Olin ystävän luona ja järkytyin perheen asumisjärjestelyistä
Olin ystävän luona helsingin kantakaupungissa vierailemassa. Hän on perheineen muuttanut uuteen asuntoon. Perheessä on mies ja kaksi lasta. Lapsista toine on päiväkodissa ja toinen ekaluokkalainen.
Mutta se järkytys oli, kun asunto oli 46 neliön KAKSIO. Nelihenkinen perhe, asuu kaksiossa. Heillä ei ollut varsinaista olohuonetta, vaan vanhempien sänky vei koko olohuoneen. Olohuoneeseen ei mahdu pöytää, vain muutama tuoli joilla istuskelimme ja yritimme seurustella ja syödä tarjoiluja. Asunnon makuuhuoneessa on lasten sängyt ja huone oli täysi kaaos. Kaikki lelut aivan sekaisin ja vaatteita mytyssä. Minun oli pakko kysyä hienovaraisesti, että eikö isompi asunto kiinnosta? Ystävä ei onneksi suuttunut, vaan sanoi vain, että enempää ei voi vuokraa maksaa. Tästäkin kaksiosta maksavat jo 1600€ kuukaudessa. Kehyskunnat tai muut kaupunginosat eivät kuulemma ole vaihtoehto, vain kantakaupunki käy. Ystävän mukaan palveluista ja kaupunkiympäristöstä luopuminen olisi ”mahdoton ajatus”.
Minusta tuo on kyllä silti tosi ahdasta asumista, eikä ole vaihtoehto enää kun lapset kasvavat. En voisi kuvitellakaan. Minulle jo parkkipaikan löytäminen oli tuskaa!
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Viisi henkeä kaksiossa Töölössä. Iso makuuhuone jaettu teinin ja keskimmäisen lapsen kesken, olohuoneessa nukkuvat vanhemmat ja nuorin lapsista. Keittokomero ja kylpyhuone. Tavarat karsittu minimiin, koko Helsinki kahviloineen heidän olohuoneensa. Ei autoa, polkupyörillä liikkuvat. Elämä on valintoja. Meillä kaksi autoa ja isompi asunto 'korvessa'. Taitaa meillä kuitenkin jäädä isompi hiilijakanjälki kuin tällä perheellä.
Meillä myös me vanhemmat nukumme olohuoneessa ja seksielämä on lopetettu. Missä te harrastatte seksiä?
Inhoan tuota "järkytyin"-sanaa. Ihmettelit varmaan kovasti asuntoa, mutta ei kai sentään mielesi järkkynyt?
Kun itse asun huomattavasti väljemmin kaupungissa, mutta ei Etelä-Suomessa, niin tuo Helsingissä ahtaasti asuminen tuntuu ajatuksena hyvin ahdistavalta. Tässäkin kaupungissa on kaikki tarvittavat palvelut lähellä. Ei ole koskaan ruuhkaa, sellaista mitä on pääkaupunkiseudulla. Olen asunut myös Helsingissä aikoinani, enkä halua sinne enää asumaan, koska Suomessa on niin paljon muita kivoja kaupunkeja, joissa ei tarvitse asua ahtaasti ja kalliisti.
Systeemit uusiksi kirjoitti:
Eli käyvät töissä tai ainakin toinen käy?
- jos olisivat sosiaalituilla eläviä ja vielä siitä tietystä kulttuuripiiristä, niin asunto olisi huomattavasti suurempi.
Suomen tukijärjestelmiä pitäisikin kaikkineen uudistaa ja rajusti. Vuokratkin tulisivat realistisemmalle tasolle.
Toisaalta pieni asunto voi hitsata perhettä yhteen ja yhdessäoloon, mutta kylään kutsuminen hankalaa, jos tilaa ei ole ja on sotkua, myös lasten kavereiden.
Niin varmaan olisikin isompi asunto, mutta ei kantakaupungissa vaan jossakin lähiössä kaupungin vuokra-asunnossa, jossa vuokra olisi huomattavasti halvempi. 1600 € kaksiosta on riistohinta. En kyllä ymmärrä, mikä hinku ihmisillä on asua kantakaupungissa, jossa kahden ihmisen palkka juuri ja juuri riittää vuokranmaksuun. Olkoon vaan statusta vaikka kuinka. Minusta se ei ole hintansa väärtti.
Mitä tulee tukitoimiin, Kela ei kyllä myöntäisi asumistukea moisesta kopperosta tuolla hinnalla. Sieltä tulisi bumerangina ilmoitus, että muuttakaa ensin edullisempaan asuntoon. Sama toimeentulotuen suhteen. Ei kyllä maksettaisi sitäkään.
Lapsilisät kuitenkin maksetaan kaikille lapsiperheille, samoin äitiyspäivärahat ja kodinhoitotuet, mutta niitähän sinä et tarkoittanutkaan vaan joitakin epämääräisiä "tukia". Ihmisillä on kummallisia kuvitelmia, että nämä "tuet" ovat mahtavan suuria, ja niillä pääsee jopa rikastumaan. Tervemenoa Kelan sivuille tutustumaan todellisuuteen.
Tulisin hulluksi. Enkä ymmärrä miksi ihmiset änkeävät väkisin Helsinkiin. Se viidentoista minuutin junamatka johki suuntaan on jotain niin kauheeta vissiin.
Keksi parempi trolli. Tämä vähän väsy. Helsingissä ei tod 45m2 kaksio maksa 1600e/kk.
Mitä ihmeen palveluja ihminen oikeasti tarvitsee joka päivä kodin viereen?
Tuskin tuon hintaisessa(vuokra) kodissa kovinkaan varakkaita ihmisiä asuu jotka shoppailisi joka päivä ym.
Itselle riittää kauppa, terveysasema ja apteekki viereen ja koulut. Muu on plussaa. Toki ymmärrän ettei tuo riitä kaikille ja osa ei kaipaa edes noita.
Enkä myöskään pystyisi asumaan noin ahtaasti. Meillä neljä lasta ja kolmella oma huone ja neljäs(vauva) nukkuu vielä meidän makuuhuoneessa. Nyt jo ajattelen että kuinka mahdutaan parin vuoden päästä!
Meillä on myös tiivis perhe tästä huolimatta. Kolme lapsista on tällä hetkellä vierelläni sohvalla ja katsovat telkkaa. Kaikilla oma tv huoneessaan mutta viihtyvät täällä. Silti kaipaavat omaa rauhaa välillä.
En rehellisesti usko että kukaan pystyy asumaan täysin tyytyväisenä noin ahtaasti.
Kaikki eivät halua asua jossain Vantaalla, puhumattakaan Järvenpäästä, Keravasta tai jostain muusta vastaavasta jonne muutetaan ainoastaan taloudellisten kompromissien vuoksi, ja jossa ihmisen sielu alkaa nopeasti kuihtumaan kunnes lopulta kuolee kokonaan pois.
Minustakin tuntuu oudolta neliöiden suhde vuokraan, ovatko jossain Eiran kattohuoneistossa?
Ystäväpariskunta asui lähes samankokoisessa kaksiossa kahden lapsensa kanssa, mutta lapset olivat alle 5-vuotiaita ja sängyt olivat vanhempien makuuhuoneessa. Vuokra taisi olla 1200e luokkaa, 3-4km keskustasta. Nykyään asuvat samalla alueella asunnossa jossa on 4 makuuhuonetta ja vanha kämppä sijoitusasuntona.
Vierailija kirjoitti:
Tulisin hulluksi. Enkä ymmärrä miksi ihmiset änkeävät väkisin Helsinkiin. Se viidentoista minuutin junamatka johki suuntaan on jotain niin kauheeta vissiin.
Tuollaista mantraa hokevat itselleen vain ne, joilla ei ole varaa asua Helsingissä.
Niin priotiteetit on toisilla erillaiset. Meille, siis minä ja kolme vielä kotona asuvaa lastani asumme 120 neliön vuokra omakotitalossa ja kyllä on liikaakin tilaa mutta ajan hiukan pidemmältä töihin pääkaupunkiseudulle. Vuokrakin on ap.n kertomalle puolet halvempi. Lapset viihtyvät hyvin "maaseudulla" eikä matkaa helsinkiin ole kuin vajaa 70km . Mutta niinkuin on todettu, niin joillekkin on tärkeää asua helsingissä ja mielellään juuri keskustassa.
T. Kolmen lapsen yh isä joka viihtyy entisenä stadilaisena "maalla"
Minä asuin mieheni kanssa 32 neliöisessä asunnossa ensimmäiset viisi vuotta. Silloin säästimme isompaan asuntoon. Molemmat ihan hyväpalkkaisissa töissä ja opiskelut jo takana.
Hyvin meni, eikä toisen naama alkanut ärsyttää pienissä neliöissä. Siitä huolimatta ystäväpiirissäni kauhisteltiin kuinka voimme asua niin pienessä asunnossa. Ei mielestäni toisen tarvitse käyttää aikaa ja energiaa muiden asumisjärjestelyjen pohtimiseen. Meille asuminen pienessä asunnossa sopi hyvin.
No on aika erikoista, itse asun kantakaupungissa pari vuotta sitten rakennetussa 65 neliön ullakkokaksiossa ja vuokra on 1200e ja sekin on paljon. Ehkä jos on väkisin asuttava jossain Eira/Ullanlinna/Punavuori-akselilla voi syyttää itseään hinnasta. Täältä löytyy kyllä tonnin pintaan kolmioitakin, jos vaan jaksaa katsella ympärilleen.
On miehen kanssa todettu, että jos ja kun joskus lapsi pistetään alulle, niin ensimmäinen vuosi-pari voidaan vielä asua tuota kämppää ja sitten on etsittävä kolmio alle. Voi kyllä olla, että lapsen kanssa lähtisin mielummin jonnekin vähän kantakaupunkia kauemmas (tai ainakin jonnekin rauhallisemmalle alueelle), ei ole lapsen paikka katsella tätä kiirettä ja hullujen ördäystä.
Huh. Itsekin haluan asua keskeisesti (en kuitenkaan ihan kantakaupungissa), mutta tuo olisi liikaa. Ja lapsille...pienten lasten kanssa ok, mutta kouluikäiselle soisi oman huoneen (vaikka ei nyt välttämättömyys).
Meillä on samoilla asumiskuluilla 115 neliötä Arabianrannasta (hitas).
Miten joku voi olla järkyttynyt siitä, että joillain on huonommin? Aivan kuin kadehtisit heitä siitä, että saavat asua hyvällä sijainnilla.
Kuten edellä jo sanottu, trolli tietenkin, mutta aihe on kyllä ajankohtainen (esim. Hesarissa hiljattain tästä juuri kirjoitus). Mutta kyllä tuo asioiden arvostus kyllä on merkillistä. Keskustassa asumisen hyvinä puolina mainitaan aina museot ja kahvilat. Joo. Kuka hullu haluaa maksaa järjettömiä hintoja asumisesta, jos sillä pääsee museoon (kuinka usein sinne viitsii edes elämässään mennä?) tai kahvilaan notkumaan! Nuo työmatkaselitykset ymmärtää vähän paremmin, mutta nykyään työpaikatkin ovat täällä pääkaupungin tienoilla aika paljon keskustan ulkopuolella. Status? Kehen pitää tehdä vaikutus ja maksaa siitä tunteesta itsensä köyhäksi!
Terveisin Onnellinen Espoosta
Vierailija kirjoitti:
Niin, en voi ymmärtää. Meilläkin on viisihenkinen perhe kolmiossa, mutta neliöitä edes 86 ja tiukkaa tekee.
Meidän viisihenkinen perhe asui rakennusaikana tilapäiväisesti reilun vuoden kolmiossa. Se oli kyllä yhtä tuskaa vaikka lapset oli alle kouluikäisiä, eivätkä tarvinneet omaa tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuten edellä jo sanottu, trolli tietenkin, mutta aihe on kyllä ajankohtainen (esim. Hesarissa hiljattain tästä juuri kirjoitus). Mutta kyllä tuo asioiden arvostus kyllä on merkillistä. Keskustassa asumisen hyvinä puolina mainitaan aina museot ja kahvilat. Joo. Kuka hullu haluaa maksaa järjettömiä hintoja asumisesta, jos sillä pääsee museoon (kuinka usein sinne viitsii edes elämässään mennä?) tai kahvilaan notkumaan! Nuo työmatkaselitykset ymmärtää vähän paremmin, mutta nykyään työpaikatkin ovat täällä pääkaupungin tienoilla aika paljon keskustan ulkopuolella. Status? Kehen pitää tehdä vaikutus ja maksaa siitä tunteesta itsensä köyhäksi!
Terveisin Onnellinen Espoosta
jos asumisolot on verrattavissa kidutukseen, niin alkaa viihtyä pois kotoa.
Vierailija kirjoitti:
Kuten edellä jo sanottu, trolli tietenkin, mutta aihe on kyllä ajankohtainen (esim. Hesarissa hiljattain tästä juuri kirjoitus). Mutta kyllä tuo asioiden arvostus kyllä on merkillistä. Keskustassa asumisen hyvinä puolina mainitaan aina museot ja kahvilat. Joo. Kuka hullu haluaa maksaa järjettömiä hintoja asumisesta, jos sillä pääsee museoon (kuinka usein sinne viitsii edes elämässään mennä?) tai kahvilaan notkumaan! Nuo työmatkaselitykset ymmärtää vähän paremmin, mutta nykyään työpaikatkin ovat täällä pääkaupungin tienoilla aika paljon keskustan ulkopuolella. Status? Kehen pitää tehdä vaikutus ja maksaa siitä tunteesta itsensä köyhäksi!
Terveisin Onnellinen Espoosta
No mä asun Vallilassa ja käyn kyllä usein (viikottain) kahviloissa, baareissa, ravintoloissa syömässä, kuukausittain Kotiharjun saunassa kaverien kanssa, keikoilla ja museoissakin, ainakin paljon, paljon useammin kuin silloin kun asuin Espoon lähiössä. Statuksella ei ole mulle mitään merkitystä, olen vaan ollut äärimmäisen onnellinen täällä. Uskon kyllä, että toisille sopii se iso ok-talo kauempana yhtä hyvin kuin tämä minulle.
Kuuluukohan tuohon iso kattoterassi? Ei nimittäin muuten kuulosta uskottavalta vuokralta, tuon kokoisen asunnon saa vapailta markkinoilta (kantakaupunki) n. 1100-1300 euron kk-vuokralla. Asun itse kantakaupungissa asumisoikeusasunnossa, jossa vastike on kolmasosa ap:n mainitsemasta.