Miltä tuntuu elämä uusperheessä?

Oikein hienolta tuntuu. Onnelliselta. Uudella puolisolla ei ole lapsia, minulla on. Yhteisiä ei ole eikä tule. Lapset tulevat isäpuolen kanssa upeasti toimeen. Minä rakastan puolisoani ja lapsia. Kaikki rakastamme toisiamme ja elämä on autuaan rauhallista.

Vierailija kirjoitti:

Oikein hienolta tuntuu. Onnelliselta. Uudella puolisolla ei ole lapsia, minulla on. Yhteisiä ei ole eikä tule. Lapset tulevat isäpuolen kanssa upeasti toimeen. Minä rakastan puolisoani ja lapsia. Kaikki rakastamme toisiamme ja elämä on autuaan rauhallista.

No tuo kuulostaa hyvälle. Ajattelin aloituksessa enemmänkin sellaista uusperhettä, jossa lapsia eri liitoista ja jatkuvaa säätämistä.

Vierailija kirjoitti:

Kun kotona on puolison lapset, omat ja yhteiset. Vuoroviikot, tapaamisviikonloput ym. Eikö se ole tosi rasittavaa? Aikuisille ja lapsille, jatkuva härdelli, kuka on missäkin. Hankalat eksät . Miten jaksaa sen toisen lapsia, kun omiakaan ei aina jaksaisi. Kysyn nyt ihan mielenkiinnosta.

Ihan hyvää kuuluu. Meillä molemmilla on omia lapsia, yhteisiä ei ole eikä tule.

Ei ole rasittavaa eikä säädetä mitään. Minä eksäni kanssa sovin vuoden vaihtopäivät etukäteen tammikuussa. Säädetään vain joitain yllättäviä työmatkoja väliaikoina.

Miehellä ei ollut tapaamissopimusta kun tapasimme, joten hän sopi omat tapaamiset samoille viikonlopuille, kun minunkin lapseni on. Ei siinä säädetä mitään. Toimii kuin junan vessa.

Minun eksäni omi aikanaan hankala, nyt ollut pari vuotta hiljaa. Miehen eksä on hiljaa.

Ei minun tarvitse jaksaa miehen lapsia. Hän saa ihan itse ne hoitaa ja viihdyttää, kun joka toinen viikonloppu tulee. Naimisiinmennessä hän lupasi minulle, ettei vaadi minulta mitään, mitä hänen lapsiinsa tulee.