Keski-ikäisten ja vanhuksien oudot tavat/höpsötykset

Seuraan lintuja minäkin, Luotion sivuilla on livenä useammankin lajin pesät Suomesta ja ulkomailta. Nyt on

mielenkiintoisin Viron merikotkan pesä, siellä riittää tapahtumia ja poikanen kasvaa ihan silmissä. Seuraan toki norppakameraakin, se vaan on suht tylsä tapahtumiltaan.

Pian alkavat kuoriutua sääksien poikaset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä maailmoissa te oikein elätte? Äidilleni, joka nyt olisi 100.vuotias, jos vielä eläisi, pulla oli joskus hyvinkin tärkeä lisä kahvitteluun. Häneltäkin tuo tapa jäi pois jo 60-luvulla. Itse olen jo erittäin varttunut minäkin, mutta en minä eikä yksikään saman ikäisistä ystävistäni puputa pullaa, oikeastaan ikinä. Pullalla kuvittelen teidän tarkoittavan tällaista vanhan ajan pitkoa.

Missähän maailmassa minä, "vanhus", oikein elän, koska pullan puputus on ikääntymisen myötä tullut tavaksi 😂. En koskaan leiponut pullaa, enkä juuri syönytkään ollessani nuorempi, mutta, kas kummaa, kun ikääntyessäni alkoi pullan leipominen ja syöminen kiinnostamaan. Nykyisin olen hyvin ahkera leipuri, ja leivon leivät, pullat, kakut, piiraat, ja piirakat.

Kirjoitin siksi, kun huvittaa nuorempien käsitys vanhuksista, joka  on suoraan vanhoista 30-luvulla tehdyistä suomifilmeistä otettu, eli hyvin kliseinen. Ei minun ikäluokkani (yli 70 v.) ihmiset nykyään ryystä kahvia tassilta palasokerin läpi pullaa mussuttaen. En tosin tiedä, ovatko maaseudulla eläneet vanhukset sitten hyvin erilaisia.

Apua. Minä vasta kummallinen olen, ilmeisesti! Vanhus (72 v), en bongaile lintuja (lintufobia), en seuraa urheilua, en juo pullakahveja, en syö mämmiä eikä minulla ole verhoja ollenkaan.

Mitä minun tulisi tehdä tullakseni normaaliksi höpsöksi vanhukseksi?

Televisio päällä lähes koko ajan.

Oon 51v ja hurahtanut kutomiseen, valtiotieteisiin ja taulunkehystykseen.

Sen voin nuoremmille kertoa että tässä iässä miehiä joutuu potkimaan pois, niitä tulee ovista ja ikkunoista. Löydät somesta marjanpoimijan tai etsit asunnonvälittäjää, näille se on tinder jos on noin satusilvon näköinen mamma pyytämässä. Facessa kaverien kaverit vonkaa.

Syy on varmaan se, että 50v mies ei mene kaupaksi, naiset keskittyvät elämäänsä ja nuorempia ei kiinnosta.

Mutta ristus mitä riesapettereitä ja kun yrittää kertoa että ei käy, niin uskomaton kermapeffa-sylkeminen alkaa ja saa kuulla vaikka mitä.

Keski-iän ylittäneet miehet, siellä asuu katkeruus..

Olemme viisikymppinen pariskunta ja keskustelemme usein kerrostalon takapihalla vierailevasta pupusta. Milloin se on piilossa, syö tai makaa lasten leikkipaikalla ja miten makaa.

Tosin.. tällaisia me höpötimme jo 30 vuotta sitten :D

Olen erittäin kiinnostunut variksista. Seuraan niitä ja tarkkailen, nehän ovat lintujen älymystöä ja tosi fiksuja. Hymyilen aina niille, ajatellen, että ymmärtävät sitten minun olevan heihin positiivisesti suhtautuva ihmisolento. En kanna koskaan mustaa pipoa kädessä, etteivät vaan luule sitä kuolleeksi linnuksi. Olen melko varma, että jossain vaiheessa ala puhua niille.

Katsomme mieheni kanssa sujuvasti Netflixistä Altered Carbon -sarjaa ja sitten väliin dokumentin norsuista.

Mä oon 50 eikä linnut kiinnosta pätkääkään. Eikä luonto muuten mut ulkona 9n kiva oleillä, sanon kaikkia lintuja linnuilsi eikä kiinnosta mitä ne on. En leivo pullaa tai piirakoita eikä kokkauskaan kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Iänikuinen verhojen kanssa vekslaaminen. Pitää olla jouluverhot, talviverhot, pääsiäisverhot, kesäverhot ja syksyverhot. Sitten someen päivitetään, että aijai kun on kiva olla, kun vaihtoi jouluverhot pois. Nuoria syytetään materialismista, mutta mulla on sentään samat verhot kesät talvet. 

Ei tuo liity ikään. Olen ollut sisustuksesta kiinnostunut verhofriikki ihan koko ikäni. Nuoresta asti.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon 50 eikä linnut kiinnosta pätkääkään. Eikä luonto muuten mut ulkona 9n kiva oleillä, sanon kaikkia lintuja linnuilsi eikä kiinnosta mitä ne on. En leivo pullaa tai piirakoita eikä kokkauskaan kiinnosta.

No, kaikki eivät voi tietoisuuden tasoltaan olla yhtä ylhäällä ja olla kiinnostuneita luonnosta ja elävästä. Joidenkin on oltava ankeita materialisteja, tasapainon takia.

Mua huvittaa mun äidin Instagram harrastus. Instagramkameralla räpsäytetty sumuinen kuva yleensä sisustuksesta, välillä ruuasta Kuvissa on yleensä vähintään kymmenen kommenttia ja kun kysyin onko ne hänen kavereita, niin ei kun kuulemma vain seuraajia. :D

Nuorempienkin kannattaisi ruokkia lintuja ja siilejä, jos haluaa niitä vielä tulevaisuudessa olevan.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut vanhukset ei tykkää eläimistä ollenkaan, itseasiassa tuntuu että eivät tykkää mistään elollisesta, puutkin pitäisi kaataa koska ne roskaa, pudottaa lehtiä ja käpyjä! Ja parhaiten tosi vanhan tietää kun hän kertoo kuinka kova työmies hän oli!

Totta, ja sitten tarkempi selostus siitä, miten aloitti työnteon jo ennen kouluikää. Varmaan paikkansa sodanjälkeisten sukupolvien kohdalla.

Puunkaatamisesta minulla on myös päinvastaisia kokemuksia: ei missään nimessä saisi kaataa, kun on ennenkin ollut. Eivät huomaa, että ei se puu enää ole niin soma kuin 60 vuotta sitten vaan varjostaa koko pihaa.

Vierailija kirjoitti:

Mä näkisin, että viiskymppisiä kutsutaan keski-ikäisiksi.

Olen samaa mieltä - olen itse viiskymppinen, ja alan olla keski-iässä. Mitäs omituisuuksia minussa onkaan... Monenlaisia, onneksi en sentään ole semmoinen äkäinen mutrusuu, mitä moni tuntuu olevan, mutta onhan näitä. Olen alkanut kiinnittää huomiota ulkonäkööni eri tavalla kuin ennen ja mikä kamalinta, katselen lasteni ikäisiä nuorukaisia vähän "sillä silmällä" salaa. Ei tulisi mieleenkään ikinä, milloinkaan tai koskaan edes eleellä ilmaista, että näky miellyttää, mutta silmä lepää ihan eri tavalla kuin ennen. Omituista. Ennen tykkäsin vanhemmista miehistä. Ai niin, ja siedän huonoa kohtelua paljon huonommin kuin ennen - tulee sanottua aika äkkiä, jos joku on töykeä tai asiaton.

Kummalliset liikanimet ihmisille. On porkkanahousua, mätimahaa, Dallasin Bobia, *asuinpaikka* Ridge, kunttajussi, lötky-jussi. .Ja oletaan, että nuoremmat automaattisesti tietävät kenestä puhutaan. Sitten hermostutaan, kun pyytää tarkennusta oikeasta nimestä.

Olen 33 ja juuri hurahtanun lintujen äänten tunnistamiseen ja kasvion kokoamiseen. Myös päiväkirja löytyy. Eli olisko 33 se ikä, kun näihin hurahtaa 😁

Minä olin kiinnostunut linnuista jo ala-asteella. Ei se liity ikään varmaankaan. Omat vanhempani 70-80 v eivät välitä linnuista yhtään.

Heillä ei ole muutenkaan mielestäni erikoisempia tapoja. Eivät ole koskaan juoneet pullakahvia, se lienee paikkakuntakultuuriin liittyvää. He ovat siis akateemisia Helsingissä syntyneitä ja bilettäneet nuorena samalla lailla kuin nykyiset opiskelijanuoretkin. Voivat kyllä köydä saunassa ja juoda saunakaljan, mistä itse en ole välittänyt koskaan. Olen siis enemmän shotti baarissa-ja kumtosalityyppiä.

Lapseni valittaa, että olen ylihuolehtiva, mutta sellaista ap ei ehkä tarkoittanut? Vanhemmat ikäluokat lukevat enemmän paperilehtiä, eivät katso youtube-videoita, se voi näyttää hassulta tavalta.

N47

Nuorten harha on se, että kuvittelevat kaikkien vanhempien olevan keskenään samanlaisia. Vastaavasti vanhat luulevat nuoria yhdeksi samanlaiseksi joukoksi.

Oikeasti ikä ei määtittele ihmisiä kovinkaan paljon vaan kaikki ovat yksilöitä. Ei varmaan ap:kaan kännää kaupungilla käyttämässä huumeita ja näpistä kaupasta ja potki mummoja, vaikka joku vanhus voi luulla nuorisoa sellaiseksi...

vastaavasti monet vanhemmat voivat olla esim. avarakatseisempia ja rennompia kuin monet nuoret. Eli on harhaa tuijottaa ikää, pitäisi nähdä yksilö jokaisessa ihmisessä.

Ei linnut ole pelkästään vanhusten juttu. Itse en nykyään ruoki lintuja kun asun kerrostalossa, mutta lapsena kotona seurasin kyllä nenä kiinni ikkunassa kotipihalla hyppiviä pikkulintuja. Vihkoon kirjoitettiin montako eri lintulajia talven aikana lintulaudalla kävi. Parvi peltopyitä pihassa oli varsinainen hitti. Ja vielä teini-iässäkin keväisin kuljin kilometritolkulla rapaisia ja loskaisia peltoja kiikaroimassa kurkien ja joutsenten kevätmuuttoa.