Bussipysäkillä seisoi kaksi kloonattua teinityttöä...missä persoonallisuus?

Itse olin ns. erilainen nuori. Opettajat ja random mummot pitivät hunsvottina. Äiti häpesi. Sinä päivänä, kun koulussa näin jonkun toisen, jolla oli MYÖS siniseksi värjätty tukka, koko elämäni meni pilalle.

Myöhemmin olen onneksi ymmärtänyt, että on aika tavallista että teini kokee olevansa aivan erityinen. Ei tarvitse kilpailla siitä kuka näyttää oudoimmalta, vaan voi ostaa ihan tavallisia vaatteita ja käyttää niitä. Nykyään jopa leikkautan tukkanikin ihan parturissa, enkä saksi itse. Olen silti ihan oma itseni, vaikka näytänkin tavalliselta toimistotädiltä.

Olin yläasteella 70-luvun lopulla eli teini. Silloinkin kaikilla samantyyliset hiuket ja vaatteet. Jokaisella oli koululaukkuna putkikassi. Ihan samaa jokainen teinisukupolvi on ollut, vanhempien mielestä kaikki näyttävät samalta vaikka teinien mielestä pukeutumisessa on isoja eroja.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ehdi oppia teinityttöjen nimiä yläkoulun aikana. He ovat järjestään saman näköisiä. Pojissa on enemmän eroja, heidän nimensä on helpompi muistaa.

t. ope

Muutama vuosi sitten mies tuli töistä kotiin ja huomasi oman pojan menevän rappukäytävään häntä ennen. Mies nousi portaita pojan perässä ja jutteli tälle ummet ja lammet, tosin ihmetellen, miksei poika vastannut. Vasta ovella mies huomasi, että sehän oli joku pojan kaveri. Kaveripiirillä kaikilla oli hupparit ja lököttävät farkut, ei niitä toisistaan erottanut.

Surullisen näköisiä nämä kloonitytöt.