Miten saisi jo deittaillessa huomattua, kuka mies on itsekeskeinen hyväksikäyttäjä? Kaikki mieheni ovat olleet tuollaisia

En tiedä, mutta olen ihan samanlainen kuin sinä. Taas itken yksin kotona sitä, kun mies osoittautuikin kusipääksi. 

Vierailija kirjoitti:

Kun tapailua on jatkunut jo pidempään ja omat tunteeni ovat heränneet, niin en enää sitten osaa erota helpolla, vaikka huomaisinkin miehen olevan jälleen tuollainen kylmä hyväksikäyttäjä. Olen siis itse valitettavan herkkä ja hyväsydäminen persoona, eli minulle on ominaista huolehtia ehkä vähän ylikorostuneestikin ihmisistä, joista välitän. Eli olen tavallaan tottunutkin siihen, että annan aina muille enemmän kuin saan, mutta miesten kohdalla tuo jako on ollut ihan liian epäreilu. Saan aina kokea olevani miehelle pelkkä rahapussi, kokki, taksi, siivoaja ja yleispiika.

Onko teidän mielestä olemassa jotain merkkejä, joista tunnistatte itsekeskeisyyden/hyväksikäyttämisen miehistä jo alussa? Olisi niin paljon elämää helpottavaa keksiä keinot tajuta näiden miesten tyyli jo alussa ennen kuin olen itse korviani myöten ihastunut eli koukussa jo. Jotain merkkejä, joita läpeensä itsekeskeiset miehet eivät osaisi peittää edes deittailun alussa, jolloin jokainen pyrkii salaamaan ne persoonansa huonot puolet.

Epäile lähtökohtaisesti kaikkia. Jätä hyväuskoisuus taka-alalle. Aina kun tapaamasi henkilö on hurmaava ja houkutteleva, peräänny. Se on karman oppitunti. Vedät itsekeskeistä tyyppiä puoleesi kunnes tutkasi oppii hälyyttämään ja havaitsemaan vaaran merkit.

Äläs nyt, tuolla valkoinen mies -ketjussahan sanotaan totuus: vain nainen voi olla hyväksikäyttäjä

Puhuu vain itsestään, pyytää sulta palveluksia, ei pidä lupauksiaan. Tossa muutama.

miehet ja naiset = mahdoton yhtälö

Jätä ne itsevarmat miehet väliin. Ne on itsevarmoja, koska niillä ei ole mitään menetettävää. Ne tietävät aina kuitenkin löytävänsä seuraa.

Ja meistä kunnon miehistä yksi ja toinen kokee viiltävän kateuden piston sisällään, mikä meissä on (vikana)  kun emme löydä kumppania.... Kun ei tämä kunnollisuus toisaalta ni-in ihmeellistä ja kummallista ole, että sitä haluaisi yleisemmin alleviivata, jos tai kun joku kysyy millainen mahd. olisin. - Vaikka toki turhan helposti sitä kuvaa itseään kliseisesti.  

Älä anna enempää kuin saat. Se on jo hyvä lähtökohta. Jos kuitenkin haksahdat itseäsi korkeampitasoisiin miehiin, niin mitään ei ole tehtävissä. Ne vievät sinua kuin litran mittaa.

Vierailija kirjoitti:

Ja meistä kunnon miehistä yksi ja toinen kokee viiltävän kateuden piston sisällään, mikä meissä on (vikana)  kun emme löydä kumppania.... Kun ei tämä kunnollisuus toisaalta ni-in ihmeellistä ja kummallista ole, että sitä haluaisi yleisemmin alleviivata, jos tai kun joku kysyy millainen mahd. olisin. - Vaikka toki turhan helposti sitä kuvaa itseään kliseisesti.  

Me saantipuolella olevatkin olemme kunnollisia siinä kuin tekin. Ero on siinä, että meillä on jotain muitakin avuja kuin "kunnollisuus".

Vierailija kirjoitti:

miehet ja naiset = mahdoton yhtälö

On hämmästyttävää kuinka monta sattaa tai tuhansia vuosia ihmis(apina) on psynyt hengissä ja jatkanut olemassa oloaa, jos ja kun yrittää samanaikaisesti järkesitää, että miten parhaiten tosiilleen sopivat ihmiset löytäsivät toisensa. - Onko parisuhteessa eläminen nykyään jo vähän liian vanhanaikaista kun parempiakin vaihtoehtoja on, enkä nyt tarkoita moniavioisuutta, enkä sinkkuutta... eiku...

Vierailija kirjoitti:

Älä anna enempää kuin saat. Se on jo hyvä lähtökohta. Jos kuitenkin haksahdat itseäsi korkeampitasoisiin miehiin, niin mitään ei ole tehtävissä. Ne vievät sinua kuin litran mittaa.

Ei se tasosta kerro, kuinka törkeä uskaltaa olla. Muuten kyllä samaa mieltä

Iloinen deittailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja meistä kunnon miehistä yksi ja toinen kokee viiltävän kateuden piston sisällään, mikä meissä on (vikana)  kun emme löydä kumppania.... Kun ei tämä kunnollisuus toisaalta ni-in ihmeellistä ja kummallista ole, että sitä haluaisi yleisemmin alleviivata, jos tai kun joku kysyy millainen mahd. olisin. - Vaikka toki turhan helposti sitä kuvaa itseään kliseisesti.  

Me saantipuolella olevatkin olemme kunnollisia siinä kuin tekin. Ero on siinä, että meillä on jotain muitakin avuja kuin "kunnollisuus".

Tämän uskon ja allekirjoitan. - Niin uskoaseni myös itselläni. - Ja olen toisinaan ajatellut, että ihminen mies tai miksei nainenkin, joka kovasti jaksaa jankata korostaen ja alleviivaten omaa kunnollisuuttaa vaikuttaa helposti pian joltain vastakkaiselta ja siten muulta kuin -tiivistäen- kunnolliselta. 

Oma ongelmani on, että moni asia, jotka itse koen hallitsevani ja osaavani kuullostavat vähän turhan kliseisiltä. Täytyisi löytää, jokin persoonallisempi tapa tai keino, jolla saada vähän "särmää" ettei hukkuisi tapettiin.   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä anna enempää kuin saat. Se on jo hyvä lähtökohta. Jos kuitenkin haksahdat itseäsi korkeampitasoisiin miehiin, niin mitään ei ole tehtävissä. Ne vievät sinua kuin litran mittaa.

Ei se tasosta kerro, kuinka törkeä uskaltaa olla. Muuten kyllä samaa mieltä

Harva, joka tuntee menettämisen pelkoa uskaltaa olla törkeä. Tosin moni tekee sen ajattelemattomuuttaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä anna enempää kuin saat. Se on jo hyvä lähtökohta. Jos kuitenkin haksahdat itseäsi korkeampitasoisiin miehiin, niin mitään ei ole tehtävissä. Ne vievät sinua kuin litran mittaa.

Ei se tasosta kerro, kuinka törkeä uskaltaa olla. Muuten kyllä samaa mieltä

Mutta tasokkaat miehet, jotka siis saa helpolla seuraa, eivät jaksa pidemmän päälle panostaa kuin heille todella vaikeasti tavoiteltaviin naisiin. Kannattaa siis jollain tavalla olla tietoinen tasojen vastaavuudesta. Ja tosiaan tuo liika palvelualttius nyt pois. 

Kiinnittääkö mies aidosti huomiota tarpeisiisi ja tunteisiisi? Ei siis pelkästään kohteliaisuuttaan, vaan niin että hän oikeasti haluaa kuulla mielipiteesi asioihin ja arvostaa sitä. Kiinnostaako miestä päänsisäinen maailmasi, mietteesi ja pohdintasi maailman menosta? Entä onko mies valmis menemään mukavuusalueensa ulkopuolelle ja näkemään vaivaa takiasi, ilman että valittaa tai muistuttaa siitä jälkeenpäin tai odottaa vastapalvelusta? Koita kiinnittää näihin huomiota äläkä hyväksy itsesi yli kävelemistä.

seurustelun alussa minun mieheni ei yhtään tykännyt, jos vaikka hänen luonaan siivosinnkeittiön tai imuroin. Hän meni siitä ihan vaikeaksi. Kiitti, mutta korosti, ettei olisi tarvinnut.

Mies ei ole hyväksikäyttäjä.

Mä luulen että kun mietit, tiedät sen kutkuttavan tunteen kun ajattelet uutta miestä jonka olet tavannut ja johon olet ihastunut. Vähän hermostunut, vähän epävarma, toiveikas, jotenkin alakynnessä.

Jo siitä tunteesta tiedät että taas on samanlainen mies. Ne miehet synnyttää sussa tietyn riippuvuuden ja alistumisen ja erehdyt luulemaan sitä rakastumiseksi.

Oikea mies taas pitäisi tuntua hyvältä, ja oikealta, levolliseltakin ja turvalliselta ja helpolta.

Sun pitäisi oikean miehen kanssa tuntea itsesi itsevarmaksi, kun väärän miehen kanssa tunnet olosi epävarmaksi.

Se epävarmuus saa sut yrittään liikaa, ikään kuin tekemään töitä ikään kuin vain tekemällä enemmän tulisit rakastamisen arvoiseksi.

Se tulee meillä kotoa, huono itsetunto ja läheisriippuvuus.

Oikean hyvän miehen kanssa sä olet rakastettava ihan tekemättä mitään, omana itsenäsi.

Tottumatta sekoittaa turvallisuuden tylsyyteen, ja vastaavasti vaarallisuuden seksikkyyteen.

Sun pitää opetella tunnistamaan itsessäsi se "kuume" joka tulee hyväksikäyttäjistä, ja tietoisesti heti välttää sitä kokonaan.

Ja taas tarkoituksella antaa mahdollisuus ja viettää aikaa " mukavan mutta liian tavallisen" kanssa, että ehdit nähdä hänen kauniit luonteenpiirteet. Älä juokse karkuun kun joku sanoo että on ihastunut ja olet ihana.

Kotoa on ehkä tullut väärä malli, että epäluotettavuus sekoittuu rakkauteen jos vaikka vanhempi on ollut sellainen. Se tuntuu tutulta ja luotettavuus jotenkin väärältä.

Outoa mutta toimi mulla. Nyt mulla on oikeasti hyvä mies.

Game over kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä anna enempää kuin saat. Se on jo hyvä lähtökohta. Jos kuitenkin haksahdat itseäsi korkeampitasoisiin miehiin, niin mitään ei ole tehtävissä. Ne vievät sinua kuin litran mittaa.

Ei se tasosta kerro, kuinka törkeä uskaltaa olla. Muuten kyllä samaa mieltä

Harva, joka tuntee menettämisen pelkoa uskaltaa olla törkeä. Tosin moni tekee sen ajattelemattomuuttaan.

Tai sitten se on juuri toisin päin: Hyökkäys on paras pullustus. Eli mies (tai toisinaan varmaan myös nainen) kauniisti sanottuna sikailee toista kohtaan niin kauan, kuin toinen yksinkertaisesti siihen tulee stoppi; uskoen ja luullen, ettei toinen häntä huolisi vaikka hän olisi miten kunnollinen tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Mä luulen että kun mietit, tiedät sen kutkuttavan tunteen kun ajattelet uutta miestä jonka olet tavannut ja johon olet ihastunut. Vähän hermostunut, vähän epävarma, toiveikas, jotenkin alakynnessä.

Jo siitä tunteesta tiedät että taas on samanlainen mies. Ne miehet synnyttää sussa tietyn riippuvuuden ja alistumisen ja erehdyt luulemaan sitä rakastumiseksi.

Oikea mies taas pitäisi tuntua hyvältä, ja oikealta, levolliseltakin ja turvalliselta ja helpolta.

Sun pitäisi oikean miehen kanssa tuntea itsesi itsevarmaksi, kun väärän miehen kanssa tunnet olosi epävarmaksi.

Se epävarmuus saa sut yrittään liikaa, ikään kuin tekemään töitä ikään kuin vain tekemällä enemmän tulisit rakastamisen arvoiseksi.

Se tulee meillä kotoa, huono itsetunto ja läheisriippuvuus.

Oikean hyvän miehen kanssa sä olet rakastettava ihan tekemättä mitään, omana itsenäsi.

Tottumatta sekoittaa turvallisuuden tylsyyteen, ja vastaavasti vaarallisuuden seksikkyyteen.

Sun pitää opetella tunnistamaan itsessäsi se "kuume" joka tulee hyväksikäyttäjistä, ja tietoisesti heti välttää sitä kokonaan.

Ja taas tarkoituksella antaa mahdollisuus ja viettää aikaa " mukavan mutta liian tavallisen" kanssa, että ehdit nähdä hänen kauniit luonteenpiirteet. Älä juokse karkuun kun joku sanoo että on ihastunut ja olet ihana.

Kotoa on ehkä tullut väärä malli, että epäluotettavuus sekoittuu rakkauteen jos vaikka vanhempi on ollut sellainen. Se tuntuu tutulta ja luotettavuus jotenkin väärältä.

Outoa mutta toimi mulla. Nyt mulla on oikeasti hyvä mies.

Hienoja oivalluksia sinulla. Monen naisen kannattaisi miettiä noita asioita.

Kerta toisensa jälkeen ap siis valitsee sen samanlaisen miehen kuin ennenkin.

Mitäs jos vaihtaisit miestyyppiä.

Kirjoita aluksi vaikka pieni lista asioista, joihin olet hurmaantunut kaikissa näissä entisissä miehissäsi - täytyy olla joku yhdistävä piirre, joka vetoaa sinuun, mutta joka voisi toimia vastaisuudessa varoitussignaalina.