Miksi miesten ongelmista ei puhuta kunnolla?
Miksi nykyään miesten ongelmista ei puhuta ääneen, vähätellään, ei oteta tosissaan yms? Miksi kaikki Metoo kamppanjat koskevat lähinnä naisia? Minkä takia miesten seksuaalisesta hyväksikäytöstä, oppimisvaikeuksista, syrjäytymisestä, työllistymisestä, ulkonäköpaineista ei puhuta läheskään niin paljoa kuin naisten?
Valitettavan usein saa lukea naisten kokemasta seksuaalisesta ahdistelusta (mitä joo on toki enemmän, kuin miehillä), ja jos mies kertoo omista kokemuksistaan, kommentit on lähinnä "mene äitisi helmoihin itkemään", "homoko oot kun nainen ei kelpaa." Tuntuu että miehiä ei oteta tosissaan ja heidän ongelmistaan ei puhuta.
Olen keskustellut monien miesten kanssa ja lopulta he ovat avautuneet ongelmistaan mm; epävarmuus sukupuolielinten koosta, kaljuuntuminen, akne, fyysinen kunto, opiskelu, syrjäytyminen, yheiskunnan aiheuttamat paineet esim työllistyminen ja perheen perustaminen. Miesten oletetaan valitettavan usein olevan vahvoja ja sitä ehkä jopa vaaditaankin. Miesten itkeminenkin esim tulkitaan valitettavan usein heikkoudeksi ja huonoksi asiaksi.
Miesten ongelmia pitäisi todella paljon enemmän tuoda julki, eikä vaieta.
Ja koska se pitää tietenkin mainita, en ole naisia vastaan tai vähättele naisten ongelmia. Kannatan tasa-arvoa tasavertaisesti kaikille sukupuolille.
-Nainen
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
Koska niin moni nainen on yrittänyt auttaa tai parantaa jotain renttua, että naiset ymmärtävät, etteivät voi tehdä mitään, jos joku valitsee ongelmia elämäänsä.
Ja naisen auttaminen ja parantaminen tapahtuu aina naisen ehdoilla. Tee juuri niin kuin minä sanon, koska minä olen oikeassa ja sinä väärässä. Siksi mies mieluummin ottaa ja lähtee, tai ei lotkauta edes korvaansa.
Vierailija kirjoitti:
Miehet sietävätkin nyt vähän kärsiä. Tuhansia vuosia me naiset olemme kärsineet. Nyt on aika vaihtaa vuoroja ja miehet saavat siirtyä tasa-arvoisen yhteiskunnan tieltä. :)
Missä ja koska naiset ovat yksin kärsineet? Miehille on aina ollut omat tehtävänsä, metsästyksestä sotimiseen ja kärsimys ei ole koskaan jakaantunut tasaisesti eri yhteiskuntaluokkien kesken sen jälkeen kun tulivat yhteiskuntaluokat maanviljelyksen sivutuotteena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska niin moni nainen on yrittänyt auttaa tai parantaa jotain renttua, että naiset ymmärtävät, etteivät voi tehdä mitään, jos joku valitsee ongelmia elämäänsä.
Ja naisen auttaminen ja parantaminen tapahtuu aina naisen ehdoilla. Tee juuri niin kuin minä sanon, koska minä olen oikeassa ja sinä väärässä. Siksi mies mieluummin ottaa ja lähtee, tai ei lotkauta edes korvaansa.
Jos nainen toivoo miehen raitistuvan, mutta miehen mielestä hän jatkaa entistä elämäntyyliään ja nainen huolehtii arjesta, niin onhan siinä iso ristiriita. Onhan se kivempi renttuilla, kun on paikka, jossa saa ruokaa, lepoa, seksiä ja puhtaat vaatteet. Jos joku ei näe mitään vikaa omassa toiminnassaan, niin eihän sitä sitten halua muuttaa. Joillain naisilla tuppaa olemaan liian vahva hoivavietti ja he kohdistavat sen pyytämättä miehiin, jotka eivät sitä halua.
Miesten ongelmista ei puhuta, koska miehiä ei ole opetettu, rohkaistu ja kannustettu puhumaan ongelmistaan. "Suomalainen mies ei puhu eikä pussaa". Valitettavan monessa parisuhteessa mies ei puhu ongelmista edes puolisolleen, joten miksi mies puhuisi ongelmistaan kenellekään muullekaan? Minä toivon, että sukupuolineutraalilla varhaiskasvatuksella voitaisiin edes jossain määrin vähentää miesten puhumattomuutta.
Sukupuolesta riippumatta aika harva ihmisen loppujen lopuksi jaksaa katsoa toisen perään tai olla jonkun toisen ihmisen tukena, joka voi ottaa niin paljon, mutta antaa takaisin vähän tai paljon vähemmän kuin ottaa. Sukupuolista riippumatta. Harva jaksaa huolehtia jostain tuntemattomasta täysikasvuisesta ihmisestä. Tutuimmistakaan ihmisistä harva jaksaa pysyä kavereina, ainakaan jos tilanne näyttää pysyvän sellaisenaan.
Miehisyys nyt on myös enemmän sosiaalinen konstruktio. Miehen täytyy olla sellainen, johon naiset ja lapset voivat tarvittaessa turvautua, ja joka rakentaa ja luo jotain uutta. Miehen täytyy olla vahva, miehen täytyy puolustaa onnistuneesti aseellisesti naisia ja lapsia. Siihen yhtälöön harvoin sopii se, että mies vinkuu muille jatkuvasti jostain pikkuasioista, tai on ylipäätään sellainen joka tarvitsee enemmän toisen tukea kuin sitä voi vastapalveluksi muille antaa. Mies ei saa olla rasite.
Tähän on tietysti ainakin biologiset syyt. Ainoastaan nainen voi tulla raskaaksi ja jotenkin tämä on aina pysyy kaikkien ajattelussa siellä taustalla. Raskaus vaatii paljon naiselta. Lopulta aika harva nainen haluaa raskauden ohella samaan aikaan lisähuolekseen vielä jonkun pomppoilevan miehen, joten naisen kannattaa pariutua miehen kanssa joka pärjää itsenäisesti (hyvät sosiaaliset taidot, hyvä paineensietokyky, kestää stressitilanteita) ja on muutenkin tasapainoinen ihminen. Siitä hyvän isän ja miehen, jollainen jokainen mies tietysti haluaa olla, "roolista" on aika vaikeaa vetää uskottavasti siihen toiseen ääripäähän eli haavoittuvaan rooliin, jossa mies tarvitsisikin naisen tai jonkun muun apua. Lisäksi useimmat naiset eivät pidä siitä että miehet näyttävät heikkouttaan. Miestä voi usein auttaa vain ainoastaan toinen mies, ja useimpien miesten heikko empatiakyky tiedetään.
betoxic kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni tuntuu olevan niin putkiaivoinen, että kuvittelee seksinpuutteen olevan miesten pääongelma. Eiköhän isommat ongelmat ole ihan muualla (syrjäytymisessä, toksisessa mieskuvassa ja kiusaamisessa). Tietenkään heikkoitsetuntoisella ja syrjäytyneellä miehellä ei ole seksiä, mutta ei ole myöskään rahaa, parisuhdetta, työtä tai terveyttä.
Asiassa on eräs mielenkiintoinen puoli.
Kun muistelen meitä naisettomiksi jääneitä miehiä (päädyin naimisiin myöhemmin, mutta poikuuden vei tuleva aviovaimo 30+ iässä) niin hassua kyllä me olimme niitä poikia jotka olivat kaukana toksisesta maskuliinisuudesta. Juuri meillä oli vahva usko ettei tarvitse olla perinteinen mies.
Ei miehen ole pakko olla äänekäs. Tai kilpailla vaarallisissa jutuissa. Tai käydä salilla pullistelemassa. Tappeleminen nyt on tyhmää.
Kyllähän nainenkin voi yhtä hyvin tehdä aloitteen, ei se niin ole että miehen pitää viedä.
Miksei voisi kouluttautua naisvaltaiselle alalle. Naispomo käy loistavasti.
Tuntuu ensin kivalta, mutta sitten huomaat kehittyneeksi mieheksi joka ei herätä sitä kuuluisaa jännitettä miehen ja naisen välillä. Toksinen maskuliinisuus olisi kannattanut.
Meni kymmenen vuotta uudelleenkoulutusta että kehityin Mieheksi joka alkoi kiinnostamaan naisia, sen verran että vihdoin Se Oikea löytyi.
Samoja kokemuksia itsellä. Miehet, jotka määrittivät itsensä ja muut sukupuolen kautta olivat usein naisten mieleen. Nämä pelasivat usein lätkää tai jotain muuta fyysistä joukkuelajia, kävivät kuntosalilla ja eivät välittäneet opiskelusta niin paljoa. Heidän mielestään oli luonnotonta, jos naisella oli lyhyet hiukset tai jos nainen harrasti metsästystä tai moottoripyörällä ajamista ja keksivät kyseisistä naisista halventavia nimityksiä.
Itse taas en ole yhtään kiinnostunut ns. miehisistä harrastuksista, en omista autoa, en käynyt armeijaa enkä ole koskaan lyönyt ketään tai joutunut putkaan. Mielestäni jokaisen pitäisi tehdä valinnat esim. opiskelupaikan tai harrastusten suhteen sen perusteella mikä sattuu kiinnostamaan eikä sen perusteella mitä sukupuolta edustaa. En tiedä onko ajattelumaailmani naisille turn off vai johtuuko lopputulema jostain muusta
Lämmitti tuo otsikko tosi paljon sydäntä ja herätti ajatuksia,vieläpä naiselta. Tuo on kyllä tuo vahvuus ajattelu. Jollakin tavalla ajatellaan, että miesten tulee olla vahvoja ja sitten ei miehet puhu kamppailuistaan, masennuksistaan, itsetuhosista asioita, riippuvuuksista ja käyttäytymismalleista. Sitä yritetään selvitä yksin eristyksissä muista ja ei haluta hakea apua ja sanoa, että minä tarvitsen apua. Voisiko joku auttaa?
Miehen vastuu on hakea apua omiin ongelmiin ja tunnustaa että olen apua tarvitseva. Olipa sitten nettiholisti, alkoholisti, masentunut, syrjäytynyt tai jotain muuta. Naisten on kyllä hyvä tiedostaa se. Halveksunta, pilkka tai alaspainaminen ei auta. Et hoida ny ne sun ongelmat ihan yksin. Siihen tarvitaan rohkaisua, välittämistä, tukea ja muuta! Hienoa, kuka olitkin tämä keskustelun aloittaja!
Miehet voi katsoa ihan itse peiliin, naisilla on omat taistelunsa.
Miehet ja naiset tarvitsee toisiansa. Välinpitämättömyys on myrkky ja huono asenne et selvitköön mies yksin. Mies voi mennä hakeen apua. Tärkeä on naisten rohkaisu siihen ongelmiin liittyen. Samaten miehet voi tukea naista heidän asioissaan mutta miehillä on enemmän elämän hallinta ongelmia Suomessa. Ei tarkoita uhriutumista vaan et miehet herää siihen ettei selviä yksin vaan asioille tulee tehdä jotain ja keksiä ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Miehet sietävätkin nyt vähän kärsiä. Tuhansia vuosia me naiset olemme kärsineet. Nyt on aika vaihtaa vuoroja ja miehet saavat siirtyä tasa-arvoisen yhteiskunnan tieltä. :)
Eli koska aikoinaan naisia on sorrettu, pitää miehiäkin nyt vuorostaan sortaa? Luulisi, että olisi helpompi elää oikeasti tasa-arvoisessa yhteiskunnassa? Entä tulevat miehet, nykyajan lapset, pojat, heitäkin on oikeus laittaa kärsimään?
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Miesten ongelmat ovat usein itseaiheutettuja. Minä olen alkoholisti, mutta en syytä muita siitä. Suomalainen yhteiskunta antaa kaikille siis aivan kaikille mahdollisuuden hyvään elämään.
Sama se on naisillekin tosin. Eivät pulimummot tai syrjäytyneet ole sellaisia koska heidät on pakotettu. Aivan vapaasti voi lopettaa juomisen tai mennä ihmisten ilmoille.
Minulla on nyt 4 neljä kuukautta siitä kun viimeksi juttelin toisen ihmisen kanssa kasvotusten. Silti tiedän, että voisin mennä ulos vaikka heti. Kukaan ei pakota pysymään yksin. Ei varsinkaan yhteiskunta.
Monet ongelmat ovat itse aiheutettuja, mutta ei me silti keuhkosyöpää tai kakkostyypin diabetesta jätetä hoitamatta eikä anorektikkokaan jää ilman apua.
Vierailija kirjoitti:
Miesten ongelmat ovat usein itseaiheutettuja. Minä olen alkoholisti, mutta en syytä muita siitä. Suomalainen yhteiskunta antaa kaikille siis aivan kaikille mahdollisuuden hyvään elämään.
Sama se on naisillekin tosin. Eivät pulimummot tai syrjäytyneet ole sellaisia koska heidät on pakotettu. Aivan vapaasti voi lopettaa juomisen tai mennä ihmisten ilmoille.
Minulla on nyt 4 neljä kuukautta siitä kun viimeksi juttelin toisen ihmisen kanssa kasvotusten. Silti tiedän, että voisin mennä ulos vaikka heti. Kukaan ei pakota pysymään yksin. Ei varsinkaan yhteiskunta.
Asia ei ole noin yksinkertainen.
Otetaanpa esimerkiksi tyttöjen koulumenestys matemaattisisssa aineissa. Tytöt alisuorittivat monen vuoden ajan matematiikassa eikä monikaan tyttö valinnut pitkää matematiikkaa lukiossa, koska heille oli vuosikausien ajan uskoteltu, että he eivät osaa sitä niin hyvin kuin pojat. Kun noista uskomuksista on pikkuhiljaa päästy eroon, ovat tytöt alkaneet pärjäämään matemaattisissa aineissa. Oliko syy aiemmin vain tytöissä, jotka itse valitsivat lyhyen matikan ja pärjäsivät kokeissa huonosti?
Opetuslapsi87 kirjoitti:
Miehet ja naiset tarvitsee toisiansa. Välinpitämättömyys on myrkky ja huono asenne et selvitköön mies yksin. Mies voi mennä hakeen apua. Tärkeä on naisten rohkaisu siihen ongelmiin liittyen. Samaten miehet voi tukea naista heidän asioissaan mutta miehillä on enemmän elämän hallinta ongelmia Suomessa. Ei tarkoita uhriutumista vaan et miehet herää siihen ettei selviä yksin vaan asioille tulee tehdä jotain ja keksiä ratkaisu.
Tärkeää on ihmisten rohkaisu. Ei vain naisten. Ei kaikilla miehillä ole puolisoa ja joillain miehillä puoliso on toinen mies. Kyllä isä, veli tai miespuolinen ystäväkin voi rohkaista hakemaan apua. Ei sen tarvitse olla aina äiti, sisko tai naispuolinen ystävä.
Kaikki ongelmat johtuvat pelosta. Tajusin sen juuri. Meidän täytyy miettiä mitä pelätään, mikä estää miesten puhumisen. Onko pelko realistista? Vain päästämällä pelosta irti voimme parantua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten ongelmat ovat usein itseaiheutettuja. Minä olen alkoholisti, mutta en syytä muita siitä. Suomalainen yhteiskunta antaa kaikille siis aivan kaikille mahdollisuuden hyvään elämään.
Sama se on naisillekin tosin. Eivät pulimummot tai syrjäytyneet ole sellaisia koska heidät on pakotettu. Aivan vapaasti voi lopettaa juomisen tai mennä ihmisten ilmoille.
Minulla on nyt 4 neljä kuukautta siitä kun viimeksi juttelin toisen ihmisen kanssa kasvotusten. Silti tiedän, että voisin mennä ulos vaikka heti. Kukaan ei pakota pysymään yksin. Ei varsinkaan yhteiskunta.
Monet ongelmat ovat itse aiheutettuja, mutta ei me silti keuhkosyöpää tai kakkostyypin diabetesta jätetä hoitamatta eikä anorektikkokaan jää ilman apua.
Eikä alkoholismiakaan jätetä hoitamatta jos alkoholisti apua haluaa ja siihen on valmis sitoutumaan.
Minua ainakin kiinnostaa millainen suomalainen mies on hiljaisen muurinsa takana?
Rohkaisu on äärettömän tärkeää. Rohkaisu, näkeminen ja kannustaminen auttavan ihmisen lentämään. Mä toivon, että suomalaiset oppii lentämäään! <3
Puhut asiaa. Mutta ongelma on juuri tuo miesten oletetaan olevan vahvoja ja selviävänsä mistä tahansa muuten olet homo jos et pärjää. Joka on 2018 naurettava ajattelutapa.
Maailmanparantaja kirjoitti:
Puhut asiaa. Mutta ongelma on juuri tuo miesten oletetaan olevan vahvoja ja selviävänsä mistä tahansa muuten olet homo jos et pärjää. Joka on 2018 naurettava ajattelutapa.
Tämä on (alempien sosiaaliluokkien) miesten oma ajattelumalli. Naiset eivät noin miehistä ajattele, vaan päin vastoin juuri naiset noita miesten ongelmia käsittelevät. Kyllä ne ovat naisia, jotka tekevät töitä poikien kanssa, joilla on vaikeuksia koulussa, miestä saa niistä palavereista hakea. Ja naisia, jotka hoivaavat alkoholisoituneita miehiä.
Miehet ovat ainoita, jotka voivat muuttaa miesten kulttuurin, ja näyttää, että hoivaaminen, auttaminen ja välittäminen, myös oman heikkouden myöntäminen, ovat miehekkäitä asioita.
Kieltämättä elämä on helpompaa, kuin päivisin tekemistä ja iltaisin seksiä. KIELTÄMÄTTÄ