Asioita joita ennen käytettiin, tänä päivänä ei enää (Peukutusketju)

Nivelbussit

Karvalakit ja turkikset ylipäätään

Karttapallot.

Kouluissa oli isoja oppimis tauluja esim kasveista ja eläimistä.

Kiikkutuolit

Vierailija kirjoitti:

Vihreä sunligh-palasaippua

Kyllä sitä vihreää  Sunlight -saippuaa vieläkin on.  Sitä myydään kolmen palan pakkauksessa, ja meillä käytetään välillä vieläkin saunasaippuana, koska siinä on edelleen se ihana puhtoinen, suht voimakas tuoksu.  Ei ole siis tuotekehitelty mitenkään, vaan onneksi pysynyt samana.

Sen sijaan en ole enää pitkiin aikoihin nähnyt missään myytävän Lux-saippuaa.  Onkohan sitä vielä, vai onko jäänyt historiaan.  Sitä oli valkoisena ja vaaleanpunaisena, ja tuoksu oli ihana.  Kun uuden Luxin otti esiin pakkauksestaan, teki mieli nuuhkia ja tunnustella sitä ennen kuin sen otti käyttöön. 

Oli sellaistakin saippuaa, kuin Camey tai Camay, vaaleanpunainen pakkaus ja saippuakin taisi olla roosan värinen.  Se on kadonnut ajat sitten.

Helmi-shampoota oli 60-luvulla, se oli valkoista ja helmiäselle hohtavaa ja minusta ihanan ylellistä, hyvän tuoksuistakin.  Ärsytti, kun äiti kuitenkin aina osti halvempaa Kolestral-nimistä shampoota, joka oli keltaista ja haisi vanhanaikaiselta saippualta.  Tukan se kylläkin sai kauniisti kiiltämään.

Lumene lanseerasi 60-luvulla aivan ihanan hiuskiinteen, joka katosi markkinoilta kuitenkin melko pian.  Myös Lumenen spray-deodorantissa oli ihana, luksusmainen tuoksu.   Sekin hävisi äkkiä markkinoilta, en tiedä miksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihreä sunligh-palasaippua

Kyllä sitä vihreää  Sunlight -saippuaa vieläkin on.  Sitä myydään kolmen palan pakkauksessa, ja meillä käytetään välillä vieläkin saunasaippuana, koska siinä on edelleen se ihana puhtoinen, suht voimakas tuoksu.  Ei ole siis tuotekehitelty mitenkään, vaan onneksi pysynyt samana.

Sen sijaan en ole enää pitkiin aikoihin nähnyt missään myytävän Lux-saippuaa.  Onkohan sitä vielä, vai onko jäänyt historiaan.  Sitä oli valkoisena ja vaaleanpunaisena, ja tuoksu oli ihana.  Kun uuden Luxin otti esiin pakkauksestaan, teki mieli nuuhkia ja tunnustella sitä ennen kuin sen otti käyttöön. 

Oli sellaistakin saippuaa, kuin Camey tai Camay, vaaleanpunainen pakkaus ja saippuakin taisi olla roosan värinen.  Se on kadonnut ajat sitten.

Helmi-shampoota oli 60-luvulla, se oli valkoista ja helmiäselle hohtavaa ja minusta ihanan ylellistä, hyvän tuoksuistakin.  Ärsytti, kun äiti kuitenkin aina osti halvempaa Kolestral-nimistä shampoota, joka oli keltaista ja haisi vanhanaikaiselta saippualta.  Tukan se kylläkin sai kauniisti kiiltämään.

Lumene lanseerasi 60-luvulla aivan ihanan hiuskiinteen, joka katosi markkinoilta kuitenkin melko pian.  Myös Lumenen spray-deodorantissa oli ihana, luksusmainen tuoksu.   Sekin hävisi äkkiä markkinoilta, en tiedä miksi. 

Luxia ei taida olla suomessa enää mutta voi tilata netistä.

Vierailija kirjoitti:

Lyijyä sisältävä 92/99-oktaaninen bensa.

70-luvulla oli saatavilla myös 100-oktaanista bensaa.

https://www.imcdb.org/v173643.html

Vierailija kirjoitti:

Oli sellaisia pahvikuvia joissa oli reikiä ja niiden reikien lävitse piti vetää neulalla lankaa. En muista tuon nimeä.

Ompelukuvat. Käytössä vielä nykyäänkin  päiväkodeissa ja alakoulussa. Sen avulla on helppo opettaa neulan käsittelyä. Tv Ope

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähes joka paikassa oli vielä 70-luvulla myytävänä kunnan tai kylän oma viiri matkailijoille: Keuruu, Petäjävesi, Jyväskylä..... Olen nähnyt todella laajan kokoelman kerättynä ympäri Suomea.

Oli myös paikkakuntatarroja, joita oli kätevämpi keräillä polkupyörämatkalla ympäri Suomen. Polkupyöräily matkailutapana on myös yksi asia, joka on jäänyt pois. Enää ei ainakaan yhtä paljon poljeta ympäri Suomen tai lähdetä ulkomaille telttojen ja makuupussien kanssa.

Nuo paikkakuntatarrat saattoivat olla paikkakunnan vaakunan muotoisia tai sitten niissä oli jokin iskulause. Muistaako kukaan tarkempia esimerkkejä?

Ennenhän oli tärkeää, että muillekin näkyi, missä oli matkailtu. Matkalaukutkin koristeltiin noilla tarroilla. Tai autojen sivulasit. Muistatteko?

Paikkakuntatarrat ja viirit oli ympäri maailmaa yleisiä 60- , 70- ja vielä 80-luvullakin. 

Lapsuuden aikainen naapuri matkusteli paljon kotimaassa ja ulkomailla ja osti viirin aina kun meni uudelle paikkakunnalle käymään. Hänellä oli sitten seinät täynnä näitä ja sen päälle vielä monenlaista muutakin matkamuistoa. Poikanen kun olin tuohon aikaan niin oikein hienolta ne tietysti silloin näyttivät. Itsekin sitten aikuisena viirejä keräilin ja lopulta ne tuli vietyä varastoon. Vähän aikaa taaksepäin niitä sitten katselin ja lähinnä joutavalta rihkamalta näyttivät. Vein ne mökille ja muun roskanpolton yhteydessä heitin palamaan.

Veriohukasjaihe, joka katosi kauppista joitakin vuosia sitten.

Leivinuunin käyttö leipomisessa. Äiti joskus säilytti ruuan siellä lämpimässä, jos isä oli myöhään töissä.

Moniosaiset tietosanakirjasarjat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Telttamatkailu. Meillä on vielläkin tallessa 70-luvun kirkkaan oranssi korkeakattoinen kangasteltta.

Soputeltta ?

Aikoinaan tuli vanhempien ja veljen kanssa harrastettua camping-matkailua, johon kuuluivat soputeltat, retkeilymajat ja omalla autolla matkustaminen Pohjoismaissa (Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska).

Muovinen maitokannu johon laitettiin muovipussissa oleva maito. Maitopusseista virkattuja mattoja ja kasseja.

Kylli-tädin lastenohjelma. Kylli-täti kertoi satua ja kuvitti sitä samalla.

Tiernapoika esitykset jouluisin. Nykyisin eivät taida olla riittävän korrekteja.

Postissa sellaiset telehuoneet, joista sai soittaa puheluja ja joista löytyi koko suomen puhelinluettelot.

Nokian näppäinpuhelin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähes joka paikassa oli vielä 70-luvulla myytävänä kunnan tai kylän oma viiri matkailijoille: Keuruu, Petäjävesi, Jyväskylä..... Olen nähnyt todella laajan kokoelman kerättynä ympäri Suomea.

Oli myös paikkakuntatarroja, joita oli kätevämpi keräillä polkupyörämatkalla ympäri Suomen. Polkupyöräily matkailutapana on myös yksi asia, joka on jäänyt pois. Enää ei ainakaan yhtä paljon poljeta ympäri Suomen tai lähdetä ulkomaille telttojen ja makuupussien kanssa.

Nuo paikkakuntatarrat saattoivat olla paikkakunnan vaakunan muotoisia tai sitten niissä oli jokin iskulause. Muistaako kukaan tarkempia esimerkkejä?

Ennenhän oli tärkeää, että muillekin näkyi, missä oli matkailtu. Matkalaukutkin koristeltiin noilla tarroilla. Tai autojen sivulasit. Muistatteko?

Paikkakuntatarrat ja viirit oli ympäri maailmaa yleisiä 60- , 70- ja vielä 80-luvullakin. 

Lapsuuden aikainen naapuri matkusteli paljon kotimaassa ja ulkomailla ja osti viirin aina kun meni uudelle paikkakunnalle käymään. Hänellä oli sitten seinät täynnä näitä ja sen päälle vielä monenlaista muutakin matkamuistoa. Poikanen kun olin tuohon aikaan niin oikein hienolta ne tietysti silloin näyttivät. Itsekin sitten aikuisena viirejä keräilin ja lopulta ne tuli vietyä varastoon. Vähän aikaa taaksepäin niitä sitten katselin ja lähinnä joutavalta rihkamalta näyttivät. Vein ne mökille ja muun roskanpolton yhteydessä heitin palamaan.

Rompepäivillä ja kirppareilla liikkuu näitten viirien keräilijöitä.  Nehän on tosiaan sitä katoavaa kansanperinnettä.  Olisit saanut niistä vähän rahaakin, jos olisit malttanut pistää myyntiin.  Mulla ei ollut kuin kaksi vanhaa viiriä rompetoripöydässä, ja ne ostettiin ensimmäisinä.

Vierailija kirjoitti:

Karttapallot.

Kouluissa oli isoja oppimis tauluja esim kasveista ja eläimistä.

Kiikkutuolit

Pahus, karttapallo pitää ostaa, nyt neljänkympin kynnyksellä! Mikään karttaprojektio ei anna maailmasta yhtä selkeää kuvaa...

Vierailija kirjoitti:

Tiernapoika esitykset jouluisin. Nykyisin eivät taida olla riittävän korrekteja.

Tiernapoikaåerinne oli jo katoamassa 70- ja 80- luvuilla. Kunnes Oulussa aölkoi,tiernaåoikalilpailu ja srn myötä ryhmoä tuli paljon lisää.