Työntekijä lähti ja minä olen tolaltani.

Vierailija kirjoitti:

"Ollaan pieni perheyritys, jossa minä, mieheni ja yksi työntekijä töissä. Työntekijä ei ole sanonut mitään, että on tyytymätön. Ja nyt vain ilmoitti, että lähti toiselle töihin. ..

Se mikä minut saa tolaltani on se, että tämä työntekijä on samalla ollut meidän perheen läheisin ihminen, sillä lapsetkin ovat tässä päivittäin mukana. Oltiin luotettu ja vietetty vapaa-aikaakin yhdessä. Ja nyt on petetty olo siitä, että hän ei kokenut tarpeelliseksi edes kertoa

"

Työntekijä ja samalla perheen läheisin ihminen?

Varma burn-out.

Ap, onko sinulla peili.

Katso siihen.

Mitä näet työntekijäsi kannalta? Oletko hyvä, asiallinen työnantaja?

En väitä, että olisit huono työnantaja, koska en tietä kuka olet ja millä alalla, miten toimit...

Mutta ymmärrän kyllä sen, että työntekijä saa paremman paikan, mahdollisesti myös paremman palkan ja vaihtaa työnantajaansa.

Se, jos ei irtisanomisaikaa noudata, ei kuulu hyviin tapoihin.

---

Tavallisena työntekijänä voisin lähteä parempaan työpaikkaan, jos sellaista olisi, vaikka tältä istumalta, mutta irtisanomisaikani kyllä suorittaisin asianmukaisesti.

Minullakin on kokemuksia työpaikasta, jossa esimies on halunnut olla läheinen ystävä. Siinä on työntekijä aika pahassa pakkoraossa, koska esimies on kuitenkin valta-asemassa suhteessa työntekijään ja sen vuoksi siitä ystävyydestä on vaikea kieltäytyä. Ystävänä joutuu tietenkin kuuntelemaan tavallista enemmän esimiehen huolia, esimerkiksi nyt niitä firmaan liittyviä. 

Oma tieni tuollaisesta työpaikasta vei pois burn outin ja sairasloman kautta. Kun jäin sairaslomalle, esimieheni itku silmässä ihmetteli, kuinka olen voinut voida niin huonosti työpaikalla. Myöhemmin itku kääntyi suuttumukseksi kerrottuani, että olin kokenut "ystävyyden" raskaaksi enkä täysin vapaaehtoiseksi. Olin pettänyt hänet teeskentelemällä ystävyyttä ja erityisen raskauttavana hän piti sitä, että lapsensa tunsivat minut ja luottivat minuun. Juu, olin joskus vapaapäivinäni hoitanut hänen lapsiaan, kun töissä kiire ja hänen oli pakko painaa pitkää päivää.... 

Kokemuksena viisastuneena kartan nykyään tutustumista esimiehiini ja kollegoihini yksityishenkilöinä.

Mikään ei ole niin vaikeaa kuin puhuminen. Varsinkaan suomalaiselle, joka tulee sitten itkemään kukin oman viiteryhmänsä someen, ikäänkuin me muut voisimme tietää, mitä moskaa jutun taustalla puolin ja toisin on.

Irtisanoutuminen on jokaisen oikeus. Paremman työn tai palkan perässä yleensä lähdetään, tai sitten sellaisen, jossa on henkisesti helpompaa. Sinuna järkkäisin läksiäiskahvit ja pienen lahjan ja pitäisin huolta, ettei lähtijä kuvittele sinun olevan katkera tai vihainen, vaan toivovan kaikkea hyvää ja että voitaisiin ystävinä jatkaa, vaikkei enää työkavereina. Onnistuisiko tämä? Siltojen polttaminen kun on lähtökohtaisesti typerää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin sanot ettei tuo ollut teidän työntekijälle eläkevirka. Hänen on pakko ajatella että tekee sellaisia liikkeitä, jotka tuo hyvää hänen ansioluetteloon. Pienessä firmassa jossain vaiheessa ei ole enää opittavaa eikä kehity.

Sulattele asiaa, rekrytoi uusi, pysy väleissä vanhaan työkaveriin, ja vähän ajan päästä voitte taas jutella myös työasioista. Hänestä kasvaa sinulle ehkä yhteistyökumppani ja kollega.

Olet väärässä siinä, että tuo uusi työ olisi työntekijälle sulka ansioluetteloon. Ei ole. Ja minua aidosti harmittaa se, että työntekijän ansioluettelolle on enemmän haittaa tästä tempauksesta. Nythän me käytämme verkostojamme, jotta saamme työt ja toiminnan järjestettyä. Työntekijän jättämä aukko pitää jotenkin paikata. Ja meiltä tietenkin kysytään, että mihin se meidän hyvä työntekijä katosi. Ei tee kovin hyvää hänen maineelleen, että joudutaan sanomaan, että lähti niin, että meille tuli tässä vähän kiire. Sitä kun ei mitenkään saa kaunisteltua. Ja pienellä paikkakunnalla oman alan piirissä ei pysty jäämään kasvottomaksi.

Mutta tuo on asiallinen muistutus, että pitää pysyä silti hyvissä väleissä, vaikka kuinka harmittaa. Sillä yhteistyökumppaneita me tulevaisuudessa korkealla todennäköisyydellä ollaan kuitenkin.

Ap

Miksi ihmeessä te alkaisitte mustamaalata tätä teille rakasta ihmistä kertoilemalla kylillä, että hän jätti teidät pulaan, jos oikeasti hän sai uuden työn ja lähti pois lakisääteisen (toki lyhyen) irtisanomisajan jälkeen?

Ei tietenkään aleta ketään mustamaalaamaan, tuon keksit omasta päästäsi. Vaan kuten sanoin, niin asiaa ei saa mitenkään kaunisteltua, että hän lähti äkkiä. Yhteistyökumppanit luonnollisesti ihmettelevät, että missä tuttu työntekijä on ja miksi emme ole varanneet työntekijää sovittuihin asioihin. Kun juuri viikko sitten kaikki yhdessä sovittiin kuka tekee mitäkin, työntekijä oli mukana keskustelussa.

Ap

En tiedä millä alalla toimitte, mutta jos asiakkaillenne mustamaalaatte entistä työntekijää, niin omalta kohdaltani ainakin jättäisin firman palvelut jatkossa käyttämättä. Antaa todella epäammattimaisen kuvan firman toiminnasta, jos yhden ihmisen lähtö kaataa palikkatornin ja tämä vielä kerrotaan asiakkaille työntekijää mollaten. 

Fiksu yrittäjä sen sijaan kertoisi, että tämä pidetty työntekijä vaihtoi alaa, joten etsitte koko ajan uutta työntekijää. Viivästyneistä toimituksista lähettäisin asiakkaille pikapikaa viestin, että valitettavasti yrityksellä on pieniä häiriöitä tuotannossa, ja kertoisin uuden toimitusajankohdan. 

Ei ole asiakkaita vaan kuten sanoin, niin yhteistyökumppanit ihmettelevät. Enkä voi heille alkaa mitään muunneltua totuutta sepittämään, sillä osa yhteistyökumppaneista tapaa tuota työntekijää vapaa-ajalla. Kuten sanoin, niin ollaan autettu verkostoitumisessa. Siinä vastakin ammattimaisuus on kaukana, kun siinä vaiheessa selviää, että olen selitellyt asioita valheilla.

Ap

Mistä teidän liikevaihto tulee, jos ei ole asiakkaita? Yhteistyökumppaneiltako, silloinhan he ovat asiakkaita, teknisesti.

Älkää minulle melutko, jos teidän mielikuvitus ei riitä uskomaan näitä mun juttuja. Tämä työntekijäasia näkyy yhteistyökumppaneille. Raha firmaan tulee asiakkailta. Heille ei näy mitenkään miten työt täällä on järjestetty ja miten ne takkuavat. Yhteistyökumppanit ovat ne, jotka ihmettelevät, että mitä on tapahtunut.

Samaten tuo työntekijän korvaaminen. Ei pitäisi olla vaikea ymmärtää, että jos kolmannes työvoimasta lähtee, niin kyllä siihen toimenpiteitä tarvitaan, että aukko saadaan paikattua. Emme minä ja mieheni pysty lisäämään omaa työpanostamme enää yhtään.

Ap

Ei meluta, kunhan kysellään ja vähän naureskellaan. Ei tässä lukijoiden mielikuvituksella tai mielikuvituksettomuudella ole mitään tekemistä. Sinähän tässä toimit kertojana, hassua syyttää lukijoita, jos tarina on epäuskottava.

Mutta ihan oikeasti, ei kukaan järkevä yrittäjä paikkaa yhden työntekijän vajetta ulkoistamalla, sekä vuokratyövoimalla että jättämällä loput tekemättä. Ei kukaan.

Tätä en täältä sivusta ymmärrä nyt yhtään. Jos tilanne on ruuhkainen ja ollaan pulassa, miten muutenkaan voidaan toimia? Jos siis ei tulijoita ole ovella jonossa. Millä asiantuntemuksella tässäkin pilkataan pienyrittäjää hädässä? En ymmärrä koko keskustelun ilkeää sävyä. Se kertoo mielestäni, että jos yrittäjä sekoittaa yksityisen ja ammatillisen, niin sama on tapahtunut miljoonalle työntekijällekin.

Mä olen toiminut yrttäjänä ja niinhän se meni, että kun työntekijä sanoi itsensä irti ja lähti, se olin minä, joka lisäsi tunteja niin pitkäksi aikaa, että saatiin uusi ihminen valittua ja perehdytettyä. Töitä ja tilauksia ei jätetty tietenkään hoitamatta. Se tarkoitti jonkun aikaa max. kolmen tunnin yöunia ja seitsemän päivän työviikkoja, mutta sitä se yrittäjän elämä on. Sitten, kun uusi työntekijä oli saatu sulautettua joukkoon ja tilanne muutenkin salli, mä otin sitten vähän rennommin. Hurjalta tuntuu ap:n vuokratyövoima ja töitten tekemättä jättäminen..

Pienet firmat ovat työpaikkoina hyviä tai sitten jopa erittäin huonoja: kaikki tuntevat kaikki, ollaan jopa ihan ystäviä tai ainakin kavereita.

Saatetaan viettää aikaa vapaaehtoisesti työajan ulkopuolellakin.

Kun yksi "lipeää ruodusta", menee koko jengi sekaisin.

Itsekin olen pienen työnantajan palveluksessa. Henkilökemiat pelaa, työ on mielekästä, ei suurien organisaatioiden jäykkyyttä, raskautta ja tiedonkulkuongelmia.

Jonain päivänä on kuitenkin edessä se, että lähden muualle. Olen sitoutunut työhöni, mutta en loppuiäkseni. En tiedä, miten lähtö lopulta tulee: jos saisin unelmatarjouksen, saattaisin lähteä pikaisestikin, jos se olisi välttämätöntä. Eikä se tarkoita sitä, että nykyinen työnantajani olisi tehnyt jotain väärin. Firma on kuitenkin hänen elämäntyönsä, ei minun.

Etukäteen en kyllä kertoisi, jos hakisin muuta työtä. Ymmärrän, että tieto olisi työnantajalleni mieleen, mutta kertominen voisi olla pahasti oman etuni vastaista. Kertoisin vasta sitten, kun lähtö on varma ja uusi työ tiedossa.

En ymmärrä, miksi luovuit irtisanomisajasta, jos jäät noin pulaan. Olisit aivan hyvin voinut pitää kiinni oikeudestasi siihen. Uskon, että työntekijäsi olisi ymmärtänyt, että tarvitset häntä seuraavan viikon tilauksiin tai avuksi rekrytointiin tai perehdytykseen. Kun kuitenkin luovuit siitä itse, on turha valittaa.

Turhaan murehdit yhteistyökumppaneitasi. He eivät suhtaudu firmaanne samalla tunteen palolla kun sinä, ja heille on luultavasti aivan peruskauraa, että jotkin työnjaot ym. joudutaan miettimään uudelleen kun yhteys- tai vastuuhenkilö on mennyt muualle töihin. Eivät he sitä ihmettele.

Asenteesi työntekijäsi uuteen työhön on alentuva, holhoava ja aika tungettelevakin. Et sinä voi tietää, ettei muutos ole hänelle hyväksi. Se on hänen oma asiansa.

Uskokaa vain, hyvät yrittäjät, maksakaa kunnon palkkaa hyville työntekijöille. Unohtakaa vuokratyönantajat, niistä kaikki lähtevät, kun löytävät paikan, jossa tehdään kokoaikainen, toistaiseksi voimassaoleva työsopimus.

Onko pitänyt joustaa ilman korvausta?

Oliko ystävyyden varjolla teetetty ylityöt jne...

Ilman korvausta? Miten on olleet palkankorotukset ja lomat ja kannustepalkkiot?

Niin, orjatyötä

😁😁😁😁

Vierailija kirjoitti:

Mä olen toiminut yrttäjänä ja niinhän se meni, että kun työntekijä sanoi itsensä irti ja lähti, se olin minä, joka lisäsi tunteja niin pitkäksi aikaa, että saatiin uusi ihminen valittua ja perehdytettyä. Töitä ja tilauksia ei jätetty tietenkään hoitamatta. Se tarkoitti jonkun aikaa max. kolmen tunnin yöunia ja seitsemän päivän työviikkoja, mutta sitä se yrittäjän elämä on. Sitten, kun uusi työntekijä oli saatu sulautettua joukkoon ja tilanne muutenkin salli, mä otin sitten vähän rennommin. Hurjalta tuntuu ap:n vuokratyövoima ja töitten tekemättä jättäminen..

Ap:n tapauksessa kyse perheyrityksestä, jossa molemmat puolisot töissä ja lapsiakin on. Miten luulet että max. kolmen tunnin yöunilla seitsemänpäiväisten työviikkojen painaminen tuossa kuviossa onnistuisi? Oletko kenties lapseton tai pystyitkö ulkoistamaan lastenhoidon puolisollesi?

0/5, provo. Työntekijällä on irtisanomisaika.

Vierailija kirjoitti:

0/5, provo. Työntekijällä on irtisanomisaika.

Ihmiset ihan tosissaan vastaavat ilmiselvään provoon. Tuskin pienyrittäjällä on aikaa hengailla palstalla itkemässä lähtenyttä työntekijää. Joku pitkäaikaistyötön raapusteli hauskan kertomuksen.

Ilmeisesti hän huomasi että ala ei ole yhtään sitä mitä haluaa työkseen tehdä. Monilla suunnitelmat muuttuvat,eikä hän ehkä ole kehdannut tästä teille kertoa. Joillekin on vaikeaa edes itselleen myöntää sitä että on valinnut väärin. Ymmärrän että tuntuu ikävältä mutta joskus käy näin. Toivottavasti seuraava työntekijä on kiinnostuneempi alasta.

Vierailija kirjoitti:

Muistelepa ap, onko tämä ihminen pyytänyt palkankorotusta, urakkatyötä, tuntityötä, vapaata, palkatonta vapaata, työaikajoustoa, työnkuvansa kehittämistä tai parempaa titteliä, ja oletteko te sanoneet siihen, että joo joskus ehkä mutta  juuri nyt ei onnistu? Siellä toisessa työpaikassa on onnistunut.

Vastaavaa sattui tutulleni, joka työskenteli setänsä firmassa, setä ei koskaan maksanut ilta- eikä viikonloppulisiä vaatimuksesta huolimatta. Lähti sitten muualle töihin, nyt setä ihmettelee miksei tämä entinen työntekijä vastaa edes puhelimeen enää.

Ystävät ja työntekijät pitäisi olla erikseen.

Olin vuosia töissä pienessä yrityksessä, eikä juuri yksityiselämää kunnioitettu. Käytännössä olin tavoitettavissa 24/7 ja soitettiin mihin aikaan tahansa ja jos sattui kesä- tai sairasloma, käytiin hakemassa töihin. Ja tätä työpanosta ei huomioitu palkassa, eikä myöhemmin edes arvostettu ja vaan pidettiin itsestään selvänä. Jopa työsuhteen jälkeenkin olisi pitänyt auttaa yritystä.

Kuulostaa siltä, että ap. sekoittaa työntekijän ja osakkeenomistajan roolit keskenään.

Tavallaan ymmärrän fiiliksesi, tavallaan olen (ex) työntekijäsi puolella. Olen itse työskennellyt 8 vuotta äitini pienessä yhtiössä ja äitini olettaa että jatkan yhtiön toimintaa hamaan tappiin hänen kanssaan ja myöhemmin ilman häntä. Minulla on alalle sopiva tutkinto ja menin suoraan yliopistosta hänelle töihin, olemme siis samalla alalla.

Nyt kuitenkin on alkanut tuntumaan siltä, että haluaisin vähän uusia haasteita. Työni on ihan kivaa ja tienaan sillä ok, mutta haaveilen vähän isommasta firmasta, isommista toimeksiannoista ja yleisesti vaan uusista kehittymismahdollisuuksista. Olen kuitenkin ihan paniikissa että miten kerron asiasta äidilleni. En haluaisi lähteä yllättäen, mutta toisaalta ahdistaa kertoa etukäteen että olen katsellut uusia juttuja. Yhtiössä on kourallinen muitakin työntekijöitä, joten toiminta ei ole mitenkään riippuvainen minun panoksestani.

Minä ajattelen tässä omaa etuani, olen vielä nuori ja haluan oman uran. Äitini taas luultavasti loukkaantuu verisesti kun saan tarpeeksi rohkeutta vaihtaa työpaikkaa. Äitini yhtiö on minulle toki tärkeä, mutta se on äitini yhtiö ja ura.

Älä tee tätä työntekijällesi vaikeammaksi kuin mitä se on. Hän on vain työntekijänä teillä eikä ole uskaltanut kertoa asiasta, koska olette läheisiä. Kyse ei varmasti ole siitä että hän ei välittäisi teistä, vaan jopa päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin sanot ettei tuo ollut teidän työntekijälle eläkevirka. Hänen on pakko ajatella että tekee sellaisia liikkeitä, jotka tuo hyvää hänen ansioluetteloon. Pienessä firmassa jossain vaiheessa ei ole enää opittavaa eikä kehity.

Sulattele asiaa, rekrytoi uusi, pysy väleissä vanhaan työkaveriin, ja vähän ajan päästä voitte taas jutella myös työasioista. Hänestä kasvaa sinulle ehkä yhteistyökumppani ja kollega.

Olet väärässä siinä, että tuo uusi työ olisi työntekijälle sulka ansioluetteloon. Ei ole. Ja minua aidosti harmittaa se, että työntekijän ansioluettelolle on enemmän haittaa tästä tempauksesta. Nythän me käytämme verkostojamme, jotta saamme työt ja toiminnan järjestettyä. Työntekijän jättämä aukko pitää jotenkin paikata. Ja meiltä tietenkin kysytään, että mihin se meidän hyvä työntekijä katosi. Ei tee kovin hyvää hänen maineelleen, että joudutaan sanomaan, että lähti niin, että meille tuli tässä vähän kiire. Sitä kun ei mitenkään saa kaunisteltua. Ja pienellä paikkakunnalla oman alan piirissä ei pysty jäämään kasvottomaksi.

Mutta tuo on asiallinen muistutus, että pitää pysyä silti hyvissä väleissä, vaikka kuinka harmittaa. Sillä yhteistyökumppaneita me tulevaisuudessa korkealla todennäköisyydellä ollaan kuitenkin.

Ap

Ap, entä jos tilanne olisi se, että työntekijänne olisi sairastunut äkillisesti eikä sen takia pääsisi töihin. Kertoisitteko katoamista ihmetteleville yhteistyökumppaneille, että Mirja sairastui rintasyöpään ja jätti meidät pulaan?

Sinulla EI ole mitään oikeutta tai velvollisuutta selittää yhteistyökumppaneille työntekijänne yksityisasioita oli sitten kyse sairastumisesta tai työpaikan vaihtamisesta. Kyse ei ole kaunistelusta vaan siitä, että työntekijällänekin on oikeus yksityisyyteen. Pitäisin todella outona, jos joku yhteistyökumppani alkaisi minulle selittää vastaavia asioita.

Asenteesi kertoo siitä, että sinulla on todella kumma suhtautuminen työntekijäänne, ei ihme että hän lähtee muualle. Samoin tuntuu että sinulla ei ole mitään käsitystä työelämästä yrityksenne ulkopuolella. Työpaikan vaihtaminen on aivan normaali asia ja etenkin nuoret saattavat tosi ennakkoluulottomasti kokeilla erilaisia hommia. Sen perusteella mitä olet kertonut, on teillä joutunut tekemään vähän sitä sun tätä. Kaikki eivät tällaisesta sillisalaatista tykkää vaan saattavat haluta selkeä, rajatun työnkuvan. Ehkä siksi vaihto liukuhihnahommiin?

Vierailija kirjoitti:

0/5, provo. Työntekijällä on irtisanomisaika.

Mitä sitten? Mulla on kahden viikon irtisanomisaika ja myös sellainen sairaus, johon saisin helposti kaksi viikkoa sairauslomaa.