Miksi kirjojen lukeminen on niin vaikeaa?

Ei. Hyvän kirjan lukeminen on aina helppoa. Jos näkö ei ole hyvä niin se voi vaikuttaa että väsyy lukemiseen. Sen olen huomannut.

Keskittymiskyvyn puutetta, johtuu mm. älypuhelimesta. Kun tottuu lyhyeen ja nopeatempoiseen, kirjaan keskittyminen on vaikeaa.

Ei se ole vaikeaa. Lukisin mielelläni enemmänkin, mutta lapsiperheessä lukeminen on ensimmäinen asia, mikä joustaa ajankäytössä.

Minä en osaa enää kun sain lapsia. Pitäisi olla täydellinen rauha ja hiljaisuus että voi keskittyä, mutta sellaista meillä ei ole ollut vuosiin... ehkä sitten joskus tulevaisuudessa. 

Netistä tulee kyllä luettua kaikenlaista, mutta lyhyempiä pätkiä kaikkea sekalaista, se on helpompaa. 

Älypuhelimesta ja nykyteknologiasta johtuvaa keskittymiskyvyn puutetta.

Lue vaan sinnikkäästi ja ole älykännykättä ;) siitä se taas alkaa, lukemisen ihana nautinto <3

Itsekin huomasin saman.

Minun piti oikeastaan opetella lukemaan uudestaan kun älypuhelin oli saanut minusta isomman otteen. Hetken aikaa se oli vaikeaa, kun ajatuksia risteili päässä ja aina mieleen tuli, että tämän voisi tarkistaa netistä. En osannut enää keskittyä. Kunnes sitten päätin, että nyt laitteet pois ja kirja käteen. Kyllä se siitä sitten taas lähti. Nyt olen taas kirjaston vakioasiakas ja luen kahdesta kolmeen kirjaa viikossa.

Minulla ainakin mies lähettää ihan viereisestä huoneestakin tekstiviestinä sydämnkuvia jne. Jos on pois kotoa niin saattaa tulla 60 tekstiviestiä päivässä. Luepa siinä sitten kun jo astioiden laitto koneeseen onvaikeaa jatkuvasti piippaavan puhelimen vuoksi.

Kokeile vaihteeksi äänikirjoja. Kun hyvä tarina imaisee mukaansa, se on ahmittava loppuun vaikka aamulla pitäisi lähteä jonnekin.

Sama juttu. Olen saanut tänä vuonna yhden kirjan luettua, kun annoin itselleni armollisen aikataulun: lue yksi kappale illassa. Tuntui hyvältä, että sain sillä tavalla kirjan luettua alle kuukaudessa. Olen ylpeä tästä vähäpätöisestä saavutuksestani. Jee.

Vielä ala-asteella luin kuin hullu, itsekuri oli silloin ihan muuta kuin nyt, mutta sitten tuli kirottu tietokone kotiin ja loppui lukeminen. Nykyään on vaikea keskittyä mihinkään yhteen asiaan ja saada hoidettua loppuun kaikkea mitä aloittaa. On myös vaikea päättää mihin yksittäisiin isoihin asioihin valitsisi käyttää aikaansa, on helpompi keskittyä moneen pieneen asiaan saaden vaihtelua. Tällä tavalla ei vaan oikein kehity missään mihinkään.

Sama täällä, nuorempana tuli luettua paljon enemmän, ennen älypuhelinaikaa. Lukeminen on aikalailla vähentynyt itselläkin juuri keskittymiskyvyn puutteen vuoksi, mutta yritän välillä vaan laittaa puhelimen vaikka toiseen huoneeseen ja päätän, että nyt luen edes vähän aikaa. On kyllä aika vaikeaa joutua ns.uudelleen aloittamaan lukeminen...Pitää aloittaa ns.helpoista kirjoista, esim.dekkarit

Romaanin lukemiseen pitää rauhoittuja ja eläytyä, tekstin pitää antaa viedä mukanaan. Lapsi osaa luonnostaan tämän asian mutta aikuisen päässä pyörii koko ajan kaiken maailman asioita ja siksi voi olla vaikea rauhoittua ja eläytyä kirjan maailmaan. Kirjan lukeminen ei saa missään tapauksessa olla mitään pakonomaista suorittamista, silloin siitä ei tule yhtään mitään. 

Tenttikirjojen lukeminen on taas sitten vähän eri juttu.

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä, nuorempana tuli luettua paljon enemmän, ennen älypuhelinaikaa. Lukeminen on aikalailla vähentynyt itselläkin juuri keskittymiskyvyn puutteen vuoksi, mutta yritän välillä vaan laittaa puhelimen vaikka toiseen huoneeseen ja päätän, että nyt luen edes vähän aikaa. On kyllä aika vaikeaa joutua ns.uudelleen aloittamaan lukeminen...Pitää aloittaa ns.helpoista kirjoista, esim.dekkarit

Sain pari vuotta sitten saman vinkin ns. helpoilla kirjoilla aloittamisesta, mutta mulla se ei toiminut lainkaan. Ei vaikka kuinka koitin lukea dekkareita, kevyitä bestsellereitä, lapsuuden/nuoruuden suosikkisarjojani ja muita helppoja kirjoja. Ne tuntui aina pakkopullalta, koska niiden sisältö oli niin ohutta eikä ne tarjonnut sen tason lukuelämyksiä joita kaipasin.

Vasta Sinuhe egyptiläinen sai lukemisen taas maistumaan.

Olen huomannut. Joskus listasin vuoden aikan lukemani kirjat, ja vielä viitisen vuotta sitten saatoin lukea yli 50 kirjaa vuodessa, jonain vuonna määrä taisi olla lähemmäs 70. Vuosi vuodelta määrä on vähentynyt, ja uskoisin, että tämän vuoden määrä tulee olemaan max 10.

Nykyään on vaikea keskittyä. Suurin ongelma tosiaan taitaa olla älypuhelin. Nykyään yritän laittaa sen piiloon lukiessani, mutta keskittyminen on silti vaikeaa.

Olen tätä vanhempaa kaartia, luin nuorena "koko ajan". Äitini kielsikin joskus, koska kai olisi ollut jotain puuhaakin. Tai sitten ei. Meillä kotona ei silloin muut lukeneet, vanhemmat lukivat vasta kun pääsivät eläkkeelle. Itse ravasin kirjastossa ja kannoin kirjoja luettavaksi. Luin myös välitunnit, kävin kauppakoulua. Olen nyt ymmärtänyt, että pakenin tavallaan toisten seuraa kirjoihin. En osannut jutella näistä nuorison pinnallisista asioista silloin. Minun lukuharrastukseni häipyi kun ostin tietokoneen. Olen ollut koukussa surffailuun siitä asti. Joskus tuntuu, etten pääse nukkumaan, vaan googlaan jotain älyttömiä juttuja ;)

Mutta oikeastaan viime vuonna opin taas lukemaan. Siihen tarvitaan vain mieluinen kirja, hiukan joutuu palaamaan taaksepäin ja tutkimään, että kukas tämä henkilö nyt taas onkaan ja missä sitä nyt mentiinkään. Joskus huomaan lukeneeni sivukaupalla näkemättä, tajuamatta lukemaani. No sitten vaan uudelleen ja kes-kit-ty-mi-nen! En ole vieläkään kokeillut mindfulnessia, joko siitä olisi apua. Onneksi en tykkää älypuhelimella tehdä juuri muuta kuin soittaa ja vastata. Muuhun se on minusta ihan liian pieni, siis en vaan näe edes tekstata.

Ainakin mulla lukeminen vaikeutui selvästi sen jälkeen kun hankin älypuhelimen. Puhelimen laittaminen äänettömälle tekee keskittymisestä vieläkin vaikeampaa, koska koen jatkuvaa tarvetta seurata puhelinta: Työkeikkoja tarjotaan tekstarilla ja ne jää saamatta jos en vastaa nopeasti. Ja jos olen liian usein tavoittamattomissa, töitä ei ehkä tarjota enää lainkaannb

Vierailija kirjoitti:

Minulla ainakin mies lähettää ihan viereisestä huoneestakin tekstiviestinä sydämnkuvia jne. Jos on pois kotoa niin saattaa tulla 60 tekstiviestiä päivässä. Luepa siinä sitten kun jo astioiden laitto koneeseen onvaikeaa jatkuvasti piippaavan puhelimen vuoksi.

Pistät äänet pois päältä ja tarkistat puhelimen vaan tiettyinä aikoina päivästä. Ei joka sekunti tartte olla tavoitettavissa.

Oletko koittanut lukea Harry Pottereita? Ne on tosi hyviä ja imaisee mukaansa, ja ekan kirjan jälkeen palaa halusta siirtyä seuraavaan... Niistä on hyvä aloittaa.

Mulla vastaava muutos johtui just älypuhelimesta ja etenkin somesta. Halusin olla koko ajan perillä kavereiden päivityksistä ja mulle oli muutenkin tullut tavaksi surffailla puhelimella netissä vhän jatkuvasti.

Nyt olen rajoittanut tarpeettoman sometuksen ja surffailun pariin kertaan päivässä. Keskittymiskyky on paljon parempi ja aikaa riittää moneen sellaiseen asiaan, joista ennen vain haaveilin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ainakin mies lähettää ihan viereisestä huoneestakin tekstiviestinä sydämnkuvia jne. Jos on pois kotoa niin saattaa tulla 60 tekstiviestiä päivässä. Luepa siinä sitten kun jo astioiden laitto koneeseen onvaikeaa jatkuvasti piippaavan puhelimen vuoksi.

Tiedätkö, että ne viestit säilyvät puhelimessa pitkään? Sinä voit lukea niitä vaikka seuraavana päivänä.

Jatkuvasti viestittelevä mies on ongelma, ei puhelin. Onko hän jo muutenkin osoittanut outouttaan?

Minulla ei edes ole älypuhelinta, mutta netti löytyy. Tietokoneen parissa menee nyt suuri osa siitä ajasta, jonka käytin ennen lukemiseen.

Kaunokirjallisuutta ei ole mitään syytä lukea. Hukkaan heitettyä aikaa. Sama asia kuin että katsoo jonkun hömppäelokuvan.