Asioita joita ennen käytettiin, tänä päivänä ei enää (Peukutusketju)

Puhelinherätyksen tilaaminen lankapuhelimesta

Tiimari ja siellä myytävä tilpehööri mm. laaja valikoima eritavoin koristeltuja kyniä.

Rinnakkaisesta lankapuhelimesta saattoi salakuunnella perheenjäsenen puhelua, jollei hönkinyt liian äänekkäästi.

Kattotelineillä kuskattiin vaikka mitä tavaraa huonekaluista matkalaukkuihin.

Vierailija kirjoitti:

Kotiapulaiset tavallisissa duunariperheissä. Kaupungeissa oli ehkä tarhoja, mutta maalla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin palkata lapsille hoitaja kotiin. Tämä 60-luvulla.

Lapsia laitettiin myös esim naapureille hoitoon. Mun äiti oli kotiäiti ja meillä oli myös hoitolapsia. Sitä ei kutsuttu perhepäivähoidoksi, eikä tarvittu mitään koulutusta.

Lakanoiden ja tyynyliinojen reunapitsit.

Nimikirjaillut liinavaatteet

Painavat kiiltäväpintaiset täkit

Vesihanoissa oli erilliset nupit kylmälle ja kuumalle vedelle.

Suihkut oli kiinteitä. Ei ollut käsisuhkua vaan vesi tuli yläkautta

Bidee-suihkut puuttui vessoista. Istumakylpyjä harrastettiin.

Julkisen liikenteen bussit.

Opiskelin aikoinaan Oulussa 80-luvulla ja käytin Veljekset Pohjolan ja Koskiliikenteen busseja, kun omaa  autoa ei ollut. Sittemmin olen ajautunut alueelle, jossa busseja ei ole ja onhan oma auto toki mukavampikin. Ei ole mitään käsitystä miten julkisen liikenteen busseissa pitäs toimia kun ne on mulle niin eilistä päivää . Maksaneeko rahvas kyytinsä jotenkin kännyköillä tai jollakin älykorteilla?

Ei oo tietoo

Kopioidut paperit, joissa teksti oli sinistä/violettia ja voimakkaasti jollekin kemikaalille haisevaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hajukumit

Mä olin ekalla luokalla, kun nämä kiellettiin. Ehdin saada vain kaksi hajukumia ennen sitä: toinen, sateenkaariraitainen sydänkumi ja toinen oli iso, litteä, vaaleanpunainen äänilevyn mallinen. Molemmat tuoksuivat hyvältä, mutta kumittivat surkeasti. :D 

Yksi meidän luokan tyttö keräsi silloin pyyhekumeja. Hänellä oli iso peltirasia täynnä niitä (oli vaikka minkä muotoisia - muistan ainakin hiustenkuivaimen muotoisen). 

Miksi kiellettiin ja milloin?

1984 tai 1985. En muista, oliko ekan luokan syksy vai kevät. Ne kiellettiin myrkyllisinä - ilmeisesti pikkumuksut tykkäsivät syödä niitä hyvän tuoksun takia, ja hajuste oli karsinogeenista tms.

Erilaiset piirtoheitinkalvot. Se perusmalli, johon laitettiin kalvo ja sitten sellainen, missä oli rullattava kalvo, johon opettaja kirjoitti opettamiaan asioita tai esim. laskuja, ja pyöritti pienellä veivillä aina puhdasta kalvoa lisää. Tussi oli pyyhittävissä pois eli saman rullan pystyi käyttämään uudestaan. Jos opettaja teki virheen, hän saattoi nuolaista käsipyyhepaperia ja sillä pyyhkiä tekstiä pois (yäk).

Vierailija kirjoitti:

Kopioidut paperit, joissa teksti oli sinistä/violettia ja voimakkaasti jollekin kemikaalille haisevaa

Ne olivat sinikopioita - ne edelsivät näitä mustekopiokoneita. Se sinivioletti muste myös haalistui tosi nopeasti (päiväkodissa ja eskarissa saatiin laululeikkien sanoja, ja niistä katosivat tekstit parissa vuodessa).

Vierailija kirjoitti:

Lentopostikirje

https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcRgZqRbDbV6y8jg0Lb…

Nää on vieläkin tallella 70-luvulta, kun mulla oli kirjeenvaihtokaveri Singaporesta.

Tuossa kirjeessä lukee "by Air Mail", sellaisia sain itse takaisin mm. Britanniasta. Mutta Suomessa, tai ainakin meillä päin, myytiin Par Avion -kuoria, niissä minä lähetin kirjeeni ulkomaille.

Vierailija kirjoitti:

Painavat kiiltäväpintaiset täkit

Silkkitäkit! Jos näitä löytää hyväkuntoisina kirppiksiltä, kannattaa ostaa pois. :) Niissä on oikea silkkikangas päällä - mahdollisesti myös silkkikuitutäyte. Polyesterivanun yleistyminen lopetti näiden valmistamisen - ne tikattiin käsin (olen nähnyt kerran yhdessä sekatavarakirppiskaupassa suomalaisen vanutuotefirman täkkitikkauskehyksen).

Kirjakerhot mainostivat aikakauslehtien sivuilla. Mainoksissa oli perferoituja postimerkin kokoisia merkkejä, joissa oli jonkin kirjan kansikuva ja nimi. Jos liittyi kirjakerhoon, sai valita esimerkiksi viisi ilmaista lahjakirjaa. Ne valittiin irrottamalla nuo merkit ja nuolemalla ne märäksi ja kiinnittämällä tilauskuponkiin. Siis aivan kuten postimerkitkin ennen nuoltiin.

Ihailin aina ennen kun posteissa oli niitä oransseja kostutustyynyjä tummanvihreässä pyöreässä kupissa. Sellainen oli kyllä meillä töissäkin toimistossa vielä 2000-luvun alussa, kunnes meille tuli postimaksukone. Mutta se olikin vanhanaikainen työpaikka. Haimme esimerkiksi johtajalle matkaliput, myös junaliput, matkatoimistosta käteisellä. Näistä liitettiin sitten kuitti käteiskassaraporttiin. Näin siis vielä aikana, jolloin johtajalla oli firman luottokortti ja olisi voinut jo ostaa itsekin lippunsa netistä.

Niin, Seurassa ja Avussa oli myös ennen paperinukkeja. Ehkä ne jäivät jossain vaiheessa 80-lukua pois. Muistan, kuinka keräilin niitä ja kadehdin ystävääni niistä paperinukeista, joita minulla ei ollut. Kiiltokuvia vaihdoimme, mutta paperinukkeja emme.

Se oli aarteiden aikaa, 70- ja 80-luku.

Telex ts. kaukokirjoitin eli se, että kun kirjoitat yhden kirjaimen, se näkyy vastaanottajalla samalla ja molemmissa päissä pitää olla sama laite. Virheitä ei pysty korjaamaan. Nuoremmille, tiedoksi, että Telefax tämä e laite i ole, vaan telex oli sen edeltäjä)