Tiedätkö naisia jotka ovat hommautuneet raskaaksi, että ei tarvitsisi mennä töihin?

Eikös aika monelta maahanmuuttajanaiselta ole onnistunut se että jää kotiin hoitamaan lapsia eikä tarvitse mennä töihin?

Tosin Espoosta löytyy 30-vuotias 7 lapsen yksinhuoltajaäiti, joka ehtii käydä töissäkin. Lasten isästä tai isistä ei kyllä mainita mitään.

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005164129.html

Yhden tapauksen tiedän joka aloitti lastenteon <20v:nä (taisi olla 17). 7 lasta ja viimeisen aikana joi alkoholia tarkoituksena saada olla loppuelämäksi himassa yhteiskunnan tuilla.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän useita. Mitä korkeammin koulutettu, sen pidempään haluaa lokkeilla kotona vältellen työelämää.

Tämä muuten ei pidä paikkaansa tutkimusten valossa.

Vierailija kirjoitti:

Olen vauvan kanssa kotona ja odotan töihin paluuta palavasti. Kuka hullu haluaa olla kotiäitinä.

Juuri näin! Mies haluaisi toisen lapsen, mutta minä en jaksa sitä kotona kykkimistä lapsen kanssa, ja hiekkalaatikolla nysväämistä. Meinasin seota siitä tylsyydestä. Muut seudun kotiäidit olivat ihan mukavia, mutta ihan toisesta maailmasta, kun kiinnostus pyöri lähinnä sormiruokailussa ja kestovaippailussa ja merkkilastenvaatteissa ja ehkä jossain sisustamisessa. Yritäpä puhua hiekkalaatikon reunalla vaikka jostain ajankohtaisesta asiasta, niin katsotaan kuin hullua. Kun lapsi oli 1,5 v laitoin hoitoon, ja palasin töihin virkistymään. Sitä hiekkalaatikolla kökkimistä kestää paremmin, kun pääse välillä aikuisten pariin tekemään mielekästä työtä.

Ehdotin miehelle, että jos hän halua toisen lapsen, niin minä pitäisin vain sen äidille korvamerkityn 105 päivää, ja hän jäisi sen jälkeen kotiin, mutta ei suostunut. Kuulemma liian iso taloudellinen paukku. No juu, mies tienaa 1500 euroa enemmän kuussa kuin minä, kyllähän se vaikuttaa, niin ymmärrän tuonkin puolen. Mutta mielestäni mieskin saa vähän uhrautua, jos haluaa enemmän lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan itse. Tai siis koko ajan tiedettiin että halutaan vähintään kaksi lasta, mutta toista toivoessa huomioitiin se ettei esikoisen elämä olisi veivausta kotihoidon ja päiväkotiin sopeutumisen välillä, eli yritin tulla raskaaksi sellaisella aikataululla ettei "tarvitsisi" mennä lasten välissä töihin.

Ja se oli ehdottoman oikea ratkaisu. Nyt olen liki 6 vuoden tauon jälkeen palannut työelämään, ja esikoisen luontoiselle lapselle pitkä kotihoito oli tosi hyvä juttu.

Lisään vielä että toista lasta ei tehty työnteon välttämiseksi tai esikoisen kotihoidon turvaamiseksi mutta ajoitukseen nämä vaikuttivat.

Mitäs teette kuopuksen kotihoidon turvaamiseksi sitten aikanaan? Vai eikö pitkä kotihoito olekaan enää arvovalinta siinä vaiheessa, kun yhteiskunnan tukihanat suljetaan nuorimman täyttäessä 3v ja lisää lapsia ei tule tai ei voi tehdä iän tullessa vastaan?

Vierailija kirjoitti:

Tjaah, kai mä voin osittain myöntää tämän. Toinen lapsi tehtiin heti perään (miltei 2v ikäeroa tuli), että voin esikoisen kanssa olla suoraan pidempään kotona. No nyt tekisi mieli tehdä kolmas lapsi, että voisin taas pari vuotta pidempään olla kotona hoitamassa omat lapseni ihan itse. Perimmäinen syy ei sinänsä ole se, ettei minun tarvitsisi mennä töihin vaan se, ettei lasta/lapsia tarvitsisi laittaa päiväkotiin saamaan joka viikko eri tautia ja täitä ja kihomatoja. Lyhyemmin tuon toiselle voi kuitenkin naureskellen sanoa, että (toinen) lapsi tehtiin jotta saan olla kotona eikä tarvitse mennä töihin.

Tykkään kyllä työstäni enkä meinaa miksikään lapsitehtaaksi alkaa :). Päiväkoti on minulle kuitenkin kammotus ja jotenkin vierastan ajatusta, että pienet lapseni viettäisivät suurimman osan hereilläolostaan "tarhatätien" kanssa eikä minun tai isänsä kanssa.

Mut nuorimman lapsen voit sitten sinne kammottavaan päivähoitoon heittää, kun hän täyttää 3v?