Kamalin asiakaspalvelutilanne, jossa olet ollut?

Kävin pikaisesti opiskelijana kaupassa ostamassa pari juttua. Minulla oli mukanani pyykkilaukku. Kassa halusi ottaa ja tarkastaa löytyykö laukusta jotain heidän kauppansa tavaraa. Ihmiset tuijottivat ja supisivat. Myyjä lappasi likaisia vaatteitani hihnalle. Onneksi ei sentään ollut mukana menkkaveren tahrimia alkkareita. Hän heitti minulle laukun vihaisena ja minä pakkasin laukkuni mahdollisimman nopeasti. En enää ikinä mennyt siihen kauppaan.

En tiennyt silloin, ettei myyjällä olisi ollut oikeutta kaivaa tavaroitani. Olisi ollut vähemmän nöyryyttävää näyttää likapyykkejä kaupan takahuoneessa ihan kelle tahansa.

Up

Hieman hämmennyin, kun kieltäydyttyäni naiskassan tarjoamasta muovipussista tämä heitti huumoria kasseistani. Nainen olisi luultavasti nostattanut helvetin jos mieskassa olisi heittänyt huumoria tämän ruumiinosista. M45

Olin viitisen vuotta automarketin kassana opiskeluaikoina ja tänä aikana tuli nähtyä kaikenlaista. Vaikeita asiakkaita oli liikeellä pääsääntöisesti joulun alla sekä kesälomien aikaan, ilmeisesti lomastressi purkautui kassalle rähjäämällä. Mieleen jäi mm. eräs keski-ikäinen rouvashenkilö joka nappasi vihaisena käsivarresta kiinni, kun maksukortti piti kassakoneen ohjeistuksen mukaan takavarikoida. Hyvä ettei tullut nyrkkiä nassuun, rouva suuttui sen verran tulisesti. 

Aspa olen...ja lähes kaikki asiakaspalvelutilanteet alkaa olla kamalia.

Meidän asiakkaat ovat mukavia ja fiksuja, ei ole heidän vikansa, että mä en enää viitsisi töitä tehdä.

Kerran myyjä alkoi heittää huonoa läppää, kun ostin kortsuja. Hävetti, kun takana oli pitkä jonokin.

Up!

Ei tämä kamalaa ollut, mutta suututti kyllä.

Olin tarjoilijana Omenapuussa (Hki). Oli hiljaisenpuoleinen arki-ilta. Pöytääni tuli nuori mies. Hän tilasi punaviiniä, lammasta ja jälkkärin. Palvelin häntä ystävällisesti, kuten kaikkia. Hän vaikutti hiljaiselta, hieman erikoiselta ehkä. Kun vein hänelle laskun, hän tirskahti, kaappasi takkinsa ja ryntäsi ohitseni. Hän harppoi rappuset alas katutasolle ja nauroi ilkeästi mennessään. Juoksin perään, mutta mitä se auttoi.

Ainoa koskaan maksamatta karannut asiakas.

Se, kun minä olen siinä kassan toisella puolella.

Työskentelen isännöitsijäntoimistossa. Ovesta marssii sisään nainen karmit helisten. Tyttärensä asui isännöimässämme yhtiössä, ja äitee tuli raivoamaan autopaikoista.

Hän raivosi ja huusi ja riehui, kuinka asiat ei näin nyt mene, ei autopaikkaa voi joutua odottamaan useaa viikkoa jne. Kamalaa kieltä, pää punaisena huutamista, haukkumista, uhkailua jne. Yritin väliin päästä sanomaan että jos rouva rauhoittuisi, niin voisin mennä koneelta katsomaan tilanteen, en ulkomuistista pysty sanomaan mitään. Nainen vain huusi, räyhäsi ja riehui, eikä kuunnellut, enkä päässyt tilannetta tarkistamaan. Lopulta lähti ovet paukkuen, perästä kuulumista lupaillen.

Vihdoin pääsin huuli väpättäen koneelle, todetakseni että juuri samana päivänä oli lähtenyt tiedote autopaikan saamisesta.

Kilttinä tyttönä juoksin ovesta ulos perään, kertomaan asian. Vastauksena maireaakin maireampi hymy ja toteamus ”voi kuinka mukavaa, näin niiden asioiden kuuluu toimia”.

Kuwaitissa optikolla aurinkolaseja ostaessani miesmyyjä puhui minulle mieheni kautta.

Asuin maassa kaksi vuotta ja ainoa kerta, kun tuollaiseen tilanteeseen jouduin.

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen isännöitsijäntoimistossa. Ovesta marssii sisään nainen karmit helisten. Tyttärensä asui isännöimässämme yhtiössä, ja äitee tuli raivoamaan autopaikoista.

Hän raivosi ja huusi ja riehui, kuinka asiat ei näin nyt mene, ei autopaikkaa voi joutua odottamaan useaa viikkoa jne. Kamalaa kieltä, pää punaisena huutamista, haukkumista, uhkailua jne. Yritin väliin päästä sanomaan että jos rouva rauhoittuisi, niin voisin mennä koneelta katsomaan tilanteen, en ulkomuistista pysty sanomaan mitään. Nainen vain huusi, räyhäsi ja riehui, eikä kuunnellut, enkä päässyt tilannetta tarkistamaan. Lopulta lähti ovet paukkuen, perästä kuulumista lupaillen.

Vihdoin pääsin huuli väpättäen koneelle, todetakseni että juuri samana päivänä oli lähtenyt tiedote autopaikan saamisesta.

Kilttinä tyttönä juoksin ovesta ulos perään, kertomaan asian. Vastauksena maireaakin maireampi hymy ja toteamus ”voi kuinka mukavaa, näin niiden asioiden kuuluu toimia”.

Ai että vihaan juuri tuollaisia asiakkaita! Mun palveluhalukkuus kyllä lakkaa sillä sekunnilla kun ääntä korotetaan ja aletaan haukkumaan. Yleensä näissä on kuitenkin se, että huonosti käyttäytyvä asiakas "palkitaan" eli se saa hyvityksiä yms. ja huono käytös voi jatkua koska siten asiakas on tottunut saamaan tahtonsa läpi.

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen isännöitsijäntoimistossa. Ovesta marssii sisään nainen karmit helisten. Tyttärensä asui isännöimässämme yhtiössä, ja äitee tuli raivoamaan autopaikoista.

Hän raivosi ja huusi ja riehui, kuinka asiat ei näin nyt mene, ei autopaikkaa voi joutua odottamaan useaa viikkoa jne. Kamalaa kieltä, pää punaisena huutamista, haukkumista, uhkailua jne. Yritin väliin päästä sanomaan että jos rouva rauhoittuisi, niin voisin mennä koneelta katsomaan tilanteen, en ulkomuistista pysty sanomaan mitään. Nainen vain huusi, räyhäsi ja riehui, eikä kuunnellut, enkä päässyt tilannetta tarkistamaan. Lopulta lähti ovet paukkuen, perästä kuulumista lupaillen.

Vihdoin pääsin huuli väpättäen koneelle, todetakseni että juuri samana päivänä oli lähtenyt tiedote autopaikan saamisesta.

Kilttinä tyttönä juoksin ovesta ulos perään, kertomaan asian. Vastauksena maireaakin maireampi hymy ja toteamus ”voi kuinka mukavaa, näin niiden asioiden kuuluu toimia”.

Voi ei, et olisi tehnyt noin. Älä jatkossa mene lankaan ja mielistele asiakkaita, jotka ovat noin voimakkaasti narsistisia. Hän sai juuri mitä halusi, sai sinut pelon ja häpeän valtaan raivoamalla. Esitys oli täysin laskelmoitua. Palkitsit hänen huonon käytöksensä matelemalla. Muista se, että et ole muiden ihmisten paskasankko ja epäasiallisen asiakkaan saa ohjata ulos liikkeestä ellei ihminen osaa käyttäytyä. Kunnioita ja arvosta itseäsi, sillä kukaan muu ei sitä puolestasi tee.

Olin asioimassa Tampereen Fafasissa kesäisenä arki-iltana. Ravintolassa oli kiireistä, ja ainakin meille tarjoilija ilmoitti asiallisesti, että ruuissa voi kestää pitkäänkin, haluammeko silti tilata. Halusimme, ja jäimme ravintolaan istumaan. Jonkin ajan päästä sisään tulee keski-ikäinen mieshenkilö, joka asialliseen sävyyn tiedustelee, kauanko ruuissa vielä menee. Hän saa vastauksen ja menee takaisin pihalle (Tampereen ravintola on aika pieni ja monet tilaavat ruokansa mukaan, ulkona oli kaunis sää odotella). Hetken päästä sisään tulee nainen, tuon äskettäin käyneen miehen puoliso. Hän hurjistuu aivan helvetisti ja huutaa ja solvaa nuorta tarjoilijatyttöä niin, että lopulta tyttö purskahtaa itkuun. Siihen tämä nainen vastaa kaikista vittumaisimmalla kuviteltavissa olevalla lässytysäänellä, että "vooooi, onko töissä vähän rankkaa, onko? KUULE SELLASTA SE ELÄMÄ VITTU ON!!!!", tuo loppu siis huutaen. Tätä ennen tarjoilija oli pitkään asiallisesti vastaillut naisen kiukkuun. 

Vaikea kirjoittamalla kuvailla miten vastenmielistä tuollaista aikuisen naisen täysin päätöntä ja erittäin asiatonta, henkilökohtaisuuksiin menevää huutoa oli seurata. Puutuinkin siihen jossain vaiheessa sanomalla, että eipä taida tuollainen huutaminen yhtään nopeuttaa niiden ruokien valmistumista. Akka sai lopulta pitaleipänsä ja lähti, silloin pienen lapsen kanssa ravintolassa ollut äiti meni lohduttamaan itkevää tarjoilijaa. Ihan käsittämätöntä, että tämän äidin ehkä nelivuotias jaksoi kärsivällisesti odottaa, mutta keski-ikäinen nainen ei.

Ja siis kyllä, ymmärrän sen että harmittaa jos ruuassa kestää ja siitä voi antaa palautettakin. Tuollaista raivoamista en ymmärrä ikinä keneltäkään missään olosuhteissa, kun kyse on kuitenkin VAAN ruuasta, ei kenenkään hengestä ja terveydestä. 

Instrumentariumissa nuorena (n. 20 v.) asiakkaana minua ei edes tervehditty, saati tultu kysymään, mitä etsin ja tarvitsenko apua. Myyjät/optikot/keitä lie vain juorusivat tiskin takana. Kun myymälään tuli iäkkäämpiä asiakkaita, oltiin heti kimpussa auttamassa. Olisin ihan rahalla ostanut silmälasit sieltä, mutta lähdinkin muualle ja niin teen jatkossakin. 

Rouva oli eräällä reissulla ja oli ravintolassa tarjoilija ollut kuin Speden sketsistä.

Oli sotkenut jokseenkin kaikkien tilaukset.

Ulkomaalaispariskunnalle oli valitellut sanomalla "Shit happens!"

Rouvalla oli toisaalta käynyt miestä sääliksi, toisaalta nauroi pidätettyä naurua vatsalihaksensa kipeäksi, vaikka oli omakin annos mennyt pielee.

Olin töissä kukkakaupassa, kioskissa jossa luukku ja terassi. Viikonloppuna olin hiprakassa mutta hyvin tietoisesti vikitellyt varatun mieheen sänkyyn. Maanantaina lompsi kioskille vaimonsa kanssa. 

Laitoin luukun kiinni ja valot pois ja kyykistyin maahan. Heidän täytyi nähdä, että kioski oli ensin auki ja että sisällä oli joku. Mutta en noussut, ennen kuin olin varma, että olivat häipyneet. Sydän haakkasi kurkussa asti ja tilanne tuntui kestävän ikuisuuden. Nainen koputteli lasiin ja huhuili, mutta pysyin matalana.

Onneksi paikalle ei tullut muita asiakaita. Kun lopulta tuli hiljaista, odotin muutaman minuutin ja uskalsin nousta. Pariskuntaa ei näkynyt. Loppupäivän kädet tärisi ja iltapäivä tuntui kestävän vuoden.

Tämä lähinnä nolotti. Olin nuorena opiskelijana kassalla töissä ja joku mies tuli siihen. Ostosten joukossa oli kaksi pornolehteä ja en millään löytänyt viivakoodeja niistä. Koskaan en ollut sellaisia lehtiä käsissäni pitänyt ja tuntui ikuisuudelta se aika kun koitin sitä koodia nähdä niiden tissin kuvien joukosta.

Puhelinaspassa on onneksi se hyvä puoli, että riittää, kun pitää äänensä hitaan ja rauhallisen kuuloisena.

Voi rauhassa vaikka ottaa luuria pois päästä siksi aikaa, kun asiakas räyhää, laittaa ne takaisin päähän, todeta "tämä asia ei etene nyt näytä etenevän, enkä kuuntele huutamista. Katkaisen nyt puhelun, ota yhteyttä uudelleen hieman myöhemmin. Kiitos" ja tuut tuut tuut.

Pahin puhelu ehkä oli, kun täysnarsistilta vaikuttava vajaa 40v mies soitti isänsä puolesta, eivät olleet irtisanoneet sopimuksiaan ja poika huusi ja räyhäsi ja uhkaili iltalehdillä ja yritti selkeästi päästä minun ihon alle vääntelemällä sanomisiani ja provosoimalla.

Sain kuitenkin ihmeen kaupalla pidettyä ääneni rauhallisena puhelun ajan, totesin asiaa hoitavan henkilön ottavan yhyeyttä ja löin kyllä luurit kesken asiakkaan huutokonsertin, suunnilleen kuulin kun räkä lensi asiakkaan mikrofoniin.

Kumma kyllä, asiakkaat ovat usein todella leppoisia puhelimessa. Pahin asiakaskunta ehdottomasti keski-ikäiset naiset, varsinkin yrittäjät.

Olin vasta hetken ollut uudessa roolissani vuoropäällikkönä pikaruokalassa, kun lähistöllä oli eräs suuri tapahtuma ja asiakkaat ei loppuneet ei millään; ravintola aivan ääriään myöten täynnä ja jonoa koko ajan ovelle.

Eräs nainen tuli kassalle huutamaan esimiestä paikalle ja totta kai menin siihen kysymään mikä on vialla. Nainen huutaa melkein naama punaisena miten melkein tukehtui ruokaansa, kun hampparin välissä oli ollut hius ja joutui repimään sen kurkustaan ulos. Vähän järkytyin tästä ulosannista ja tietenkin pahoittelin tapahtunutta ja tarjosin hyvitystä ruuasta. Harmitti itseänikin, että tämmönen moka oli käynyt ja kerroin että kaikkemme tehdään ettei näitä kävisi (hiukset aina kunnolla kiinni, hatut päässä keittiössä yms), oli vähän sanaton olo siinä kun toinen korottaa vaan ääntään ja kaikki asiakkaat tuijottaa. 

Nainen alkoi sitten huutaa miten keittiössä hiukset auki tehdään ruokaa (vilkaisin sinne ja kyllä oli hiukset asianmukaisesti ja lakit myös kaikilla) ja mitään hyvitystä ei saa, ja sattuipa itsellänikin olemaan sopivasti hius olkapäällä niin hän nappasi sen ja rääkyi muille asiakkaille miten hiukset hulmuten täällä tehdään töitä. Oli itselleni vähän järkytys tämä nainen, ensimmäisiä vähän agressiivisempia palautteita.

Huoli lopulta ilmaisen ateriahyvityksen, ja seuraavana päivänä oli kaupungin fb-puskaradiossa haukuttu miten oli ollut paska vuoropäällikkö töissä kun ei pahoitellut eikä antanut kunnon hyvityksiä.

Saatana.