Kauhutarinoita perhepäivähoitajista - onko muilla?

Hoitotädin oma lapsenlapsi sai ajaa pienellä sähköautolla, johon kukaan muu ei saanut koskea. Mitään askartelua tms. ohjelmaa ei juuri ollut, leikittiin vaan keskenämme muovileluilla. Ei nyt mitään valtavaa ollut pielessä, mutta jotenkin ikävä ilmapiiri. Omani laitoin päiväkotiin ja viihtyy hyvin.

Minä olin pikkusiskon kanssa pphlla ehkä yhden päivän. Koko päivä jouduttiin olemaan eristettynä eri huoneessa kuin muu talonväki, meille huudettiin vihaisesti ja annettiin luunappeja. Muistan vieläkin sen hämmennyksen kun ihmettelin että mikä tämä juttu on ja miksi nuo ihmiset on noin ilkeitä. Ruokaa ei saatu.

Kerroin äidille päivän jälkeen mitä oli tapahtunut ja ilmeisesti äitikin näki ettei kaikki ole siellä ihan kunnossa kun ei enää palattu siihen kauhujen taloon. Tämä tapahtui 80-luvulla. Siskolla ja veljelläoli ollut eri pph ja olivat olleet tosi kivoja paikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut 3 kk iästä päivähoidossa. Silloin ei päässyt ihan vähällä päiväkotiin, joten olin jonkun naapurin naisen ”hoidettavana”. Vanhemmat lykkäsivät minut aamulla vaunuissa ikkunan alle nukkuvana. Ja hakivat iltapäivällä pois samasta paikasta. Kun lumi tuli maahan, he tajusivat ettei siellä vaunuilla ollut käynyt kukaan koko päivän aikana. Olivat sitten hommanneet uuden hoitajan.

Mitä ihmettä!? Olitko parkunut vaunuissa koko päivän? Ap

Ei kai sitä tiedä kukaan. Todennäköisesti olen enimmäkseen nukkunut, kun yöllä minua ei ole saanut nukkumaan millään.

En nyt ihan osta tätä tarinaa. Eli olisit ollut ~ 9 tuntia heitteillä vailla ruokaa, nesteitä, kuivia vaippoja ja aikuisen turvaa?

Johan tosta vauva parkuisi niin, että edes joku naapuri kiinnittäisi huomiota.

Ja jos on totta, niin rikosilmoituksen olisi kuka tahansa vanhempi tehnyt.

Olen ollut siellä 5-6 tuntia, äitini oli opiskelija silloin ja oli vain lyhyitä päiviä yliopistolla. Minä itse kyllä uskon ihan hyvin. Oma lapseni nukkui vaunuissa helposti yli 4 h, jos ei herättänyt ja nimen omaan silloin kun oli kylmä ilma.

Rikosilmoituksesta sen verran, että silloin oli vuosi 1970, eikä silloin ihan samalla intesiteetillä lapsista tehty ilmoituksia yhtään mihinkään. En toki tiedä onko sitä tehty, en usko kylläkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut 3 kk iästä päivähoidossa. Silloin ei päässyt ihan vähällä päiväkotiin, joten olin jonkun naapurin naisen ”hoidettavana”. Vanhemmat lykkäsivät minut aamulla vaunuissa ikkunan alle nukkuvana. Ja hakivat iltapäivällä pois samasta paikasta. Kun lumi tuli maahan, he tajusivat ettei siellä vaunuilla ollut käynyt kukaan koko päivän aikana. Olivat sitten hommanneet uuden hoitajan.

Mitä ihmettä!? Olitko parkunut vaunuissa koko päivän? Ap

Ei kai sitä tiedä kukaan. Todennäköisesti olen enimmäkseen nukkunut, kun yöllä minua ei ole saanut nukkumaan millään.

En nyt ihan osta tätä tarinaa. Eli olisit ollut ~ 9 tuntia heitteillä vailla ruokaa, nesteitä, kuivia vaippoja ja aikuisen turvaa?

Johan tosta vauva parkuisi niin, että edes joku naapuri kiinnittäisi huomiota.

Ja jos on totta, niin rikosilmoituksen olisi kuka tahansa vanhempi tehnyt.

Samaten vaikea uskoa että kukaan olisi niin pälli, että jättäisi kolmen kuukauden ikäisen kuin auton parkkipaikalle. Ihmettelen myös miten ei ole muka paleltunut koko päivänä?

Minut on viety vaunuissa ikkunan alle ja käyty sanomassa, että siellä on ja nukkuu. Ihan normaalia se silloin on ollut. Kuten yllä kirjoitin, oma lapseni nukkui kevyesti yli 4 h ulkona 20 asteen pakkasellakin. Eipä tuo paleltunut., riittävästi vaatetta vaan, makuupussi ja lampaan talja.

Itse viihdyin lapsena paremmin perhepäivähoidossa kuin kunnallisessa päiväkodissa. Päiväkodissa aina kiusattiin ja tehtiin pahoja, mutta perhepäivähoidossa ei ollut mitään tuollaista. Eikä meitä ollut "ryhmässä" yleensä kuin joku 3-5 lasta korkeintaan. Taitaa olla hoitajien ja lasten lukumääräinen suhde hieman eri päiväkodissa... Mutta kyllä varmaan ei ole kaikki perhepäivähoitopaikat yhtä hyviä ja neatiivisia kokemuksia tulee..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut 3 kk iästä päivähoidossa. Silloin ei päässyt ihan vähällä päiväkotiin, joten olin jonkun naapurin naisen ”hoidettavana”. Vanhemmat lykkäsivät minut aamulla vaunuissa ikkunan alle nukkuvana. Ja hakivat iltapäivällä pois samasta paikasta. Kun lumi tuli maahan, he tajusivat ettei siellä vaunuilla ollut käynyt kukaan koko päivän aikana. Olivat sitten hommanneet uuden hoitajan.

Mitä ihmettä!? Olitko parkunut vaunuissa koko päivän? Ap

Ei kai sitä tiedä kukaan. Todennäköisesti olen enimmäkseen nukkunut, kun yöllä minua ei ole saanut nukkumaan millään.

En nyt ihan osta tätä tarinaa. Eli olisit ollut ~ 9 tuntia heitteillä vailla ruokaa, nesteitä, kuivia vaippoja ja aikuisen turvaa?

Johan tosta vauva parkuisi niin, että edes joku naapuri kiinnittäisi huomiota.

Ja jos on totta, niin rikosilmoituksen olisi kuka tahansa vanhempi tehnyt.

Samaten vaikea uskoa että kukaan olisi niin pälli, että jättäisi kolmen kuukauden ikäisen kuin auton parkkipaikalle. Ihmettelen myös miten ei ole muka paleltunut koko päivänä?

Minut on viety vaunuissa ikkunan alle ja käyty sanomassa, että siellä on ja nukkuu. Ihan normaalia se silloin on ollut. Kuten yllä kirjoitin, oma lapseni nukkui kevyesti yli 4 h ulkona 20 asteen pakkasellakin. Eipä tuo paleltunut., riittävästi vaatetta vaan, makuupussi ja lampaan talja.

Aa no nyt ymmärrän. Jotenkin sain sen käsityksen että kyseessä oli pysyvästä järjestelystä mikä oli jatkunut viikkoja, mutta luojan kiitos ei ollut.

Itse olin lapsena perhepäivähoitajalla, kaikki muut lapset olivat minua pienempiä. Olin ainut "isompi" lapsi porukassa, ja jouduinkin sitten usein vahtimaan pienempiä kuin perhepäivähoitaja oli vaikkapa kokkaamassa tms. Sosiaalisille taidoilleni olisi ollut paljon parempi, että olisin voinut olla isossa ryhmässä jo ennen koulua. No, kävin minä eskarissa kahtenako vai yhtenä päivänä viikossa. Tietysti sillä perhepäivähoitajalla oli minua nuorempi lapsi ja se oma lapsi tietysti oli koko ajan lellikki. Ja perhepäivähoitajan mies oli tosi pelottava, saattoi yhtäkkiä huutaa jostain. Hoitaja itse oli enimmäkseen kuitenkin mukava. Mutta ei jäänyt kovin miellyttäviä muistoja. 

Itse en laittaisi IKINÄ lapsiani perhepäivähoitajalle. Jos lapsi on tosi ujo, niin esimerkiksi ryhmäperhepäivähoito voi olla parempi. 

Itsellä ei perhepäivähoitajalla ollut omia lapsia. Siis niin nuoria ainkaan, että olisivat enää kotona asuneet. Mutta on kyllä kurja tilanne, jos lasten arvotus menee sen mukaan, kun on omia lapsia, niin heitä lellitään ja loput hoidetaan vähän vasemmalla kädellä :/ Eikä hällä miestäkään ollut. Sellainen keski-iän ylittänyt mumse, olisikohan ollut leski tms..

Tuttavieni lapsi 80-luvulla jätettiin pakkaseen talon portaille, kun kello tuli viisi ja hakija oli jäänyt liikenneruuhkaan ensimmäisen ja ainoan kerran. Siinä oli lämminsydäminen nainen, ei ehkä ihan oikealla alalla. Tuttavat lopettivat hoitosuhteen siihen paikkaan.

Lapsuudessani 60-luvulla ei muita hoitajia ollutkaan kuin jotkut satunnaiset naapurintädit ja mummot. Minulla oli niitä 4 ennen kouluikää, vanhemmat muuttivat. 2 ensimmäistä olivat ihania tapauksia, vanhempia pariskuntia, heistä tuli vanhempien perheystäviäkin. Sitten olin noin 5-vuotiaana yhden syksyn jollain tädillä jolla oli ikäiseni poika kotona, ja tällä pojalla kaksi vanhempaa veljeä. Jotenkin pelkäsin niitä isompia poikia, he taisivat jotenkin härnätä minua, muistan että olin siellä vain jossain huoneessa ahdistuneena yksin ja tuo täti ei paljon mitään huomiota minuun kiinnittänyt, ruokaa tarjoili ja häntä tuntui huvittavan pelkoni. Sen jälkeen olin 1,5 vuotta pikkuveljeni, vauvan kanssa yhden tädin hoteissa. Se suhde lähti päivästä 1 väärille raiteille. Minun olisi pitänyt sanoa häntä Laakson tädiksi mutta en vain saanut sitä suustani ulos, koko sen ajan puhuttelin vain "hei". Pikkuveljeni oli jossain prinssin asemassa siinä perheessä (oli monta isompaa lasta jotka häntä tykkäsivät sylitellä yms.), minä kuljin joukon jatkona ja välttämättömänä pahana, kertaakaan ei täti jutellut minulle mitään henk.kohtaista tai mukavaa.

Sen ajan meiningille on kuvaavaa, että vaikka äitini täytyi tajuta etten viihtynyt ja täti ei ollut minulle kiva, sitä ei koskaan nostettu puheeksi, itse en tietenkään osannut ns. sanoittaa tunteitani mutta olisin varmasti huomannut jos äiti ja täti olisivat koettaneet jotenkin parantaa tilannettani.

Luuletteko ettei tällaista tapahdu päiväkodissa? Olin harjoittelussa juuri hiljattain pk:ssa. Jouduin leikittämään "ei-niin-suosikkeja-lapsia" tuntikausia sellaisessa sivuhuoneessa joka oikeasti oli varasto. Aina jos tuli esim. Joku vanhempi tutustumaan pk:hon niin minut laitettiin häirikkölasten kanssa sinne ja käskettiin pitää ne lapset hiljaisena. Yhden vammaisen lapsen kanssa söimme keittiössä erillään muusta ryhmästä "ettei muilla mee ruokahalu".

Tosi ilkeä lastentarhanope siinä ryhmässä, hoitajana bestiksensä. Erityisesti vihasivat yhtä tyttöä, käänsivät vaan selän jos yritti puhutella aikuisia. Tuli tosi surullinen mieli siellä joka päivä! En itse kykene alalle, en ikipäivänä.

Kakka aina housussa ja vaippa märkä kun hain ja ollut jo jonkin aikaa.. Kävelytti niin kauan alle 2v. lastamme että märkä vaippa hiersi ihon rikki ja kotiin haettaessa lapsi käveli hankalasti rakkuloiden vuoksi. (Ulkoilutti koiraansa samalla). Lapsi siirtyi päiväkotiin siirtyi eikä tällaisia ongelmia ollenkaan, kakka vaippa vaihdettu ja lapsi sai leikkiä ulkoleikkejä ja juosta pihalla normaalisti. Lisäksi ryhmän isompi lapsi oli väkivaltainen, pyysin että isompi lapsi siirretään pois, ei voi semmosta kuulema tehdä kun tulee pian paha mieli tälle kiusaajalle. Sillä ei väliä että alle 2v. lapseni itkee hoitopäivän jälkeen, oireilee, pelkää ja on mustelmilla. Onneksi pph ajat on ohi ja nyt hyvässä hyvässä päiväkodissa.

Meillä tässä lähdellä asui sadisti-hoitaja. Lieneekö eläköitynyt jo, mutten ole nähnyt enää vaeltelemassa lasten kanssa. Tosin enpä pahemmin arkena enää käy puistossakaan.

Tämä vanha kurppa:

- aina naama norsunveellä ja lapsille puhui äyskivästi, huokaillen, vihaisena, ärtyneenä, oikein elämäänsä kyllästynyt ja tuntui vihaavan hoitolapsiaan. Ymmärrän, että pph:kin on ihminen ja voi joskus tiuskaista lapsille, mutta kun se oli aina sitä

- jos lapsi lähti vaikka taapertamaan annetusta paikasta (vaikka hiekkalaatikko), niin tämä retuutti kylmästi käsivarresta takaisin. Ei nyt suoraan sillai, että jäisi jälkiä, mutta kiukkuisena ja puoliksi riuhtoen viskaisi takaisin hiekkalaatikolle.

- nimitteli lapsia kaikenlaisilla "paskaperse" yms. ainakin muille aikuisille

Kamalinta oli, että tämä oli vain se, mitä näytti meille vieraille puistossa. Olisipa kiva tietää, että oliko vielä pahempaa siellä kotona. Kaveri asui samassa taloyhtiössä ja sanoi monesti miettineensä, että pitäisikö juosta vanhempien perään, kun ovat hakemassa lapsiaan. Sanoi, että seurasi sitä huokailua yms. aina, kun iltapäiväulkoilulla olivat siinä rivarin pihalla (aamupäivällä tuossa isommassa puistossa) ja kun vanhemmat ilmestyi, niin alkoi makeilu ja naureskelu. Niin herttaista ja hellää esitti.

Luulin laittaessani oman pojan pph:n hoitajalle 2-vuotiaana, että hoito on rentoa, lapsilähtöistä ja kodinomaista (ajattelin että toisin kuin laitosmaisissa päiväkodeissa). Olin ollut naiivi, oli tiukat säännöt, kauhea hoppu tuoda ja noutaa ajoissa noin 15 min. raamissa ja heillä oli yhtä tiukka päiväohjelma kuin koulussa. 

Lasta istutettiin pöydässä puurolautasen ääressä kaikki 4 vuotta vaikka hän ei puurosta oppinut pitämään, oli pakko joku kolo siihen saada aikaan. Päiväunet olivat pakolliset jotta hoitaja pääsi hoitamaan omia hommiaan (virallisesti kai teki jotain suunnittelua, mikä minusta oli sinänsä ihan tarpeetonta, ihan tavallinen oleminen kivassa ilmapiirissä olisi riittänyt eikä mitkään teemaviikot kaksivuotiaille -- no suurin osa päiväuniajasta meni hänen omiin talousaskareisiinsa).

Olin itse valitusti yh enkä edes muodon vuoksi esittänyt semmoista että voi voi, kun tämä on raskasta ilman miestä, pärjäsimme lapsen kanssa mainiosti ihan kahdestaan ja ystävien jne. kanssa. Hoitaja oli ns. kristitty ja vaikkei hän sitä ääneen sanonut, tajusin että ei hän hyväksynyt perhettämme. Kaikki ne vuodet vain kuvittelin niin, tykkäsin aina jutella hänen kanssaan hakiessani lapsen viideltä, kuvittelin että ollaan hyvinkin samaa pataa (oltiin toistemme Tupperware/Oriflame-kutsuilla jne.) mutta se taisikin ihan roolin vetoa häneltä (tajusin jossain vaiheessa). 

Kun lapsi tuli eskari-ikään, huomasin että hoitajan kiinnostus hänen esim. kirjoitusharjoituksiinsa kävi tosi hataraksi, kun sinne tuli samaan aikaan kaksi söpöä parivuotiasta tyttöä. Hoitaja osteli omilla rahoillaan  naamiaisasuja yms. näille ja kovasti riitti kaikenlaista juttua ja ihastelua tytöistä.

Se oli kaikkein ikävintä, että he olivat viettäneet suurimman osan päivistä monta vuotta ja olin luullut että hoitaja oli kiintynyt lapseeni, mutta tuli olo että uudet tulokkaat syrjäyttivät. Ehkä se tietysti oli hoitajan omaa irrottautumista. 

Joka tapauksessa huomasin jonkun kerran että hoitaja hoiti vapaa-ajallaankin toista näistä tytöistä (jonka vanhemmat myös seurakuntaväkeä), ei se minua olisi haitannut mutta huomasin että hoitaja hätkähti ja jotenkin nolostui kun tultiin vastaan kadulla ja hän työnsi rattaissa tätä tyttöä (minä, yh, olisin monta kertaa hyötynyt tuollaisesta joustosta, mutta seurakuntakaverin kanssa yhteistyö kiinnosti sitten enemmän).

Lapseni vielä sai nauttia ajasta jolloin kunnalliset pph:t saivat sentään periaatteessa toimia kodinomaisesti, käydä lasten kanssa kaupassa ja kirjastossa ym. tosielämän juttuja harrastaa. Sen jälkeen tuli säännöt joissa se kiellettiin ja sai tehdä vain virallisia varhaiskasvatusjuttuja. Ph-hoito oli sitten vain päiväkotimeininkiä pienoiskoossa. 

Ei meidänkään kokemukset mitään ​aivan ​kauhujuttuja, mutta on mietityttänyt, mikä vaikutus huonolla viihtymisellä 5-6-vuotiaana on lapseen ollut. Nyt hän on teini ja ihan hyvin menee kyllä. Ehkä toisaalta hoitajan tiukka meininki tasapainotti omaa vähemmän strukturoitua otettani, mikä oli ollut ajatuksenikin tuon hoitajan palveluksien käytössä.