Mies haluaa avioehdon tai oman kirjallisen sopimuksen summasta minkä antaisi mulle erotessamme

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästäkin ketjusta huomaa ihan selvästi, että kotiäitiys on modernin orjuuden muoto. Ennen vielä jopa 80-luvulla kotiäidit omistivat puolet kaikesta omaisuudesta mitä perheessä oli, ap kaltaisia kotiorjia pidettiin täysin vajaina.

Tilastollisesti naiselle varmin tie köyhyyteen on lapset, ja en ihmettele yhtään.

Kuinka moni teistä loista hokevista pitäisi sitä ihan hyvänä diilinä, että jostain otetaan kodinhoitaja, joka hoitaa RUOKAPALKALLA ilman eläkemaksuja kokonaisen talouden ja kahden lapsen hoidon vuosien ajan.

Tuo on laitonta ihan syystäkin, ja silti naisten pitäisi muka suostua tuollaiseen.

Tämä on niin totta. Miten nykyajan naiset tähän orjuuten suostuvat, vaikka useimmilla on korkeampi koulutus, kuin miehillä.

Olin nuori äiti 70-ja 80-luvalla ja oli itsestään selvää, että rahat ja omaisuus on yhteistä. Ja siihen aikaan ei yhteiskunta maksanut tukia, kuin äitiyspäivärahan.

Ja kun olin muutaman vuoden kotona, miehelle oli itsestään selvää maksaa nenettämäni eläkekertymä, jonka menetin.

Jos vastaavaa olisi tapahtunut, mitä nykynaiset saavat osakseen, sen ajan naiset olisivat nousseet barrikadeille.

Jos ap. mies olisi poikani tai kuulisin perheessäni vastaavaa, niin kyllä kasvatus laitettaisiin uusiksi tai jos sana ei menisi perille, poika jäisi perinnöttömäksi. Ihan uskomston tarina ap:llä. Ja kysymys on vielä lasten äidistä.

Sama tilanne anopillani.

Sen mies myös viettänyt paljon aikaa työmatkoilla, anoppini on tosiaan hoitanut paljon kotia ja suurimman osan lasten hoidosta.

Mutta anoppini omistaa kaikesta puolet, sen nimi on puoliksi metsäomaisuudessa, kiinteistöomaisuudessa, kaikessa.

Jos niille tulisi joskus ero, niin anoppini olisi monimiljonääri omillaan.

Ja tuo on itsestäänselvää tuon ikäisille, en usko, että appeni edes uskoisi, jos sille kertoisi mitä nykyään nuoret miehet tekevät vaimoilleen talouden suhteen.

Juuri näin. Ja tämä orjuus on mennyt jo niin pitkälle, kun molemmilla on omat rahat ja kulut maksetaan puoliksi, vaikka toinen saisi 5000€ ja toinen 2000€.

Ja hulluita mitä olen täältä lukenut, jos äiti hoitaa lapsia kotona, niin hän käyttää säästönsä tai ottaa jopa pankkilainaa, jotta saa maksetuksi puolet perheen kuluista ja samaan aikaan toinen kartuttaa omaa omaisuutta.

Nykyisin perheessä tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus ovat tuntemattomia käsityksiä, on vain orjuutta ja hyväksikäyttö.

Lähipiirissä omaisuutta perinyt mies. Mies ja vaimo tienaa yhtä vähän, mutta mies tahtoo elää leveämmin, kun hänellä on siihen varaa. Käyvät usein kalliilla matkoilla. Lisäksi mies hankkii itselleen ylellisyyttä, autoja, hienoja harrastusvälineitä, merkkivaatteita.

En tiedä heidän avioehdoistaan tai muista, mutta miehellä on varaa olla työttömänäkin ja silti vaimo saa pinnistellä, että yltää miehen haluamaan elintasoon.

Eli kovin erilaiset taustat ja rahankäyttötapa tuovat jännitteitä perheeseen.

Todennäköisesti miehellä on säästöjä tms koska on niin innokas sopimaan ko summasta.  Älä siis allekirjoita mitään.  Mies pelaa kovilla ja älä sinä suostu sillä lapset jäävät kuitenkin sinulle ja tarvitset rahaa.  Sinulla ei ole lasten takia oikeuttakaan jättää heitä vähemmälle.

Oli huono juttu että jäit kotiin niin pitkäksi aikaa kun on hyvät lastenhoitopalvelut ja sinulla opinnot loppusuoralla.   Mutta nyt tilanne on tämä.  Olit ilmeisesti korkeakoulussa kun puhut gradusta.  Ota selvää miten voit tehdä opinnot loppuun että pääset työelämään kiinni.  Lapset tarhaan ja koulunpenkille tai töihin.

Sinulla olisi kyllä ollut aikaa tehdä gradu valmiiksi kotina ollessa.  Olitko väsynyt, masentunut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teini-ikäisen pojan äitinä luen näitä kommentteja kauhulla. Onpa ahneita ja riidanhaluisia naisia!

Onneksi nykyisin useimmin tehdään avioehto, kumpikin hoitaa omat raha-asiansa, lapsista huolehditaan yhdessä, ja erotessa yhteishuoltajuus on tavallinen. Aika harvinaista kotiäitys/isyys taitaa olla, eikä kukaan oleta joutuvansa yksin elättämään koko perhettä ikuisesti.

Päivitimme testamentit juuri, pojan perintö on hänen eikä se kuulu mahdolliselle aviopuolisolle.

No teinipoikasi on sitten turha haaveilla kunnon urasta ja ulkomaankomennuksista ym, jotka oikeasti vaativat perheen yhteistaloutta. Nykyään on ihan peruskauraa oikeasti menestyvillä tyypeillä.

Tuollakin pelotevaikutuksella kannustan kaikkia teinityttöjä omaksumaan avioehdon tärkeys vaikka nyt yritätkin sitä teinipoikien mahdollisilla urilla hämätä. Ihan kuin elettäisiin vielä 60-lukuva. Tulevaisuus on naisten ja naisten pitää pitää  huoli itsenäisyydestään alusta lähtien. Eli tosiaan se avioehto. Se suojelee nimenomaan naisten omaa varallisuutta. Ei jotain kämäsiä osuuksia homehtuvista asunnoista ja ruostuvista ajoneuvoista.

Kyllä monella naisellakin on ulkomaankomennuksia. Kyllä se toimii molempiin suuntiin. Ja kyllä sen naisenkin ura siihen tyssää, jos ei kykene reilua järjestelyä miehen mukaantulon takia sovittelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni vanhemmat ovat tehneet testamentin, jossa sekä tyttärensä että poikansa puoliso suljetaan pois perinnöstä. Tämä testamentti on tehty jo vuosia ennen kuin edes tapasin mieheni, joten se ei ole mikään kannanotto minuun. Mutta minun vanhemmat taas ehdottomasti haluavat, että minun ja veljeni puolisot pääsevät osalliseksi perinnöstä eikä heitä erotella sen ulkopuolelle, joten he eivät ole tehneet testamenttia. Tavallaan tuntuu epäreilulta, että mieheni pääsee osalliseksi minun perintöön, mutta minä en hänen. Minun perintö tulee olemaan huomattavasti suurempi kuin miehen. Mutta tämä on vanhempiemme valinta, heijastaa heidän arvomaailmaansa.

Meillä on luultavasti ihan sama tilanne, tosin ei voi vielä tietää koska kaikki vanhemmat elää vielä. Tuota tilannetta ajatellen olisi ehkä fiksua tehdä avioehto, jossa rajataan kummankin perinnöt pois avio-oikeudesta. Ihan vaan tasapuolisuuden vuoksi. Voihan sitä siliti vaikka luovuttaa perintöään puolisolleen, vaikka olisi minkälaisia avioehtoja ja testamentteja.

Musta ap.n todellisuudentaju ja passiivinen asenne ja sen uskottavuus, että hän olisi korkeakouluopiskelija koskaan ollutkaan, ovat jyrkässä ristiriidassa.

Alkaen siitä, että lapset on tehty, kun mies halusi jne.

Eron jälkeen ap kuitenkin tulisi elämään toimeentulotuella, ja ennen kuin sitä saa, pitää omat rahat käyttää, joten on se ja sama hänelle saako hän erossa muutaman tonnin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kyllä outo. Avioeroa haettu. Puenet lapset. Ap jankkaa ja jankkaa ihsn sivuasioita. Ei mitään normaalia konkretiaa. Missä asuu. Miten elää ym. Yleensä eron hsettua myös osoite muuttuu. Tässä ei? Eikä kiinnosta miettiä mihin muuttaa. Mies antaisi 4000. Ap ei kerro yhtään mitään omaisuudesta tms

Tämä on tuttu provoilija. Jankkaa ihan toisaikaisia asioita vuolaasti.

Muistaako koku kihlattu ei suostu tms provon. Ulkomaalainen vaimo ja 100 viestä ihan pimeetä jankkausta

Ei me olla erottu, edelleen asutaan siinä missä viimeiset neljä vuotta asuttu. Mies on laittanut eron vireille, syksyyn mennessä pitäisi päättää eroaako vai ei. Ei ole tehnyt mitään konkreettista asian eteen. Mä kerran katoin sille asuntoa tästä samasta yhtiöstä, yksiötä. Laskin, et voitais vuokrata se ja mä saisin tähän asumistuen, olisi tulot ja menot suunnilleen samat kuin nyt. Ei muuta olla tehty, odotan, et mies on itse aktiivinen, jos on kerta eroa hakenut. Siitä ollaan puhuttu, et jos erottaisiin, niin pitäis pystyä asuu lähellä toisia, jotta näkee lapsia muutenkin kuin esim joka toinen viikko. Ja voidaan "auttaa" toisia tarvittaessa, kun ei ole okein lähiverkostoa, kelle viedä hoitoon tms. En voisi kuvitella, et lapset olis miehellä tai mulla viikon ilman et kumpikaan näkee heitä siinä viikon aikana. 

Joku kirjoitti tuolla aiemmin, et luultavasti mies maksanut suurimman osan kaikista menoista. Kirjoitin eilen siihen suht pitkän vastineen meidän menoista, kumpi maksaa mitäkin. Sekä reissuista ja muista, et miten eletään. No yleensä kun tulee, et kommenttisi on lähetetty, niin nyt tuli, et kommentti odottaa ylläpidon hyväksyntää. Ei sitä ilmeisesti sit hyväksytty, kun ei ole julkaistu. Mietinkin kommentin kirjoitettuani, et tuli paljastettua liikaa yksityisasioita, et siitä viestistä meidät ainakin tunnistaa, jos ei jo aiemmmasta. Mut sen sanon, et mies maksanut yleensä vuokran ja vakuutukset sekä omat kulut (paitsi minä esim miehen vaatteita, jos olen tilannut verkkokaupasta hälle jotain samalla kun itselle ja lapsille).  Mies myös hoitanut autopuolen, kaikki kulut autoihin liittyen ja bensat (itse en aja autolla). Autoihin ei ole mennyt rahaa juurikaan, välillä ollaan oltu ilmankin. Mies ostanut auton aina joltai yksityiseltä käteisellä, ei koskaan ole velkaa ollut autosta. Itse korjailee, jos on jotain pikkuvikaa. Sit myyty pois ja uus tilalle, jos tarve. Sama huonekalujen suhteen, lasten harrastusvälineiden ja vaatteidenkin. Huonekaluista suurin osa vintagea, ostettu käytettynä. Pyörät, luistimet, sukset yms. käytettynä ja myyn pois kun käy pieneksi. Lastenvaatteita käytettynä tai uutena ja myyn hyväkuntoiset pois.  -ap

jatkuu.. 

Ero laitettu vireille eli on erottu. Ei kukaan jää enää sen jälkeen saman katon alle

Siinähän on ensin puolen vuoden harkinta-aika, lopullinen erohan tulee vasta sen jälkeen. Senkin jälkeen voidaan asua saman katon alla. Tiedän yhden pariskunnan, joka asui samassa talossa vuosia eron jälkeen, koska oimistivat talon yhdessä, koska kumpikaan ei halunnut myydä, eikä muuttaa pois. Naisella oli toinen mieskin ja katsoivat kolmistaan telkkaria, aika vavaannuttava olo kun menin käymään kylässä :)

Vierailija kirjoitti:

Ap, teillä on jo  ero vireilla ja ositus katsotaan sen mukaan mikä  tilanne oli  1.vaiheen jättämisen aikaan. Katso  kaupallisten kodinhoitopalveluiden sivulta tuntihinnat mitä he laskuttavat hoidosta ja kodin siivouksesta ja laske tunnit kotona viettämiessi vuosien mukaan. Veikkaan että se n 4000 e ei  pitkälle riitä. Sä olet mahdollistanut sen että mies voi   keskittyä työntekoon joten sulle kuuluu siitä käypä korvaus.

Todellakin kiellän sinua edes harkitsemasta avioehtoa enää tässä vaiheessa. Vaikka se mies seisoisi päällään niin et suostu.

Ja tämän lisäksi, onko mies mahdollisesti ennakko perinyt tai saanut lahjana jotain omaisuutta josta sinä et tiedä? Nämä kaikki lasketaan yhteiseksi omaisuudeksi joka jaetaan teille puoliksi jollei niissä ole määritelty sitä että puolisolla ei ole oikeutta omaisuuteen. Miehelläsi on kettu kainalossa, eli jotain ihme peliä pelaa kun tuollei oli ehdottanut että ostaa sut ulos teidän avioliitosta könttäsummalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kyllä outo. Avioeroa haettu. Puenet lapset. Ap jankkaa ja jankkaa ihsn sivuasioita. Ei mitään normaalia konkretiaa. Missä asuu. Miten elää ym. Yleensä eron hsettua myös osoite muuttuu. Tässä ei? Eikä kiinnosta miettiä mihin muuttaa. Mies antaisi 4000. Ap ei kerro yhtään mitään omaisuudesta tms

Tämä on tuttu provoilija. Jankkaa ihan toisaikaisia asioita vuolaasti.

Muistaako koku kihlattu ei suostu tms provon. Ulkomaalainen vaimo ja 100 viestä ihan pimeetä jankkausta

Ei me olla erottu, edelleen asutaan siinä missä viimeiset neljä vuotta asuttu. Mies on laittanut eron vireille, syksyyn mennessä pitäisi päättää eroaako vai ei. Ei ole tehnyt mitään konkreettista asian eteen. Mä kerran katoin sille asuntoa tästä samasta yhtiöstä, yksiötä. Laskin, et voitais vuokrata se ja mä saisin tähän asumistuen, olisi tulot ja menot suunnilleen samat kuin nyt. Ei muuta olla tehty, odotan, et mies on itse aktiivinen, jos on kerta eroa hakenut. Siitä ollaan puhuttu, et jos erottaisiin, niin pitäis pystyä asuu lähellä toisia, jotta näkee lapsia muutenkin kuin esim joka toinen viikko. Ja voidaan "auttaa" toisia tarvittaessa, kun ei ole okein lähiverkostoa, kelle viedä hoitoon tms. En voisi kuvitella, et lapset olis miehellä tai mulla viikon ilman et kumpikaan näkee heitä siinä viikon aikana. 

Joku kirjoitti tuolla aiemmin, et luultavasti mies maksanut suurimman osan kaikista menoista. Kirjoitin eilen siihen suht pitkän vastineen meidän menoista, kumpi maksaa mitäkin. Sekä reissuista ja muista, et miten eletään. No yleensä kun tulee, et kommenttisi on lähetetty, niin nyt tuli, et kommentti odottaa ylläpidon hyväksyntää. Ei sitä ilmeisesti sit hyväksytty, kun ei ole julkaistu. Mietinkin kommentin kirjoitettuani, et tuli paljastettua liikaa yksityisasioita, et siitä viestistä meidät ainakin tunnistaa, jos ei jo aiemmmasta. Mut sen sanon, et mies maksanut yleensä vuokran ja vakuutukset sekä omat kulut (paitsi minä esim miehen vaatteita, jos olen tilannut verkkokaupasta hälle jotain samalla kun itselle ja lapsille).  Mies myös hoitanut autopuolen, kaikki kulut autoihin liittyen ja bensat (itse en aja autolla). Autoihin ei ole mennyt rahaa juurikaan, välillä ollaan oltu ilmankin. Mies ostanut auton aina joltai yksityiseltä käteisellä, ei koskaan ole velkaa ollut autosta. Itse korjailee, jos on jotain pikkuvikaa. Sit myyty pois ja uus tilalle, jos tarve. Sama huonekalujen suhteen, lasten harrastusvälineiden ja vaatteidenkin. Huonekaluista suurin osa vintagea, ostettu käytettynä. Pyörät, luistimet, sukset yms. käytettynä ja myyn pois kun käy pieneksi. Lastenvaatteita käytettynä tai uutena ja myyn hyväkuntoiset pois.  -ap

jatkuu.. 

Ero laitettu vireille eli on erottu. Ei kukaan jää enää sen jälkeen saman katon alle

Eihän tuo ideaali tilanne ole, mutta aika monella vaikuttaa tuo olevan olosuhteiden pakko jonkin aikaa, ennen kuin uusi asunto toiselle on löytynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teini-ikäisen pojan äitinä luen näitä kommentteja kauhulla. Onpa ahneita ja riidanhaluisia naisia!

Onneksi nykyisin useimmin tehdään avioehto, kumpikin hoitaa omat raha-asiansa, lapsista huolehditaan yhdessä, ja erotessa yhteishuoltajuus on tavallinen. Aika harvinaista kotiäitys/isyys taitaa olla, eikä kukaan oleta joutuvansa yksin elättämään koko perhettä ikuisesti.

Päivitimme testamentit juuri, pojan perintö on hänen eikä se kuulu mahdolliselle aviopuolisolle.

No teinipoikasi on sitten turha haaveilla kunnon urasta ja ulkomaankomennuksista ym, jotka oikeasti vaativat perheen yhteistaloutta. Nykyään on ihan peruskauraa oikeasti menestyvillä tyypeillä.

Tuollakin pelotevaikutuksella kannustan kaikkia teinityttöjä omaksumaan avioehdon tärkeys vaikka nyt yritätkin sitä teinipoikien mahdollisilla urilla hämätä. Ihan kuin elettäisiin vielä 60-lukuva. Tulevaisuus on naisten ja naisten pitää pitää  huoli itsenäisyydestään alusta lähtien. Eli tosiaan se avioehto. Se suojelee nimenomaan naisten omaa varallisuutta. Ei jotain kämäsiä osuuksia homehtuvista asunnoista ja ruostuvista ajoneuvoista.

Kyllä monella naisellakin on ulkomaankomennuksia. Kyllä se toimii molempiin suuntiin. Ja kyllä sen naisenkin ura siihen tyssää, jos ei kykene reilua järjestelyä miehen mukaantulon takia sovittelemaan.

Nimenomaan toisinkinpäin. Mutta avioehto on se perusrunko joka aikaansaa kummallekin osapuolelle kaikkein parhaat motivaatiot ylläpitää hyvää suhdetta. Ilman sitä ajaudutaan nopeasti ongelmiin. Oli tilanne 60-luvun maatiloilla mikä hyvänsä. Korostettakoon nyt vielä kerran, että myös mies voi jäädä hoitamaan hyvikin pieniä lapsia ja niin usein jääkin. Sekä pyörittää lapsiperheen arkea - sitä metatyötä, ja niin usein pyörittääkin. Mutta tämähän on itsestäänselvää nykyään, tuntuu typerryttävältä edes kirjoittaa, mutta kun jotkut suoltavat tässäkin ketjussa noita älyttömyyksiä. Et sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästäkin ketjusta huomaa ihan selvästi, että kotiäitiys on modernin orjuuden muoto. Ennen vielä jopa 80-luvulla kotiäidit omistivat puolet kaikesta omaisuudesta mitä perheessä oli, ap kaltaisia kotiorjia pidettiin täysin vajaina.

Tilastollisesti naiselle varmin tie köyhyyteen on lapset, ja en ihmettele yhtään.

Kuinka moni teistä loista hokevista pitäisi sitä ihan hyvänä diilinä, että jostain otetaan kodinhoitaja, joka hoitaa RUOKAPALKALLA ilman eläkemaksuja kokonaisen talouden ja kahden lapsen hoidon vuosien ajan.

Tuo on laitonta ihan syystäkin, ja silti naisten pitäisi muka suostua tuollaiseen.

Tämä on niin totta. Miten nykyajan naiset tähän orjuuten suostuvat, vaikka useimmilla on korkeampi koulutus, kuin miehillä.

Olin nuori äiti 70-ja 80-luvalla ja oli itsestään selvää, että rahat ja omaisuus on yhteistä. Ja siihen aikaan ei yhteiskunta maksanut tukia, kuin äitiyspäivärahan.

Ja kun olin muutaman vuoden kotona, miehelle oli itsestään selvää maksaa nenettämäni eläkekertymä, jonka menetin.

Jos vastaavaa olisi tapahtunut, mitä nykynaiset saavat osakseen, sen ajan naiset olisivat nousseet barrikadeille.

Jos ap. mies olisi poikani tai kuulisin perheessäni vastaavaa, niin kyllä kasvatus laitettaisiin uusiksi tai jos sana ei menisi perille, poika jäisi perinnöttömäksi. Ihan uskomston tarina ap:llä. Ja kysymys on vielä lasten äidistä.

Sama tilanne anopillani.

Sen mies myös viettänyt paljon aikaa työmatkoilla, anoppini on tosiaan hoitanut paljon kotia ja suurimman osan lasten hoidosta.

Mutta anoppini omistaa kaikesta puolet, sen nimi on puoliksi metsäomaisuudessa, kiinteistöomaisuudessa, kaikessa.

Jos niille tulisi joskus ero, niin anoppini olisi monimiljonääri omillaan.

Ja tuo on itsestäänselvää tuon ikäisille, en usko, että appeni edes uskoisi, jos sille kertoisi mitä nykyään nuoret miehet tekevät vaimoilleen talouden suhteen.

Juuri näin. Ja tämä orjuus on mennyt jo niin pitkälle, kun molemmilla on omat rahat ja kulut maksetaan puoliksi, vaikka toinen saisi 5000€ ja toinen 2000€.

Ja hulluita mitä olen täältä lukenut, jos äiti hoitaa lapsia kotona, niin hän käyttää säästönsä tai ottaa jopa pankkilainaa, jotta saa maksetuksi puolet perheen kuluista ja samaan aikaan toinen kartuttaa omaa omaisuutta.

Nykyisin perheessä tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus ovat tuntemattomia käsityksiä, on vain orjuutta ja hyväksikäyttö.

Lähipiirissä omaisuutta perinyt mies. Mies ja vaimo tienaa yhtä vähän, mutta mies tahtoo elää leveämmin, kun hänellä on siihen varaa. Käyvät usein kalliilla matkoilla. Lisäksi mies hankkii itselleen ylellisyyttä, autoja, hienoja harrastusvälineitä, merkkivaatteita.

En tiedä heidän avioehdoistaan tai muista, mutta miehellä on varaa olla työttömänäkin ja silti vaimo saa pinnistellä, että yltää miehen haluamaan elintasoon.

Eli kovin erilaiset taustat ja rahankäyttötapa tuovat jännitteitä perheeseen.

Meillä oma perintö meni yhteiseen käyttöön. Aika näyttää oliko ratkaisu hyvä, mutta tuntui järkevältä, kun yhdessä kerran eletään. Käärinliinoissa ei ole taskuja!

Miehellä on satavarmasti joko omaisuutta tai rahavaroja, joista aloittajalla ei ole mitään tietoa. Ei kukaan muuten tuollaista menisi ehdottamaan. Toivottavasti aloittaja on järkevä, eikä allekirjoita yhtään miehen laatimaan paperia. Tehkää ero lain mukaan. Pidä puolesi.

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on satavarmasti joko omaisuutta tai rahavaroja, joista aloittajalla ei ole mitään tietoa. Ei kukaan muuten tuollaista menisi ehdottamaan. Toivottavasti aloittaja on järkevä, eikä allekirjoita yhtään miehen laatimaan paperia. Tehkää ero lain mukaan. Pidä puolesi.

Kirjoittaakohan “ap” itse näitä kommentteja : )

Vierailija kirjoitti:

]
Olin nuori äiti 70-ja 80-luvalla ja oli itsestään selvää, että rahat ja omaisuus on yhteistä. Ja siihen aikaan ei yhteiskunta maksanut tukia, kuin äitiyspäivärahan.

Ja kun olin muutaman vuoden kotona, miehelle oli itsestään selvää maksaa nenettämäni eläkekertymä, jonka menetin.

Mitä ihmettä horiset. 80-luvulla on ollut kaikkein parhaat tuet. Tukia alettiin karsia 90-luvun lamassa, eikä niitä ole sen jälkeen hyvinäkään aikoina pahemmin palauteltu.

Äityspäiväraha on tullut 1964 ja asumistuki 1972 ja kunnallinen lastenhoito 1973. Vuoteen 1975 asti oli perheverotus, joka suosi tilannetta jossa toisella ei ole palkkatuloja.

Vierailija kirjoitti:

Eron jälkeen ap kuitenkin tulisi elämään toimeentulotuella, ja ennen kuin sitä saa, pitää omat rahat käyttää, joten on se ja sama hänelle saako hän erossa muutaman tonnin.

Erorahat voi laittaa sukanvarteen, ei niitä kannata kelalle esitellä. Epävirallinen eroraha voi olla sossuasiakkaalle paljon parempi juttu, koska sen voi pimittää viranomaisilta, toisin kuin virallisen osituksen lopputulosta.

Onko ap:n miehen vanhemmat tai toinen heistä kuollut ja siellä on perittyä omaisuutta joka tulisi myös otettavaksi huomioon avioerossa?  Ellei ole testamenttia jossa on lasten puolisot suljettu testamentin ulkopuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

]
Olin nuori äiti 70-ja 80-luvalla ja oli itsestään selvää, että rahat ja omaisuus on yhteistä. Ja siihen aikaan ei yhteiskunta maksanut tukia, kuin äitiyspäivärahan.

Ja kun olin muutaman vuoden kotona, miehelle oli itsestään selvää maksaa nenettämäni eläkekertymä, jonka menetin.

Mitä ihmettä horiset. 80-luvulla on ollut kaikkein parhaat tuet. Tukia alettiin karsia 90-luvun lamassa, eikä niitä ole sen jälkeen hyvinäkään aikoina pahemmin palauteltu.

Äityspäiväraha on tullut 1964 ja asumistuki 1972 ja kunnallinen lastenhoito 1973. Vuoteen 1975 asti oli perheverotus, joka suosi tilannetta jossa toisella ei ole palkkatuloja.

Hyvä huomio tuo perheverotus. Koska sitä ei ole olisi luonnollista että myöskin avioehto on oletusarvo ilman erillistä sopimista. Mutta eihän poliitikot osaa hahmottaa kokonaisuuksia. Aviopuolisoilla olisi oikeus toistensa toimintatonneihin vain jos he erikseen sitä yksissätuumin anovat tuomioistuimessa.

Ne muut, jotka ap.n lailla mitätöi itsensä ja odottavat passiivisena alistavan puolison edesottamuksia, kuten tässä avioeroa, ovat eläneen vuosia narsistin nujerrettavina.

Teillä alistaminen on näköjään lähtenyt liikkeelle jo suhteen alussa.

Kummasti vain narsisti ja otollinen uhri tuntuvat aina löytävän toisensa.

Narsistin uhreille on tyypillistä se, että he eivät ota vastaan apua, neuvoja tai tietoja keltään muulta kuin narsistilta. Joten rehellisesti sanottuna uhri on ulkopuolisen silmään yhtä ärsyttävä kuin alistaja.

Tässä on sivukaupalla tolkutettu ap.lle hänen oikeuksiaan aviopuolisona.

Onko oppi mennyt perille, tai kiinnostaako se edes sinua ap?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teini-ikäisen pojan äitinä luen näitä kommentteja kauhulla. Onpa ahneita ja riidanhaluisia naisia!

Onneksi nykyisin useimmin tehdään avioehto, kumpikin hoitaa omat raha-asiansa, lapsista huolehditaan yhdessä, ja erotessa yhteishuoltajuus on tavallinen. Aika harvinaista kotiäitys/isyys taitaa olla, eikä kukaan oleta joutuvansa yksin elättämään koko perhettä ikuisesti.

Päivitimme testamentit juuri, pojan perintö on hänen eikä se kuulu mahdolliselle aviopuolisolle.

No teinipoikasi on sitten turha haaveilla kunnon urasta ja ulkomaankomennuksista ym, jotka oikeasti vaativat perheen yhteistaloutta. Nykyään on ihan peruskauraa oikeasti menestyvillä tyypeillä.

Huutonaurua. 

??? Jaa miksi? Onko sinulla jotain kokemusta siitä, mitä ulkomaankomrnnukset aiheuttavat sen toisen puolison uralle ja palkkakehitykselle? Ei taida olla. Kyllä ne, jotka oikeasti kansainvälistä uraa tekevät, nämä asiat ymmärtävät.

Nimenomaan. Kyllä kaikissa perheissä joissa toinen puoliso on lähtenyt ulkomaankomennukselle tai vain töihin ulkomaille, sen toisen puolison on täytynyt ottaa vapaata töistä tai irtisanoutua. Olen alalla jolla näitä ulkomaankeikkoja on paljon. Jotkut ovat voineet tehdä etätöitä osapäiväisenä. Ja kyse 30-40v ihmisistä. Kyllä mielestäni näissä tilanteissa avioliiton aikana kertynyt omaisuus on oikeudenmukaista laittaa eron sattuessa puoliksi. Perinnöt ja aiempi omaisuus erikseen.

Voin kuvitella kuinka stressaa olla vastuussa kaikista tuloista eikä muija edes hae töihin.