Pitäisikö minun antaa anteeksi siskolleni? Lyhyt tarina
Hänellä oli 15-vuotiaana salainen suhde minut jättäneen ex-poikaystäväni kanssa. Itse olin 20. Olimme olleet pitkään yhdessä ja mies oli ensirakkauteni.
Mieshän silloin rikkoi lakia aika räikeästi, koska oli melkein 10 vuotta siskoani vanhempi. Silloin olin hämmentynyt ja tilanne loppui pian tultuaan ilmi, enkä tehnyt mitään syytteitä. Miehen kanssa en ole enää ollut tekemisissä, hän on muuttanut kauas.
En tiedä olenko päässyt asiasta oikein yli, koska traumatisoiduin aika pahasti. Nyt huomaan, että harmittaa siskollani menevän aikuisena hyvin, vaikka suhde satutti minua paljon. Toisaalta hän oli alaikäinen ja sikäli ei häntä voi täysin pitää tuosta vastuussa. Toisaalta jo tuon ikäinen osaa ajatella myös muita ja olla kohtelematta omaa perhettään.
Kommentit (65)
Mitä väliä sillä enää on? Unohda ja mene eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et antaisi anteeksi? Mitä ajattelit sillä saavuttaa?
Sen, että en ole sitten vahingollisten ihmisten kanssa tekemisissä. Enemmän oli kai kyse siitä, että osoittaako teko siskoni olevan paha luonteeltaan ja ettei hän ole koskaan rakastanut ja arvostanut minua. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä sillä enää on? Unohda ja mene eteenpäin.
Kyllähän se ikuisesti pilaa kokemukseni ensimmäisestä suhteesta, kun ero ei ollut normaali vaan siihen liittyi tuollaista. Ehkä mulle jäi olo, että kukaan ei rakasta mua vaikka joskus luulisinkin niin, kun jopa perheenjäsenet kääntyvät vastaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et antaisi anteeksi? Mitä ajattelit sillä saavuttaa?
Sen, että en ole sitten vahingollisten ihmisten kanssa tekemisissä. Enemmän oli kai kyse siitä, että osoittaako teko siskoni olevan paha luonteeltaan ja ettei hän ole koskaan rakastanut ja arvostanut minua. Ap
Kasaat tuossa aika paljon vastuuta 15-vuotiaan lapsen niskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et antaisi anteeksi? Mitä ajattelit sillä saavuttaa?
Sen, että en ole sitten vahingollisten ihmisten kanssa tekemisissä. Enemmän oli kai kyse siitä, että osoittaako teko siskoni olevan paha luonteeltaan ja ettei hän ole koskaan rakastanut ja arvostanut minua. Ap
Kasaat tuossa aika paljon vastuuta 15-vuotiaan lapsen niskaan.
Niin kai sitten. Minulla on myös toinen itseäni vanhempi sisko, enkä olisi koskaan tehnyt noin hänelle edes tuon ikäisenä. Ap
Täällä tulee varmasti paljon sellaisia vastauksia, että sisko on sisko, jolle pitää antaa melkein kaikki anteeksi.
Ap:n tapauksessa kyse vain yhdestä asiasta, jolloin voisikin antaa anteeksi, mikäli toinen osoittaisi katuvansa.
Jos on kyse sisarussuhteesta, jossa ei arvosteta, kunnioiteta, eikä kaduta, en tajua miksi pitäisi antaa anteeksi. Varsinkin siskojen tulisi kohdella toisiaan hyvin, ja jos vain toinen pelaa reilusti, adieu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et antaisi anteeksi? Mitä ajattelit sillä saavuttaa?
Sen, että en ole sitten vahingollisten ihmisten kanssa tekemisissä. Enemmän oli kai kyse siitä, että osoittaako teko siskoni olevan paha luonteeltaan ja ettei hän ole koskaan rakastanut ja arvostanut minua. Ap
Kasaat tuossa aika paljon vastuuta 15-vuotiaan lapsen niskaan.
Aivan, tyttö on aina uhri.
Ap, miksi sinä syytät siskoasi? Hänellä oli lyhyt suhde sinut jo jättäneeseen mieheen - siis sinkkuun ja vapaaseen mieheen, koska teidän suhde oli jo sitä ennen päättynyt. Niin sinä ainakin sanot aloituksessasi.
Ja haloo, eiköhän se ainoa vastuullinen tuossa ole aikuinen mies, ei 15-vuotias lapsi.
15-vuotiaat ovat syystä suojaikärajan alaisia.
Vierailija kirjoitti:
Ap, miksi sinä syytät siskoasi? Hänellä oli lyhyt suhde sinut jo jättäneeseen mieheen - siis sinkkuun ja vapaaseen mieheen, koska teidän suhde oli jo sitä ennen päättynyt. Niin sinä ainakin sanot aloituksessasi.
Ja haloo, eiköhän se ainoa vastuullinen tuossa ole aikuinen mies, ei 15-vuotias lapsi.
Hän salasi suhteen minulta, koska tiesi että se oli väärin (oli nähnyt minun itkevän erosta ja tiesi, että olin ollut todella läheinen poikaystävän kanssa useita vuosia).
Itse "vein" 16-vuotiaana parhaan ystäväni poikaystävän.
Olin niin naiivi, keskenkasvuinen ja typerä, huonolla itsetunnolla varustettu, epävarma tyttö, etten tajunnut yhtään kuinka hölmösti ja väärin tein. Itse olin vaan itsekeskeisen imarreltu että tämä mies (tai kuka tahansa mies) ihastui minuun.
En todellakaan ajatellut satuttavani ystävääni. Lähinnä ajattelin jotain sen tapaista, että ystäväni löytää kyllä paremman, ja se mies, joka toisen (mun) mukaan lähtee, ei oikeasti rakasta ystävääni, eikä ansaitse tätä. Jotenkin kai ajattelin jopa tekeväni palveluksen.
Välit meni kaveriin 10 vuodeksi, ja kärsin suhteesta tähän kaverin ex-poikaystävään muutenkin, ja paljon, sain jopa traumoja, mies ei ollut tasapainoinen.
Kaveri antoi mulle kyllä anteeksi sitten 10 vuoden päästä.
Ja olen edelleen, vaikka tapahtuneesta jo yli 20 vuotta aikaa, vilpittömän pahoillani toiminnastani. En voi puolustella tekoani sanomalla mitään muuta, kuin että olin niin hölmö vielä silloin. Olisinpa ollut fiksumpi. Tehtyä ei valitettavasti tekemättömäksi saa.
Anna siskollesi anteeksi?
Itsellä eri tilanne, mutta mietin myös ollako tekemisissä perheenjäsenen kanssa vai ei. Sama ongelma toistuu vuodesta toiseen. Viihdyn myös ilman kontaktia perheeseen, joten ajattelin pitää ainakin hieman taukoa. Jos ovi ei ole sen jälkeen auki, suuntaan kokonaan muualle.
Siskosi hyvin itsekäs *usipää. Aika vaikea antaa tuollaista anteeksi, ellei aitoa katumusta ole osoittanut.
Turha jauhaa enää vanhaa asiaa. Tämän päivän ongelmiin taitaa olla muitakin syitä ap:lla, mutta helppo kaivaa yksi "hirveä" juttu vuosien takaa, jota voi märehtiä ja osoittaa kaikkien elämässä tulleiden vastoinkäymisten syyksi. Loputtomiin.
Minulla on tällainen ystävä joka ei osaa myöskään päästää irti 40v takaisista jutuista. Märehtii niitä loputtomiin ja hakee sympatiaa. Raskas tyyppi.
Elämässä sattuu ja tapahtuu. Pitää hyväksyä ettei se ole "oikeudenmukainen" tai mieleinen. Joko sen ymmärtää ja ottaa oman sisäisenä kasvunpaikkana, tai sitten jää luokalle. Oma valinta.
Vierailija kirjoitti:
Siskosi hyvin itsekäs *usipää. Aika vaikea antaa tuollaista anteeksi, ellei aitoa katumusta ole osoittanut.
Ai, se olikin exä. No sitten ei ole mitään syytä vihoitella siskollesi. Ei se äijä sun omaisuutta ollut.
Erositte poikaystäväsi kanssa, poikaystäväsi hyväksikäytti 15-vuotiasta siskoasi ja vuosien jälkeen mietit voitko antaa anteeksi siskollesi?!?!
15-vuotiaana ihmiset ovat aika erehtyväisiä ja keskeneräisiä. Sen ikäinen on juuri ja juuri vasta rikosoikeudellisessa vastuussakin. Olennaista tässä on, millainen siskosi muuten on ja millaiset välit teillä on muuten, miten hän on kohdellut sinua muuten.
Jos teillä on hyvät välit, niin voithan ottaa asian esiin ja sanoa, että se loukkasi sinua ja kysyä, miten hän tuli tehneeksi niin. Jos teillä on muistakin syistä huonot välit, niin ehkä sinuna purkaisin tuota asiaa esim. terapeutille ja jättäisin siskon omaan arvoonsa.
Minulla on 2 isosiskoa enkä olisi ikinä koskaan milloinkaan voinut tehdä heille jotain tuollaista. Ja meillä ei todellakaan ole mitenkään läheiset välit. Mutta ihan perusasiasta kyse, toisen ihmisen tunteiden kunnioittamisesta.
Olen myös katkaissut erääseen "ystävääni" välit täysin, sillä hän alkoi selkäni takana tapailla miesystävääni. Luonnollisesti tuohon mieheen katkaisin välit myös.
Jotkut ihmiset vaan on katalia, eikä se perusluonne siitä välttämättä ikinä miksikään kehity. Sinä valitset itse millaisten ihmisten kanssa haluat loppuelämäsi viettää.
Ilmeisesti tämä on muidenkin mielestä ristiriitainen asia, kun saan lähinnä kahdenlaisia vastauksia...
Toisaalta kun mies oli sen ikäinen, että hän ehkä pystyy manipuloimaan nuorta tyttöä hyvin. Mutta jos siskoni olisi ollut vain pari kk vanhempi, niin suhde olisi ollut kaiketi laillinen ja vain moraalisesti väärin minua kohtaan.
Toisaalta lojaaliuden perhettä kohtaan pitäisi olla verissä, enkä ole koskaan tehnyt mitään siskoani kohtaan, miksi hänen pitäisi kohdella minua niin julmasti ja epäkunnioittavasti. Ap
Miksi et antaisi anteeksi? Mitä ajattelit sillä saavuttaa?