Miksi miesten ongelmista ei puhuta kunnolla?
Miksi nykyään miesten ongelmista ei puhuta ääneen, vähätellään, ei oteta tosissaan yms? Miksi kaikki Metoo kamppanjat koskevat lähinnä naisia? Minkä takia miesten seksuaalisesta hyväksikäytöstä, oppimisvaikeuksista, syrjäytymisestä, työllistymisestä, ulkonäköpaineista ei puhuta läheskään niin paljoa kuin naisten?
Valitettavan usein saa lukea naisten kokemasta seksuaalisesta ahdistelusta (mitä joo on toki enemmän, kuin miehillä), ja jos mies kertoo omista kokemuksistaan, kommentit on lähinnä "mene äitisi helmoihin itkemään", "homoko oot kun nainen ei kelpaa." Tuntuu että miehiä ei oteta tosissaan ja heidän ongelmistaan ei puhuta.
Olen keskustellut monien miesten kanssa ja lopulta he ovat avautuneet ongelmistaan mm; epävarmuus sukupuolielinten koosta, kaljuuntuminen, akne, fyysinen kunto, opiskelu, syrjäytyminen, yheiskunnan aiheuttamat paineet esim työllistyminen ja perheen perustaminen. Miesten oletetaan valitettavan usein olevan vahvoja ja sitä ehkä jopa vaaditaankin. Miesten itkeminenkin esim tulkitaan valitettavan usein heikkoudeksi ja huonoksi asiaksi.
Miesten ongelmia pitäisi todella paljon enemmän tuoda julki, eikä vaieta.
Ja koska se pitää tietenkin mainita, en ole naisia vastaan tai vähättele naisten ongelmia. Kannatan tasa-arvoa tasavertaisesti kaikille sukupuolille.
-Nainen
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
millaisia etappeja nuoren miehen/pojan elämässä voisi juhlistaa? tyttöjen kohdalla huomioidaan juuri kuukautisten alkaminen. Kyllä pojallekin varmasti on parranajelujn aloitus ja muut murrosiän alkamisen merkit isoja ja tosi tärkeitä juttuja, henkilökohtasemmista tapahtumista puhutamattakaan.
Sori, on vaan pakko kysyä että juhlistetaanko muissa perheissä kuukautisren alkamista? En kyllä tiedä yhtään joille menkkojen alku olisi iloinen asia.
Mutta mitä tähän aiheeseen tulee niin minusta miesten ongelmat johtuu pitkälti siitä ettei asioista puhuta. Kärsitään hiljaa pään sisällä eikä pureta asioita muille edes terapeutille kun viimein sinne päästään vaan vähätellään tilannetta. Ja kun miehillä tai ehkä jopa yhteiskunnalla on se asenne että tunteistaan tai ongelmista puhuva mies on nössö niin ymmärrettävästi mies mielummin pitää ongelmansa omana tietonaan. Ja muutenkin miehillä tuntuu olevan vaikeampaa muihin tutustuminen ja jäävät helpommin synnyin paikkakunnilleen syrjäkyliin kuin naiset. Ja kouluja ei jaksa käydä amista enempää. Miten asioita voisi parantaa? Moni kun minusta johtuu ihan näistä miehistä jos ei jaksa tai kiinnosta panostaa koulutukseen amista enempää ja jää syrjäkyliin hillumaan kun naiset lähtee kaupunkeihin yliopistoihin ja korkeakouluihin. Ja miesten maailmassahan tunnutaan enemmän ajavan sitä agendaa että tosimies ei puhu eikä pussaa. Kyllä miesten itse pitää näitä asioita tuoda esille kuten naiset on esim. #Meetoo kampanjaa.
Mitä vikaa on amis koulutuksessa? Itselläni on kaksi amis koulutusta. En näe että tuolla on mitään tekemistä elämänhallinnan tai ongelmien kanssa.
En oikein tiedä, missä näistä asioista voisi puhua kunnolla ja siten, että miehetkin saisivat äänensä kuuluviin (täällähän se on jo todistettu, ettei onnistu)
Olen miettinyt esim blogin aloittamista avomieheni kanssa, mutta sekin tuntuu hieman tympeältä puhua omasta näkökulmastani, koska olen nainen, joten en luonnolisestikkaan ymmärrä miesten ongelmia (tai edes tiedä), kuten miehet itse. Tottakai minulla on avomies, joka voisi puhua, mutta sekin on vain yhden miehen näkökulma.
Haluaisin vaan mieheni kanssa tuoda näitä asioita enemmän ilmi, auttaa ja keskustella. Tuntuu vaan kamalan vaikealta.
-Ap
Ja se myös mikä ottaa päähän tälläkin palstalla on se, että kyllä naiset saavat täällä haukkua ja puhua ihan vapaasti miehistä todella ala-arvoisesti, mutta miesten oikeista ongelmista ei saa puhua. Samaa tapahtuu ihan oikeassakin elämässä. Naiset saavat arvostella ja haukkua miehiä, ilman että heitä pidetään huonoina ihmisinä, mutta jos mies tekee samaa, on hän sika ja sovinisti.
Eipä näitä asioita voi tuoda ilmi ilman saamatta vihoja niskaansa. miehiä ei saa puollustaa tai heidän asioistaan puhua. feministit hyökkää kimppuun ja ajaa maan rakoon
Spontaani reaktioni oli: Tämäkinkö pitäisi helevetti tehdä puolesta?
Olen aloittajan kanssa kyllä samaa mieltä, mutta toivon että ne miehetkin tarttuisivat asiaan ettei siitä tule samaa kuin niin monesta parisuhteesta: nainen tietää paremmin mitä mykkä mies ajattelee, tarvitsee, kokee ja toivoo.
Omat vaikuttamismahdollisuuteni näen siinä miten kuuntelen miestäni ja kasvatan poikaani.
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
yksi iso syy on se, että miesten välillä on dominanssihierarkia. Miehet kilpailee keskenään ja voittajat saa kaiken. Mitä huonommin muilla miehillä menee, sitä paremmin itselläsi menee. Eli tukea on aika turha odottaa.
Ja yksi tärkeimmistä asioista jonka voittaja saa, on naiset.
Koska naiset arvostavat miehessä vaikutusvaltaa ja korkeaa asemaa dominanssihierarkiassa.
Halusi mies sitten suhteen suositun naisen kanssa tai seksiseikkailuja, hänen on kannattavinta voittaa ja epäkannattavinta osoittaa heikkoutta puhumalla miesten ongelmista.
On älyllistä epärehellisyyttä väittää että mies tai nainen tekisi asioita vain itseään varten. Naiset meikkaavat itseään nuoremman näköiseksi pitkälti koska miehet arvostavat hedelmällisyyttä, ja ihan vastaavasti naisten arvostus on eräs syistä miksi miehet kilpailevat keskenään.
Sinä olet kyllä ihan pihalla mistään naisiin liittyvästä. Lähdetään nyt siitä, että ei naiset ole mikään voittajan palkinto. Se, että joku toinen mies on haluttavampi mitä sinä, niin vaikka sille halutulle miehelle kukaan ei antaisi enää kertaakaan, ei lisäisi sinun haluttavuutta millään tavalla.
Nuorempana sitä tuli meikattua just siksi, että näyttäisi vanhemmalta mitä ikävuodet oli. Toinen syy oli ja on se, että meikkaamalla saa omaa silmää häiritsevät virheet piiloon. Harvoin meikki nuorentaa ketään. Tai kyllähän se onnistuu, mutta vaatii hyviä maskeeraajan taitoja, jota ei peruspirkolla ole.
Vierailija kirjoitti:
Spontaani reaktioni oli: Tämäkinkö pitäisi helevetti tehdä puolesta?
Olen aloittajan kanssa kyllä samaa mieltä, mutta toivon että ne miehetkin tarttuisivat asiaan ettei siitä tule samaa kuin niin monesta parisuhteesta: nainen tietää paremmin mitä mykkä mies ajattelee, tarvitsee, kokee ja toivoo.
Omat vaikuttamismahdollisuuteni näen siinä miten kuuntelen miestäni ja kasvatan poikaani.
Mistä moinen spontaani reaktio? Mitä asioita naiset ovat miesten puolesta tehneet, kun sanot, että tämäKIN pitäisi tehdä? Eikös miehet ole tehneet enemmän naisten puolesta kuin naiset miesten?
Vierailija kirjoitti:
Moni tuntuu olevan niin putkiaivoinen, että kuvittelee seksinpuutteen olevan miesten pääongelma. Eiköhän isommat ongelmat ole ihan muualla (syrjäytymisessä, toksisessa mieskuvassa ja kiusaamisessa). Tietenkään heikkoitsetuntoisella ja syrjäytyneellä miehellä ei ole seksiä, mutta ei ole myöskään rahaa, parisuhdetta, työtä tai terveyttä.
Tämän asian suhteen putkiaivoiset löytyvät kyllä naisista. Ei voi käsittää, miten edes kuvittelette tietävänne asian miehiä paremmin? Syrjäytyminen, toksinen mieskuva tai kiusatuksi tuleminen eivät ole minulle minkäälaisia ongelmia verrattuna naisen puutteeseen.
Yhtälö toimii toisin päin kuin oletat sen toimivan; listaamasi asiat eivät ole ongelmia, vaan naisen puute itsessään johtaa tekee niistä sellaisia.
Ei niillä miehillä ole mitään ongelmia. Itkevät nyt vaan kun eivät saakkaan johtaa kaikkea. miehet on luonu naisten ongelmat niin onko ihme että heille ollaan vihasia. siinäs yrittävät sääliä kerjätä, ei tipu
Tällä palstalla miesten ongelmat kuitataan muutamalla alapeukulla. Peukutus ei ole mikään vastaus.
Vierailija kirjoitti:
Koska virolaiset raksamiehet vievät suomalaisnuorukaisten työt. Tuskin nuorilla miehillä mitään muita ongelmia on kuin että työnantaja ei palkkaa koulutettua suomalaista, vaan havemman työvoiman.
Koulutettu suomalainen (raksamies) makaa mieluummin saikulla kotona raiskaamassa äidinkieltään kuin lähtee esim. naapurikaupunkiin töihin.
Tulee pitkä teksti ja sen joudun jakamaan muutamaan osioon, lainaan itse itseni tekstiä jatkaakseni. Olen 25-vuotias nuori mies ja olen kokenut seksuaalista häirintää niin miehiltä kuin naisiltakin, nuorilta kuin vanhemmiltakin.
- Ravintolassa ollessani ystävieni kanssa olin menossa vessaan kunnes eräs nuori homomies alkoi lähentelemään vessoilla. Onneksi ymmärsi yskän kun sanoin, etten lämennyt. En tuohtunut tästä erityisemmin, kun ymmärsi lopettaa pyydettyäni, mutta lähestymistapa olisi voinut olla siistimpi, eikä rivoilla juuri sen takia, jos ei kohtaaminen olekkaan yhteinen kiinnostuksen kohteen kanssa.
- Pahempiakin löytyy. Kotikaupungissani käydessäni kävin vanhalla uimahallilla ja siellä eräs +40 paremmalla puolella oleva iäkkäämpi mies alkoi häiritsemään " onpa sinulla kiinteät pakarat ", vieläkin muistan sen ahdistavan tilanteen. Häneen ei lopettamisen pyyntöni tuntuneet vaikuttavan, se vasta ratkesi sillä kun lähdin itse pois uimahallista kesken.
- Kyllä be naisetkin valitettavasti osaa. Muutamaankin otteeseen on muutama nuorempi nainen alkanut lähtemään. Pahin tapaus oli eräs semi-humalassa, seuraa ja huomionkipeä nuori-neiti, joka kävi ihan sanomattta käsiksi kourien. Kyseisessä yökerhossa en ole sittemmin käynyt.
- Vanhemmankin ikäisiä naishärnääjiä on tullut koettua. Tämä ns. ' puuma-ilmiö '. Kyseessä on joko verbaalista häirintää tai pahimmillaan fyysistä. Esimerkiksi kerran ystävieni kanssa tapaamassa ollessani oli viereisessä pöydässä keski-ikäinen nainen ridellyt miesystävänsä kanssa ja ilmeisesti kostona hän päätti, että voi tulla harjoittamaan kielareita keneltäkään kysynättä lupaa, jos nyt vaikka olis napannu ja olisikin nuorimies lähtenyt mukaansa.
1/X
Ex luna scientia. kirjoitti:
Tulee pitkä teksti ja sen joudun jakamaan muutamaan osioon, lainaan itse itseni tekstiä jatkaakseni. Olen 25-vuotias nuori mies ja olen kokenut seksuaalista häirintää niin miehiltä kuin naisiltakin, nuorilta kuin vanhemmiltakin.
- Ravintolassa ollessani ystävieni kanssa olin menossa vessaan kunnes eräs nuori homomies alkoi lähentelemään vessoilla. Onneksi ymmärsi yskän kun sanoin, etten lämennyt. En tuohtunut tästä erityisemmin, kun ymmärsi lopettaa pyydettyäni, mutta lähestymistapa olisi voinut olla siistimpi, eikä rivoilla juuri sen takia, jos ei kohtaaminen olekkaan yhteinen kiinnostuksen kohteen kanssa.
- Pahempiakin löytyy. Kotikaupungissani käydessäni kävin vanhalla uimahallilla ja siellä eräs +40 paremmalla puolella oleva iäkkäämpi mies alkoi häiritsemään " onpa sinulla kiinteät pakarat ", vieläkin muistan sen ahdistavan tilanteen. Häneen ei lopettamisen pyyntöni tuntuneet vaikuttavan, se vasta ratkesi sillä kun lähdin itse pois uimahallista kesken.
- Kyllä be naisetkin valitettavasti osaa. Muutamaankin otteeseen on muutama nuorempi nainen alkanut lähtemään. Pahin tapaus oli eräs semi-humalassa, seuraa ja huomionkipeä nuori-neiti, joka kävi ihan sanomattta käsiksi kourien. Kyseisessä yökerhossa en ole sittemmin käynyt.
- Vanhemmankin ikäisiä naishärnääjiä on tullut koettua. Tämä ns. ' puuma-ilmiö '. Kyseessä on joko verbaalista häirintää tai pahimmillaan fyysistä. Esimerkiksi kerran ystävieni kanssa tapaamassa ollessani oli viereisessä pöydässä keski-ikäinen nainen ridellyt miesystävänsä kanssa ja ilmeisesti kostona hän päätti, että voi tulla harjoittamaan kielareita keneltäkään kysynättä lupaa, jos nyt vaikka olis napannu ja olisikin nuorimies lähtenyt mukaansa.
1/X
Jokaisesta knäistä kokemuksistani on jääneet muistijäljet, kuinka ahdistavaa -, kiusallista - ja epämiellyttävää se on ollut, ja kuinka olen häpeää kokenut. Ymmärrän kyllä hyvin kun naistet puhuvat näistä asioista ja tunteistaan, sillä tutkitusti ne samat tunteet pätee meillä miehilläkin, ja voin kokemuksesta varmista, että näin olen itsekkin huomannut kun olen itseäi kuullustellut.
Kun olen somessa tuonut esille joko suomeksi tai engallinksi, vastaus on kauttaaltaan ollut samansuuntainen: Kokemuksia in vähätelty tai kuittailtu sillä, että #MeToo on kyse naisten kokemasta häirinnästä(vaikka kamapnjan insinöörin ja aloittajan mukaan sukupuolella ei ole väliä, eikö olekkaan) ja pitäisi olla kampanja missä miehienkin " on tarkoitus " puuttua ja puhua kokemuksistaan. Tämä toistuu lähes joka kerta, samantyyliset kuittailut ja vähättelyt (jos kukaan edes kiinnittää mitään huomiota). Jos yrität tehdä mitään kampanjaa itse, myös sekin kuittaillaan ja vähätellään pois , tai aletaan kyselemään miksi naisten kokemuksia ei ole mukaan otettua (vaikka se ei koskaan olisikaan ollut sukupuolisidonnainen), tai pahimmillaan syytetään sovinismista, naisten ihasta ja seksismistä (vaikka naistenkin ääni ollisi tervetullut). Tähän syyllistyy kaikist ryhmistä ihmisiä, ja on todellä yleistä, jopa normaalia ja ennaltaodotettavaa. En siis osoita sormilla kehenkään henkilökohtaisesti.
Mies eipuhu eikä pussaa. Oma hypoteesini on se, että miesten kokemukset ovat edelleen sosiaalinen taboo, niistä ei sovi puhua. Sen oppii jokainen poika vertaistensa ympäristössä sosiaalisessa kultuurissa, ja yheiskuntatasolla asti tätä oppia tuetaan. Jos kokemuksia vähätellään, kuittaillaan pois tai jopa halveksitaan, niin ihmekkö tuo kun moni vain lopettaa asioista puhumisen kokonaan. Ei ole sijaa eikä tilaa, eikö kukaan halau kuulla. Mies oppii tukahduttamaan asioita, josta häntä ei kuulla tai kokemuksesta ennaltaa jo arvioi, että häntä ei kuunnella kun ei ennekään ole.
Evolutiivisesti naisten korkeampi ääni antaa äännialloissa pidemmälle kantautuvan taajuuden, hieman isommat silmien koot (google: Neoteny) ja esim. kyynelten mukana vain naisilla yrittyvät hormoonit kuten estrogeeni laskee testosteronin tuotantua ihmisen kehossa) auttaa nasia tulla helpommin kuulluksi (edesauttaa empatiassa). Tutkitusti miesten matalampi ääni assosioidaan auktoriteettiin ja naamanpiirteissä ei ole yhtälailla samoja empatiaa tuottavia piirteitä ja toimintoja, joten ihmiset kokevat itkevän miehen vaikeaksi, sillä eihän mies näytä tybteutaab ekkeu tosi paha ole kyseessä. Ihmiset paniikissaan ja kömpelyydessään ärtyvät, lähinnä itselleen, mutta tuo ärtymys myös vuotaa ympärille, myös siihen mieheen. Kaikki tämä fysiologinen ja psykologinen toiminta on mekaanista ja tiedostamatonta, ei siis tarkoitusperäistä tiedostettua toimintaa.
2/x
No mutta hyva nainen aloita joku mies kampanja hyvalla hashtagilla! Siita se lahtee ja olen todellakin samaa mielta etta on paljon ongelmia jotka koskee lahinna miehia.
Alkoholismi, itsemurhat, sydansairaudet, yksinaisyys, tyottomyys, perheettomyys, avioerossa usein lasten menetys, toxic masculinity, syrjaantyminen jne. lista on vaikka kuinka pitka.
Ex luna scientia. kirjoitti:
Ex luna scientia. kirjoitti:
Tulee pitkä teksti ja sen joudun jakamaan muutamaan osioon, lainaan itse itseni tekstiä jatkaakseni. Olen 25-vuotias nuori mies ja olen kokenut seksuaalista häirintää niin miehiltä kuin naisiltakin, nuorilta kuin vanhemmiltakin.
- Ravintolassa ollessani ystävieni kanssa olin menossa vessaan kunnes eräs nuori homomies alkoi lähentelemään vessoilla. Onneksi ymmärsi yskän kun sanoin, etten lämennyt. En tuohtunut tästä erityisemmin, kun ymmärsi lopettaa pyydettyäni, mutta lähestymistapa olisi voinut olla siistimpi, eikä rivoilla juuri sen takia, jos ei kohtaaminen olekkaan yhteinen kiinnostuksen kohteen kanssa.
- Pahempiakin löytyy. Kotikaupungissani käydessäni kävin vanhalla uimahallilla ja siellä eräs +40 paremmalla puolella oleva iäkkäämpi mies alkoi häiritsemään " onpa sinulla kiinteät pakarat ", vieläkin muistan sen ahdistavan tilanteen. Häneen ei lopettamisen pyyntöni tuntuneet vaikuttavan, se vasta ratkesi sillä kun lähdin itse pois uimahallista kesken.
- Kyllä ne naisetkin valitettavasti osaa. Muutamaankin otteeseen on muutama nuorempi nainen alkanut lähentelemään. Pahin tapaus oli eräs semi-humalassa, seuraa vailla ja huomionkipeä nuori-neiti, joka kävi ihan sanomatta käsiksi kourien. Kyseisessä yökerhossa en ole sittemmin käynyt.
- Vanhemmankin ikäisiä naishärnääjiä on tullut koettua. Tämä ns. ' puuma-ilmiö '. Kyseessä on joko verbaalista häirintää tai pahimmillaan fyysistä. Esimerkiksi kerran ystävieni kanssa tapaamassa ollessani oli viereisessä pöydässä keski-ikäinen nainen ridellyt miesystävänsä kanssa ja ilmeisesti kostona hän päätti, että voi tulla harjoittamaan kielareita keneltäkään kysymättä lupaa, jos nyt vaikka olis napannu ja olisikin nuorimies lähtenyt mukaansa.
1/X
Jokaisesta näistä kokemuksistani on jääneet muistijäljet, kuinka ahdistavaa -, kiusallista - ja epämiellyttävää se on ollut, ja kuinka olen häpeää kokenut. Ymmärrän kyllä hyvin kun naistet puhuvat näistä asioista ja tunteistaan, sillä tutkitusti ne samat tunteet pätee meillä miehilläkin, ja voin kokemuksesta varmistaa, että näin olen itsekkin huomannut kun olen itseäi kuullustellut.
Kun olen somessa tuonut esille joko suomeksi tai englanniksi, vastaus on kauttaaltaan ollut samansuuntainen: Kokemuksia on vähätelty tai kuittailtu sillä, että #MeToo on kyse naisten kokemasta häirinnästä (vaikka kampanjan insinöörin ja aloittajan mukaan sukupuolella ei ole väliä, eikö olekkaan) ja pitäisi olla kampanja missä miehienkin " on tarkoitus " puuttua ja puhua kokemuksistaan. Tämä toistuu lähes joka kerta, samantyyliset kuittailut ja vähättelyt (jos kukaan edes kiinnittää mitään huomiota). Jos yrität tehdä mitään kampanjaa itse, myös sekin kuittaillaan ja vähätellään pois, tai aletaan kyselemään miksi naisten kokemuksia ei ole mukaan otettua (vaikka se ei koskaan olisikaan ollut sukupuolisidonnainen), tai pahimmillaan syytetään sovinismista, naisten vihasta ja seksismistä (vaikka naistenkin ääni ollisi tervetullut). Tähän syyllistyy kaikista ryhmistä ihmisiä, ja on todellä yleistä, jopa normaalia ja ennaltaodotettavaa. En siis osoita sormilla kehenkään henkilökohtaisesti.
Mies ei puhu eikä pussaa. Oma hypoteesini on se, että miesten kokemukset ovat edelleen sosiaalinen taboo, niistä ei sovi puhua. Sen oppii jokainen poika vertaistensa ympäristössä sosiaalisessa kultuurissa, ja yheiskuntatasolla asti tätä oppia tuetaan. Jos kokemuksia vähätellään, kuittaillaan pois tai jopa halveksitaan, niin ihmekkö tuo kun moni vain lopettaa asioista puhumisen kokonaan. Ei ole sijaa eikä tilaa, eikä kukaan halua kuulla. Mies oppii tukahduttamaan asioita, josta häntä ei kuulla tai kokemuksesta ennaltaa jo arvioi, että häntä ei kuunnella kun ei ennenkään ole.
Evolutiivisesti naisten korkeampi ääni antaa äännialloissa pidemmälle kantautuvan taajuuden, hieman isommat silmien koot (google: Neoteny) ja esim. kyynelten mukana vain naisilla yrittyvät hormoonit kuten estrogeeni laskee testosteronin tuotantua ihmisen kehossa) auttaa naisia tulla helpommin kuulluksi (edesauttaa empatiassa). Tutkitusti miesten matalampi ääni assosioidaan auktoriteettiin ja naamanpiirteissä ei ole yhtälailla samoja empatiaa tuottavia piirteitä ja toimintoja, joten ihmiset kokevat itkevän miehen vaikeaksi, sillä eihän mies näytä tunteitaan ellei tosi paha ole kyseessä. Ihmiset paniikissaan ja kömpelyydessään ärtyvät, lähinnä itselleen, mutta tuo ärtymys myös vuotaa ympärille, myös siihen mieheen. Kaikki tämä fysiologinen ja psykologinen toiminta on mekaanista ja tiedostamatonta, ei siis tarkoitusperäistä tiedostettua toimintaa.
2/x
Pahoittelen kirjoitusvirheitä aamulla. Koulun jälkeen tulin vielä korjaamaan virheeni. Toivottavasti on luettavampi näin. Voisipa kommentteja editoida vain suoraan.
Vielä parikymppisenä viihdyin naisten kanssa hyvin. Vietin mielelläni aikaa heidän kanssaan, juttelin, kuuntelin ja arvostin heidän mielipiteitään, rakastelin heidän kanssaan innokkaasti. Ihailin naisia ulkoisesti ja sisäisesti.
Nyt olen 35-vuotias, kaikki on päällisin puolin kunnossa: on rakastava vaimo, menestyvä ura omassa yrityksessä, elämä mallillaan.
Ja silti jostain kumpuaa yhä useammin viha naisia kohtaan. Ensin se tuli kiukunpuuskissa tai kun olin huonolla tuulella. Nyt se kalvaa mieltä melkein koko ajan, enkä tiedä miksi.
Kun kuulen naisen puhuvan, minua ärsyttää hänen korkea ja ohut äänensä. Naisten mielipiteet tuntuvat typeriltä. Ärsyynnyn naisellisista jutuista kuten peiliin tuijottelusta, lähdön viivyttelystä meikkaamisen, pukeutumisen ja laittautumisen vuoksi, jatkuvasta höpöttämisestä, puhelimeen puhumisesta, kengistä, laukuista ja vaatteista intoilusta jne.
Jopa fyysisesti olen alkanut pitää naisia vastenmielisenä. Kuukautiset ovat todella oksettava piirre naisissa, pillu on rasittava elin, naisten vartalo on kävelytyyliä myöten naurettava silmissäni. Himoitsen vielä naisia mutta yhä harvemmin haluan oikeasti seksiä naisen kanssa. Pillun märkyys, ehkäisyn hankaluus, kaikki ällöttää.
En ole homokaan. Olen kokeillut miehen kanssa enkä pitänyt siitä, se ei kiihota minua.
Huomaan huvittuvani, kun jollekulle naiselle käy huonosti: naispoliitikko erotetaan, tuttavanaisella on lapsen kanssa ongelmia, lehdessä kerrotaan jonkun naisen tulleen raiskatuksi. Ajattelen mielessäni, että se on oikein, mitäs ovat naisia.
Kun ajattelen ketä tahansa naista - vaimoani, äitiäni, siskoani, työtovereitani - en tunne juuri muuta kuin katkeraa ärtymystä heitä kohtaan.
Näinkö naisia vihaavat sovinistit syntyvät, vähitellen ja iän myötä? Nuorempana olin peräti naisasian ajaja, nyt naiset ovat minulle iljettäviä, typeriä ja raivostuttavia olentoja, joita vältän parhaani mukaan. Mistä tämä viha ja katkeruus naisia kohtaan kumpuaa? Onko kukaan muu huomannut tällaisten tunteiden kehittyvän iän myötä? Ja voiko tunteille mitään?
Mitään järjellistä selitystä en keksi tälle. Jostain syystä en vain pidä enää naisista. Ihannenaiseni on sellainen, joka pysyy vaiti ja piilossa.