MIKSI valkoinen mies ei pärjää nyky-yhteyskunnassa? Syrjäytyminen, sinkuksi ja lapsettomaksi jääminen, terveys-ongelmat...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työtöntä luuseria ei kyllä varmasti kukaan haluakaan, mutta kyllä suurin osa naisista pariutuu ihan tavallisen keskituloisen ,- kokoisen ja -näköisen miehen kanssa. En oikein näe itselläni minkäänlaista "statusta" sen vuoksi, että mieheni on sähköasentaja... :)

Niin juuri, keskituloinen mies. Keskituloisella on työ, talo ja vaimo. Se yleensä riittää miehelle tuomaan sen mielenrauhan mitä miehuuteen tulee. Ota yksi asia noista pois ja mies kokee sen ongelmaksi vaikka ei se vielä maailmaa kaada. Ota nuo kaikki pois ja miehelläsikin on suuri mahdollisuus syrjäytyä.

Mulla on pätkätyö, vuokra-asunto ja ei kumppania. En ole syrjäytynyt. Johtuuko se siitä, että olen nainen? Jos olisin mies, olisinko syrjäytynyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhut työttömästä luuserista, mutta tarkoitatko sitä, että ei löydä työtä koulutuksesta ja hakemisesta huolimatta vai sitä, että työnteko ei edes ajatuksena kiinnosta?

Jos olet työtön sinkkumies, olet yhteiskunnan silmissä aina se jälkimmäinen, todisteena voit vaikka lukea mitä vastauksia tässä ketjussakin on tullut. Sillä ei ole väliä kuinka ahkerasti töitä etsit, jos olet työtön mies, olet luuseri ja sillä siisti. Kumppanimarkkinoilla rahkeesi ovat hyvin alhaiset josset nyt perusmiestä sosiaalisempi poika ole jolla on sana hallussa.

 

Ihan hyvää elämää nuo tuntemani työttömät sinkkumiehet tuntuvat elävän. En tosin tunne sellaisia, jotka itkevät päivät lähikuppilan nurkkapöydässä olutta hörppien. Ja onhan noita työttömiä sinkkunaisiakin vapailla markkinoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilman miehiä naiset asuisivat luolissa. Miehet ovat rakentanut koko infran.

Jaa. No ilman naisia ne miehet eivät siinä olisi onnistuneet kuitenkaan, kun ilmeisesti ilman naista kaikki miehet syrjäytyvät, alkoholisoituvat ja ties vaikka mitä. Olisi jäänyt infra rakentamatta ilman naisten tukea. Olkaapa hyvät.

Ei kyse ole suoraan naisesta vaan siitä että arvostetaan. Tulee arvostetuksi ja jopa ihailluksi naisten puolelta, sillai aidosti.

Ja kyllä, infrat jäävät rakentamatta koska monet miehet huomaavat tilanteen. Miksi tehdä mitään koska ei arvosteta?

Sillai aidosti on hankala arvostaa muiden kustantamana lorvivaa aikuista lasta, joka vierittää oman surkeutensa syyt kaikkien muiden niskaan. Arvostus on ansaittava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi muiden puolesta vastata. Itse syrjäydyin, koska olen heikko ja vailla tukiverkostoa.

Aikuisuuden kynnykselle asti meni ihan hyvin. Rajat oli määritelty ja valinnanvapaus koski oikeastaan vain vapaa-aikaa. Heti kun piti alkaa ottamaan vastuuta alkoivat vaikeudet. En kestänyt kasvanutta kilpailua, enkä yksin osannut käsitellä epäonnistumisia. Yritin toki useamman kerran uudelleen, mutta edistyminen oli hidasta. Lopulta vuosien jälkeen huomasin olevani niin pahasti ikätovereitani jäljessä kaikessa, että luovuttaminen tuntui parhaimmalta vaihtoehdolta. Nyt lähes täydellisesti syrjäytyneenä epäonnistujana ainoa ilon aiheeni on, että tilanteestani kokema suunnaton häpeä ei pääse ulkopuolisten silmiin.

Tässä yksi tarina muiden joukkoon.

Kiitos rehellisestä vastauksesta, jossa et etsi ulkopuolisia syyllisiä tilanteeseesi. Arvostan suorapuheisuuttasi ja hienoa analysointia tilanteestasi. Toivon että syrjäytymisestäsi huolimatta olet löytänyt elämääsi jotain iloa, jostain.

Kiitos mukavista sanoistasi.

En voi väittää etteikö olisi ollut aikoja jolloin olisin halunnut huutaa "Miksi minä?" ja syyttää muuta maailmaa tilanteestani. Ja vaikka onkin varmasti totta, että harva meistä on yksin syyllinen tilanteeseensa niin ainakin kohdallani on nähtävissä ne hetket jolloin annoin periksi, luovutin. Vahvempi ihminen olisi ottanut itseään silloin niskasta kiinni. Minä olisin ehkä tarvinnut potkua takamukselle. Mutta kun tarpeeksi epäonnistuu on lopulta tunnustettava olevansa yksinkertaisesti huono ihminen.

Eilen näin pyörälenkilläni sorsia. Se oli hetken ihan mukavaa.

Vierailija kirjoitti:

Yksi iso tekijä, joskaan ei kaikkea selittävä, on feminisaatio. Perinteisen maskuliiniset arvot, kiinnostus esimerkiksi miehisiä lajeja kohtaan nähdään jopa heikkoutena. Parhaiten porskuttavat ne miehet, jotka pystyvät paremmin sopeutumaan yhteiskuntaan, jossa ihmisiltä odotetaan enemmän naisille tyypillisiä ominaisuuksia ja taitoja.

Naisesta on tullut myös riippumaton. Ei tarvita miestä suojelemaan, elättämään tai edes siittämään lapsia. Lapset voi hankkia ja kasvattaa itse. Tai voi miehen ottaa vähäksi aikaa, kunnes lapset on hankittu, mutta jossain vaiheessa ne voi unohtaa.

Ongelma on, että kysyntä miehissä kohdistuu vain valioyksilöihin. Niihin, joilla on sekä parhaimmat geneettiset että älylliset resurssit ja parhaat taidot sopeutua vallitseviin oloihin. Ns. tavikset ovat naisille pelkkää ilmaa. Ei tosiaankaan riitä, että pitää huolta asioistaan tai edes elättää itsensä Tarvitaan jotain spesiaalia.

Missä sellaisia miehiä vielä on, jotka haluavat suojella, elättää tai ylipäätään hankkia lapsia? Tälläkin palstalla on vaikka kuinka paljon miehiä, jotka eivät edes kahvia suostuisi tarjoamaan naisille. Suojelevat korkeintaan sitä tuoppiaan baarissa ja haaveilevat pikemmin useasta seksikumppanista kuin useasta omasta lapsesta.

Vierailija kirjoitti:

Sillai aidosti on hankala arvostaa muiden kustantamana lorvivaa aikuista lasta, joka vierittää oman surkeutensa syyt kaikkien muiden niskaan. Arvostus on ansaittava.

Kerro nyt suoraan hintalappusi euroissa ja jätä paskapuheet sikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työnteko ei ole mikään statuksen nostattaja vaan merkki siitä, että on halua ja kykyä ottaa vastuu itsestään. Työttömyyskään ei sinänsä ole paha juttu, jos se ei ole ylpeyden aihe ja elämäntapa - silloin ihminen on laiska, vastuuton ja naiivi.

Vastuuntunnoton, laiska, naiivi, moraaliton, jne jne. - kaikea tätä (ja paljon muutakin) mies on jos ei mene rahan takia töihin. Kumma juttu, että samoilla kriteereillä (=työssäkäynti/työnhakuvaatimus) ei silti saa arvostella naista ahneeksi miehen esineellistäjäksi, jota kiinnostaa miehessä vain raha. Näin ne tuplastandardit toimii.

Jotkut käyvät töissä saadakseen rahaa, jota voivat sitten käyttää itselleen mieluisiin asioihin. Omalla miehellä on kalliita harrastuksia, jotka ovat hänelle hyvin tärkeitä. Hän voisi mieluusti jättäytyä pois töistä harrastaakseen, mutta sitten hänellä ei olisi varaa jatkaa harrastusta. Jostain syystä hänelle töissäkäynti ja harrastukset on mieluisampi vaihtoehto kuin eläminen ilman töitä ja harrastuksia.

Jossain aiemmassa ketjussa oli mainittu, että nainen hoitaa tänä päivänä käytännössä yksin kodin, lapset, käy samalla töissä ja opiskelee, kun mies sotkee, makaa sohvalla ja pelaa pleikkarilla. Miehistä ei vaan yksinkertaisesti ole tasavertaisiksi puolisoksi. Nainen ei tarvitse "riesakseen" aikuista lasta, vaan helpommalla selviää yksin.

Mitä lisäarvoa se mies naiselle tarjoaa? Mitä olen keskustellut ystäväpiirissä esimerkiksi seksistä, suomalaiset miehet eivät erityisemmin senkään saralla kukoista. Monen miehen mielestä esileikiksi riittää että nainen ottaa suihin ja sen jälkeen pimeässä peiton alla vähän jynkytetään. Missä on romantiikka, hellyys ja rakastelu? Olen kolmekymppinen, enkä ole ikinä kuullut kenenkään ystäväni kertoneen saaneensa maata järisyttävää seksiä tai olleensa parisuhteessa miehen kanssa, joka erityisemmin nauttisi naisen nautinnosta. Monet ovat miettineet, että seksi on oikeastaan aika turhaa, koska harva saa edes pelkässä yhdynnässä orgasmia.

Parisuhteissa seksittömyys tuntuu olevan yhä enemmän miehen aloitteesta, kun nainen ei olekaan niin kauhean kiihottava kun ei kodinhoidon, töiden ja lastenhoidon jälkeen viitsi (toisin sanoen jaksa) panostaa omaan ulkonäköönsä ja pyöriä kotona pakkelit naamassa, tukka käkerrettynä ja pitsihepeneihin pukeutuneena.

Jos vastaan tulisi sellainen timantti, joka antaa hellyyttä ja läheisyyttä, kehuu ja koskettaa, laittaa omat likaiset kalsarinsa pyykkikoriin, ei anna äitinsä hyppiä tyttöystävän silmille, pitää lupauksensa ja antaa sängyssä oma-aloitteisesti nautintoa myös naiselle, en minä aikanaan siinä kohtaa välitä mikä on pankkitilin saldo, onko kroppa rantakunnossa tai naama kuin Brad Pittillä.

Mites se sanonta menikään: jos haluat hyvän miehen, ota suomalainen nainen :)  Okei, olipa yleistävä kommentti, ihan varmasti on olemassa miehiä, jotka eivät ole tämän kommentin mukaisia. Jos tunnistat, että oma puolisosi on tällainen timantti, tarraa siihen tiukasti kiinni äläkä ikinä päästä irti!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työnteko ei ole mikään statuksen nostattaja vaan merkki siitä, että on halua ja kykyä ottaa vastuu itsestään. Työttömyyskään ei sinänsä ole paha juttu, jos se ei ole ylpeyden aihe ja elämäntapa - silloin ihminen on laiska, vastuuton ja naiivi.

Vastuuntunnoton, laiska, naiivi, moraaliton, jne jne. - kaikea tätä (ja paljon muutakin) mies on jos ei mene rahan takia töihin. Kumma juttu, että samoilla kriteereillä (=työssäkäynti/työnhakuvaatimus) ei silti saa arvostella naista ahneeksi miehen esineellistäjäksi, jota kiinnostaa miehessä vain raha. Näin ne tuplastandardit toimii.

Työstä saadaan rahaa. Rahalla ostetaan ruokaa. Ruoka elättää ihmisen. Jos ei työnteko millään mittareilla kiinnosta, ei voi (tai ei ainakaan pitäisi voida) syödä. Silloin kuolee pois. Tätä yksinkertaista totuutta sinä vaan et osaa sisäistää vaikka sitä sinulle iskostettaisiin päähäsi maailman tappiin asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen jo kun tässä pari viikkoa sitten nousi julkiseen keskusteluun miesten syrjäytyminen ja esimerkiksi tahtomattaan lapsettomaksi jääminen. Eli miksi tämä "luomakunnan kruunu" ei pärjää nimenomaan nyky-yhteiskunnassa? Naiset porskuttavat, hankkivat tutkintoja, luovat uraa, pitävät terveydestään huolta, elävät pitkään, hankkivat perheen tai olevat hankkimatta. Mutta miesten elämät menevät alamäkeä: eliniänodote laskee, syrjäytymistä on paljon, nuoret miehet jäävät mieluummin kotiin pelaamaan...

MIKSI on näin? Ihan asiallisesti kysyn. Olen itse kyllä feministi, mutta nyt ei ole tarkoitus lytätä miehiä, vaan pohtia asiaa neutraalisti - en usko mihinkään nollasummapeliin jossa naisten menestys olisi jotenkin miehiltä pois. Joten laittakaa tulemaan asiallista yhteiskunnallista analyysiä!

Yhteiskunta on muuttunut vahvasti naisia suojelevaksi ja palvelevaksi. Ennen vanhaan naiset arvostivat miehiä koska miehet tekivät kaiken kaiken raskaan ja naisten oli tehtävä muut hommat tai tuli loppu, kuolema. Nykyään naisten ei tarvitse tehdä mitään erityistä, kunhan opiskelee ja ajautuu jonnekin suojatyöammattiin. Kyllä sillä pärjää koska enemmän yrittäviltä ja tienaavilta miehiltä kupataan veroja jotta voidaan kustantaa naisten elämää. Naiset ovat lähes kaikessa saama puolella "koska kaikilla on oikeus hyvään elämään". Naisten ei tarvitse antaa arvostusta miehille yksilöinä koska naisilla on varaa ostaa palveluita niillä rahoilla jotka on pääosin miehiltä kupattu.

Moni nainen ajattelee, että voi perustaa "perheen" yksinäänkin eli käytännössä ottaa spermat sisään siellä tai täällä ja elatuksen lapselle taas sieltä taikaseinästä. Lisäksi miestä ei tarvita mihinkään lapsen kasvatuksessa koska tietenkin nainen osaa kaiken paremmin. Naisten näkökulmasta lapsen elämä on kilpavarustelua vaatteilla, sokerilla kuorrutettuja synttärijuhlia ja päikyt tapahtumia. Ja pehmeät arvot ovat tärkeimmät. Mies koetaan ihan turhaksi pl. lompakkona toimiva.

Naisten menestys ei muuten ole realisoitunut aivan sillä tavalla kuin siitä puhutaan. Koulutus (eli varojen kulutus) on naisilla kasvanut valtavasti, mutta silti suuri osa naisista on kotiäitejä ja sairaanhoitajia. Miksi ihmeessä koulutetut ja viisaat naiset edustavat kaikissa merkittävissä vaativissa viroissa vähemmistöä ja miksi naiset perustavat tuottavia yrityksiä huikean ~5% osuuden? Tässäkin suhteessa miehet tekevät lähes kaiken, arvostus silti lähes nolla. Valkoinen suomimies on roskaa, sitä täytyy lähinnä halveksia ja kupata. Vieraasti yhteiskunnasta muuttanut elintasoloinen on niin ihanan miehinen, vissiin vain siksi koska on erilainen ja tumma.

Ja joo, toki tällainen teksti kuulostaa säälittävältä ruikutukselta. Pointti on se, että kaikki on naisille annettu, tehty ja autettu. Missä kiitos? Suomalaisen miehenkö pitäisi seistä ylpeänä hymyssä suin kuin titaaninen patsas vaikka todellisuus on tämä, että naiset ovat koppavia ja epäempaattisia heitä kohtaan jolta ovat kaiken saaneet?

Ketjussa olikin jo puhetta tästä, että otetaan kunnia muiden ihmisten tekemistä teoista ja odotetaan niillä vastinetta itselleen... Anteeksi, mutta olen melko varma, että sinä et ole tehnyt pienintäkään tekoa esimerkiksi minun eteeni, siinä kuin valtaosa muistakaan maailman ihmisistä ei ole.  Normaali ihminen ei odota KENELTÄKÄÄN ventovieraalta mitään hemmetin kiitollisuudentuntoa ihan vain siksi että edustaa jotain luokitusta (sukupuoli, ammatti, what ever).

Ehkä kohtaamasi epäempaattisuus voisi johtua jostain omasta ominaispiirteestäsi, hmmm?

Miehet tosiaan lasketaan syrjäytyneiksi heti, jos eivät pääse samaan mihin edellinen sukupolvi.

Naisilla on samat ongelmat, mutta aiempaa alhaisempaa menestystä ei lasketa syrjäytymiseksi.

Aina on ollut hyväksyttävää olla köyhä vanhapiika vuokra-asunnossa kissan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sillai aidosti on hankala arvostaa muiden kustantamana lorvivaa aikuista lasta, joka vierittää oman surkeutensa syyt kaikkien muiden niskaan. Arvostus on ansaittava.

Kerro nyt suoraan hintalappusi euroissa ja jätä paskapuheet sikseen.

Ad hominem! Ad hominem! Ad hominem!

:D

Tuli vielä mieleen nämä vouhotukset vaatimuksista, joissa yhdessä asuva pariskunta maksaa kaiken puoliksi.

Se ei ole naisen edun mukaista, vaan aiheuttaa naiselle alemman elintason.

Miksi kukaan älykäs nainen ottaisi tälläista vaativan miehen ja tekisi itselleen hallaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työnteko ei ole mikään statuksen nostattaja vaan merkki siitä, että on halua ja kykyä ottaa vastuu itsestään. Työttömyyskään ei sinänsä ole paha juttu, jos se ei ole ylpeyden aihe ja elämäntapa - silloin ihminen on laiska, vastuuton ja naiivi.

Vastuuntunnoton, laiska, naiivi, moraaliton, jne jne. - kaikea tätä (ja paljon muutakin) mies on jos ei mene rahan takia töihin. Kumma juttu, että samoilla kriteereillä (=työssäkäynti/työnhakuvaatimus) ei silti saa arvostella naista ahneeksi miehen esineellistäjäksi, jota kiinnostaa miehessä vain raha. Näin ne tuplastandardit toimii.

Jotkut käyvät töissä saadakseen rahaa, jota voivat sitten käyttää itselleen mieluisiin asioihin. Omalla miehellä on kalliita harrastuksia, jotka ovat hänelle hyvin tärkeitä. Hän voisi mieluusti jättäytyä pois töistä harrastaakseen, mutta sitten hänellä ei olisi varaa jatkaa harrastusta. Jostain syystä hänelle töissäkäynti ja harrastukset on mieluisampi vaihtoehto kuin eläminen ilman töitä ja harrastuksia.

Tuulee juuri täältä. Kun et suoraan kehtaa myöntää omaa rahaan liittyviä pakkoehtojasi, ts. ahneuttasi ja miehen esineellistämistä, alat keksimään tekosyitä joilla yrität saada sen kuulostamaan paremmalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

.

Huomauttaisin, että naisten keskipituus on 172 cm ja keskipaino 75 kg.

Siinä on 20 kiloa liikaa. Se on tullut herkkuja ahmimalla. Naisilla on myös yleistynyt maksakirroosi, joka tulee siiderin liykimisestä

Miten tämä liittyy mihinkään?

Kyllä naisten koko ja kauneudestaan huolehtiminen liittyvät myös naisellisiin ominaisuuksiin ja pariutumiseen. Suomessa on yllättävän paljon pullukoita sekä miehissä että naisissa

Joo, mutta miehet on keskimäärin sopivan kokoisia. Naiset taas 20 kg ylipainoisia.

Se liittyy tuohon, että miten juoppo ja lihava nainen voi olla, että on vielä varaa olla ronkeli.

Vierailija kirjoitti:

Tuli vielä mieleen nämä vouhotukset vaatimuksista, joissa yhdessä asuva pariskunta maksaa kaiken puoliksi.

Se ei ole naisen edun mukaista, vaan aiheuttaa naiselle alemman elintason.

Miksi kukaan älykäs nainen ottaisi tälläista vaativan miehen ja tekisi itselleen hallaa?

$$$.

Ehkä kaikki miehet eivät vaan halua ahnetta akkaa, jota kiinnostaa miehessä pelkästään raha.

Vierailija kirjoitti:

Jossain aiemmassa ketjussa oli mainittu, että nainen hoitaa tänä päivänä käytännössä yksin kodin, lapset, käy samalla töissä ja opiskelee, kun mies sotkee, makaa sohvalla ja pelaa pleikkarilla. Miehistä ei vaan yksinkertaisesti ole tasavertaisiksi puolisoksi. Nainen ei tarvitse "riesakseen" aikuista lasta, vaan helpommalla selviää yksin.

Mitä lisäarvoa se mies naiselle tarjoaa? Mitä olen keskustellut ystäväpiirissä esimerkiksi seksistä, suomalaiset miehet eivät erityisemmin senkään saralla kukoista. Monen miehen mielestä esileikiksi riittää että nainen ottaa suihin ja sen jälkeen pimeässä peiton alla vähän jynkytetään. Missä on romantiikka, hellyys ja rakastelu? Olen kolmekymppinen, enkä ole ikinä kuullut kenenkään ystäväni kertoneen saaneensa maata järisyttävää seksiä tai olleensa parisuhteessa miehen kanssa, joka erityisemmin nauttisi naisen nautinnosta. Monet ovat miettineet, että seksi on oikeastaan aika turhaa, koska harva saa edes pelkässä yhdynnässä orgasmia.

Parisuhteissa seksittömyys tuntuu olevan yhä enemmän miehen aloitteesta, kun nainen ei olekaan niin kauhean kiihottava kun ei kodinhoidon, töiden ja lastenhoidon jälkeen viitsi (toisin sanoen jaksa) panostaa omaan ulkonäköönsä ja pyöriä kotona pakkelit naamassa, tukka käkerrettynä ja pitsihepeneihin pukeutuneena.

Jos vastaan tulisi sellainen timantti, joka antaa hellyyttä ja läheisyyttä, kehuu ja koskettaa, laittaa omat likaiset kalsarinsa pyykkikoriin, ei anna äitinsä hyppiä tyttöystävän silmille, pitää lupauksensa ja antaa sängyssä oma-aloitteisesti nautintoa myös naiselle, en minä aikanaan siinä kohtaa välitä mikä on pankkitilin saldo, onko kroppa rantakunnossa tai naama kuin Brad Pittillä.

Mites se sanonta menikään: jos haluat hyvän miehen, ota suomalainen nainen :)  Okei, olipa yleistävä kommentti, ihan varmasti on olemassa miehiä, jotka eivät ole tämän kommentin mukaisia. Jos tunnistat, että oma puolisosi on tällainen timantti, tarraa siihen tiukasti kiinni äläkä ikinä päästä irti!

Minulla on tuollainen timantti mieheksi. Mutta hän onkin jo 50+ ikäinen. Mietinkin, että onkohan tämä miesten syrjäytyminen lisääntynyt erityisesti tässä 2000-luvulla? Kyllä meidän sukupuolvemmekin on saanut osansa 90-luvun lamasta, joten ihan kaikkea ei voi laittaa 2008 laman syyksi. Suurta osaa näyttelee tietokonepelit ja niihin jämähtäminen. Netti takaa, että ulos oikeaan elämään ei tarvitse enää lähteä, jolloin nuoret miehet jämähtävät niihin yksiöihinsä. Ei tule naiset eikä työpaikat koputtelemaan ovelle, jos niitä ei lähdetä ihan aktiivisesti itse hakemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilman miehiä naiset asuisivat luolissa. Miehet ovat rakentanut koko infran.

Jaa. No ilman naisia ne miehet eivät siinä olisi onnistuneet kuitenkaan, kun ilmeisesti ilman naista kaikki miehet syrjäytyvät, alkoholisoituvat ja ties vaikka mitä. Olisi jäänyt infra rakentamatta ilman naisten tukea. Olkaapa hyvät.

Ollaan hyvät. Eli pelkkä naisen olemassaolo riittää, on sekin jotain. Olkaapa hyvät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi muiden puolesta vastata. Itse syrjäydyin, koska olen heikko ja vailla tukiverkostoa.

Aikuisuuden kynnykselle asti meni ihan hyvin. Rajat oli määritelty ja valinnanvapaus koski oikeastaan vain vapaa-aikaa. Heti kun piti alkaa ottamaan vastuuta alkoivat vaikeudet. En kestänyt kasvanutta kilpailua, enkä yksin osannut käsitellä epäonnistumisia. Yritin toki useamman kerran uudelleen, mutta edistyminen oli hidasta. Lopulta vuosien jälkeen huomasin olevani niin pahasti ikätovereitani jäljessä kaikessa, että luovuttaminen tuntui parhaimmalta vaihtoehdolta. Nyt lähes täydellisesti syrjäytyneenä epäonnistujana ainoa ilon aiheeni on, että tilanteestani kokema suunnaton häpeä ei pääse ulkopuolisten silmiin.

Tässä yksi tarina muiden joukkoon.

Kiitos rehellisestä vastauksesta, jossa et etsi ulkopuolisia syyllisiä tilanteeseesi. Arvostan suorapuheisuuttasi ja hienoa analysointia tilanteestasi. Toivon että syrjäytymisestäsi huolimatta olet löytänyt elämääsi jotain iloa, jostain.

Kiitos mukavista sanoistasi.

En voi väittää etteikö olisi ollut aikoja jolloin olisin halunnut huutaa "Miksi minä?" ja syyttää muuta maailmaa tilanteestani. Ja vaikka onkin varmasti totta, että harva meistä on yksin syyllinen tilanteeseensa niin ainakin kohdallani on nähtävissä ne hetket jolloin annoin periksi, luovutin. Vahvempi ihminen olisi ottanut itseään silloin niskasta kiinni. Minä olisin ehkä tarvinnut potkua takamukselle. Mutta kun tarpeeksi epäonnistuu on lopulta tunnustettava olevansa yksinkertaisesti huono ihminen.

Eilen näin pyörälenkilläni sorsia. Se oli hetken ihan mukavaa.

Siis ihan varmasti tekisi mieli sysätä vastuu muiden niskoilla ja se on ihan inhimillistä. Ja varmasti osin tottakin, me olemme sosiaalisia eläimiä ja ainakin sitä toivoisi, että joku jossain ottaisi kopin, kun tuntuu, ettei itse pääse enää eteenpäin. Se tukiverkko. Mutta jos se puuttuu, jos ei ole perhettä tai yhteyksiä siihen, ei ystäviä, ei viranomaisverkostoa, sitä yhtä mukavaa opettajaa tai harrastuksen ohjaajaa, joka näkisi mitä on tapahtumassa ja antaisi sen mainitsemasi potkun takamukseen, niin suorastaan pelottavan helppoa on luovuttaa. Sanoit sen itsekin, tietyssä pisteessä annoit periksi. Valitettavaa on, että kukin on vain itse vastuussa valinnoistaan, en tarkoita syyllistää sua vaan kuvailit tilanteen vaan niin hienosti, että voin melkein visualisoida sen. Tekisi mieli sanoa jotain sokerikuorrutettua diipadaapaa, että ehkä vielä ei ole myöhäistä ja ehkä vielä saat itsesi takaisin pinnalle sieltä syrjäytymisesi keskeltä, mutta se olisi ehkä vähän alentuvaa. Enkä tunne sinua eikä kukaan voi luvata mitään sellaista. Siksi toivonkin sulle edes niitä ilon hetkiä. Vaikka niistä sorsista. :)

- 218

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi näin on? Ovatko miehet todella tahdottomia ja yksittäisenä ihmisenä täysin avuttomia, ilman naisen jatkuvaa tukea? Olen pahoillani, kuulostaa oudolta.

Se onko kumppani on yksi miehuuden mitoista. Kumppanin puuttuminen on isku omalle identiteetille ja miehuudelle. Se löytyykö kumppani on miehelle saavutus ja todiste siitä että on juurikin niin miehekäs ja mies mitä yhteiskunta haluaa hänen olevan. Hänen sosiaalinen statuksensa kohoaa joka puolestaan kohottaa hänen itsetuntoaan. Siksi miehet kokevat esim. erotilanteet kovemmin kuin naiset, koska siihen tulee omat identiteettikriisit vielä kaiken päälle, he epäonnistuivat miehenä. Ja siksi nuoret miehet ovat niin hyperaktiivisia sen suhteen, on kiire päästä pukille ja saada tyttöystävä koska et ole tarpeeksi mies jos et saa kumpaakaan.

Miehuus on kuin kilpajuoksua toisten miesten kanssa. Yleinen hyväksytty maali on se "oma talo, työpaikka ja oma vaimo"-kolminaisuus. Jos et pääse maaliin olet häviäjä ja häviäjät eivät ole miehiä kenenkään silmissä, ei miesten eikä naisten eikä yhteiskunnan, kaikkein vähiten häviäjän itsensä silmissä.

Niin, se että hakee parisuhteesta yhteiskunnallista statusta enemmän kuin itse sitä parisuhdetta, johtaa siihen että lukemattomat ihmiset menevät parisuhteeseen täysin epäkypsinä siihen ja ihan liian aikaisin ja väärien ihmisten kanssa. Niin naiset kuin miehet. Sitten ihmetellään kun ei onnistunut, vaikka epäonnistuminen oli aika selvää jo aika alkuvaiheessa sellaisen silmissä, joka jotain parisuhteista ymmärtää.