelottaa meitä. Miksi nyt yleensäkään pitäisi halveksia ketään? Ehkä se on sitä, että oma elämä on jotenkin sisältököyhää ja sen vuoksi haetaan voimaa muiden halveksimisesta?
Usein yksinhuoltajaksi ei päädytä omista valinnoista johtuen ja avioeroprosentti on kuitenkin 50 %. Ja kannattaa huomioida, että yksinhuoltajan elämä voi olla todella hyvää ja onnellista.
Minulla on sellainen kokemus itsellä, että yksinhuoltajan elämä on huomattavasti rennompaa ja vapaampaa kuin parisuhteessa eläminen. Ex-mieheni lähti toisen naisen mukaan (ei halunnutkaan perhe-elämää); mutta havaitsin vasta hänen lähdettyään ja surtuani, että elämäni laatu parani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ole mollaamista, karsastamista ja halveksimista, jos miehet eivät koe yksinhuoltajia ykköskohteiksi parisuhdemarkkinoilla.
Kuka halveksii?
Minusta yksinhuoltajia on niin paljon ja suurimmalla osalla on suvussa taikka tutuissa yksinhuoltajia joten ei se enää ole kuten ennen. Siis näin tavallisessa elämässä. Se mitä joku toivoo jossain deittimaailmassa on kuitenkin aivan toinen asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka halveksii?
Minusta yksinhuoltajia on niin paljon ja suurimmalla osalla on suvussa taikka tutuissa yksinhuoltajia joten ei se enää ole kuten ennen. Siis näin tavallisessa elämässä. Se mitä joku toivoo jossain deittimaailmassa on kuitenkin aivan toinen asia.
Moni halveksii. Deittimaailma on ihan oikeaa elämää sekin. Se ei kuitenkaan ole halveksimista,ettei kaikkien lapsettomien ykköstoive ole pariutua lapsellisten kanssa. Se ei liity millään tavalla tähän aiheeseen,joka oli yksinhuoltajien halveksunta.
Yksinhuoltajia ei mielestäni mollata enää niin paljon, kun ennen.
Syy mollaukseen on pelko siitä, että nainen oivaltaa huonon isän tarpeettomuuden ja uskaltaa heittää tämän pihalle ilman häpeän häivää. Ennen isät sai olla millaisia olivat. Nykyään mieskin joutuu vanhemmuudessa skarppaamaan, koska on hyväksyttyä heittää kadulle kelvoton mies. Yksinhuoltajat ovat osasyy siihen miksi näette nykyään kadulla hyviä isejä!
Miksi muuten yh-iskät ovat jumalista seuraavia, mutta äidit huoria, jollei taustalla olisi jälleen naisten ruodussa pitämisen tarve?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen vain kolme yksinhuoltajaa, joista yksi on mies ja hän on leski. Kaksi naista ovat sellaisia, joilla on molemmilla kolme lasta ja jokaisella on eri isä. Molemmat ovat elämäntapatyöttömiä - eikun anteeksi kotiäitejä. Kummallekin on omien puheidensa mukaan sattunut aivan hirviömiehet, jotka kuitenkinj pystyvät hoitamaan näitä lapsia viikko-viikko systeemillä. Nämä kaikki kuusi miestä ovat siis täysin kelvottomia ihmisiä ja se on ollut tarpeen julistaa niin, että sen koko naapuristo tietää vaikkei olisi niin välittänyt kuunnella.
Pieni otos, mutta pidän kyllä noita kahta naista todella jotenkin vaan yksinkertaisina ja steroptypiana yksinhuoltajanaisista. Leskimies tekee töitä ja sinnittelee lastenhoidon ohessa.
Aika pieni otanta sulla ja varsin stereotyyppinen. Itse olen yh, jolla kaksi lasta saman miehen kanssa. Joskus joku kyseli että onko heillä sama isä. Joo on, entä sun lapsilla? Miksei mun sitten? Ihmeellistä, että nainen on edelleen se paha ja syntinen, huono nainen, ja mitä vuotta nyt elettiinkään? Sitten kun olet parisuhteessa ja petät salaa pikkujouluissa ukko- tai akkakultaasi, niin taputapu miten hyviä ihmisiä ollaan. Ei että katsoisin pahalla, jos nyt joku haluaa vähän muualle katsella. Kaikkihan sitä tekee. Hups, nyt siirtyi provoiluun.
No, tasapainoisessa suhteessa ei tuollaista sitten kuitenkaan välttämättä tapahdu. Osataan olla ja on oltu yhdessä kauan ennen kuin on lähdetty lisääntymään.
Varmaan mullakin on stereotyyppinen suhtautuminen asiaan, mutta myös itselläni tuttavissa kaikki yksihuoltajat ovat ensinnäkin aivan sairaalloisen mustasukkaisia, lapsia on sinne ja tänne ja tyypillisesti jokaisella lapsella on joku diagnoosi. Miten ne diagnoosit aina kasautuukin yksinhuoltajanaisten lapsille? ja useinhan nämä kyllä koululuokassa oireilevatkin. Onko se sitten seuraus vai syy, sitä en osaa sanoa. Mutta kiusaajat on aina yksinhuoltajien lapsia, en tosiaan tiedä miksi.
Olen alakoulun opettaja.
Älä viitsi. Et taida nähdä kaikkea kiusaamista. Tuskin olet alkuunkaan mikään opettaja.
Minusta se menee kyllä niin, että koska Jotkut miehet ja naiset harrastavat tällaista yh-provoamista taikka ovat vain sitä mieltä, että eivät halua yh,ta asia kääntyy vastakkaiseksi, Se, että ei halua kumppaniksi yksinhuoltajia on ihan ok asia. Tuskin kukaan yh haluaa ketään joka ei häntä hyväksy ja lapsia. Lopputulos on kuitenkin, että sitten on sankka joukko niitä joille toisen yksinhuoltajuus ei ole este, he lähestyvät yksinhuoltajia helpommin. Siis menevät valheellisen propagandan ansaan ja luulevat yksinhuoltajan kelpuuttavan helpommin kenet vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MiäsHenkilö kirjoitti:
Se liitetään vastuuttomaan elämäntapaan.
Miksi?
Se huono maine johtuu siitä että osa yhmammoista on näitä sutturoita jotka pamahtaa paksuksi ilman ehkäisyä ties mille baarituttavuudelle / wt -teinejä jolla vitosen ka peruskoulusta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halveksin ihmisiä jotka tekevät penskoja ihmiselle jonka kanssa eivät kykene lasta kasvattamaan. Kannattaisi vähän miettiä ennen kuin niitä penikoita hankkii.
Niinpä hankkikaa se kristallipallo ja muistakaa, vaikka mies esim 10 vuoden avioliiton jälkeen, pettää, alkoholisoituu tai kasvatte muuten erillenne ja teette toisenne onnettomiksi, niin älkää erotko! On parempi, että elätte elämämme kulissiliitoissa kuin onnellisina. Kyllä se lapsi muistaa kiittää sitten vanhempana kun kaikista riidoista huolimatta päätitte hampaat irvessä pysyä yhdessä.
En kyllä tuotakaan oikeen tajua. Että jos ei kymmenessä vuodessa opi tuntemaan toista ja sitten siihen tehdään vielä lapi.
Ero on kuitenkin lapselle se väkivallan jälkeen traumaattisin kokemus. En jotenkin ymmärrä aikuisia ihmisiä, jotka heittävät oman lapsensa elämän menemään jostain niin triviaalista syytä kuin että "me nyt kasvettiin miehen kanssa erilleen" En tunne yhtään elämässä menestynyttä yksinhuoltajaäidin lasta, aina niillä on jotain, miksi eivät vaan pärjää.
Jos nähtäisin niin pistäisin sulle vähän närhen m... suuhun.
Ja siinähän se. Tyypillinen yksinhuoltajaäiti. Ehkäpä tässä juuri konkretisoituu se, miksi näiden naisten lapset eivät oikeen pärjää. Esimerkki kotoa on niin jäätävän upea.
Sepä nähdään. Lapseni ovat toiset huomioon ottavia, kilttejä, eivät mitään kiusaajatyyppejä ollenkaan. Voi olla, että jäävät kotkanlasten jalkoihin. Toivon, ettei... Olet enemmän kuin hyvä esimerkki yksinhuoltajien ja heidän lastensa halveksimisesta ja dissaamisesta. Mikään ei ole aikoihin saanut mua yhtä raivoihin kuin tämä keskustelu. Edelleen, ne närhenmunat.
Vierailija kirjoitti:
Yh on yleensä munahaukka ja turhan helposti jakaa tavaraansa.
Täytyy myöntää, että jaan kyllä tavaraani aika helposti mutta vain aviomiehelleni.
terv. naimisissa oleva yh
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka halveksii?
Minusta yksinhuoltajia on niin paljon ja suurimmalla osalla on suvussa taikka tutuissa yksinhuoltajia joten ei se enää ole kuten ennen. Siis näin tavallisessa elämässä. Se mitä joku toivoo jossain deittimaailmassa on kuitenkin aivan toinen asia.Moni halveksii. Deittimaailma on ihan oikeaa elämää sekin. Se ei kuitenkaan ole halveksimista,ettei kaikkien lapsettomien ykköstoive ole pariutua lapsellisten kanssa. Se ei liity millään tavalla tähän aiheeseen,joka oli yksinhuoltajien halveksunta.
Ainakin tässä keskustelussa halveksitaan. Ennustetaan tuhoon tuomittua tulevaisuutta rakkaille lapsilleni, joitten vanhemmat ovat eronneet. Vielä opettajiakin dissaamassa yksinhuoltajia, opettajia, joitten pitäisi kannustaa ja kasvattaa yhdessä vanhempien kanssa. Olen järkyttynyt.
Todennäköisesti suurempi syy yksinhuoltajan lapsen syrjäytymiseen koulumaailmassa on opettajan halveksiva asenne ja ydinperheiden lasten harjoittamaan kiusaamiseen puuttumattomuus, kuin vanhemman yksinhuoltajuus itsessään.
En mä tätä miestä halua millään lailla puolustaa, onhan meitä joka junaan ja osa jää asemallekin.
Mutta sitten kun miettii, että miksi se elämä on muuttunut tuollaiseksi "vie lapsi tarhaan - hae lapsi tarhasta"? Meillä on kolme lasta, joista kaksi ekaa on syntyneet 1,5 vuoden välein. Eikä meidän elämä ole ikinä ollut tuollaista, eikä kummankaan fiilis ole ollut tuollainen. Eikä asu isovanhempia paikkakunnalla jne. mutta vanhemuudessa on ehkä sitten otettu jo alusta saakka erilainen rooli. Että nää muutamat vuodet meillä yhteisesti nyt on näitä pieniä lapsia ja elämä on vähän sitä kurahousua ja muuta.
Nyt on 17 v. 15 v. ja 12 vuotiaat lapset ja kyllä ne pikkulapsivuodet on kuitenkin lastenleikkiä (kirjaimellisesti) verrattuna näihin teinivuosiin. Jos toinen väsyy jo lapsen ollessa 2-vuotias, niin ehkä on ihan hyväkin sitten miettiä muuta suuntaa elämälle. Mutta onko siinä nyt sitten oikeasti tunnettu toisia niin hyvin, että on ollut fiksua lähteä tekemään lasta?