Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Liikunta on tuntunut valtavan raskaalta jo lapsesta asti, mikä avuksi?
28.04.2018 |
Liikunnan harrastaminen aiheuttaa valtavasti ahdistusta ja väsymystä. Pienenkin liikuntasuorituksen jälkeen olen ihan puhki enkä jaksa tehdä oikein mitään koko päivänä sen jälkeen. Tuntuu että aivot menee ihan jumiin liikunnasta. Liikunta tuntuu myös pahentavan lihasjännitystä esim. niskajumia.
Kommentit (49)
Älä "harrasta" liikuntaa, vaan tee sitä luonnostaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liiku vasta illalla ja mene suoraan suihkusta sänkyyn?
Sama ongelma. Mitään vikaa ei ole löytynyt, vaikka en ole ikinä kestänyt muiden mukana liikunnassa. Ei voi mitään.
Minulla on sama ongelma. Olen juossut puolimaratonejakin ja olen normaalipainoinen, joten kyse ei ole mistään 200 kiloisen nivelkipuongelmista. Minä vain kertakaikkiaan inhoan liikuntaa. Aiemmin harrastin liikuntaa, koska se on terveydelle hyväksi ja hieman lihaksikkaat jalat/pohkeet ja vatsa näyttivät hyvältä. Totesin, että liikunta aiheutti niin valtavaa henkistä pahoinvointia, että olen mieluummin hieman pehmeämpi vartaloltani kuin kidun henkisesti. Inhosin lihaskipuja, tykyttäviä reisilihaksia ja kylmällä ilmalla "keuhkojen jäätymistä". Minua välillä jopa itketti, kun tuntui niin pahalta lähteä lenkille. Olo oli voimaton ja mieli musta.
Vierailija kirjoitti:
Sama ongelma. Mitään vikaa ei ole löytynyt, vaikka en ole ikinä kestänyt muiden mukana liikunnassa. Ei voi mitään.
No oletko lihava tai liikutko ollenkaan? Ei kukaan ole paskakuntoinen ihan muuten vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä myös , koskaan ei tahdo kukaan uskoa kun yrittää selittää. Tarjoavat vinkiksi , että aloitan liian kovaa , pitäisi alkaa varovammin. Ei ole siitä kysymys. Koulussa jo olin aina viimeinen, välineet olivat ihan yhtä hyvät kuin muillakin. Punaisena vain puuskutin ja hikoilin ja jähmettyi koko vauhti.
En saa mitään hyvää oloa liikkumisesta . Väsynyt ja tympeän raihnainen olo vaan tuloksena pienestäkin yrityksestä.
Ohimennen luin jostakin ,että olisi olemassa tietty tyyppi ihmisiä joille liikunta ei sovi. Ikään kuin "liikunta allergia ". Titääkö kukaan tarkemmin ?
Minä olen lihava. Paino keikkuu siinä 75-95 kilon välillä.
Pidän liikkumisesta kun saan tehdä sitä omaan tahtiini ilman kenenkään seuraamista ja arvostelevia katseita.
Nautin 130 per min. sykkeellä tehdyistä puolentoista viiva kahden ja puolen tunnin lenkeistä.
On ihana laittaa kuulokkeisiin joku mielenkiintoinen luento tai juttu, uppoutua siihen ja nauttia maisemista.
Vesijuoksu/kävely/uinti tai soutaminen. Hiihto, pyöräily tai patikointi.
Yksin. Omassa rauhassa.
Kunto nousee parissa kuukaudessa huomaamatta.
Mieli toipuu pahasta ja inhottavasta sosiaalisuudesta ja ilkeiden ihmisten lytättävänä olosta.
Ainiin. Mutta emmehän me läskit liiku koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös , koskaan ei tahdo kukaan uskoa kun yrittää selittää. Tarjoavat vinkiksi , että aloitan liian kovaa , pitäisi alkaa varovammin. Ei ole siitä kysymys. Koulussa jo olin aina viimeinen, välineet olivat ihan yhtä hyvät kuin muillakin. Punaisena vain puuskutin ja hikoilin ja jähmettyi koko vauhti.
En saa mitään hyvää oloa liikkumisesta . Väsynyt ja tympeän raihnainen olo vaan tuloksena pienestäkin yrityksestä.
Ohimennen luin jostakin ,että olisi olemassa tietty tyyppi ihmisiä joille liikunta ei sovi. Ikään kuin "liikunta allergia ". Titääkö kukaan tarkemmin ?
Pidätkö liikuntana vain sellaista, mitä "harrastetaan"? Ihminenhän voi liikkua miten itse haluaa ja ei liikkumista pidä eristää muusta elämästä. Liikuthan sä kuitenkin kaiken aikaa hereillä ollessasi, vai makoiletko sängyssä?
Vierailija kirjoitti:
Ohimennen luin jostakin ,että olisi olemassa tietty tyyppi ihmisiä joille liikunta ei sovi. Ikään kuin "liikunta allergia ". Titääkö kukaan tarkemmin ?
Joo, tuon sairauden lääketieteellinen nimi on "laiskuus".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unhotakaa "liikunta".
Ottakaa joku proggis jossa tulee oltua fyysisesti aktiivinen.
Rakentakaa vaikka paskahuussi tai liiteri itse puusta.
Istuttakaa perunapelto ja nostakaa perunat itse manuaalisesti.
Skutsiin mars. ja takaisin muovipussi täynnä syötävää.
Sellainen tuli mieleeni myös, että ette välttämättä edes inhoa liikuntaa, vaan olette traumatisoituneita ja sykkeenne noustessa joku patoutunut tunne irtoaa kehosta.
Yhdistätte sen siihen liikkumiseen, koska ette uskalla käsitellä alkusyytä.
Alapeukut ei haittaa. Laitelkaa vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama ongelma. Mitään vikaa ei ole löytynyt, vaikka en ole ikinä kestänyt muiden mukana liikunnassa. Ei voi mitään.
No oletko lihava tai liikutko ollenkaan? Ei kukaan ole paskakuntoinen ihan muuten vaan.
Siis olen ollut aina laiha, kävelin tai pyöräilin kouluun ja kavereille sekä harrastin liikuntaa. Jouduin vain lopettamaan nuo lajit aina kesken, kun ahdisti olla aina muita huonompi ja hitaampi. Söin normaalisti. Liikunnanopettaja luuli aina että esitin, kun voimat loppuivat. Eikä ollut hirveän motivoivaa kun ne pari 10kg lihavampaa oppilasta jotka vanhemmat kuskasivat joka paikkaan olivat paljon ketterämpiä ja nopeampia. Ja liikunta vei kaikki voimat, jos sitä oli keskellä päivää nukahdin satavarmasti jossain vaiheessa viimeisillä tunneilla. 4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohimennen luin jostakin ,että olisi olemassa tietty tyyppi ihmisiä joille liikunta ei sovi. Ikään kuin "liikunta allergia ". Titääkö kukaan tarkemmin ?
Joo, tuon sairauden lääketieteellinen nimi on "laiskuus".
Sinun sairautesi nimi on "yksinkertaisuus".
Yksinkertaisuutta sairastava ihminen yksinkertaistaa asioita kohtuuttoman paljon, jopa siinä määrin että asiat vääristyvät hänen päässään täysin harhaisesti.
Jos henkilö a. saa liikunnasta mielihyvää ja onnellisuushormoonit hurahtavat hänen päässään joka kerta juoksulenkkeillessään, niin hänkö on "ahkera", kun taas henkilö b on laiska, kun hän vaan kärsii?
Ei ei ei! Tyhmä!
Se on ahkerampi joka tekee vaikka kärsii. Ei ole ahkeraa tehdä asiaa josta nauttii.
Vierailija kirjoitti:
Unhotakaa "liikunta".
Ottakaa joku proggis jossa tulee oltua fyysisesti aktiivinen.
Rakentakaa vaikka paskahuussi tai liiteri itse puusta.
Istuttakaa perunapelto ja nostakaa perunat itse manuaalisesti.
Skutsiin mars. ja takaisin muovipussi täynnä syötävää.
Sellainen tuli mieleeni myös, että ette välttämättä edes inhoa liikuntaa, vaan olette traumatisoituneita ja sykkeenne noustessa joku patoutunut tunne irtoaa kehosta.
Yhdistätte sen siihen liikkumiseen, koska ette uskalla käsitellä alkusyytä.
Alapeukut ei haittaa. Laitelkaa vaan.
Monta viestiä ajattelit laittaa samaan ketjuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama ongelma. Mitään vikaa ei ole löytynyt, vaikka en ole ikinä kestänyt muiden mukana liikunnassa. Ei voi mitään.
No oletko lihava tai liikutko ollenkaan? Ei kukaan ole paskakuntoinen ihan muuten vaan.
Siis olen ollut aina laiha, kävelin tai pyöräilin kouluun ja kavereille sekä harrastin liikuntaa. Jouduin vain lopettamaan nuo lajit aina kesken, kun ahdisti olla aina muita huonompi ja hitaampi. Söin normaalisti. Liikunnanopettaja luuli aina että esitin, kun voimat loppuivat. Eikä ollut hirveän motivoivaa kun ne pari 10kg lihavampaa oppilasta jotka vanhemmat kuskasivat joka paikkaan olivat paljon ketterämpiä ja nopeampia. Ja liikunta vei kaikki voimat, jos sitä oli keskellä päivää nukahdin satavarmasti jossain vaiheessa viimeisillä tunneilla. 4
No et ole syönyt tarpeeksi. Energia ei riitä jos sitä ei saa mistään.
Et sä ole sen kummempi kuin miljardi kiinalaista. Siellä uskotaan taijihin ja muuhun pehmeään, vetreyttävään liikkumiseen. Jos liikunnan jälkeen väsyttää ja kolottaa, on rasitettu kroppaa liikaa. Suurin osa heistä on hoikkia ja pitkäikäisiä, toki ruokavaliolla on siihen suurin vaikutus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unhotakaa "liikunta".
Ottakaa joku proggis jossa tulee oltua fyysisesti aktiivinen.
Rakentakaa vaikka paskahuussi tai liiteri itse puusta.
Istuttakaa perunapelto ja nostakaa perunat itse manuaalisesti.
Skutsiin mars. ja takaisin muovipussi täynnä syötävää.
Sellainen tuli mieleeni myös, että ette välttämättä edes inhoa liikuntaa, vaan olette traumatisoituneita ja sykkeenne noustessa joku patoutunut tunne irtoaa kehosta.
Yhdistätte sen siihen liikkumiseen, koska ette uskalla käsitellä alkusyytä.
Alapeukut ei haittaa. Laitelkaa vaan.
Monta viestiä ajattelit laittaa samaan ketjuun?
Olen nyt laittanut 3.
Mitä väliä sillä on vaikka laittaisin 10000`?
Monta turhaa nönnön nöö kommenttia ajattelit itse laittaa, ennen kuin opit argumentoimaan itse asiaan?
Onko kellään teillä testattu astmaa? Minulle puhkesi rasitusastma kolmekymppisenä ja liikkuminen tuntuu nykyisin kuin olisin täi tervassa. Neljä päivittäistä lääkettä on käytössä, lisäksi avaava ennen liikuntaa.
Pyöräilen tai kävelen päivittäin, mutta esim.juoksu on toivotonta. Viimeksi viime keväänä tein intervallihölkkälenkkejä ja kyllästyin kuukaudessa, kun kunto laski koko ajan. Vaikka pyöräilen 300 päivänä vuodessa, ylämäet ovat aina tuskaa. Pakkanen pahentaa oireita, nollakelillä hiihtäminen on ok, mutta -10C tuntuu että lähtee taju.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohimennen luin jostakin ,että olisi olemassa tietty tyyppi ihmisiä joille liikunta ei sovi. Ikään kuin "liikunta allergia ". Titääkö kukaan tarkemmin ?
Joo, tuon sairauden lääketieteellinen nimi on "laiskuus".
IP
Ainakin koe-eläimillä tunnetaan liikuntaresistenssi, eli kaikki eivät saa liikunnasta terveydellisiä hyötyä.
Liikunta aiheuttaa suurella osalla ihmistä aivojen välittäjäaineiden toiminnassa muutoksia jotka kompensoivat liikunnan epämukavuutta, tai aiheuttavat parhaassa tapauksessa euforista oloa. Ongelma on että kaikilla se ei toimi samoin.
Mutta itseään on mahdollista kouluttaa kuin Pavlovin koiraa. Liikunnasta voi tehdä siedettävää liittämällä siihen jotain ihanaa, kuten hyvän kaverin seura, äänikirja, tieto mukavasta päämäärästä. Ja minimoimalla sitä inhottavuuspuolta, jolloin vähempikin mielihyvä riittää kompensaatioksi: esim. kuumassa kävely on perheestä, uinti ja pyöräily ok.
Minä koulutin itseni suklaalla 😁 Iltalenkin aikana annoin muutaman palan suklaata sulaa suussa ja katselin maisemia. Nykyään pärjään ilman.
Alue: Aihe vapaa
Kannattaisi kokeilla liikunnan lopettamista?