Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa liikaa lapsia
25.04.2018 |
Kokemuksia siitä, kun mies ennen yhtäkään lasta kertoo haluavansa esimerkiksi 4 lasta ja synnyttävä osapuoli vain yhden tai kaksi? Onko miehen mieli muuttunut ensimmäisen lapsen jälkeen? Osallistuiko teillä mies lasten hoitoon suhteellisen tasavertaisesti ja silti halusi lisää lapsia?
Meillä on tilanne, että minä "tyytyisin" yhteen tai maksimissaan kahteen lapseen jos niitä meille siunaantuu. Mies haluaisi neljä lasta, minusta kolmekin on jo liikaa. Mies on itse isosta perheestä ja yrittää nakittaa minulle nuorimpien sisarustensa (alle kouluikäisiä) hoitoja, esim. omenan kuorimista, vessassa avustamista, vaatteiden etsintää/pukemista silloin kun olemme kylässä (emme vahtimassa, myös vanhemmat paikalla) ja sisarus pyytää MIEHELTÄNI apua. Tästä olen saanut käsityksen, että mies tiedä millaista on hoitaa pientä lasta joka vaatii paljon hoivaa/lastenhoito kuuluu naiselle tai minulle kun teen töitä lasten kanssa ja olen siinä hyvä. Varsinkaan jos kyseessä olisi 4 lasta suhteellisen pienillä ikäeroilla.
Miehelläni on 6 sisarusta, itselläni vain kaksi ja koin perhe-elämän raskaaksi kun he ovat minua paljon nuorempia ja vaativat paljon aikaa vanhemmiltani. En halua suuperhettä (joka on kuulemma jo 3-lapsinen perhe) ja mies tiesi tämän kosiessaan. Voihan olla, että oma mieleni muuttuu, mutta en tosin siihen jaksa uskoa.
Miten teillä on mennyt? En haluaisi murskata miehen haavetta, mutta toivon mielen muuttuvan kun joutuu itse vastuuseen lapsista :-)
Kommentit (36)
Puhukaa asia selväksi ennen ensimmäistäkään lasta. Älä toivo mitään mielenmuutosta. Tuntee itsensä petetyksi kahden lapsen jälkeen, jos mieli ei muutukaan. Ja niin onkin, jos haluaa suurperheen ja sinä et, etkä kerro sitä etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän perheessä isä osallistuu lasten hoitoon silloin kun on kotona, eli minä vastaan lapsista työpäivien ja työmatkojen aikana. Vaihtaa kakkavaippoja, kylvettää, leikkii ja oleskelee lasten kanssa ilman "pakkoa". Välittää jokaisesta lapsestaan aidosti, neljä olisi hänenkin unelmansa :) Nyt menee hyvin kolmen kanssa, itse vähän jarruttelen neljättä kun oma ikä aikaa tulemaan vastaan. Mutta jos olisin nuorempi, en ehkä jarruttelisi kun mies on osoittanut kyvykkyytensä :)
N37
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata toivoa jos mies käy töissä eikä osallistu lasten hoitoon useammin kuin tunnin/kahden jaksoissa. Meillä mies viettää aikaa lasten kanssa kun olen ensin ne syöttänyt/ruokkinut/kuivattanut jne, eli kerää kermat päältä.
t. 3:n lapsen äippä
Tätä pelkään, sillä en halua olla naimisissa oleva yksinhuoltaja. Mieheni tulee hyvin toimeen lasten kanssa ja jaksaa leikkiä, mutta en tiedä miten omistautunut hän on kun joutuu likaisiin töihin :-D
-ap
Heti kun ensimmäinen syntyy, jaat vastuut mahdollisimman pitkälle, esim. vuorottelu yösyötöissä.
Synnytykseen ilman muuta mukaan, etkä sitten pidättele tuskan ilmeitä.
Et suostu siihen miehen pikkusisarusten vessa-auttamiseen vaan korkeintaan kuorit kermat päältä eli ne omenat. Miehellä on ehkä ollut kotäiti, joten ei ymmärrä lastenhoidon todellisuutta.
Tavallaan joo. Mun ex, isosta perheestä oleva perämetsien mies (lähes Napapiirin sankari) halusi myös neljä lasta. Sovittiin alkuun yhdestä. Sen yhden hoito ei kuitenkaan kiinnostanut, päinvastoin, omat kiireet ja tissuttelu lisääntyvät, kun minun oletettiin pysyvän kotona pallo jalassa. Lähdin lapsen ollessa 4, nyt hän on jo täysi-ikäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhukaa asia selväksi ennen ensimmäistäkään lasta. Älä toivo mitään mielenmuutosta. Tuntee itsensä petetyksi kahden lapsen jälkeen, jos mieli ei muutukaan. Ja niin onkin, jos haluaa suurperheen ja sinä et, etkä kerro sitä etukäteen.
Tämän takia päätin kirjoittaa tänne. Lapsiasia alkaa olemaan ajankohtainen, joten haluaisinkin kuulla muiden kokemuksia aiheesta ennen kuin nostan tämän kissan pöydälle. Itse en usko voivani joustaa max. kahdesta lapsesta, tosin jos ehkäisyn kanssa kävisi vahinko, niin en välttämättä abortoisi kolmatta (jos taloudellinen tilanne on hyvä, nykyiset lapset eivät vie jaksamista äärirajoille jne.). Mieheni on minulle se oikea ja on tosiaan kosiessaan tiennyt kantani lapsilukuun ja silloin sen hyväksynyt. Enkä usko mieheni jättäväni minua jos ei saa kahta lisää, joten asiaan täytyy nyt ennen ensimmäistä saada jokin selvyys.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Meidän perheessä isä osallistuu lasten hoitoon silloin kun on kotona, eli minä vastaan lapsista työpäivien ja työmatkojen aikana. Vaihtaa kakkavaippoja, kylvettää, leikkii ja oleskelee lasten kanssa ilman "pakkoa". Välittää jokaisesta lapsestaan aidosti, neljä olisi hänenkin unelmansa :) Nyt menee hyvin kolmen kanssa, itse vähän jarruttelen neljättä kun oma ikä aikaa tulemaan vastaan. Mutta jos olisin nuorempi, en ehkä jarruttelisi kun mies on osoittanut kyvykkyytensä :)
N37
Kiva kuulla!
Itse olen vasta vajaa kolmekymppinen, joten aikaa todennäköisesti vielä on. Millaista elämä on kolmen lapsen kanssa äidin näkökulmasta? Itselläni oli kaksi nuorempaa veljeä ja ikäeroa n. 10 vuotta, joten elämä teininä heidän kanssaan on ehkä hieman katkeroittanut minua (aina mentiin pienten ehdoilla, eli teininä lomilla lasten kohteisiin/ei viety rannalle tai shoppailemaan tms. teiniä kiinnostavaa jne.). En tiedä edes miltä synnyttäminen tuntuu, ei kuulemma kovin kivalta, joten tuska x 4 hirvittää...
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heti kun ensimmäinen syntyy, jaat vastuut mahdollisimman pitkälle, esim. vuorottelu yösyötöissä.
Synnytykseen ilman muuta mukaan, etkä sitten pidättele tuskan ilmeitä.
Et suostu siihen miehen pikkusisarusten vessa-auttamiseen vaan korkeintaan kuorit kermat päältä eli ne omenat. Miehellä on ehkä ollut kotäiti, joten ei ymmärrä lastenhoidon todellisuutta.
Oletko itse toteuttanut tuota vuorottelua yösyötöissä? Mietin onko kuinka reilua, jos mies menee aamulla töihin ja joutuu heräilemään pitkin yötä, mahdollisesti useaan otteeseen? Synnytykseen haluan hänet ehdottomasti mukaan, hän saa minut rauhoittumaan ja omat nykyiset kipuni lievenemään silloin kun olen hänen lähellään. Jos synnytys on helppo, voin vaikka feikata lisäkipuja kunhan siitä ei jää hänelle "helppo homma"-tyylistä kuvaa.. : -D
Olen kerran suostunut vessassa auttamiseen kun mies suorastaan pakeni lapsen luota ja auttanut tätä samaa lasta hakemaan oikeanlaisia vaatteita ulkoiluun jne. Muuten olen pysynyt erossa, jos minulta ei pyydetä apua/vain minä olen paikalla niin en osallistu. Miehelläni on ollut äiti lähes aina kotona, kuusi sisarusta on pitänyt kiireisenä. Palannut työelämään vasta nuorimman ollessa 3-vuotias ja mieheni täyttää nyt 26-vuotta. Isänsä on tienannut lähes koko heidän elinaikansa mainiosti, eli kotihoidontuella ei ole kituuteltu.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan joo. Mun ex, isosta perheestä oleva perämetsien mies (lähes Napapiirin sankari) halusi myös neljä lasta. Sovittiin alkuun yhdestä. Sen yhden hoito ei kuitenkaan kiinnostanut, päinvastoin, omat kiireet ja tissuttelu lisääntyvät, kun minun oletettiin pysyvän kotona pallo jalassa. Lähdin lapsen ollessa 4, nyt hän on jo täysi-ikäinen.
Tuo varmaan olisi hyvä tapa, eli sopia yhdestä kerrallaan niin kauan kun molemmat ovat mukana pelissä. Tosi kurja juttu, onneksi tajusit lähteä ja viedä lapsen pois siitä tilanteesta! Mieheni on myös sellainen metsien mies, miehekäs miesten töitä tekevä mies. Osaa kyllä siivota oma-aloitteisesti ja tehdä ruokaa, mutta kun hänen perheessään lastenhoito on ollut naisten työ, vähän huolettaa miten meidän arkemme sujuu kun minä peräänkuulutan tasa-arvoisuutta. Tietenkin kotona oleva osapuoli hoitaa päivällä ja illalla kotona oleva osallistuu silloin enemmän.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan joo. Mun ex, isosta perheestä oleva perämetsien mies (lähes Napapiirin sankari) halusi myös neljä lasta. Sovittiin alkuun yhdestä. Sen yhden hoito ei kuitenkaan kiinnostanut, päinvastoin, omat kiireet ja tissuttelu lisääntyvät, kun minun oletettiin pysyvän kotona pallo jalassa. Lähdin lapsen ollessa 4, nyt hän on jo täysi-ikäinen.
Juurikin näin. Sopikaa ensin yhdestä, katsokaa miten se vaikuttaa teihin kumpaankin. Ehkä sinä et haluakaan toista lasta ja miehesi ei enää haikaile suurperheen perään kun näkee millaista hulabaloota se voi yhdenkin kanssa olla.
Voihan sitä toivoa kaikenlaista. Katsokaa nyt ensin, pystyttekö saamaan alulle sitä ensimmäistäkään, ja kuinka helposti se käy. Jos olet jo 30v, niin mahdollisuudet neljään lapseen ovat jo heikommat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiasta on hyvä puhua, mutta turha siihen on vielä hirttäytyä. "Teette" (jos onnistuu!) nyt eka sen yhden ja katsotte mikä mieli sitten. Pistät miehen osallistuun täysillä + et voi tietää miten ite voit, onko lapsi terve jne. Itse muistelen halunneeni vain yhden lapsen, mutta sitten kun niitä ruvettiin "tekemään" niin mieli muuttui. Muistan kun ennen toisen syntymää melkein riideltiin miehen kanssa että tuleeko kolmatta. Minä olisin siis silloin halunnut, mutta kas, arki kahden pienen kanssa kummasti muutti mielen. Kaikenlaisia haaveita voi olla nyt, mutta ei se tarkoita etteikö mieli voisi muuttua. Aika turhaan jahtaat mieheltäsi ikuisesti pätevää vastausta nyt; hänellä voi olla haave omasta lapsuusperheestään vaan arki teidän perheessänne onkin jotain muuta.
Tuskin nyt kukaan järkevä päättää 100% varmasti lapsilukunsa ennenkuin on edes se yksi lapsi sylissä.
Meillä on kaksi lasta. Tyttö ja poika ja "iso" ikäero melkein 5 vuotta. Mies on hyvä ja osallistuva isä.
Mies olisi halunnut vielä 3.kin lapsen mutta koska minä se olen raskaana ja synnytän niin miehen mielestä minä sain päättää...päätin että 2 lasta riittää. En halua enää ikinä synnyttää.
Ja nyt kun lapset ovat jo teinejä niin mieskin on sitä mieltä että päätös oli täysin oikea ;)
Henkiset ja taloudelliset resurssit erittäin ok kun on vain 2 lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me kuviteltiin molemmat, että halutaan useampia lapsia. Neljästä oli puhetta. No sitten saatiin yksi ja vaikka olikin monella tapaa helppo lapsi, huomattiin ettei me tän enempää kaivata. Ollaan introverttejä molemmat (ja lapsikin) niin huomattiin ettei tarvita tän enempi seuraa itsellemme. Riittää hyvin kun on yksi perillinen.
Nosta kissa pöydälle ja sano suoraan, ettei ole sinun tehtävä huolehtia hänen pikkusisaruksistaan. Miksi annat hänen kohdella itseäsi lapsenpiikana?
Sano suoraan, että sinun mielestä lapset hoidetaan tasa-arvoisesti ja muu ei tule kyseeseen.
En suostuisi synnyttämään enempää lapsia kuin itse haluan vaikka mies enemmän haluaisikin . Minunhan ne kuitenkin on hoidettava. Valaise vähän miehelle realiteetteja, koska mies on täysin irti reaalitodellisuudesta lapsihaaveiden suhteen.
Hankkikaa se ensimmäinen ja miettikää asia sitten uudestaan. Lapsilukua on typerää päättää etukäteen, kun ei tiedä mihin ryhtyy. Voihan olla että lapsilla 1-2 on vaikeita sairauksia, vammaisuutta, kehityshäiriöitä tms. Jaksaako mies senkin jälkeen vielä pari lasta lisää? Tai kiinnostaako miestä osallistua ensimmäistenkään lasten hoitoon riittävästi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan joo. Mun ex, isosta perheestä oleva perämetsien mies (lähes Napapiirin sankari) halusi myös neljä lasta. Sovittiin alkuun yhdestä. Sen yhden hoito ei kuitenkaan kiinnostanut, päinvastoin, omat kiireet ja tissuttelu lisääntyvät, kun minun oletettiin pysyvän kotona pallo jalassa. Lähdin lapsen ollessa 4, nyt hän on jo täysi-ikäinen.
Tuo varmaan olisi hyvä tapa, eli sopia yhdestä kerrallaan niin kauan kun molemmat ovat mukana pelissä. Tosi kurja juttu, onneksi tajusit lähteä ja viedä lapsen pois siitä tilanteesta! Mieheni on myös sellainen metsien mies, miehekäs miesten töitä tekevä mies. Osaa kyllä siivota oma-aloitteisesti ja tehdä ruokaa, mutta kun hänen perheessään lastenhoito on ollut naisten työ, vähän huolettaa miten meidän arkemme sujuu kun minä peräänkuulutan tasa-arvoisuutta. Tietenkin kotona oleva osapuoli hoitaa päivällä ja illalla kotona oleva osallistuu silloin enemmän.
-ap
Tuo rooliasia oli meilläkin ongelma, jota purettiin parisuhdeterapiassakin, tosin liian myöhään. Teillä asia tiedostetaan, joten sitä voi työstää, meillä vaan hakattiin kovia päitä yhteen. Ex-miehen äiti ja sisaret olivat kotiäitejä, joten nainen kotona -malli oli hänellä (ja heilläpäin) vahva. Minä taas olin saanut urbaanin ja itsenäisen naisen mallin työssäkäyvältä leskiäidiltä.
Eiväthän ne laatikot yhteen sopineet, johon kumpikin omisi halunnut toisen pusertaa. Toinen liitto onnistui sitten kummallakin... Minun puolisollani ei ole omia lapsia, ex taas sai suurperheensä uuden vaimonsa kanssa. Loppu hyvin, kaikki hyvin siis, mutta ihan eri tavalla kuin alun perin suunnitteltiin. -ed.
Helppohan se miehen on haluta vaikka 10 lasta. Sitten mies tajuaa jossain vaiheessa miten perseestä iso perhe on se jättää teidät ja sulle jää koko lystistä ne lapset ja ammottava aukko jonka kanssa saa pelätä että sisukset valahtaa lahkeeseen.
Ei kannata toivoa jos mies käy töissä eikä osallistu lasten hoitoon useammin kuin tunnin/kahden jaksoissa. Meillä mies viettää aikaa lasten kanssa kun olen ensin ne syöttänyt/ruokkinut/kuivattanut jne, eli kerää kermat päältä.
t. 3:n lapsen äippä