Keski-ikäisten ja vanhuksien oudot tavat/höpsötykset

Keski-ikä alkaa siinä 35-vuotiaana. Aikamoista höpsöttelyä mahtuu sen ja vanhuuden väliin.

Mä näkisin, että viiskymppisiä kutsutaan keski-ikäisiksi.

Lintujen seuraaminen on kivempaa kuin ihmisten. Luonto muutenkin on raikasta, siellä ei kukaan näyttele muuta kuin mitä on. Rakastan lintuja ja olen keski-ikäinen.

Jotkut vanhukset ei tykkää eläimistä ollenkaan, itseasiassa tuntuu että eivät tykkää mistään elollisesta, puutkin pitäisi kaataa koska ne roskaa, pudottaa lehtiä ja käpyjä! Ja parhaiten tosi vanhan tietää kun hän kertoo kuinka kova työmies hän oli!

Mä olen 43 ja olen jo hurahtanut lintuihin. Ja kaikkiin muihinkin pieniin luontokappaleisiin, joita useimmat ei huomaa. Esim. kun oli kovat pakkaset niin jätin seudun rusakoille leipää ja pähkinöitä ruoaksi, että selviäisivät yli kylmien öiden. Kaksi siileille tehtyä talvehtimispesälaatikkoakin on pihassa. Jotenkin sitä vaan on iän myötä alkanut rakastaa kaikkea elämää, kun itselläni nuorenpana kaiken huomion vei oma itse: itsen kehittäminen, itsen ongelmien murehtiminen jne.

Tuo ei minusta ole höpsötystä ollenkaan, mutta olen keski-ikäinen. Höpsötyksiä on nuorilla 😁

Havaintoina kauppakäynneiltä on vanhukset pelaamassa rahapelejä. Kaikki koneet varattuina ja kai jonoakin odottamassa vapautumista. Mielestäni outo harrastus, oli ikä mikä vaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen 43 ja olen jo hurahtanut lintuihin. Ja kaikkiin muihinkin pieniin luontokappaleisiin, joita useimmat ei huomaa. Esim. kun oli kovat pakkaset niin jätin seudun rusakoille leipää ja pähkinöitä ruoaksi, että selviäisivät yli kylmien öiden. Kaksi siileille tehtyä talvehtimispesälaatikkoakin on pihassa. Jotenkin sitä vaan on iän myötä alkanut rakastaa kaikkea elämää, kun itselläni nuorenpana kaiken huomion vei oma itse: itsen kehittäminen, itsen ongelmien murehtiminen jne.

💚

Olen huomannut päiväkirjan pitämisen. Eli kirjataan ylös lämpötila ja päivän tärkäimmät askareet/tapahtumat. Ja sitten vuosien jälkeen vertaillaan näitä, etenkin lämpötiloja.

Vanhuksilla pullakahvit lähes joka päivä. Kai se on vanhuksille eri juttu kun välttämättä vuosia ei muutenkaan ole niin montaa jäljellä ja mukavaa piristystä arkeen ja hyvä sauma kutsua naapureita tai ystäviä käymään. Tässä iässä sitä vaan vielä ei pysty moiseen heittäytymään, 365 munkkia ja pullaa vuodessa. Mä paistan lettuja kerran viikossa, ja nekin tulee jo korvista sen takia.

Olen 51v, enkä todellakaan katsele tai seuraa lintuja.

Ei myöskään kukaan samaa ikäluokkaa olevista ystävistäni.

Itse höpsöttelen ehkä nykyisin enemmän matkusteluun, laatuvaatteisiin, urheiluun, kulttuuriin ja merkkilaukkuihin.

Ehkä pinnallista, mutta talous kunnossa ja kiva hemmotella itseäni ja läheisiä.

Voisin ajatella, että seuraavaksi höpsähdän lapsenlapsiin, mutta siihen menee kyllä vielä useampi vuosi, kun suht. vanhana vasta lapsia saimme.

Vierailija kirjoitti:

Vanhuksilla pullakahvit lähes joka päivä. Kai se on vanhuksille eri juttu kun välttämättä vuosia ei muutenkaan ole niin montaa jäljellä ja mukavaa piristystä arkeen ja hyvä sauma kutsua naapureita tai ystäviä käymään. Tässä iässä sitä vaan vielä ei pysty moiseen heittäytymään, 365 munkkia ja pullaa vuodessa. Mä paistan lettuja kerran viikossa, ja nekin tulee jo korvista sen takia.

Toisaalta monet vanhat ihmiset syö aika yksinkertaisesti. Esim. omat vanhempani (72 ja 73 v) kyllä syövät sen pullaviipaleen joka päivä iltapäiväkahveilla, mutta hoikkia ovat, vähän liiankin, kun muuten syömiset on luokkaa aamulla jogurtti, lounaaksi joku yksinkertainen kotiruoka kuten keitettyä perunaa ja jotain lihaa, sitten se pulla, ja illalla teetä ja leipäviipale. Pullaa lukuun ottamatta ei herkkuja juuri koskaan, ei alkoholia jne.

Olen kait sitten ainakin tällä palstalla jo vanhus yli kuusikymppisenä. Höpsö olen ollut aina, nykyisin vaan tuntuu, että minua yritetään laittaa "ruotuun" 😊 ei se vissiin oikein sovi olla oma itsensä.

Penkkiurheilu. En tiedä ketään alle kuusikymppistä, joka seuraisi vuodesta toiseen jotain ampumahiihdon maailmancupia ja odottaisi innolla Kalevan kisoja tai Jukolan viestiä...

Mieheni rakastaa lintuja, on Britanniasta ja on innoissaan mitä lintuja Suomessa on. Hän on yli 50, ja vuosi vuodelta hurahtaa enemmän ja enemmän. Ei siinä mitään mutta kun itse tunnistan juuri ja juuri harakan niin vaikea jakaa tätä harrastusta. Onneksi muissa jutuissa synkkaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen 51v, enkä todellakaan katsele tai seuraa lintuja.

Ei myöskään kukaan samaa ikäluokkaa olevista ystävistäni.

Itse höpsöttelen ehkä nykyisin enemmän matkusteluun, laatuvaatteisiin, urheiluun, kulttuuriin ja merkkilaukkuihin.

Ehkä pinnallista, mutta talous kunnossa ja kiva hemmotella itseäni ja läheisiä.

Voisin ajatella, että seuraavaksi höpsähdän lapsenlapsiin, mutta siihen menee kyllä vielä useampi vuosi, kun suht. vanhana vasta lapsia saimme.

Ei se ole pois mainitsemistasi asioista. Ihme katsantokanta sulla. Katselen lintujen touhuja sekä eläimiä myös muualla maailmalla, merkkituotteet on pelkkää hömppää tähän verrattuna.

Vierailija kirjoitti:

Mä näkisin, että viiskymppisiä kutsutaan keski-ikäisiksi.

Sinähän se saat nähdä ihan mitä haluat. Ykkönen on silti oikeassa.

Olen kolmekymppinen ja seuraan sekä ampumahiihtoa että kuuntelen koko yön Jukolan viestiä. Bonhaan myös lintuja. Tänäänkin olin Vanhankaupunginlahdella kiikaroimassa kavereiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Penkkiurheilu. En tiedä ketään alle kuusikymppistä, joka seuraisi vuodesta toiseen jotain ampumahiihdon maailmancupia ja odottaisi innolla Kalevan kisoja tai Jukolan viestiä...

Ampumahiihdon maailmancup ja penkkiurheilu ylipäätään = ❤

N38

Kunpa kiinnostaisikin vielä joku asia, niin että sen takia viitsisi nähdä vaivaa.

Tuntuu, ettei mitään uutta ja innostavaa enää löydy.

Linnut on bongattu jo koululaisena, vaellukset käyty ja maapallo tullut tutuksi.

Miten jaksan loppuajan? Yksinäiselle käy elämä pitkäksi, maalla erakkona asuen.

Jotain kulkueläimiä ruokin, siinä se.

-myöhäiskeskiaikainen