Mies haluaa avioehdon tai oman kirjallisen sopimuksen summasta minkä antaisi mulle erotessamme

Vierailija kirjoitti:

Sä kirjotat nyt ihan kuin et tajuaisi, että te olette eroamassa.

Ihan oikeasti. Sä kuulostat ihan selvästi siltä, että olet ulkopuolisen avun tarpeessa.

Sun mies haluaa eron. Sä vaan puhut miten hyvä isä ja mies se on, kuin et tajuaisi, että se on historiaa.

Sä tulet tarvitsemaan apua, joten on korkea aika ruveta puhumaan omaisille tilanteesta, jos sulla kerran on sisaruksia ja vanhemmat elossa.

Kyllä mä ymmärrän että te olette ajautuneet miehen kanssa erillenne. Tehän elätte ihan eri maailmoissa.

Sun ihmisarvoa ei poista, oli kielitaitoa tai ei.

Tollasia epäsuhtaparejakin on. Esim. ex.appivanhemmat. Mies oli johtaja, vaimo ollut koko ikänsä kotona. Siellä se istui kissa sylissä ja katsoi Kauniita ja rohkeita. Sillä ei ollut mitään tolkkua siitä mitä maailmassa oli tapahtunut 70-luvun jälkeen. Ei se mieskään kyllä muilla aloilla loistanut kuin työssään. Ajattelin usein, että jos niille tulisi ero, anoppi varmaan päätyisi holhottavaksi. Se ei yksinään pärjäisi. Se oli oikeasti hölmö ja ilkeä vielä. Ei ammattia.

Älä sinä nyt ole hölmö, vaan herää.

Tai jos et pysty tekemään mitään työtä, niin sit työkyvyttömyyseläke vetämään.

Näinpä. Ap kirjottaa aivan kuin mikään ei tulisi muuttumaan nykyisestä paitsi miehen osoite. No siinähän yllättyy sitten jos haluaa kantapään kautta kokeilla. Käytännössä vähin millä ap:n ongelma selviää on että kysyy mieheltä paljon mies kokee että sitä jaettavaa omaisuutta on ja täsmäyttää sen jälkeen saamansa tiedon totuuteen osituksen yhteydessä jotta miehen rehellisyys selviäisi mutta eipä näytä kiinnostelevan. Hyvä varmasti sanoa ettei raha merkitse arvona mitään. Kunnes lapsilla ei ole takaajaa omaan asuntoon ja mies panostaa uuteen vaimoon joka on se elämän rakkaus ja haluaa lapsia.

Joku myös sanoi, et voihan olla, et olisin kaikki nämä vuodet asunut jossai itsemurhayksiössä työttömänä. No niin olisi voinut olla. En itse usko siihen, et ainakaan koko aikaa olisin ollut työttömänä, mut en usko siihenkään välttämättä, et gradu olis tehty ja olisin jossai ns.hienossa työpaikassa muka uraa luomassa. Pöh :) -ap (en ole uraihminen)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sä kirjotat nyt ihan kuin et tajuaisi, että te olette eroamassa.

Ihan oikeasti. Sä kuulostat ihan selvästi siltä, että olet ulkopuolisen avun tarpeessa.

Sun mies haluaa eron. Sä vaan puhut miten hyvä isä ja mies se on, kuin et tajuaisi, että se on historiaa.

Sä tulet tarvitsemaan apua, joten on korkea aika ruveta puhumaan omaisille tilanteesta, jos sulla kerran on sisaruksia ja vanhemmat elossa.

Kyllä mä ymmärrän että te olette ajautuneet miehen kanssa erillenne. Tehän elätte ihan eri maailmoissa.

Sun ihmisarvoa ei poista, oli kielitaitoa tai ei.

Tollasia epäsuhtaparejakin on. Esim. ex.appivanhemmat. Mies oli johtaja, vaimo ollut koko ikänsä kotona. Siellä se istui kissa sylissä ja katsoi Kauniita ja rohkeita. Sillä ei ollut mitään tolkkua siitä mitä maailmassa oli tapahtunut 70-luvun jälkeen. Ei se mieskään kyllä muilla aloilla loistanut kuin työssään. Ajattelin usein, että jos niille tulisi ero, anoppi varmaan päätyisi holhottavaksi. Se ei yksinään pärjäisi. Se oli oikeasti hölmö ja ilkeä vielä. Ei ammattia.

Älä sinä nyt ole hölmö, vaan herää.

Tai jos et pysty tekemään mitään työtä, niin sit työkyvyttömyyseläke vetämään.

Näinpä. Ap kirjottaa aivan kuin mikään ei tulisi muuttumaan nykyisestä paitsi miehen osoite. No siinähän yllättyy sitten jos haluaa kantapään kautta kokeilla. Käytännössä vähin millä ap:n ongelma selviää on että kysyy mieheltä paljon mies kokee että sitä jaettavaa omaisuutta on ja täsmäyttää sen jälkeen saamansa tiedon totuuteen osituksen yhteydessä jotta miehen rehellisyys selviäisi mutta eipä näytä kiinnostelevan. Hyvä varmasti sanoa ettei raha merkitse arvona mitään. Kunnes lapsilla ei ole takaajaa omaan asuntoon ja mies panostaa uuteen vaimoon joka on se elämän rakkaus ja haluaa lapsia.

En ole sanonut, etteikö mikään muuttuisi. Joku vaan jotai höpisi lieden rikki menemisistä ja et pitää julkisilla liikkua, kun ei ole miestäkuskaamassa. Vastasin niiden tiimoilta, ettei muutu elämä juurikaan. Toki talodellinen tilanne muuttuisi. Tosin esim. mies kuvitteli, etten pystyisi yksin lasten kanssa jäämään tähän nykyiseen asuntoon. Höh, pystyisin. Saisin asumistukea ja elatusmaksuja ja jotai yh-lisää/tukea mitä lie. Tässä on suht edullinen vuokra pk-seudun vuokratasoon verrattuna. Tosiaan luotan siihen, et mies osallistuu lasten kuluihin ja maksaa elatusmaksut. Ja kuskaa harrastuksiin jne. Miehelle on tärkeää esim. nuo lasten harrastukset, joten luulen, et kuskaisi sinne vaikka olis mun viikko pitää lapsia. Jos siis asutaan lähekkäin ja jos ei satu olee työreissussa. Nykyään työreissuja on vähemmän kuin liiton alkuaikona. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sä kirjotat nyt ihan kuin et tajuaisi, että te olette eroamassa.

Ihan oikeasti. Sä kuulostat ihan selvästi siltä, että olet ulkopuolisen avun tarpeessa.

Sun mies haluaa eron. Sä vaan puhut miten hyvä isä ja mies se on, kuin et tajuaisi, että se on historiaa.

Sä tulet tarvitsemaan apua, joten on korkea aika ruveta puhumaan omaisille tilanteesta, jos sulla kerran on sisaruksia ja vanhemmat elossa.

Kyllä mä ymmärrän että te olette ajautuneet miehen kanssa erillenne. Tehän elätte ihan eri maailmoissa.

Sun ihmisarvoa ei poista, oli kielitaitoa tai ei.

Tollasia epäsuhtaparejakin on. Esim. ex.appivanhemmat. Mies oli johtaja, vaimo ollut koko ikänsä kotona. Siellä se istui kissa sylissä ja katsoi Kauniita ja rohkeita. Sillä ei ollut mitään tolkkua siitä mitä maailmassa oli tapahtunut 70-luvun jälkeen. Ei se mieskään kyllä muilla aloilla loistanut kuin työssään. Ajattelin usein, että jos niille tulisi ero, anoppi varmaan päätyisi holhottavaksi. Se ei yksinään pärjäisi. Se oli oikeasti hölmö ja ilkeä vielä. Ei ammattia.

Älä sinä nyt ole hölmö, vaan herää.

Tai jos et pysty tekemään mitään työtä, niin sit työkyvyttömyyseläke vetämään.

Näinpä. Ap kirjottaa aivan kuin mikään ei tulisi muuttumaan nykyisestä paitsi miehen osoite. No siinähän yllättyy sitten jos haluaa kantapään kautta kokeilla. Käytännössä vähin millä ap:n ongelma selviää on että kysyy mieheltä paljon mies kokee että sitä jaettavaa omaisuutta on ja täsmäyttää sen jälkeen saamansa tiedon totuuteen osituksen yhteydessä jotta miehen rehellisyys selviäisi mutta eipä näytä kiinnostelevan. Hyvä varmasti sanoa ettei raha merkitse arvona mitään. Kunnes lapsilla ei ole takaajaa omaan asuntoon ja mies panostaa uuteen vaimoon joka on se elämän rakkaus ja haluaa lapsia.

Miksi jatkat osituksista ym. kun ap:n perhe on käytössä PA? Ne asuu vuokralla, millä ne jotain lainoja voisi taata?

Olet ihan älyttömän rasittava ap, olet tuntematon ihminen virtuaalimaailmassa mutta silti multa ei ole mennyt hermo keneenkään pitkään aikaan kuten sinuun. :D Tuntemattmat ihmiset antaa kaikki mahdolliset neuvot täällä ja puhut vain aidasta ja aidan seipäistä. :D Tästä tulee jo mieleen Temptation Islandin Vilma ja Elias. :D Vilmalle on koitettu siellä viikoja jo selittää että suhteensa on täysin sairas mutta aina palataan siihen kuinka hyvä mies Elias on. :D

En kestä nahoissni enää hetkeäkään jos yrität ylianalysoida tilannettanne enää sekuntiakaan. :D Itselläni on ystävä jolla täysin selkeä diagnosoimaton ADHD joka tekee tuota. Ja oma reaktioni varmasti kumpuaa siitä että kymmenen vuoden pohdinnoilla hänen elämä ei ole edennyt mihinkään ja tunnen itseni tyhmäksi että yritin ap:tä jotenkin saada hetkessä heräämään. :D

Ap, teidän kannattaisi erota, ainakin virallisesti. Saisitte vähän ‘ilmaa’ tähän tilanteeseen jos teillä olisi omat asunnot. Miestäsikin helpottaisi, ettei hänen tarvitsisi elättää sinua.

Itse vuokraan kivaa kaksiota Helsingin keskustassa naiselle, joka on vastaavassa tilanteessa, tosin lapsia on vain yksi. Tunnen naapurit, ja he kertovat että lapsi ja äiti asuvat siellä aina välillä, sitten ovat kuukausiakin poissa, ilmeisesti lapsen isän luona. Kela onneksi maksaa vuokrasta 2/3 osaa, loppusummasta täytyy tosin muistutella usein, mutta kaupunki sen taitaa maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Olet ihan älyttömän rasittava ap, olet tuntematon ihminen virtuaalimaailmassa mutta silti multa ei ole mennyt hermo keneenkään pitkään aikaan kuten sinuun. :D Tuntemattmat ihmiset antaa kaikki mahdolliset neuvot täällä ja puhut vain aidasta ja aidan seipäistä. :D Tästä tulee jo mieleen Temptation Islandin Vilma ja Elias. :D Vilmalle on koitettu siellä viikoja jo selittää että suhteensa on täysin sairas mutta aina palataan siihen kuinka hyvä mies Elias on. :D

En kestä nahoissni enää hetkeäkään jos yrität ylianalysoida tilannettanne enää sekuntiakaan. :D Itselläni on ystävä jolla täysin selkeä diagnosoimaton ADHD joka tekee tuota. Ja oma reaktioni varmasti kumpuaa siitä että kymmenen vuoden pohdinnoilla hänen elämä ei ole edennyt mihinkään ja tunnen itseni tyhmäksi että yritin ap:tä jotenkin saada hetkessä heräämään. :D

Sinäpä sen sanoit :D Itsekin epäilen, et mulla vois olla asperger tai add..ei ehkä adhd ainakaan lapsuuden perusteella (eikö ne ole koulussakin villejä? ei pysy paikoillaan jne). Mä pysyin ja pysyn. Add voisi ollakin ja asperger..itseasiassa saan heiltä paljon vertaistukea, kuulun ryhmiin facessa ja samaistun moniin asioihin. Ja mun isäkin on selvä assi, työkyvyttömyyseläkkeellä. Tosin ei ole diagnosoitu, kun ei ne vanhemmassa iässä olevilta enää tajua edes ajatella, et vois olla asperger. Olen ylianalysoija aina ollut, tekstiä tulee, ajatuksia tulee...en voi sille mitään. Ja juutun just johonkin asuntoauto ja säästöpossujuttuihin :D 

Vierailija kirjoitti:

Olet ihan älyttömän rasittava ap, olet tuntematon ihminen virtuaalimaailmassa mutta silti multa ei ole mennyt hermo keneenkään pitkään aikaan kuten sinuun. :D Tuntemattmat ihmiset antaa kaikki mahdolliset neuvot täällä ja puhut vain aidasta ja aidan seipäistä. :D Tästä tulee jo mieleen Temptation Islandin Vilma ja Elias. :D Vilmalle on koitettu siellä viikoja jo selittää että suhteensa on täysin sairas mutta aina palataan siihen kuinka hyvä mies Elias on. :D

En kestä nahoissni enää hetkeäkään jos yrität ylianalysoida tilannettanne enää sekuntiakaan. :D Itselläni on ystävä jolla täysin selkeä diagnosoimaton ADHD joka tekee tuota. Ja oma reaktioni varmasti kumpuaa siitä että kymmenen vuoden pohdinnoilla hänen elämä ei ole edennyt mihinkään ja tunnen itseni tyhmäksi että yritin ap:tä jotenkin saada hetkessä heräämään. :D

Mut tuon oot ymmärtänyt väärin, et koitan vaan puolustaa miestäni kuten Vilma Eliasta. Näen ja tiedän kyllä miehessäni ne huonot piirteet ja sen miten kohtelee minua. Henkisen väkivallan jne. En ole sokea. Vilma taas ei minusta oikein keksi mitään huonoa Eliaksesta. Mä vaan koitan olla täällä rehellinen ja sanon niitäkin asioita miehestäni mitkä on hyviä. Ja näitä en muuten varmaan olisi sanonut, mut kun jotkut epäilee ettei mies huolehtisi lapsistaan, niin pakko oli sanoa oma mielipiteeni ja näkemykseni asiaan. Emmä sinänsä puolusta häntä mitenkään, siis et miksi mun ei kannattaisi erota. En missään nimessä. -ap (unohdan tuon ap:n osasta kommennteja, mut varmaan huomaatte mitkä mun ja mitkä ei)

Vierailija kirjoitti:

Miksi olette päättäneet erota?

Saan vaikutelman, että miehellä on tämmönen idea, ja sulle on ihan sama.

Miksi olette epäsovussa?

Miksi et tiedä, paljonko miehelläsi on rahaa.

Ei sitä yleensä puolisolta salata.

Kuulostaa siltä, että teillä ei ole juuri mitään kontaktia ja ette edes tee mitään avioliittonne eteen.

Miehellä on ehkä suhde.

Mies päättänyt erota, kun ei jaksa mua. Mun valituksia, puhumista, kun en tajua/ajattele asioita kuten hän tai niinkun hänen mielestään pitäisi, kun en ole töissä enkä ole lasten välissäkään ollut ja kun en ole tossissaan töitä hakemassakaan. 

Epäsovussa juuri nuista edellämainituista syistä. Tulee riitaa millon mistäkin. Itse valmis sopimaan piankin, mies ei. Mies ei koskaan myönnä olevansa väärässä tai tee aloitetta sopimiseen. Jatkaa elämää kuin ei olisi mitään ollutkaan..siis kun on aikaa mennyt ja hän on laantunut. Moni asia on semmoinen, etten mä tajua loukanneeni tai et joku voisi suuttua jostain mistä sit mies suuttuu ja tekee uukkarin ja vie mut kotiin. Kaikkea tämmöistä.  Ollaan kyllä sovussakin välillä. Itse haluaisin olla sovussa, mut mies kai ei pysty olee mun kans sovussa. Eletään yhteistä arkea, mut vähän erillämme..tosin reissuja kesälle suunniteltu. Perheenä tehdään yhdessä,  pikkureissuja, retkiä ja hengaillaan, riidat kulkee mukana..tai siis niiltä ei voi välttyä, tosin ne ei aina ole mitään "uukkari ja kotiin". Ehkä mies kehittynyt..ehkä minä? en tiedä. Näistähän sais romaanin, jos alkais selittää. Ja oishan se miehenkin kanta kiva kuulla varmasti. 

Rahajuttuihin vastasin jo aiemmin.

Ei tosiaan tehdä paljon avioliittomme eteen. Ainakaanjust nyt. Pariterapiasta keskusteltu, mut ei vaan saa aikaiseksi, kuten ei lastenhoitajaa tms. et päästäisiin kahdestaan jonnekin. Tosin mies sanoo, et mitä me kahdestaan, voi hyvi lapsetkin ottaa. Ehkä ollaan vaan kämppiksiä? Välillä onjotain muutakin, mut sit pyörii mielessä kaikki miehen sanomiset ja riidat ja ei vaan pysty tai tuntuu kaikki epätodelliselta ja väkinäiseltä..siis joku läheisyys esim. Ja mielessä tietää koko ajan, ettei toinen arvosta eikä tykkää minusta kovinkaan paljon. Vaikka se halaisi. 

Miehellä ei tietääkseni ole suhdetta. Tai en tiedä missä välissä se sitä ylläpitää?  -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet ihan älyttömän rasittava ap, olet tuntematon ihminen virtuaalimaailmassa mutta silti multa ei ole mennyt hermo keneenkään pitkään aikaan kuten sinuun. :D Tuntemattmat ihmiset antaa kaikki mahdolliset neuvot täällä ja puhut vain aidasta ja aidan seipäistä. :D Tästä tulee jo mieleen Temptation Islandin Vilma ja Elias. :D Vilmalle on koitettu siellä viikoja jo selittää että suhteensa on täysin sairas mutta aina palataan siihen kuinka hyvä mies Elias on. :D

En kestä nahoissni enää hetkeäkään jos yrität ylianalysoida tilannettanne enää sekuntiakaan. :D Itselläni on ystävä jolla täysin selkeä diagnosoimaton ADHD joka tekee tuota. Ja oma reaktioni varmasti kumpuaa siitä että kymmenen vuoden pohdinnoilla hänen elämä ei ole edennyt mihinkään ja tunnen itseni tyhmäksi että yritin ap:tä jotenkin saada hetkessä heräämään. :D

Mut tuon oot ymmärtänyt väärin, et koitan vaan puolustaa miestäni kuten Vilma Eliasta. Näen ja tiedän kyllä miehessäni ne huonot piirteet ja sen miten kohtelee minua. Henkisen väkivallan jne. En ole sokea. Vilma taas ei minusta oikein keksi mitään huonoa Eliaksesta. Mä vaan koitan olla täällä rehellinen ja sanon niitäkin asioita miehestäni mitkä on hyviä. Ja näitä en muuten varmaan olisi sanonut, mut kun jotkut epäilee ettei mies huolehtisi lapsistaan, niin pakko oli sanoa oma mielipiteeni ja näkemykseni asiaan. Emmä sinänsä puolusta häntä mitenkään, siis et miksi mun ei kannattaisi erota. En missään nimessä. -ap (unohdan tuon ap:n osasta kommennteja, mut varmaan huomaatte mitkä mun ja mitkä ei)

Niin. Mielestäni on ihan hyvin tullut esiin, että miehesi saattaa joskus sanoat että liikaa puhetta. Oikeastaan olette aika sympaattinen pariskunta. Mitään vallan kauheaahan ei ole tullut ilmi. Pientä rasittavuutta vain puolin ja toisin. Veikkaan. Siihen nähden olet saanut aika ankeaa mutta hyvää tarkoittavaa palautetta. Olet sellainen säätösirkka ja olet saanut elää aika mukavaa elämää siihen nähden vakaan ja harkitsevan miehen rinnalla. Mitään ei ole vielä menetetty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet ihan älyttömän rasittava ap, olet tuntematon ihminen virtuaalimaailmassa mutta silti multa ei ole mennyt hermo keneenkään pitkään aikaan kuten sinuun. :D Tuntemattmat ihmiset antaa kaikki mahdolliset neuvot täällä ja puhut vain aidasta ja aidan seipäistä. :D Tästä tulee jo mieleen Temptation Islandin Vilma ja Elias. :D Vilmalle on koitettu siellä viikoja jo selittää että suhteensa on täysin sairas mutta aina palataan siihen kuinka hyvä mies Elias on. :D

En kestä nahoissni enää hetkeäkään jos yrität ylianalysoida tilannettanne enää sekuntiakaan. :D Itselläni on ystävä jolla täysin selkeä diagnosoimaton ADHD joka tekee tuota. Ja oma reaktioni varmasti kumpuaa siitä että kymmenen vuoden pohdinnoilla hänen elämä ei ole edennyt mihinkään ja tunnen itseni tyhmäksi että yritin ap:tä jotenkin saada hetkessä heräämään. :D

Sinäpä sen sanoit :D Itsekin epäilen, et mulla vois olla asperger tai add..ei ehkä adhd ainakaan lapsuuden perusteella (eikö ne ole koulussakin villejä? ei pysy paikoillaan jne). Mä pysyin ja pysyn. Add voisi ollakin ja asperger..itseasiassa saan heiltä paljon vertaistukea, kuulun ryhmiin facessa ja samaistun moniin asioihin. Ja mun isäkin on selvä assi, työkyvyttömyyseläkkeellä. Tosin ei ole diagnosoitu, kun ei ne vanhemmassa iässä olevilta enää tajua edes ajatella, et vois olla asperger. Olen ylianalysoija aina ollut, tekstiä tulee, ajatuksia tulee...en voi sille mitään. Ja juutun just johonkin asuntoauto ja säästöpossujuttuihin :D 

:D Jokusen vuoden tosiaan koittanut navigoida joidenkin kaltaistesi kanssa. :D selittää tosiaan säästöpossut ja miehen puolustamisen.

Mutta aikuisten oikeasti, jossa sulla on tuon tyyppisiä ongemia niin ymmärrät varmaan itsekin että joku ulkopuolinen ihminen joka katsoo sinun ja lastesi etujen perään on sinulle tarpeen. Koska rehellisistä sanottuna jos epäilet että olet esimerkiksi assi niin sun voi olla käytännössä todella vaikea hahmottaa mitä miehesi saattaa junailla. Ei siinä ole mitään pahaa että toteat vain että et ymmärrä itse noita raha-asioita niin hyvin että parempi varmaan koko perheen kannalta että joku osaava hoitaa ne. Pahin skenaariohan on se että miehesi hahmottaa ongelmasi ja siksi haluaa sopia kanssasi näistä ajatellen ettet täysin ymmärrä mikä olisi tietysti ihan kamalaa.

Mulla on itseasiassa sellainen käsitys että juurikin assit voi päästä sairaseläkkeelle nuorinakin jos se joskus kohdallasi tulee ajankohtaiseksi mutta ei siitä nyt sen enempää, hyvin teitä näkyy työelämässäkin ilmeisesti juurikin diagnosoimattomina kunhan ovat löytänyt sieltä itselleen sopivan roolin.

-Se ärsyyntyjä-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se arvon mammat nyt ihan niin mene että voidaan olettaa AP:n muuten olleen töissä ja edenneen uralla ja vaikka mitä ja nyt on menettänyt vähintään niin ja niin paljon rahaa... ihan yhtä hyvin olisi voinut olla työttömänä jossain itsemurhayksiössä. En ota kantaa miten pitäisi jakaa rahat, mutta se on varma että ilman avioehtoa ei kenenkään kannata nykyään naimisiin mennä. 

Kuule mammeli, olisi päätöntä olettaa että ap ei olisi päässyt minkään tulojen syrjään kiinni 6-8 vuodessa opintojen loputtua kuten mies omaksi edukseen selittää, kuten sinäkin. Tuo on juuri se ongelma naisten jäädessä tuollaisten miesten lasten kanssa kotiin. Näille miehille tulee yllätyksenä ilmeisesti joka kerta että ilman heidän jälkikasvuaan noilla naisilla menisi taloudellisesti ihan h*lvetin paljon paremmin. Tiedän sen koska olen lapseton nainen jolla on liikaa rahaa omiksi tarpeiksi.

Kuules itse. Tänä päivänä on täysin normaalia, ettei 6-8 vuodessa pääse tulojen syrjään kiinni, vaan on vain silppua ja pätkätyötä tarjolla. Itsellä ei ole kertynyt mitään säästöjä kymmeneen vuoteen, vaikkei ole lapsia ja koko ajan olen jotain yrittänyt tehdä.

Niin. Ei ole kertynyt mitään säästöjä kymmeneen vuoteen. Ja nyt täällä on hirnuttu sivutolkulla kuinka 4000 euroa ei ole mitään. Mielestäni se 4000 on hyvä lähtökohta. Mutta toki muustakin voidaan neuvotella. Ihminenhän on kuitenkin saanut elää.

.

😏😏😏😏

Luulin ensin ap provoksi, mutta tämähän on aito juttu näköjään, sen mies on löytänyt tänne.

Tsemppiä ap, huolehdi sun lapsista ja itsestäsi, vaikka uskot sun miehen huolehtivan sen lapsista, voin kertoa 100% varmaksi sen viesteistä ja sun kertoman perusteella sen hylkäävän ne taloudellisesti heti eron jälkeen.

Tämä tulee olemaan ap. kohtalo. Mies tulee tappelee elatusmaksuista, sillä jos ap. on maksanut lasten vaatteet, lääkkeet, lääkärissäkäynnit ja osan vielä ruuasta, niin mies ei millään usko lasten kuluihin menevän kuin 25€ kuukaudesa ja pihinä miehenä hän pitää sitä kohtuullisena, vaikka todelliset kulut olisi satasia.

Ja parhaassa tapauksessa mies kuvittelee elatusmaksujen menevän ap. eikä lapsille.

Kyllä on luettu ap:n viestejä lasit silmillä; miksi mies joka maksaa vuokran, pääosan ruoasta, vakuutukset, lasten harrastukset, matkat, autot ja on ap:n omien sanojen mukaan rakastava isä, niin miksi hän tappelisi elatusmaksuista?!? Koittakaa nyt ymmärtää että ap:n tulotaso viimeisen 7-8 vuoden ajan on ollut keskimääräisesti 500 eur kuussa (jos sitäkään), sillä ei kauheasti nelihenkisessä perheessä elämöidä.

Ja ap. tulotasoon syynä on pienet lapset, joita mies niin kovasti.

Ap. ei ole kysyttyä työvoimaa markkinoille ja hänen on erittäin vaikea työllistyä, kun nuorin lapsi on vasta 3v. Vaikka olisi kuinka pätevä ammatissaan.

Ja erittäin kallis työnantajalle, kun huomioidaan kahdesta lapsesta sairaanlapsenhoito, neuvolat, hammaslääkärit, päiväkodin ja koulun keskustelutuokiot jne. jne.

Ja kun lasten isä tekee uraa, nämä jää äidin harteille, sanoi laki molempien vanhempien vastuullisuudesta mitä tahansa ja tästä ap. mies on hyvä esimerkki.

Ja ap. miehen kanssa yhdessä hankitut ja sovitut lapset vaikuttavat kielteisesti ap.työelämään kielteisesti ainakin 10v. kunnes monet oikeudet lakkaavat työelämässä, kun lapsi täyttää 10v.

Jaa miksihän kaikki lääkärikeskukset ja terveysasemat sekä hammashoitolat ovat aina ja pääsääntöisesti kansoitettuja pikkulapsilla yhdessä -isiensä- tai muun miespuolisen huoltajan kanssa.

Tämäkään ei ole silti sukupuolikysymys. Tai on siltä osin, että raskauden vuoksi työstä poissaolon ja äitiysvapaan kustannukset tulisi korvata neutraalisti eli yhteiskassasta yli koko työmarkkinan.

En ole kertaakaan nähnyt isiä lastensa kanssa hammashoitolassa enkä lääkärissä. En edes omien lasteni isää. 

Ap, ilostuin kun kerroit hanskaavasi kaikki kodin työt.

Se on suuri etu, ja antaa sulle pärjäämisen tuntoa ja rakentaa itsearvostustasi. Sitä tarvitsetkin.

Olet hoitanut hienosti kodin, lapset ja sen takia miehesi on luonut uraa.

Tämmönen on ollut perheenne työnjako.

Te olette sen yhteistuumin hoitaneet noin.

Lupaa mulle, että hankit juristin, joka kaivaa esiin kaiken perheenne omaisuuden. Se jaetaan kahtia. Seb jälkeen mies lähtee jatkamaan työuraansa, helppoa hänelle. Sulla on vaikeampaa, koska olet suostunut huonompaan osaan, palkattomaan kotityöhön. Sulla ei ole uraa, vielä, joten on onni, että avioehdon puuttumattomuus takaa sinulle oikeudenmukaisesti puolet kaikesta omaisuudestanne.

Voitko palkata hyvän perheoikeuteen erikoistuneen juristin? Auttaisiko vanhemmat tässä?

Sun eka tehtävä on nyt nostaa selkäsi suoraksi ja ymmärtää oikeutesi. Älä usko enää miestäsi. Se ei ole sun paras mielessä.Toivon että vastaisit tähän jotain.

Ap, ajattele nyt lapsiasi. Kaikki tulee teillä muuttumaan. Nyt on aika hoitaa asioita. Jos epäilet sairautta, niin sinun on hankittava lääkäristä diagnoosi, jotta saisit apua. Nyt ei ole aika leijailla. Pyydä apua muilta, ellet itse masennuksen takia saa tartuttua toimeen. Sinun on nyt oltava itse ja lastesi takia oltava kova ja suunnattava kaikki energia siihen miten tästä eteenpäin, oli se sinulle luontaista tai ei. Katse tulevaisuuteen. Et ole ainoa ihminen, joka on päätynyt tuollaiseen tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet ihan älyttömän rasittava ap, olet tuntematon ihminen virtuaalimaailmassa mutta silti multa ei ole mennyt hermo keneenkään pitkään aikaan kuten sinuun. :D Tuntemattmat ihmiset antaa kaikki mahdolliset neuvot täällä ja puhut vain aidasta ja aidan seipäistä. :D Tästä tulee jo mieleen Temptation Islandin Vilma ja Elias. :D Vilmalle on koitettu siellä viikoja jo selittää että suhteensa on täysin sairas mutta aina palataan siihen kuinka hyvä mies Elias on. :D

En kestä nahoissni enää hetkeäkään jos yrität ylianalysoida tilannettanne enää sekuntiakaan. :D Itselläni on ystävä jolla täysin selkeä diagnosoimaton ADHD joka tekee tuota. Ja oma reaktioni varmasti kumpuaa siitä että kymmenen vuoden pohdinnoilla hänen elämä ei ole edennyt mihinkään ja tunnen itseni tyhmäksi että yritin ap:tä jotenkin saada hetkessä heräämään. :D

Mut tuon oot ymmärtänyt väärin, et koitan vaan puolustaa miestäni kuten Vilma Eliasta. Näen ja tiedän kyllä miehessäni ne huonot piirteet ja sen miten kohtelee minua. Henkisen väkivallan jne. En ole sokea. Vilma taas ei minusta oikein keksi mitään huonoa Eliaksesta. Mä vaan koitan olla täällä rehellinen ja sanon niitäkin asioita miehestäni mitkä on hyviä. Ja näitä en muuten varmaan olisi sanonut, mut kun jotkut epäilee ettei mies huolehtisi lapsistaan, niin pakko oli sanoa oma mielipiteeni ja näkemykseni asiaan. Emmä sinänsä puolusta häntä mitenkään, siis et miksi mun ei kannattaisi erota. En missään nimessä. -ap (unohdan tuon ap:n osasta kommennteja, mut varmaan huomaatte mitkä mun ja mitkä ei)

Ap, sulla ei ole mitään syytä puolustella miestäsi.En käsitä  miksi edes teet niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mut siis tarkoitus oli sanoa, et mies kyllä oikeassakin, kun se ajattelee, et mun asenteessa vikaa. Etten yritä tarpeeksi ja ole tosissaan. Sekin gradu.. joku sanoi, et gradu jäi kesken, kun muutin miehen perässä ja tuli lapsi. No, tosiasiassa olin jahkaillut sen gradun kanssa jo jonkin aikaa ennen miestä, eli olisin tosi tehokas ollessani saanut sen tehtyä ennen naimisiinmenoa tai muuttoa toiselle puolelle Suomea. Mutta siinä oli omat vaikeutensa, esim juuri kielitaito. Englanninkieliset teokset tuotti vaikeuksia. Muutenhan mä sen olisin osannut, sain kanditutkielmastakin hyvät arvosanat. Aiheen rajauksessa olis myös ongelmia ja aineistossa. Yritin päästä sieltä missä aita on matalin, en jaksanut alkaa haastattelee tms. Joku siinä tökki ja tosiaan sit kun alettiin olee miehen kanssa en edes mennyt kesätöihin, kun oli tarkoitus keskittyä graduun. Mies teki myös lopputyötä sillon ja oli tosi rento kesä yhdessä. Mut se tosiaan teki, mulla meni päivät haahuiluksi. Tein kyllä aina jotain, mut en edistynyt. Haalin kirjoja kirjastoista eri puolilta pk-seutua..huh. Sekin tuntui jo ylivoimaisen rankalta. Helppoa oli siellä pienellä opiskelupaikkakunnalla... :) Mies ei siis koskaan ole nähnyt mun olevan töissä (lukuunottamatta paria Seuren lastenhoitokeikkaa odottaessani esikoista).

Jollain tavalla mieheni oli "pelastus" elämääni silloin. En ajatellut hänestä elättäjää itselleni, mutta turvaa kuitenkin. Samoin tosin mieheni ajatteli minusta, oltiin molemmat aika yksinäisiä. Gdaru oli helppo unohtaa, kun aloin heti odottaa esikoista. Elämä oli huoletonta omalla tavallaan. Sai olla lapsen kanssa kotona ilman paineita. Tosin nyt jälkeenpäin ajateltuna kaikki huolet ja paineet vain meni taka-alalle ja siirtyi vuosilla eteenpäin. Minkä taakseen jättää sen edestään löytää, vai miten se meni. Nyt jälkeenpäin ajateltuna olin vähän naiivi sillon elämän todellisuuden suhteen. Nyt ahdistaa kun tosiaan on omanikäisistä ihan jäljessä. Olen edelleen se sama,joka sillon gradua teki... samassa tilanteessa. Tunnen itseni edelleen nuoreksi tytöksi, vaikka ikää jo on...mietin, et jos koulutautuu uudelleen, niin tuskin sitä pääsee töihin, kun nuoremmat vien paikat. Ja ns. hanttihommiin hain jo sillon eka lapsen jälkeen, haastattelussakin kävin. Totesi haastattelija, et sulla näyttäis olevan tuota koulutusta... mä vaan et niin. En päässyt. Mieskin sanoo, et mitä hakee niihin, kun ottavat nuorempia ja ripeämpiä. No minne sitten haen... ahdistavaa. Ehkä pääsen lastenhoitokeikoille päiväkotiin. itseasiassa mulle tarjottiin sillon aiemmin lastentarhanopettajan sijaisuutta (!!), en ottanut vastaan. En kokenut (enkä koe vieläkään), et olisin pätevä niihin hommiin. Liian vastuullistakin. 

Ja tuosta vielä, etten yritä tosissaan, niin tavallaan mielessä ne asiat pyörii, mut en saa tehtyä mitään konkreettista kun muutenkin tässä arjessa on paljon kaikkea tekemistä. Varmaan jos lapsi olis hoidossa päivittäin useamman tunnin, niin ehtisi enemmän paneutua työnhakuun ja miettiä kaikkea terapiaan menemistä jne. Me hoidetaan lapset kaksin, ei koskaan kukaan hoida niitä. Kerran vuodessa ehkä vien pariksi tunniksi mun siskolle nyt kun lapset on jo vähän isompia. Tämäkin omaa saamattomuutta. Esim. meidän parisuhdeaika.. yhteistä aikaa on iltaisin, kun lapset nukkuu. Oma syy, kun ei hommata hoitajaa eikä edistetä asiaa yhtään. Aina kun mies työreissuilla ollut, olen yksin lasten kanssa 24h ne päivät/viikot. 

Arvostan suuresti vanhempia, jotka hoitaa lapset kotona enkä kadu sitä yhtään, et lapset on saaneet olla meillä kotihoidossa. Mut ei tää menny niinku srömsössä nyt sitten kuitenkaan :) 

Sekavaa tekstiä ja hyppii asiasta toiseen miten sattuu, pahoittelut. -ap

Ensin pitäisi selvittää haluatko jatkaa suhdetta vaikka taloudellinen etuus olisi lakisääteistä pienempi. Selvästikin on nyt niin, että miehesi haluaa lyödä pelin poikki koska teillä ei ole avioehtoa. Eikä häntä siitä yksin voin syyttää. En huomaa että sinäkään syytät. Sun pitää nyt punnita rakkautta ja euroja. Euroja jotka eivät alunperinkään kuuluisi sinulle jos avioehto olisi tehty kuten nykypäivänä kuuluu.

Mutta kun sitä avioehtoa ei ole tehty! Et sinä voi vahingon satuttua soittaa vakuutusyhtiöön ja sanoa, että voitaisko me laittaa se vakuutus nyt voimaan, kun sitä en ollut ajallaan hoitanut. Avioehto ei vaikuta avioliiton onnellisuuteen millään tavalla, kuten sinä tai joku toinen on väittänyt, vaan se on sitä varten, kun avioliitto päättyy.

Vierailija kirjoitti:

Ap, ilostuin kun kerroit hanskaavasi kaikki kodin työt.

Se on suuri etu, ja antaa sulle pärjäämisen tuntoa ja rakentaa itsearvostustasi. Sitä tarvitsetkin.

Olet hoitanut hienosti kodin, lapset ja sen takia miehesi on luonut uraa.

Tämmönen on ollut perheenne työnjako.

Te olette sen yhteistuumin hoitaneet noin.

Lupaa mulle, että hankit juristin, joka kaivaa esiin kaiken perheenne omaisuuden. Se jaetaan kahtia. Seb jälkeen mies lähtee jatkamaan työuraansa, helppoa hänelle. Sulla on vaikeampaa, koska olet suostunut huonompaan osaan, palkattomaan kotityöhön. Sulla ei ole uraa, vielä, joten on onni, että avioehdon puuttumattomuus takaa sinulle oikeudenmukaisesti puolet kaikesta omaisuudestanne.

Voitko palkata hyvän perheoikeuteen erikoistuneen juristin? Auttaisiko vanhemmat tässä?

Sun eka tehtävä on nyt nostaa selkäsi suoraksi ja ymmärtää oikeutesi. Älä usko enää miestäsi. Se ei ole sun paras mielessä.Toivon että vastaisit tähän jotain.

Kiitos, kun arvostat :) Minä en nyt ihan ymmärrä mihin juristia tarvin? tarviiko kaikki erotessaan juristin selvittämään perheen omaisuuden? Ehkä en vain vielä tiedä tarpeeksi, kun en ole kovin perehtynyt asiaan. Ei kai kellään köyhemmillä ole varaa palkata juristia? Ei mullakaan?! Vanhemmat on sen verran "ymmärtämättömiä", et tuskin niistä saa apua, paremmin sen juristin kaivelen jostain itse, vaikka vähän saamaton olenkin :) Tai ei ymmärtämättömiä, mut en yhtään haluaisi vaivata heitä, vanhuksia. Kuvittelen, et kun ero astuu voimaan ja tehdään se ositus, niin siinä selviää kummankin varallisuus, mikä sitten jaetaan, jos aivoehtoa ei ole. Maksaako se osituksen tekeminen ja kaikki muu mikä siinä sitten käydään läpi? Mies joutui maksaa avioeron vireillä laittamisesta jotain 200e, aiemminkin  on hakenut avioeroa eikä maksanut mitään. Ehkä tuo on tehty maksulliseksi, ettei ihmiset hetken mielijohteesta hakisi eroa. Ja ei muuten meinannut muistaa maksaa koko laskua. Muistuttelin siitä, et tässä menee kohta eräpäivä umpeen, haluatko maksaa vai mitä meinaat. Maksoi pois ja sai lisäaikaa syksyyn miettiä ottaako eron vai ei. 

Mut sen nyt sanon, etten aio suostua siihen 4000e, vaan mennään ositukseen asti ja katson sitten tuntuuko minusta, etten ole ansainnut ihan kaikkea, mitä mahdollisesti voisin saada. Tosin ajattelen lapsia, et ne rahat tulee lähinnä lasten elantoon, ei niinkään minun. Ja koitan miehellekin sitä teroittaa päähän, jos ja kun nyt jutellaan vielä asiasta. 

Ainii, joku kun sanoi, et tässä vaiheessa pitäisi jo asua erillään, niin meillähän on kesäkuuksi suunniteltu reissu Legolandiaankin, ja mökki varattu viikoksi heinäkuussa. Meillä tosiaan menee välillä "hyvin" tai miehellä, mulla kai menee suht hyvin koko ajan (ellei oteta lukuun ärsyyntymisiä miehen siivottomuudesta ja välinpitämättömyydestä sitä kohtaan..tekeekö kiusalla?) ja sillon suunnittelee reissuja tms. No, kohta sit sitä alkaa ärsyttää joku juttu mussa ja sit se haluais perua koko reissut. Tuota se ei kai voi perua enää, sanoikin tuossa kerran, et harmi kun tuli varattua. Seuraavana päivänä saattaa kysellä multa, et ootsä kattonu niitä hotelleja, et ne voi vielä vaihtaa (tietää, et mulle on väliä missä asutaan, et on viihtyisä jne, vaikkei oltaisi siellä kun yksi yö. Jos siis on valinnanvaraa). Onhan tää ihan uskomatonta, kun ulkopuolisen silmin katsoo ja sen olen tiennyt aina. Ei näistä tiedä kukaan läheinen, ehkä pintaa, mut ei tarkemmin. Mä esim. nyt suhtaudun mieheen ihan normaalisti, puhun sille jne. enkä välitä, vaikka se vastaa jotain loukkaavaa/typerää. Se kyllä osoittaa sen, ettei sitä kiinnosta minä tai mun jutut, mä vaan koitan porskuttaa normaalisti ja koitan ettei miehen käytös vaikuta meidän muiden elämään. -ap 

Minusta on ehkä saanut kuvan, et olen semmoinen ns. kiltti tyttö, joka ei saa hoidettua asioita eikä osaa panna vastaan. Saatan kuitenkin vauhkota ihmisille, jotka ei pidä oikeuksistaan kiinni, esim. reklamoi huonosta palvelusta, viallisista tuotteista jne. Luulen, et miestäkin ärsyttää, kun olen aika suorapuheinen ja osaan sanoa vastaan, suu vaan käy päläpäläpälä. Harvoin jään sanattomaksi. Tosin tiedän, et esim. jossai pariterapiassa tms. en välttämättä saisi sanottu asioita, kun alkaisi vaan itkettää. Siis oon jotenkin herkkä (ainakin tiettyyn aikaan kuusta) ja jollekki viranomaisille puhuessa ei pysty vaan puhuu, kun itku tulee. Miehen kanssa välillä sama homma. Kirjoittaminen aina helpompaa, kuin puhuminen, ei ainakaan näy kaikki tunteet mitä tulee. Siksi hoidankin kaikki reklamaatiot ja yleisesti kaikki asiat mieluiten sähköpostilla mitä puhelimitse/kasvotusten. -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se arvon mammat nyt ihan niin mene että voidaan olettaa AP:n muuten olleen töissä ja edenneen uralla ja vaikka mitä ja nyt on menettänyt vähintään niin ja niin paljon rahaa... ihan yhtä hyvin olisi voinut olla työttömänä jossain itsemurhayksiössä. En ota kantaa miten pitäisi jakaa rahat, mutta se on varma että ilman avioehtoa ei kenenkään kannata nykyään naimisiin mennä. 

Kuule mammeli, olisi päätöntä olettaa että ap ei olisi päässyt minkään tulojen syrjään kiinni 6-8 vuodessa opintojen loputtua kuten mies omaksi edukseen selittää, kuten sinäkin. Tuo on juuri se ongelma naisten jäädessä tuollaisten miesten lasten kanssa kotiin. Näille miehille tulee yllätyksenä ilmeisesti joka kerta että ilman heidän jälkikasvuaan noilla naisilla menisi taloudellisesti ihan h*lvetin paljon paremmin. Tiedän sen koska olen lapseton nainen jolla on liikaa rahaa omiksi tarpeiksi.

Kuules itse. Tänä päivänä on täysin normaalia, ettei 6-8 vuodessa pääse tulojen syrjään kiinni, vaan on vain silppua ja pätkätyötä tarjolla. Itsellä ei ole kertynyt mitään säästöjä kymmeneen vuoteen, vaikkei ole lapsia ja koko ajan olen jotain yrittänyt tehdä.

Niin. Ei ole kertynyt mitään säästöjä kymmeneen vuoteen. Ja nyt täällä on hirnuttu sivutolkulla kuinka 4000 euroa ei ole mitään. Mielestäni se 4000 on hyvä lähtökohta. Mutta toki muustakin voidaan neuvotella. Ihminenhän on kuitenkin saanut elää.

.

😏😏😏😏

Luulin ensin ap provoksi, mutta tämähän on aito juttu näköjään, sen mies on löytänyt tänne.

Tsemppiä ap, huolehdi sun lapsista ja itsestäsi, vaikka uskot sun miehen huolehtivan sen lapsista, voin kertoa 100% varmaksi sen viesteistä ja sun kertoman perusteella sen hylkäävän ne taloudellisesti heti eron jälkeen.

Tämä tulee olemaan ap. kohtalo. Mies tulee tappelee elatusmaksuista, sillä jos ap. on maksanut lasten vaatteet, lääkkeet, lääkärissäkäynnit ja osan vielä ruuasta, niin mies ei millään usko lasten kuluihin menevän kuin 25€ kuukaudesa ja pihinä miehenä hän pitää sitä kohtuullisena, vaikka todelliset kulut olisi satasia.

Ja parhaassa tapauksessa mies kuvittelee elatusmaksujen menevän ap. eikä lapsille.

Kyllä on luettu ap:n viestejä lasit silmillä; miksi mies joka maksaa vuokran, pääosan ruoasta, vakuutukset, lasten harrastukset, matkat, autot ja on ap:n omien sanojen mukaan rakastava isä, niin miksi hän tappelisi elatusmaksuista?!? Koittakaa nyt ymmärtää että ap:n tulotaso viimeisen 7-8 vuoden ajan on ollut keskimääräisesti 500 eur kuussa (jos sitäkään), sillä ei kauheasti nelihenkisessä perheessä elämöidä.

Ja ap. tulotasoon syynä on pienet lapset, joita mies niin kovasti.

Ap. ei ole kysyttyä työvoimaa markkinoille ja hänen on erittäin vaikea työllistyä, kun nuorin lapsi on vasta 3v. Vaikka olisi kuinka pätevä ammatissaan.

Ja erittäin kallis työnantajalle, kun huomioidaan kahdesta lapsesta sairaanlapsenhoito, neuvolat, hammaslääkärit, päiväkodin ja koulun keskustelutuokiot jne. jne.

Ja kun lasten isä tekee uraa, nämä jää äidin harteille, sanoi laki molempien vanhempien vastuullisuudesta mitä tahansa ja tästä ap. mies on hyvä esimerkki.

Ja ap. miehen kanssa yhdessä hankitut ja sovitut lapset vaikuttavat kielteisesti ap.työelämään kielteisesti ainakin 10v. kunnes monet oikeudet lakkaavat työelämässä, kun lapsi täyttää 10v.

Jaa miksihän kaikki lääkärikeskukset ja terveysasemat sekä hammashoitolat ovat aina ja pääsääntöisesti kansoitettuja pikkulapsilla yhdessä -isiensä- tai muun miespuolisen huoltajan kanssa.

Tämäkään ei ole silti sukupuolikysymys. Tai on siltä osin, että raskauden vuoksi työstä poissaolon ja äitiysvapaan kustannukset tulisi korvata neutraalisti eli yhteiskassasta yli koko työmarkkinan.

En ole kertaakaan nähnyt isiä lastensa kanssa hammashoitolassa enkä lääkärissä. En edes omien lasteni isää. 

Missä maassa siis asut itse. Puhuin Suomesta.

Nyt äkkiä ottamaan yhteyttä oikeusaputoimistoon! Saat sieltä vähävaraisena apua erotilanteessa.