Uskottomuutta vai ei?

Mielipiteitä?

Menis vaihtoon.

Yleensä todelliset tunteet paljastuu juomalla. Joten vaikka haluaisi pitää perheensä niin joku vetää puoleensa ulkopuolella. On vain ajan kysymys koska tapahtuu jotain. Varsinkin jos ulkopuolelta ei ole mitään väliä tai arvostusta perheellistä kohtaan. Miehen täytyisi soittaa sinun kanssa yhdessä tälle naiselle ja kertoa että on perheellinen ja soitto oli täysin virhe. Muuten en tiedä luottaisinko mieheen.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä todelliset tunteet paljastuu juomalla. Joten vaikka haluaisi pitää perheensä niin joku vetää puoleensa ulkopuolella. On vain ajan kysymys koska tapahtuu jotain. Varsinkin jos ulkopuolelta ei ole mitään väliä tai arvostusta perheellistä kohtaan. Miehen täytyisi soittaa sinun kanssa yhdessä tälle naiselle ja kertoa että on perheellinen ja soitto oli täysin virhe. Muuten en tiedä luottaisinko mieheen.

Soitettu on, ei yhdessä mutta sekä työkaveri että hänen miehensä tietävät asiasta, ihastuksesta sekä perheestä ym.

Mutta en tiedä riittääkö se. Pitäisikö riittää?

Ap

No..ohan tuo sen henkisen puolen pettämistä.

Ei sentään ole perhettään jättäny mutta voi se siihenki johtaa..

Pahempi tuo, kuin että kerran kännissä panis jotakuta ilman tunteita. Kummastakin kyllä menis lusikat jakoon.

Sano miehelle että jos soittelu vielä kerran toistuu niin ruvetaan rankempiin toimenpiteisiin. Tai sinä lähdet. Toki en tiedä kuinka asia sinua häiritsee. Jos häiritsee yhtä paljon kuin minua niin tulin onnelliseksi lähtemällä koko suhteesta. Kauhea taakka oli kannettavaksi vaikka mitään ei välttämättä tapahtunut. Rasitti minua henkisesti ja todellakin vaikuttaa suhteeseen. Eri asia katsella kuvia kuin ihastua oikeasti ja vielä työskennellä samassa paikassa. Se kun on miehellä yleensä se että on pakko päästä petiin ja sitten palata taas vanhaan arkeen. En halua että joudut sen kokemaan.

Vierailija kirjoitti:

Pahempi tuo, kuin että kerran kännissä panis jotakuta

Tätä mieltä minäkin olen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Sano miehelle että jos soittelu vielä kerran toistuu niin ruvetaan rankempiin toimenpiteisiin. Tai sinä lähdet. Toki en tiedä kuinka asia sinua häiritsee. Jos häiritsee yhtä paljon kuin minua niin tulin onnelliseksi lähtemällä koko suhteesta. Kauhea taakka oli kannettavaksi vaikka mitään ei välttämättä tapahtunut. Rasitti minua henkisesti ja todellakin vaikuttaa suhteeseen. Eri asia katsella kuvia kuin ihastua oikeasti ja vielä työskennellä samassa paikassa. Se kun on miehellä yleensä se että on pakko päästä petiin ja sitten palata taas vanhaan arkeen. En halua että joudut sen kokemaan.

Tällaista ”keltaista” korttia minä olen väläyttänyt vaihtoehtona, mutta vielä harkinnassa pystynkö siihenkään.

Ap

Jotenkin ymmärrän miestä. Rakastaa perhettä ja puolisoa, ei halua hajottaa kaikkea hyvää mitä on. Sitten toisaalta on ihastunut ja on joku henkinen olemassa olon kriisi. Enkö koskaan tule tuntemaan uutta parisuhdetta vs. Kaikki hyvä mitä onkaan. Itse keskustelisin aiheesta vaikka on vaikeaa. Halutaanko tästä huolimatta jatkaa ja yrittää perheen ja kaiken yhteisen vuoksi. Elämä ei ole mustavalkoista. Parisuhde on valinta.

Kiitos arvokkaista (ja asiallisista) mielipiteistä!

Mun mielestä on outoa se miten tärkeää ihmisille on määritellä onko jokin asia pettämistä vai ei, ikään kuin se tekisi loukkaavan toiminnan jotenkin olemattomaksi, jos sitä ei luokitella uskottomuudeksi.

Eiköhän ole aika selvää, että tuollainen käytös on väärin ja loukkaavaa kumppania kohtaan, kutsutaan sitä sitten uskottomuudeksi tai joksikin muuksi. Se tässä on oleellista.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin ymmärrän miestä. Rakastaa perhettä ja puolisoa, ei halua hajottaa kaikkea hyvää mitä on. Sitten toisaalta on ihastunut ja on joku henkinen olemassa olon kriisi. Enkö koskaan tule tuntemaan uutta parisuhdetta vs. Kaikki hyvä mitä onkaan. Itse keskustelisin aiheesta vaikka on vaikeaa. Halutaanko tästä huolimatta jatkaa ja yrittää perheen ja kaiken yhteisen vuoksi. Elämä ei ole mustavalkoista. Parisuhde on valinta.

Auttaako tuossa oikeasti mitkään keskustelut? Vaikka hirveän analysoinnin jälkeen päätettäisiin jatkaa ja unohtaa ihastukset, niin sieltä se ihastus taas nostaisi päätään tai tulisi joku uusi ihastus, koska jotain jäi kokematta.

Minusta tuossa joutuu kärvistellä pahimmillaan eläkepäiviin asti, vaikka kävisi minkälaiset keskustelut.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on outoa se miten tärkeää ihmisille on määritellä onko jokin asia pettämistä vai ei, ikään kuin se tekisi loukkaavan toiminnan jotenkin olemattomaksi, jos sitä ei luokitella uskottomuudeksi.

Eiköhän ole aika selvää, että tuollainen käytös on väärin ja loukkaavaa kumppania kohtaan, kutsutaan sitä sitten uskottomuudeksi tai joksikin muuksi. Se tässä on oleellista.

Lähinnä hain mielipidettä siihen onko ”lupa” loukkaantua moisesta toiminnasta. Ja siihen sainkin sinulta vastauksen. Kiitos!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on outoa se miten tärkeää ihmisille on määritellä onko jokin asia pettämistä vai ei, ikään kuin se tekisi loukkaavan toiminnan jotenkin olemattomaksi, jos sitä ei luokitella uskottomuudeksi.

Eiköhän ole aika selvää, että tuollainen käytös on väärin ja loukkaavaa kumppania kohtaan, kutsutaan sitä sitten uskottomuudeksi tai joksikin muuksi. Se tässä on oleellista.

Lähinnä hain mielipidettä siihen onko ”lupa” loukkaantua moisesta toiminnasta. Ja siihen sainkin sinulta vastauksen. Kiitos!

Ap

Joo todellakin on lupa loukkaantua. Ja jatko riippuisi hyvin paljon siitä miten mies tuohon asiaan suhtautuu. Kypsästi vai epäkypsästi. Kypsän suhtautumisen kanssa vielä voisi olla jokin mahdollisuus päästä yhdessä eteenpäin, epäkypsän (kieltäminen, puhumisesta kieltäytyminen, vähättely, asian välttely, suuttuminen toisen loukkaantumisesta jne) jälkeen ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin ymmärrän miestä. Rakastaa perhettä ja puolisoa, ei halua hajottaa kaikkea hyvää mitä on. Sitten toisaalta on ihastunut ja on joku henkinen olemassa olon kriisi. Enkö koskaan tule tuntemaan uutta parisuhdetta vs. Kaikki hyvä mitä onkaan. Itse keskustelisin aiheesta vaikka on vaikeaa. Halutaanko tästä huolimatta jatkaa ja yrittää perheen ja kaiken yhteisen vuoksi. Elämä ei ole mustavalkoista. Parisuhde on valinta.

Auttaako tuossa oikeasti mitkään keskustelut? Vaikka hirveän analysoinnin jälkeen päätettäisiin jatkaa ja unohtaa ihastukset, niin sieltä se ihastus taas nostaisi päätään tai tulisi joku uusi ihastus, koska jotain jäi kokematta.

Minusta tuossa joutuu kärvistellä pahimmillaan eläkepäiviin asti, vaikka kävisi minkälaiset keskustelut.

Kyllä mielestäni voi valita oman puolison ja perheen. Itse ihastun välillä ja mieheni myös. Silti ollaan ja halutaan olla yhdessä, rakastetaan toisiamme ja arvostetaan kaikkea mitä meillä on. Ehkä avoin suhde voisi olla meille sopiva myohemmin. Nyt kun lapset on pieniä, se ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta että toinen olisi jossain tyttö tai poikaystävän kanssa kun lapset on esim mahataudissa. Mielestäsi meillä ei ole tulevaisuutta, kurjaa :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on outoa se miten tärkeää ihmisille on määritellä onko jokin asia pettämistä vai ei, ikään kuin se tekisi loukkaavan toiminnan jotenkin olemattomaksi, jos sitä ei luokitella uskottomuudeksi.

Eiköhän ole aika selvää, että tuollainen käytös on väärin ja loukkaavaa kumppania kohtaan, kutsutaan sitä sitten uskottomuudeksi tai joksikin muuksi. Se tässä on oleellista.

Lähinnä hain mielipidettä siihen onko ”lupa” loukkaantua moisesta toiminnasta. Ja siihen sainkin sinulta vastauksen. Kiitos!

Ap

Siis mitä ihmettä nyt taas, "onko minulla lupa loukkaantua"? Siinä ei lupia kysellä jos tunnet tulleesi loukatuksi. Kuuntelet vain miltä sinusta tuntuu ja siitä jatkat sitten.

Se taasen "onko tämä pettämistä" sinun tulee itse päättää verraten siihen mistä suhteessa on sovittu. Niitäkin sääntöjä varmaan olisi hyvä käydä läpi aina silloin tällöin, että molemmat on edelleen samalla kartalla koska ihmiset kasvaa ja muuttuu elämän varrella. Sen tosin tiedän, että pitkissä parisuhteissa ihastuksia tuppaa tulemaan ja menemään ja erinomaista käyttäytymistä jos asiasta pystyy kumpikin puhumaan asiallisesti ennen kun kukaan tekee mitään toista loukkaavaa (kuten nyt on tehty), mutta ei se minusta mukavaa silti ole että soitellaan ja pidetään yhteyttä vartavasten sen ihastuksen kanssa. Turhaa tulella leikkimistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin ymmärrän miestä. Rakastaa perhettä ja puolisoa, ei halua hajottaa kaikkea hyvää mitä on. Sitten toisaalta on ihastunut ja on joku henkinen olemassa olon kriisi. Enkö koskaan tule tuntemaan uutta parisuhdetta vs. Kaikki hyvä mitä onkaan. Itse keskustelisin aiheesta vaikka on vaikeaa. Halutaanko tästä huolimatta jatkaa ja yrittää perheen ja kaiken yhteisen vuoksi. Elämä ei ole mustavalkoista. Parisuhde on valinta.

Auttaako tuossa oikeasti mitkään keskustelut? Vaikka hirveän analysoinnin jälkeen päätettäisiin jatkaa ja unohtaa ihastukset, niin sieltä se ihastus taas nostaisi päätään tai tulisi joku uusi ihastus, koska jotain jäi kokematta.

Minusta tuossa joutuu kärvistellä pahimmillaan eläkepäiviin asti, vaikka kävisi minkälaiset keskustelut.

Kyllä mielestäni voi valita oman puolison ja perheen. Itse ihastun välillä ja mieheni myös. Silti ollaan ja halutaan olla yhdessä, rakastetaan toisiamme ja arvostetaan kaikkea mitä meillä on. Ehkä avoin suhde voisi olla meille sopiva myohemmin. Nyt kun lapset on pieniä, se ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta että toinen olisi jossain tyttö tai poikaystävän kanssa kun lapset on esim mahataudissa. Mielestäsi meillä ei ole tulevaisuutta, kurjaa :(

Toisille voi sopia, mutta minulle ei. En jaksa panostaa omaan suhteeseen, jos huomaan toisen ihastuvan muihin selkeästi tai jos toinen haluaa vapaata suhdetta. Helpompi olla yksin ja panostaa omiin juttuihin ja lapsiin.

Pahinta omasta mielestä asian paljastumisessa oli, että aavistin kuka toinen osapuoli oli. Liian usein oli sama nimi toistunut puheissa. Konserttimatkakin oli yhdessä aiemmin varattu (peruuntui työkaverin osalta), biletetty yhdessä jne. Heillä on paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita, meillä ei mitään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin ymmärrän miestä. Rakastaa perhettä ja puolisoa, ei halua hajottaa kaikkea hyvää mitä on. Sitten toisaalta on ihastunut ja on joku henkinen olemassa olon kriisi. Enkö koskaan tule tuntemaan uutta parisuhdetta vs. Kaikki hyvä mitä onkaan. Itse keskustelisin aiheesta vaikka on vaikeaa. Halutaanko tästä huolimatta jatkaa ja yrittää perheen ja kaiken yhteisen vuoksi. Elämä ei ole mustavalkoista. Parisuhde on valinta.

Auttaako tuossa oikeasti mitkään keskustelut? Vaikka hirveän analysoinnin jälkeen päätettäisiin jatkaa ja unohtaa ihastukset, niin sieltä se ihastus taas nostaisi päätään tai tulisi joku uusi ihastus, koska jotain jäi kokematta.

Minusta tuossa joutuu kärvistellä pahimmillaan eläkepäiviin asti, vaikka kävisi minkälaiset keskustelut.

Kyllä mielestäni voi valita oman puolison ja perheen. Itse ihastun välillä ja mieheni myös. Silti ollaan ja halutaan olla yhdessä, rakastetaan toisiamme ja arvostetaan kaikkea mitä meillä on. Ehkä avoin suhde voisi olla meille sopiva myohemmin. Nyt kun lapset on pieniä, se ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta että toinen olisi jossain tyttö tai poikaystävän kanssa kun lapset on esim mahataudissa. Mielestäsi meillä ei ole tulevaisuutta, kurjaa :(

Toisille voi sopia, mutta minulle ei. En jaksa panostaa omaan suhteeseen, jos huomaan toisen ihastuvan muihin selkeästi tai jos toinen haluaa vapaata suhdetta. Helpompi olla yksin ja panostaa omiin juttuihin ja lapsiin.

Tämä taitaa olla valtavirran käsitys. Siitä tulee kamala olo jos sattuu ihastumaan parisuhteessa, eihän sitä kukaan huvikseen tee. Olisiko mielestäsi siis parempi heti erota jos ihastuu suhteen ulkopuoliseen henkilöön? Tai pitäisikö mieheni jättää minut heti jos ihastun muihin? Tarkoittaako se etten halua viettää loppuelämääni mieheni kanssa, kasvattaa yhdessä lapsia ja jakaa arkea? Miten suosittelet olemaan ihastumatta?

Meni ohi aiheen, mielestäni on loukkaavaa toimia niinkuin apn mies toimi.