Kerro elämäsi pahin virhe...
Enkä nyt tarkoita mitään pikkumokia, vaan megalomaanista virhettä, joka muutti elämäsi huonoon jamaan. Joka jälkeenpäin katsottuna olisi todellakin saanut jäädä tekemättä.
Minä aloitan. Reilu 20 vuotta sitten olin nuori leski. Juuri päässyt jaloilleni, hyvässä työpaikassa, lapset aikuisuuden kynnyksellä (miesvainajani poika oli armeijassa ja oma poikani helppo murkku.)
Tapasin narsistin, johon rakastuin korviani myöten. En ollut koskaan kuullutkaan narsismista.
Hälytyskellot eivät soineet, vaikka hänellä oli 2 lyhyttä avioliitoa takanaan ja 3 lasta, joista ei maksanut elareita.
Hän halusi heti naimisiin. Hänen vanhempansa halusivat hänet pois nurkistaan (jota en silloin tiennyt), joten he halusivat ja kannustivat meitä myös avioliiton rauhaisaan satamaan. Anoppi vielä sirkutti, ettei ollut nähnyt poikansa koskaan olleen niin onnellinen blääblää.
2,5 vuoden kuluttua oli kahden lapsen yksinhuoltaja, miesvainajani ja hänen poikansa perintörahat huvenneina ja silmät korvat täys velkaa.
Narsistillahan ei ollut luottotietoja, joten kaikki velat otettiin minun nimiin. Pikavippejä oli useampiakin minun nimissäni, minun tietämättäni otettuja.
Seurauksena 10 vuoden masennus, 20kg ylipaino, luottotiedot menneet, työttömyys (hyvä työpaikkani meni fuusion yhteydessä, kun olin äitiyslomalla).
Suhteet näihin nuorempiin lapsiinkin on huonot. Narsisti-isä manipuloi heitä huolella. Molemmat lapset on olleet huostaanotettuna. Todella likaista peliä minua vastaan on pelattu. Viranomaiset on menneet täysin narsistin ohjenuorassa.
En voi yksityiskohtia kertoa mutta elämäni on täysin raunioina.
Tiedän, että olen monen mielestä ollut tyhmä ja sinisilmäinen ja saan syyttää vain itseäni.
Mutta ei mikään älykkyys riitä, jos rakastettu kylmästi selkäsi takana toteuttaa katalaa suunnitelmaansa. Jos ihminen jota rakastat, esittää rakastavansa mutta todellisuudessa vihaa ja halveksii sinua sydämensä pohjasta. Jonka elämä on siedettävää vain silloin kun on joku nujerrettavana.
Kommentit (44)
Lyhyesti sanottuna: koko elämä mennyt pilalle 20-vuotiaasta lähtien kun olen ihastunut vain itselleni liian vanhoihin ukkoihin ja ne ei kohtele hyvin ja tasavertaisesti. Nyt tajuan, että olen ihastunut noihin vainäärettömän väsymyksen ja huonon itsetunnon takia. 😟
Synnyin fundamentaaliuskonnolliseen perheeseen. Helvettiä jo pillusta lähtien!
Ei ole yhtä suurta virhettä, vaan monta monta pientä viehettä
En vastannu yhteen puheluun vaikka kuulin sen ja näin ruudulta kuka soittaa. Oikeesti olin vaan väsyny pitkien päiväunien jälkeen ja halusin herätä rauhassa ja unohtupa sit illan "kiireessä" soittaa takasin. Seuraavana päivänä tuli soitto että kyseinen soittaja on kuollu, oon miettiny tätä päivittäin 6 vuotta että oisinko voinu vaikuttaa asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Naimisiin meno ja lasten hankkiminen. <-piste. (sitä ei saa sanoa tässä yhteiskunnassa ääneen.)
Väärän naisen kanssa naimisiin meno ja lasten teko. Toisaalta vielä suurempi virhe olisi ollut jäädä lapsettomaksi ja hukkua yksinäisyyteensä. Nyt on sentään ihanat lapset elämässä.
Olisiko pitänyt vain elää uskonnollisen liikkeen oppien mukaan ja olla kapinoimatta vastaan.
MiäsHenkilö kirjoitti:
Ei ole yhtä suurta virhettä, vaan monta monta pientä viehettä
Harrastat kalastusta?
Lasten hankkiminen itsekään ja omaa etuaan ajattelevan miehen kanssa. Nyt eron jälkeen yhteistyö lasten asioissa entistä hankalampaa.
Kannattaa oikeasti miettiä tekeekö lapsia ja kenen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
En vastannu yhteen puheluun vaikka kuulin sen ja näin ruudulta kuka soittaa. Oikeesti olin vaan väsyny pitkien päiväunien jälkeen ja halusin herätä rauhassa ja unohtupa sit illan "kiireessä" soittaa takasin. Seuraavana päivänä tuli soitto että kyseinen soittaja on kuollu, oon miettiny tätä päivittäin 6 vuotta että oisinko voinu vaikuttaa asiaan.
😢
Myötätuntoni ap.lle. kKun kaikki on mennyt, suunta on ylöspäin. Anna itsellesi anteeksi.
Kirjoita vaikka kirjeet lapsille, jotka he saavat, kun sinusta aika jättää. Selitä kaikki niissä omasta näkökulmastasi. Se auttaa ja helpottaa edes vähän.
Vierailija kirjoitti:
En vastannu yhteen puheluun vaikka kuulin sen ja näin ruudulta kuka soittaa. Oikeesti olin vaan väsyny pitkien päiväunien jälkeen ja halusin herätä rauhassa ja unohtupa sit illan "kiireessä" soittaa takasin. Seuraavana päivänä tuli soitto että kyseinen soittaja on kuollu, oon miettiny tätä päivittäin 6 vuotta että oisinko voinu vaikuttaa asiaan.
Tuskin olisit voinut vaikuttaa. Jos meni oman käden kautta, on siitä itse päätöksestään vastuussa. JOs on olemassa ns. kohtalo, se hoitaa kyllä hommansa.
Syntyminen taitaa olla suurin mokani, sen jälkeen on aikalailla kaikki mennyt pieleen.
Vierailija kirjoitti:
Lasten hankkiminen itsekään ja omaa etuaan ajattelevan miehen kanssa. Nyt eron jälkeen yhteistyö lasten asioissa entistä hankalampaa.
Kannattaa oikeasti miettiä tekeekö lapsia ja kenen kanssa.
Senpä harvoin siinä kohtaa tietää, kun niitä lapsia ollaan hankkimassa. Ne todella ikävät piirteet tuppaavat paljastumaan vasta pitkän ajan kuluessa, usein kokonaisuudessaan vasta eron jälkeen.
Yritin tappaa itseni jonka seurauksena vammauduin vakavasti. Joka ikinen päivä joudun elämään kovien kipujen kanssa ja pilalla olleen ulkonäön.
Se että suostuin menemään naimisiin... helvettiä koko elämä.
Vierailija kirjoitti:
Yritin tappaa itseni jonka seurauksena vammauduin vakavasti. Joka ikinen päivä joudun elämään kovien kipujen kanssa ja pilalla olleen ulkonäön.
Oletko nyt silti löytänyt halun elää?
kannattaa kiinnittää parin valintaan aika hyvää huomiota alku vaiheessa ja kuunnella ystävien varoituksia jos on niin sinisilmäinen ettei nää asioita joiden pitäisi laittaa hälytyskellot soimaan... suhde päättyy hyvin niin kuin se alkaakin...
Naimisiinmeno. No, elämänkokemusta ainakin kertyi sen ihmisen kanssa. 18 vuotta. Huoh.
Vierailija kirjoitti:
Se että suostuin menemään naimisiin... helvettiä koko elämä.
kannattaa miettiä et ketä nai.
Naimisiin meno ja lasten hankkiminen. <-piste. (sitä ei saa sanoa tässä yhteiskunnassa ääneen.)