Lue keskustelun säännöt.
Haenkohan olematonta naista?
Aldarel
29.04.2018 |
Heippa vaan Vauva-foorumi!
Olen tässä jo muutaman tovin etsineenä alkanut miettimään, onko hakemaani naista oikeastaan olemassa. Ainakaan siinä määrin, että sellaiseen sattuisin törmäämään. Tietenkin mukana on myös se fakta, että toisinkin päin pitäisi vielä natsata. Olen kahlannut läpi tuhansittain naisten profiileja Tinderissä, jonka perusteella nyt mietin näitä asioita.
Haen henkilöä, jonka kanssa voisin kuvitella rakentavani yhteistä tulevaisuutta turvallisen, rakastavan ja vakaan ydinperheen kontekstissa, joten näihin asioihin kiinnitän huomiota:
- samansuuntaiset tavoitteet elämälle
- lapseton nyt, haluaa lapsia tulevaisuudessa
- ei tupakoi, ei huumeita, alkoholi korkeintaan kohtuukäyttönä (mielellään harvoin kuten itsellä), ei tatuointeja tai lävistyksiä (korvakorut ok) -- nämä siksi, että haluan kumppaniltani tietynlaista elämänhallintaa etenkin perhettä ajatellen
- ei lemmikkejä (tällä ei varsinaisesti hakukontekstiin merkitystä, mutta olen vähän allerginen)
- tasainen, positiivisen aurinkoinen luonne, mielenterveys muutenkin kunnossa
- perhearvot tärkeitä
- paljon ME-henkeä sekä arjen että juhlan aikaan
- halua rakentaa yhteistä tulevaisuutta (tarkennettakoon vielä, että en ole hakemassa kotiorjaa, teen mielelläni kotitöitä ja esim ruoanlaitto on mukavaa)
- töissä itselleen mielekkäässä, vakaan oloisessa paikassa (väliaikainen työttömyys ja vanhempainvapaat täysin ok, päämäärätön haahuilu ei)
- koulutuksella ei suuremmin väliä, kunhan on yhteistä henkisellä puolella, toki bonuksena oman kaltainen koulutustausta
- jonkun sortin elämänhallinta rahan osalta, ettei kaikki pala mitä tulee käteen samoin tein, vaan vähän pidemmällä tähtäimellä ajattelua
- ei polttavia tarpeita matkustella pitkin maapalloa joka vuosi
- omasta mielestäni nätti (tähän mahtuu paljon erilaisia naistyyppejä), normaalipainoinen tai vähän sitä isompi, mielestäni terveellinen liikkuminen ja syöminen herkutteluineen on hyvä juttu, fitnessille elämänsä omistavaa en ymmärrä
Nyt joku varmasti miettii, että onhan noitakin naisia olemassa, mutta eihän tämä homma tietenkään yksisuuntaisena katuna toimi. Itsestäni voin sanoa kaikki nuo yllä olevat asiat, joten ajatuksena on joko kohtaanto-ongelma tai sitten se, että naama ja/tai kroppa ei miellytä, tai sitten ainakin stereotypiana tylsä ja turvallinen dippainssimies ei vaan väräytä kiinnostusta.
Jos nyt jotakuta sattuu kiinnostamaan tutkia enemmän, niin linkkasin Tinder-profiilini verkkosivun kautta avattavaksi, nimimerkillä @aldarel löytyy gotinder comista.
Mutta niin, mitä ajatuksia hakuni herättää? Ystäviltä on kuullut sellaista kommenttia, ettei kannattaisi noista juuri poiketa, sillä ansaitsisin tälläisen ihmisen, mutta toisaalta jos niitä ei ole, on hieman huonompi juttu. Jos mieleen tulee jotain muuta, missä olisi parantamisen varaa, ideoita otetaan avoimesti vastaan.
Kiitos kaikille. :)
Kommentit (755)
Aldarel kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aldarel kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä harrastus voisi olla sellainen jossa olisi ap:n kohderyhmän naisia? En ole itse kohderyhmää, joten en oikein keksi. Juoksukoulu? Leivonta-tai ruuanlaittokurssi ehkä täähän apta itseäkin kiinnostaa.
Leivonta- tai ruoanlaittokurssi olisi jo paljon lähempänä omaa mukavuusaluetta kun kotonakin viihtyy keittiön puolella. :)
Osaisiko kukaan sanoa onko tästä enää niin paljoa hyötyä puhtaasti naisonnea ajatellen kuin esim tuosta tanssista? Oma täysin hatusta heitetty mielikuva on että ei ole.
AP
Mies tekee ruoanlaitto- ja leivontataidoillaan todella hyvän vaikutuksen naiseen. Tällainen mies on monen naisen mielestä erittäin hyvää isäainesta! 👌
Ehkä, mutta se ei vie jalkoja alta.
AP
No näinhän se on. Mutta missä sitä tanssitaitoakaan pääsee esittelemään, ellei käy baarissa? Ja jos käy baarissa, pitää osata tanssia muutakin kuin valssia ja tangoa.
Toki kesäisin on lavatansseja, mutta Ap ei vaikuta kaverilta, joka tykkäisi käydä ulkona, ja tansseissa on oman kokemukseni perusteella aika korkea keski-ikä. Tietenkin kumppani on mahdollista löytää sieltä tanssikurssilta, mutta kuinka suurella todennäköisyydellä näin suuri onni potkaisee?
Omasta mielestäni vastakkaisen sukupuolen edustajien tapaaminen irl on aivan tuhottoman hankalaa. Ihmiset pariutuvat pitkälti opiskelukavereiden kanssa tai yhteisten kavereiden kautta. Onneksi olen itse jo kumppanin löytänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmm, en usko että voisin ihastua mieheen joka tekee asioita vain siksi että ne voisivat auttaa naisensaannissa. Minuun vetoaa sellainen mies, joka on itsevarma, ja osaa viihtyä niin sinkkuna kuin parisuhteessa, eikä määrittele itseään naisen kautta. Olisi hirveää jos miehestäni paljastuisi nyt että hän on käynyt tanssi- ja kokkauskursseilla jotta kävisi naisten keskuudessa parempi flaksi. Hyi. Aloittajalle varmaan sopii joku yhtä laskelmoiva naaras elämää jakamaan?
Minua ei haittaisi. Jostainhan se kumppani on yritettävä löytää, jos sellaisen itselleen tahtoo. Pitäisin tällaista miestä älykkäänä realistina.
Älä mieti tanssi- tai kokkauskurssia heti siitä näkökulmasta, että kannattaako se. Että onkohan siellä sopivia naisia vai ei. Hyötyjä voi olla muitakin kuin naisten tapaaminen tai voi olla, että hyöty ei tule esiin heti. Entä jos löydät kurssilta ihan vaan uusia ystäviä, joilla on puolestaan sinkkuystäviä. Suhtaudu asiaan vähän niin kuin työnhakuun, pidä omat verkostot kunnossa.
Ole ennakkoluulottomampi ja opettele myös menemään niiden kuuluisien mukavuusrajojesi ulkopuolelle. Osoita, että osaat nauttia elämästä nyös yksin.
Kumppania ei voi "ansaita" - se ei vaan mene niin. Pitää vaan löytää joku joka tykkää just susta. Ei mulla muuta, jatkakaa.
Siskoni sopisi muuten tuohon kuvaukseen, mutta haluaa kyllä ymmärtääkseni vielä matkustella. Lisäksi haluaa koiran tulevaisuudessa. Joten hänelle taas ap ei kelpaisi. (Lisäksi hän on toki varattu)
Itse putoan mt- ongelmien puuttumisen kohdalla. Lievä ahdistus oireyhtymä, joka pysyy hyvin kurissa lääkityksellä. Nykyään mt- diagnoosit on aika yleisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä tuota tanssihössötystä.
Meitä on 6 kaveria, kaikki ollaan yliopiston tai amk:n käyneitä. Ei meistä kukaan valitse miestä tanssitaidon perusteella.
Itseasiassa kaikkien miehet taitavat olla melko huonoja siinä. Kuitenkin sen verran osaavat, että kaverin häissä tms menee muutama valssi tai tango.
En todellakaan tuhlaisi aikaani tanssikurssilla, jos se ei kiinnosta. Mieluummin se kokkikerho sitten, jos ruokaa tykkää muutenkin tehdä. Itsekin tykkään, ja voisihan sieltä saada hyviä vinkkejä vaikkei naista löytyisikään.
Muutenkin ihmettelen mikä kiire on löytää puoliso? Kyllä ne miehen munasolut on ihan ok vielä 40-vuotiaana, samoin naisen.
En tiedä, mutta vähän epäilen AP:ta nyt provoksi.
Tosin DI:lle joita tunnen on hyvin ominaista tuo suorittaminen. Nainen-avioliito-omistusasunto-lapset-omakotitalo- eteneminen töissä - sijoitusasunto -riskitön osakesijoitus - säästäminen, max 1 matka kahteen vuoteen + työmatkat, joilta väkisin tuodaan joku roju vaimolle tai lapsille.
Ei tuossa mitään vikaa kai. Pysähtyisin silti vähän miettimään.
No en ole Ap:ta treffeille viemässä. Lähinnä halusin tuoda keskusteluun sen näkökulman, että aina ne mt-ongelmat ei ole itsestä riippuvaisia / perinnöllisiä.
Joku sanoikin, että tällaisia me mt-potilaat olemme. Niin, luultavasti olisin ongelmainen ilman raiskaustakin, ainakin jossain määrin. Toisaalta tuntuu ikävältä, että sen takia pidetään huonompana kumppanina.
Olen kuitenkin ystävällinen, empaattinen, ahkera ja haluan muille hyvää. En koe olevani surkeampi siksi, että säikyn tai itken herkemmin.
Ap kieltämättä edustaa paljon sitä mitä haen, mutta luulen hänen olevan omalla tavallaan melko hallitseva. Uskon, että Ap voi löytää vielä haluamansa naisen, monethan haluavat miehen joka on vähän hallitseva.
-se raiskattu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähtökohtasi noine luetteloineen on täysin pielessä.
Elämäntoveria tuskin löydät.
Vierailija kirjoitti:
No en ole Ap:ta treffeille viemässä. Lähinnä halusin tuoda keskusteluun sen näkökulman, että aina ne mt-ongelmat ei ole itsestä riippuvaisia / perinnöllisiä.
Joku sanoikin, että tällaisia me mt-potilaat olemme. Niin, luultavasti olisin ongelmainen ilman raiskaustakin, ainakin jossain määrin. Toisaalta tuntuu ikävältä, että sen takia pidetään huonompana kumppanina.
Olen kuitenkin ystävällinen, empaattinen, ahkera ja haluan muille hyvää. En koe olevani surkeampi siksi, että säikyn tai itken herkemmin.
Ap kieltämättä edustaa paljon sitä mitä haen, mutta luulen hänen olevan omalla tavallaan melko hallitseva. Uskon, että Ap voi löytää vielä haluamansa naisen, monethan haluavat miehen joka on vähän hallitseva.
-se raiskattu
Sellaiset typerykset pitävät mielenterveyskuntoutujia ns. heikompana aineksena, jotka eivät omiin ilmeisiin ongelmiinsa haluaisi stigman takia apua hakea. Ei tasapainoinen ihminen toisten mielenterveysongelmista niin pahasti ahdistu, että ne kokisi suureksi haitaksi toiseen tutustuttaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämäntoveri. Mikä ihana sana!
Elämäntoveri on se, jonka kanssa on hauskaa talon sisällä, kultaisennoutajan kopin takana. Elämäntoveri soutaa kanssaIsi vuorotellen, yrittää pitää veneen pystyssä veden jo vyöryessä sisään.
Elämäntoveri lähtee kanssasi metsään, kun on vaikeaa. Siellä yhdessä rämmitään, ja nauretaan välillä.
Olen kahlaamassa viestiketjua vasta sivulla 17 ja siellä puhutaan harrastuksista. Kovin tutuilta kuulostavat nuo ap:n harrastukset ja minusta nörttiharrastuksissa ei ole mitään hävettävää. Mutta liikuntapuolelle ehdottaisin boffausta, mitä myös monet nörtit harrastavat. Naisia sielläkin on hintsunlaisesti, mutta olisi edes jotain vaihtelua tuohon tylsään kuntosaliin ja lenkkeilyyn. Mutta olisipahan ainakin keskustelunaihe treffeille, kun pääsisi selittämään naiselle, mitä boffaus on. En ole itse harrastanut, mutta tyttö kävi jossain välissä muutamissa treeneissä ja voin sanoa että on rankan näköistä puuhaa ja miehillä roiskui siellä hiki! Että ihan hyvää treeniä fyysisestikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en ole Ap:ta treffeille viemässä. Lähinnä halusin tuoda keskusteluun sen näkökulman, että aina ne mt-ongelmat ei ole itsestä riippuvaisia / perinnöllisiä.
Joku sanoikin, että tällaisia me mt-potilaat olemme. Niin, luultavasti olisin ongelmainen ilman raiskaustakin, ainakin jossain määrin. Toisaalta tuntuu ikävältä, että sen takia pidetään huonompana kumppanina.
Olen kuitenkin ystävällinen, empaattinen, ahkera ja haluan muille hyvää. En koe olevani surkeampi siksi, että säikyn tai itken herkemmin.
Ap kieltämättä edustaa paljon sitä mitä haen, mutta luulen hänen olevan omalla tavallaan melko hallitseva. Uskon, että Ap voi löytää vielä haluamansa naisen, monethan haluavat miehen joka on vähän hallitseva.
-se raiskattu
Sellaiset typerykset pitävät mielenterveyskuntoutujia ns. heikompana aineksena, jotka eivät omiin ilmeisiin ongelmiinsa haluaisi stigman takia apua hakea. Ei tasapainoinen ihminen toisten mielenterveysongelmista niin pahasti ahdistu, että ne kokisi suureksi haitaksi toiseen tutustuttaessa.
Ap selvästi pelkää hallinnan ja kontrollin menettämistä. Jos puolisolla on mt-ongelma hän ei olisi niin ennakoitava ap:n silmissä. Hän saattaa pelätä myös omaa sairastumista. Selvästi elänyt suojattua elämää ja ymmärrys elämän moninaisuudesta on jäänyt uupumaan ja pelkää kaikkea erilaista siinä määrin, ettei edes halua hankkia kokemuksia.
Minua ei haittaisi, että mies on vähän hallitseva. Se on paljon parempi kuin passiivinen asenne ja kaikkeen pelkkä valittaminen toisten lopulta tekemistä päätöksistä, kun ei itse saada suuta auki. Tosin olen sen verran hallitseva itsekin, että ottaisimme varmasti ap:n kanssa melko säännöllisesti yhteen eri asioista.
Mielestäni se on tosin ihan ok, että parisuhteessa ristiriidat tulevat näkyvästi esiin eikä niitä piilotella. Joihinkin niistä löytyy ratkaisuja ja yhteisiä toimintatapoja aikaa myöten. Osa taas jää parisuhteen ns. ikuisuusongelmiksi, joita on joka parilla ja joita vain joudutaan sietämään.
Pitäisikö ap tällaisesta naisesta vai olisinko mielestäsi liian hankala?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en ole Ap:ta treffeille viemässä. Lähinnä halusin tuoda keskusteluun sen näkökulman, että aina ne mt-ongelmat ei ole itsestä riippuvaisia / perinnöllisiä.
Joku sanoikin, että tällaisia me mt-potilaat olemme. Niin, luultavasti olisin ongelmainen ilman raiskaustakin, ainakin jossain määrin. Toisaalta tuntuu ikävältä, että sen takia pidetään huonompana kumppanina.
Olen kuitenkin ystävällinen, empaattinen, ahkera ja haluan muille hyvää. En koe olevani surkeampi siksi, että säikyn tai itken herkemmin.
Ap kieltämättä edustaa paljon sitä mitä haen, mutta luulen hänen olevan omalla tavallaan melko hallitseva. Uskon, että Ap voi löytää vielä haluamansa naisen, monethan haluavat miehen joka on vähän hallitseva.
-se raiskattu
Sellaiset typerykset pitävät mielenterveyskuntoutujia ns. heikompana aineksena, jotka eivät omiin ilmeisiin ongelmiinsa haluaisi stigman takia apua hakea. Ei tasapainoinen ihminen toisten mielenterveysongelmista niin pahasti ahdistu, että ne kokisi suureksi haitaksi toiseen tutustuttaessa.
Ap selvästi pelkää hallinnan ja kontrollin menettämistä. Jos puolisolla on mt-ongelma hän ei olisi niin ennakoitava ap:n silmissä. Hän saattaa pelätä myös omaa sairastumista. Selvästi elänyt suojattua elämää ja ymmärrys elämän moninaisuudesta on jäänyt uupumaan ja pelkää kaikkea erilaista siinä määrin, ettei edes halua hankkia kokemuksia.
Itse olen jo keski-ikäinen ja kokenut elämässä kaikenlaista, mutta täytyy sanoa, ettei itselläni riittäisi kärsivällisyyttä ryhtyä kumppanini terapeutiksi. Silloin monet yksinkertaisetkin asiat saattaisivat olla erittäin vaikeita, ja huonoja päiviä saattaisi olla huomattavasti enemmän kuin hyviä. Etsisin siis lähtökohtaisesti tasapainoista kumppania, mutta elämässä voi todellakin tapahtua ihan mitä tahansa, ja jos kumppanini joutuisi vaikeuksiin tai sairastuisi, pysyisin hänen rinnallaan. En kuitenkaan haluaisi aloittaa sellaisesta tilanteesta vaan vähän iloisemmissa merkeissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en ole Ap:ta treffeille viemässä. Lähinnä halusin tuoda keskusteluun sen näkökulman, että aina ne mt-ongelmat ei ole itsestä riippuvaisia / perinnöllisiä.
Joku sanoikin, että tällaisia me mt-potilaat olemme. Niin, luultavasti olisin ongelmainen ilman raiskaustakin, ainakin jossain määrin. Toisaalta tuntuu ikävältä, että sen takia pidetään huonompana kumppanina.
Olen kuitenkin ystävällinen, empaattinen, ahkera ja haluan muille hyvää. En koe olevani surkeampi siksi, että säikyn tai itken herkemmin.
Ap kieltämättä edustaa paljon sitä mitä haen, mutta luulen hänen olevan omalla tavallaan melko hallitseva. Uskon, että Ap voi löytää vielä haluamansa naisen, monethan haluavat miehen joka on vähän hallitseva.
-se raiskattu
Sellaiset typerykset pitävät mielenterveyskuntoutujia ns. heikompana aineksena, jotka eivät omiin ilmeisiin ongelmiinsa haluaisi stigman takia apua hakea. Ei tasapainoinen ihminen toisten mielenterveysongelmista niin pahasti ahdistu, että ne kokisi suureksi haitaksi toiseen tutustuttaessa.
Ap selvästi pelkää hallinnan ja kontrollin menettämistä. Jos puolisolla on mt-ongelma hän ei olisi niin ennakoitava ap:n silmissä. Hän saattaa pelätä myös omaa sairastumista. Selvästi elänyt suojattua elämää ja ymmärrys elämän moninaisuudesta on jäänyt uupumaan ja pelkää kaikkea erilaista siinä määrin, ettei edes halua hankkia kokemuksia.
Tämä. Yksi AP:n ongelmista on hänen tunkkainen ja ahdas elämänkatsomuksensa. Olisi todella mielenkiintoista tietää, millaisen kasvatuksen hän on saanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en ole Ap:ta treffeille viemässä. Lähinnä halusin tuoda keskusteluun sen näkökulman, että aina ne mt-ongelmat ei ole itsestä riippuvaisia / perinnöllisiä.
Joku sanoikin, että tällaisia me mt-potilaat olemme. Niin, luultavasti olisin ongelmainen ilman raiskaustakin, ainakin jossain määrin. Toisaalta tuntuu ikävältä, että sen takia pidetään huonompana kumppanina.
Olen kuitenkin ystävällinen, empaattinen, ahkera ja haluan muille hyvää. En koe olevani surkeampi siksi, että säikyn tai itken herkemmin.
Ap kieltämättä edustaa paljon sitä mitä haen, mutta luulen hänen olevan omalla tavallaan melko hallitseva. Uskon, että Ap voi löytää vielä haluamansa naisen, monethan haluavat miehen joka on vähän hallitseva.
-se raiskattu
Sellaiset typerykset pitävät mielenterveyskuntoutujia ns. heikompana aineksena, jotka eivät omiin ilmeisiin ongelmiinsa haluaisi stigman takia apua hakea. Ei tasapainoinen ihminen toisten mielenterveysongelmista niin pahasti ahdistu, että ne kokisi suureksi haitaksi toiseen tutustuttaessa.
Ap selvästi pelkää hallinnan ja kontrollin menettämistä. Jos puolisolla on mt-ongelma hän ei olisi niin ennakoitava ap:n silmissä. Hän saattaa pelätä myös omaa sairastumista. Selvästi elänyt suojattua elämää ja ymmärrys elämän moninaisuudesta on jäänyt uupumaan ja pelkää kaikkea erilaista siinä määrin, ettei edes halua hankkia kokemuksia.
Omaa sairastumista onkin syytä pelätä. Minulla oli aiemmin muutama suhde, jossa toinen osapuoli ei ollut päässyt eroon lapsuuden traumoistaan vaan ne hallitsivat yhä heidän elämäänsä ja sen vuoksi myös heidän parisuhdettaan. Minua ei ole koskaan kohdeltu niin huonosti kuin niissä suhteissa. Jos olisin jäänyt, olisin itsekin muuttunut hyvin pian mt-ongelmaiseksi. Ap tekee minusta viisaasti, kun välttelee tällaisia suhteita.
Yhdestä asiasta annan ap:lle arvostusta: hän on jaksanut koko tämän ketjun ajan pysyä mukana kommentoimassa, vaikka ihan kaikenlaista palautetta on tullut. Itselläni ei olisi siihen kärsivällisyys riittänyt, vaan olisin lähtenyt aikoja sitten menemään todettuani, että ketjussa saatavasta palautteesta huomattava osa on mielestäni asiatonta.
Kaveri hei, olet stressinsietokykysi puolesta todella kova luu! Sopiva nainen löytyy varmasti ajan myötä. Joskus nämä asiat vievät vuosia, mutta se riittää, että kohtaat sen yhden hyvän tyypin, jonka kanssa teillä kipinät lentävät.
Sinua kiinnostaa "tuon puolen asiat"? Siis kuolemanjälkeinen elämäkö? Vai mistä puhut noin kummallisin kiertoilmauksin? Jos ei kykene puhumaan seksistä sen oikealla nimellä, antaa vahvan vihjeen siitä, että on erittäin estoinen seksielämässään. Ehkä tässä syy siihen, ettei pysyvää kumppania ole löytynyt?
Vierailija kirjoitti:
Sinua kiinnostaa "tuon puolen asiat"? Siis kuolemanjälkeinen elämäkö? Vai mistä puhut noin kummallisin kiertoilmauksin? Jos ei kykene puhumaan seksistä sen oikealla nimellä, antaa vahvan vihjeen siitä, että on erittäin estoinen seksielämässään. Ehkä tässä syy siihen, ettei pysyvää kumppania ole löytynyt?
Ohiksena eikä kommenttina ap:hen, mutta yllättävän moni aikuinen mies on estynyt sängyssä, erittäinkin estynyt. Ei se kai haittaa, jos ottaa estyneen naisen. Ongelmia tulee vasta jos ottaa naisen, joka ei ole ollenkaan estynyt ja joka haluaa miehen olevan estoton viejä.
Suorittaminen kuulostaa sanana pahalta. Olen silti tuosta samaa mieltä, että parisuhteesta on pidettävä huolta kaiken aikaa. Esimerkiksi tasa-arvo parisuhteessa ei ole mikään itsestäänselvyys, jos eri käytäntöjen toimivuudesta ei säännöllisesti keskustella, vaan vaan pelkästään vuosi vuodelta toimitaan "kuten on ennenkin toimittu".