Asioita joita ennen käytettiin, tänä päivänä ei enää (Peukutusketju)
Maailma muuttuu ja on paljon asioita joita vielä parikymmentävuotta sitten käytettiin ja tänään ei.
Kirjoita vai yksi asia per viesti. Varsinaisten fyysisten esineiden esimerkiksi puhelinkoppi lisäksi voit kirjoittaa myös tekemisiä. Laskujen vienti pankkiin, jossa pankkineiti sitten hoisi ne täyttämäsi lipukkeen mukaisesti.
Peukku ylös jos olet käyttänyt asiaa
Peukku alas jos et ole käyttänyt
Esiemrkki: Puhelinkoppi
Kommentit (1940)
Aerobic-jumppapuvun päällä pidettävä joustava vyö
Kunnallinen vesiposti, eli käyttöveden noutopaikka niille, jotka asuivat ennen sotia rakennetuissa taloissa, joissa ei ollut omaa vesiliittymää. Näitä näki vielä ainakin 70-luvulla joillakin vanhoilla mummovaltaisilla pientaloalueilla PK-seudullakin.
Hintalaput ruokakaupan tuotteissa.
Sininen jumppapuku liikuntatunneilla.
Ja joo, on sinisiä tanssipukuja nykyisinkin, mutta ei sellaisia liikuntatunteja, joissa 100% tytöillä on täsmälleen samanlainen, tummansininen ja ankea jumppapuku. Siihen on yhdistetty pikkulasten kuminauhareunalliset nahkatossut. Kävellään ympyrää, opettaja hakkaa nurkassa tamburiinia. Välillä hypellään ja pyöritetään käsiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kouluruokalassa oli ennen kunnon paksut voinapit, ei mitään voimariinia tai keijua, ja kunnon kivikovat näkkileivät. Niillä lähti nälkä ja ai että, oli hyvää.
Näkkäriähän ei nykyään enää saa kunnollista mistään.
Kyllä Ylhäisten leipää saa nykyään ja minusta Lidlissä on näkkileipää, joka on hyvin pitkälle samanlaista mitä oli Vaasan koulunäkki.
Itse kaipaisin leipiä, joissa on kuminaa. Äitini oli Turusta ja siellä kuminaa oli monenlaisissa leivissä. Kumina näkkärissä on tosi hyvää :)
Ylhäisten leipäkään ei ole enään sitä kunnollista kovaa näkkileipää jota se oli vielä 10 vuotta sitten. Menivät ja miedonsivat reseptiä jossakin välissä ja nykyään se on paljon huttusempaa. Makukaan ei ole niin rukiinen kun muistan se olleen aikaisemmin.
Kuminaa en leipään kaipaa, muuan työkaverini tokaisi että kumina ei kuulu leipään eikä äänentoistolaitteisiin!
Viinakortti
Separaattori
Kirnu
Mustekynä
Kalkkeripaperi
Pankkikirja
Repäisykorkki
Poliisin kumipatukka
Vierailija kirjoitti:
Lähes joka paikassa oli vielä 70-luvulla myytävänä kunnan tai kylän oma viiri matkailijoille: Keuruu, Petäjävesi, Jyväskylä..... Olen nähnyt todella laajan kokoelman kerättynä ympäri Suomea.
Oli myös paikkakuntatarroja, joita oli kätevämpi keräillä polkupyörämatkalla ympäri Suomen. Polkupyöräily matkailutapana on myös yksi asia, joka on jäänyt pois. Enää ei ainakaan yhtä paljon poljeta ympäri Suomen tai lähdetä ulkomaille telttojen ja makuupussien kanssa.
Nuo paikkakuntatarrat saattoivat olla paikkakunnan vaakunan muotoisia tai sitten niissä oli jokin iskulause. Muistaako kukaan tarkempia esimerkkejä?
Ennenhän oli tärkeää, että muillekin näkyi, missä oli matkailtu. Matkalaukutkin koristeltiin noilla tarroilla. Tai autojen sivulasit. Muistatteko?
Helmitaulut.
Mun ukki osasi vielä käyttää sellaista venäläistyyppistä helmitaulua. Näitä oli käytetty suvun kaupassa kunnes tilattiin uusi hieno amerikkalainen kassakone.
Mun lapsuudessa 1960-luvulla helmitaulu oli ukilla kotona ja minä sain opetella sillä laskemaan. Se kassakone oli vielä käytössä kaupassa ja niin vanhanaikanen että kiinnosti mua kovasti päästä leikkimään sillä. Nyt kummatkin ovat museokamaa!
Helmitaulu
http://suomenmuseotonline.fi/fi/kohde/Suomen+kansallismuseo/VK5338%3A10…
Kassakone
https://www.bukowskis.com/fi/lots/480238-kassakone-national-usa-1900-lu…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laamapaita, olkatoppaukset, kreppirauta, bootsit, levikset, sokerivesi (tukkaan), valkoinen huulipuna, sininen kajali, o.b., ...
Eiks o.b:itä käytetä enää? Tosin itsekin siirryin kuppilaiseksi.
Viime PE käytin kreppirautaa, tosin pitkästä aikaa :)
Meijeriautot ei tuo enää maitokopeille maitotonkkeja. Kopit toimivat vain koriste mielessä nykyään. Meillä ja naapurilla oli myös sanomalehdelle oma postilaatikko.
Kirjastossa joka kirjassa oli takakannessa tasku,jossa sen kirjan varauskortti. Tähän korttiin virkailija kirjoitti lainaaja tunnuksen"tyyliin 1234", jokaisella lainaajalla oli oma tunnus. Kortti jäi kirjastoon kun kirjan lainasi .
Kirjastoissa oli pienet lokerikot,joissa oli tiedot kaikista kirjoista, aakkosjärjestyksessä. Siitä vaan etsimään, että löytyykö kirjaa.
Jos ei ole mainittu niin huoltoasemat. Meinaan kun kasarilapsena muistan Finnoil, Union ja Kesoil-asemat ainakin. Eipä ole nykyään kuin ABC:tä ja Neste-asemia. Shelleistä en niin tiedä, mutta ei niitäkään enää ainakaan Suomessa taida kovin montaa olla.
Tv-korjaaja. Muistan, että meilläkin piti korjailla kahta eri putkitelkkaria ainakin muutamaan otteeseen. Telkkari oli niin iso ja painava, ettei sitä lähdetty viemään mihinkään huoltoon, vaan korjaaja tilattiin paikalle.
Neiti aika.
Lankapuhelimella soitettiin numeroon josta naisääni kertoi kellonajan.
Kylmäosasto ruokakaupassa. Kuljettiin muovisen läpinäkyvän oven tai säleikön läpi ja siellä oli kaikki kylmäsäilytystä vaativat tuotteet samassa tilassa. Usein myös hedelmillä oli vastaava osastointi. Näitä näkee vielä ulkomailla.
Tällainen vähän tuoreempi jo kadonnut: TV-Digiboksi.
Kolmion (tetra) muotoiset pillimehut.
Kolikoilla toimivat parkkimittarit.
Tilikirjat. KOPissa sai lapset talletuksista esim. postimerkkikeräilypakkauksia palkinnoksi.
Litran lasiset limsapullot. Kolme pulloa kympillä.
Käyttäjä11546 kirjoitti:
Neiti aika.
Lankapuhelimella soitettiin numeroon josta naisääni kertoi kellonajan.
Nykyään neiti Aika on netissä.
Et sitten vissii reenaa mitään, vai onko sekin pois jo muodista?
Sitä ei haistele koko päivää kukaan kun on heittäny hyvän aamulenkin, ja iltajuoksun jälkeen on pakko käydä toisen kerran suihkussa ennen sänkyyn menoa.