Millainen tilanne oli, kun irtisanouduit / jätit uusimatta määräaikaisen

Kaikkea tuota. Tai ei ehkä varsinaisesti kiusaamista, mutta yritettiin antaa sellainen viesti, että en ole tervetullut tähän työporukkaan. Jätettiin tarkoituksella syrjään kaikesta mahdollisesta, mitä tämä ah niin ihana ja kadehdittava junttiporukka tekikään.

Yritettiin nakittaa kaikki paskahommat minulle, mitä ei itse viitsitty jaksettu tehdä koska olin uusin. Sitten katsottiin naamat vääntyneinä takaisin kun kerroin että teeppä ite.

Kyllästyin vaan kaikkeen. Tekopirteitä pe.seennuolijoita, typeriä keskusteluja esim lapsen kumisaapashankinnoista, asuntonäyttelyistä (kävivät huvikseen ja vertailivat niitä) ym. Itsellänikin on lapsia ja asunto, mutta jos ostan kumisaappaat, en keskustele siitä muiden kanssa. Menen kauppaan ja ostan ne. Asuntoja käyn katsomassa sitten, jos asunnonvaihto tulee ajankohtaiseksi. Tässä nyt vaan pari esimerkkiä, mutta joka päivä oli jotain meneillään. Ei työrauhaa, pälättivät jatkuvasti.

Huomasin, että en sovi naisten joukkoon, aloin olemaan ärtynyt ja pahantuulinen. Sanoin itseni irti. Löysin uuden työpaikan kuukauden kuluttua. Karenssi ei haitannut, koska sain lomakorvaukset ja löysin työtä aika pian.

Nyt viihdyn hyvin. On siellä toinenkin nainen, mutta hyvä tyyppi, ei turhankälättäjä.

Itselle parempi työpaikka tiedossa. Työnantajien pitää tajuta, että työntekijät kilpailuttavat myös heitä keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Kyllästyin vaan kaikkeen. Tekopirteitä pe.seennuolijoita, typeriä keskusteluja esim lapsen kumisaapashankinnoista, asuntonäyttelyistä (kävivät huvikseen ja vertailivat niitä) ym. Itsellänikin on lapsia ja asunto, mutta jos ostan kumisaappaat, en keskustele siitä muiden kanssa. Menen kauppaan ja ostan ne. Asuntoja käyn katsomassa sitten, jos asunnonvaihto tulee ajankohtaiseksi. Tässä nyt vaan pari esimerkkiä, mutta joka päivä oli jotain meneillään. Ei työrauhaa, pälättivät jatkuvasti.

Huomasin, että en sovi naisten joukkoon, aloin olemaan ärtynyt ja pahantuulinen. Sanoin itseni irti. Löysin uuden työpaikan kuukauden kuluttua. Karenssi ei haitannut, koska sain lomakorvaukset ja löysin työtä aika pian.

Nyt viihdyn hyvin. On siellä toinenkin nainen, mutta hyvä tyyppi, ei turhankälättäjä.

Tiedän, ärsyttää tuollaiset tyypit, jotka pitävät työpaikkaa jonain kahvilana tai omana olohuoneenaan. Itse menen töihin tekemään töitä enkä seurustelemaan jonninjoutavia.

Meilläkin on sellaista että mulle, määräaikaiselle, nakitetaan inhottavia tehtäviä ja jos kieltäydyn, se aiheuttaa närää ja passiivis-aggressiivisuutta sellaisissakin henkilöissä joille asia ei kuuluisi lainkaan. Nakittajalla on työtehtäviä ja kavereita muilla osastoilla ja kertoo sitten siellä kuinka hankala tyyppi olen. Saan heidänkin osaltaan mulkoilua ja nuivaa käytöstä. Voikohan tätä sanoa jopa mustamaalaamiseksi. Joillain taas on kertakaikkisen suojattu asema eivätkä joudu koskaan mihinkään inhottavaan nakkiin koskemaan vaikka aikaa olisi, eikä kukaan koskaan mulkoile ja syyllistä heitä.

Ap

Pitkä ura samassa työpaikassa, mutta yrityksellä mennyt jo pidempään huonosti ja jatkuvia irtisanomisia. Oma työ sinällään ihan OK mutta oli ollut monta kertaa todella kuormittavaa. Lopulta projekti erään ilkeän ihmisen kanssa ja siitä pidempi sairasloma.

Työkaverit länkytti samoja homofoobisia ja rasistisia läppiä pitkin päivää, yksi ahdisteli seksuaalisesti, paskahommat ja vastuun ottaminen nakitettiin minulle vaikka palkka oli kaikista pienin, esimies kyttäsi kaikkea tekemistä, ei luottanu osaamiseeni ja pimitti palkkaan kuuluvia lisiä useista huomautuksista huolimatta, kaikki piti aina tehdä vaikeimman kautta ja ns työparin mielialat ailahteli siihen malliin ettei koskaan voinut tietää mitä päivä toi tullessaan. Kaikki tämä kuormitti sen verran että katsoin parhaimmaksi olla jatkamatta sopparia koska oma mielenterveys alkoi olla niin vaakalaudalla. Mitä näin perästä olen kuullut niin siellä on nyt kaikki aika levällään kun en ole enää paikkailemassa muiden jälkiä eivätkä ole saaneet ketään muuta tilalle.

Vierailija kirjoitti:

Kyllästyin vaan kaikkeen. Tekopirteitä pe.seennuolijoita, typeriä keskusteluja esim lapsen kumisaapashankinnoista, asuntonäyttelyistä (kävivät huvikseen ja vertailivat niitä) ym. Itsellänikin on lapsia ja asunto, mutta jos ostan kumisaappaat, en keskustele siitä muiden kanssa. Menen kauppaan ja ostan ne. Asuntoja käyn katsomassa sitten, jos asunnonvaihto tulee ajankohtaiseksi. Tässä nyt vaan pari esimerkkiä, mutta joka päivä oli jotain meneillään. Ei työrauhaa, pälättivät jatkuvasti.

Huomasin, että en sovi naisten joukkoon, aloin olemaan ärtynyt ja pahantuulinen. Sanoin itseni irti. Löysin uuden työpaikan kuukauden kuluttua. Karenssi ei haitannut, koska sain lomakorvaukset ja löysin työtä aika pian.

Nyt viihdyn hyvin. On siellä toinenkin nainen, mutta hyvä tyyppi, ei turhankälättäjä.

Asuntonäyttely, vai asuntonäyttö?

Sinkkumies

Paljonko olette valmiit joustamaan omasta elämästänne työn vuoksi? Vähän mietin, kun työaikojen vuoksi olen joutunut mm. laittamaan harrastuksen jäihin. Yötyötä ei ole, mutta työvuoro sattuu johonkin väliin 6-22, teen myös viikonloppuja. Mulle ei aina jää päivän jälkeen energiaa muuhun kuin sohvalla makaamiseen ja olen lihonut koska lohtusyön tai haen jotain valmista roskaa kun en jaksa tehdä kunnon ruokaa. Liikuin ennen mutta se on radikaalisti vähentynyt. Harmittaa kun en voi sitoutua mihinkään tiettynä aikana olevaan harrastukseen koska työvuorot sattuu usein päälle.

Tiedän että nykytilanteessa pitäisi olla iloinen jos on töitä mutta tämä oman elämän jäädyttäminen työn vuoksi tuntuu jo kohtuuttomalta. Miten muilla? Luovuttaisitko jo tässä tapauksessa?

Ap

Vaimoni on kokki. Hänen työvuoronsa kuulostavat suunnilleen samanlaisilta kuin sinulla. Ei jää aikaa perheelle, lauantait kiinni töissä ja niin poispäin. Sekä perhe- että oma elämä haasteellista. Haluaisi normaalit työvuorot. Myös jossain määrin tympääntynyt alhaiseen palkkaan ja kokintöihin yleensä.

Olen suositellut a) kouluttautumaan lisää (joko erikoistumaan tai AMK:hon), b) rakentamaan cv:tään sellaiseen suuntaan, että voisi hakea muita töitä, joita aikaisempi osaaminen tukee tai c) ihan vaan hakemaan sellaisia kokin töitä, joissa inhimilliset työajat , esim. henkilöstöravintolat.

Sinuna lähtisin katselemaan näitä vaihtoehtoja (tai kouluttautumaan johonkin ihan muuhun, jos se kiinnostaa) ottamatta lopareita. Jos otat loparit ja päätät jatkaa elämää ilman töitä, et saa myöskään rahaa. Se ei ole kivaa.

No yhden kerran halusin vaihtaa paikkakuntaa, muina kertoina halusin vain vaihtaa työpaikkaa nähdäkseni uutta ja saadakseni uusia haasteita. Viimeisimmällä kerralla kyllästytti kokopäiväinen työnteko yhdessä paikassa ja päätin ryhtyä keikkalaiseksi. Nämä kaikki siis määräaikaisten uusimisesta kieltäytymisiä, vakituista työtä en ikinä ole hakenutkaan mistään.