Missä iässä miehen pitää viimeistään päättää, haluaako perheen?

Yleensä pariudutaan ja tehdään lapsia saman ikäluokan kumppanin kanssa. Joten molemmille raja alkaa olla 35-40 v.

90

Tiedän myös miehen, joka on saanut ekan lapsen viisikymppisenä, mutta hänellä oli takana pitkä parisuhde saman naisen kanssa ja yrittivät lasta monta vuotta.

35v mennessä. Olen vanhojen vanhempien lapsi. Isä oli 47v ja äiti 43v, kun synnyin. Hoitelen nyt vanhusten asioita, kun ikätovereillani vanhemmat ovat jäämässä tai juuri jääneet eläkkeelle.

Viidenkympin hujakoilla.

Jos mies kuvittelee jaksavansa pikkulapsiarkea myös vanhana, esim. ryömii lattialla (selvinpäin huom!), jaksaa juosta ja kuntoa riittää (harvoin riittää), mikä estää? Lapsi parka joka joutuu isoisäikäisen faijansa kanssa käymään ties missä, viimeistään kun vanhuuden krempat tulee ja lapsi on vielä alaikäinen. Ei riitä että on aikaisempaa kokemusta, vanhus on vanhus eikä sovi nuorten lasten vanhemmiksi.

60 vuotta alkaa olla ylärajalla, jos haluaa osallistua kasvatukseen ja touhuilla sen lapsen kanssa.

Toki myöhemminkin onnistuu, jos on sukukypsä kumppani tarjolla, joka on halukas käytännössä yksinhuoltajaksi. Mutta lienee jo poikkeus ennemmin kuin sääntö.

Sanoisin, että naisiin verrattuna miehillä on sellainen 10 vuotta enemmän aikaa tehdä tuo päätös.

Kyllä se 18 alkaa olemaan aikalailla rajoilla ja silloinkin venytetään jo pahasti.

40-50 alkaa perhehaaveilu haihtumaan, jos ja kun ei löydä hedelmällistä naista.

Ehkä 25-vuotiaana.

Olen päättänyt jo joskus 16-vuotiaana, etten halua. Mutta kukaan ei uskonut silloin, eikä usko vieläkään, vaikka kohta olen jo 30v mies.

En ole koskaan asettanut elämälleni deadlineja. Ensimmäinen ja viimeinen deadline tulee aikanaan, mutta sen ajankohdasta ei ole vielä tietoa. En siis ole koskaan päättänyt, että olisi jokin tietty päivä tai ajankohta, jolloin mun pitäisi päättää, haluanko jotain vai en. Olen tehnyt asioita sen mukaan kuin olen alkanut haluta niitä. En mä vieläkään tiedä, haluanko asua joskus Espanjassa, perustaa kahvilan, mennä naimisiin, opiskella kiinaa, ostaa hevosen jne. Enkä myöskään merkitse kalenteriini, milloin mun viimeistään pitäisi päättää, haluanko em asioita. Ja entä, jos päättäisin, että en halua mennä naimisiin, perustaa kahvilaa ja opiskella kiinaa, ja vuoden päästä haluaisinkin? Enkö sitten saisikaan mennä naimisiin, perustaa kahvilaa  ja opiskella kiinaa, koska vuosi aikaisemmin päätin toisin? Tai jos päättäisin, että haluan eläkkeellä muuttaa Espanjaan ja ostaa hevosen, niin entä jos ensimmäisenä eläkepäivänä en haluakaan? Onko mun pakko muuttaa Espanjaan ja ostaa hevonen, koska viisi vuotta aikaisemmin päätin haluta tehdä niin? 

Lasten hankinnassa tietty tulee jossain vaiheessa biologia vastaan, mutta eipä sitä 20-vuotiaanakaan voi tietää, saako omia lapsia vai ei. Toisaalta jos vasta viiskymppisenä alkaa haluta perhe-elämää eikä omia lapsia ole enää mahdollisuus saada, niin voihan sitä ryhtyä uusperheelliseksi tai sijaisvanhemmaksi. 

Never say never....eihän sitä koskaan tiedä, mihin elämä kuljettaa. 

Ja aloittajan kysymykseen: ei sellaista ikää olekaan. 

Ei kai se iästä ole kiinni perheen perustaminen. Enemmän kai on kyse siitä, että minkä ikäisenä uskoo tai toivoo voivansa saada (biologisesti tai adoptoimalla) lapsia kumppanin kanssa. - Jos ei haittaa, että kumppanilla on "jo" lapsia tai jollei halua mahd. lapsia lainkaan, ainakaan samankaton alle asumaan, niin kai sitä voi perustaa kahden aikusien perheeen, vaikka sata vuotiaana.   

Vaikka miehet kykenevät saamaan lapsia naisia vanhemmalla iällä on myös tutkittu, että vanhan isän ja tiettyjen tautien (kuten down) välillä on yhteys, joten tietysti nuorempi on parempi.

Noin niin kuin lähtökohtaisesti mahdollisista sairauksista välittämättä olisi kuitenkin hienoa jos mies pystyy itse hoitamaan jälkipolveaan.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että naisiin verrattuna miehillä on sellainen 10 vuotta enemmän aikaa tehdä tuo päätös.

Mutta mihin perustat tämän? Jos nainen etsii potentiaalista isää, etsiikö hän sitä 50-60v. miehestä?

Kumpaa nyt tarkalleen ottaen tarkoitat:

1. missä iässä miehen pitää viimeistään pättää, haluaako perheen? VAI

2. missä iässä miehen pitää viimeistään alkaa perustaa perhettä?

Vierailija kirjoitti:

Miehillä ei ole samalla tavalla kiire kuin naisilla, ja toki on kaikki Sauli Niinistöt sun muut, mutta silti jos mies on elellyt lapsettomana vaikka viisikymppiseksi, en usko, että lapseton nainen hänestä ekana isää katselee. Tai siis 35-40v. nainen, joka vielä perhettä kaipailee, ei ehkä ajattele, että 50v. tai sitä vanhempi mies on se mahdollinen perheen perustaja, jos ei siihen astikaan ole ollut. Poikkeuksena tietysti jos miehellä on jo ennestään lapsia (kuten Niinistöllä) ja kokemusta perhe-elämästä.

Mitä mieltä olette?

Mä päätin jo lapsena, että haluan vaimon ja lapsia. En ole vielä saanut hankituksi, ja ikääkin on jo. Syntynyt Kekkosen aikaan ja muistan kun tv: ssä oli vain 2 kanavaa ja ei ollut nopeusrajoituksia, ja lauantai oli koulupäivä.

Mun naapurissa asuu 36-v sinkkumies, joka on samanikäisen kaverinsa kanssa parin viime vuoden aikana tajunnut, että juna on kovaa vauhtia menossa ohi. Ensin pitäisi löytää puoliso lasten äidiksi ja ehtiä tutustuakin siihen. Etsinnät eivät suju, koska vuosia vietetty baarielämä alkaa näkyä naamasta ja asenteesta...jne.

Kuuntelen tilitystä aina välillä. Nyt molemmilla on ollut viime aikoina olemattomat lapset kännipuheenaiheena. Kun haluaisi, mutta.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka miehet kykenevät saamaan lapsia naisia vanhemmalla iällä on myös tutkittu, että vanhan isän ja tiettyjen tautien (kuten down) välillä on yhteys, joten tietysti nuorempi on parempi.

Noin niin kuin lähtökohtaisesti mahdollisista sairauksista välittämättä olisi kuitenkin hienoa jos mies pystyy itse hoitamaan jälkipolveaan.

Tuota isän iän merkitystä liioitellaan usein tällä palstalla. Jos prosentinm riski kasvaa kahteen prosenttiin, niin 98 % lapsista on silti terveitä. Ja ne riskithän alkavat kasvaa kunnolla vasta 55+ ikäluokassa.