Totaalisen kyllästynyt ihmisiin, muihin kuin aivan lähimpiin
Mikähän tähän auttaisi... Olen parin viime vuoden aikana aivan kyllästynyt ihmisiin. Ainoastaan aivan läheisimmät henkilöt eivät ärsytä. Töissä pinnalliset keskustelut kahvihuoneessa eivät kiinnosta, puhelinmyyjät ja feissarit ovat suorastaan kauhistus. Kaikki vapaapäivät haluaisin viettää kahdestaan miehen tai parhaan ystäväni tai parin muun lähipiirin kanssa. En halua kutsua vieraita kylään ja keksin tekosyitä ettei tarvitsisi lähteä kahvittelemaan vähänkään vieraampien kanssa.
Kesällä on tulossa sukujuhlia ja ystäväpiirin juhlia, mutta mieluiten pakenisin vain mökille läheisten kanssa. Small talk jossakin juhlissa on väsyttävää. Muuten en ole yhtään väsynyt. Kun edessä on viikonloppu ilman mitään suunnitelmia, suorastaan puhkun energiaa ja keksin innoissaan vaikka mitä tekemistä. Parasta ovat pitkät lenkit koirien kanssa mahdollisimman syrjässä vieraista ihmisistä.
Onko muilla samaa? Vai ovatko muut tosiaan niin innoissaan muista ihmisistä kuin miltä ulospäin näyttää? Brunsseja isolla joukolla, kaikenmaailman kissanristiäisiä, isoja tapahtumia ja illanistujaisia.
Kommentit (31)
Sitten on olemassa myös painajainen nimeltä ylisosiaalinen miehen suku. Heti alkaa kamala kaakattaa, poskisuudelmat, halaaminen.
En kestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia. Muiden kuin kaikista läheisimpien ihmisten seura on väsyttävää. Väsyttävää siksi, että heidän kanssaan pelataan sosiaalisten normien ja sääntöjen mukaista peliä. Peliä, johon täytyy keskittyä, jotta peli kulkee sääntöjen mukaisesti oikeaan suuntaan. Keskittyminen taas kuluttaa energiaa ja siitä seuraa väsymys. Mitä vieraampaa seura on, sitä tarkempi on oltava peliä pelatessaan. Läheisten ihmisten seurassa voit esimerkiksi haukotella ja läheisesi ajattelevat sinun olevan vain väsynyt, mutta vieraammassa seurassa haukottelu on epäkohteliaista, koska sen katsotaan ilmentävän, että toisen jutut ovat tylsiä. Läheisten seurassa voi siis olla rennosti eikä tarvitse pelata sosiaalista peliä.
Kyllähän läheistenkin seurassa käytöstään joutuu miettimään, mutta silti paljon vähemmän kuin vieraiden ihmisten kanssa.
Tottakai käytöstään täytyy miettiä, mutta ei tarvitse pelata mitään sosiaalista peliä vaan voi ottaa ihan rennosti.
Meillä taitaa aika erilaiset suvut. Omassa suvussa meno voi mennä välillä aika erikoiseksi, ellei ole riittävän tarkkana.
Sukulaisista mulle on läheisiä vain vanhempani, sisarukseni, heidän lapsensa perheineen sekä omat lapseni perheineen. Olipa kokoonpano tavatessamme mikä tahansa, aina voi ottaa rennosti eikä ole pelkoa, että meno menisi mitenkään erikoiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia. Muiden kuin kaikista läheisimpien ihmisten seura on väsyttävää. Väsyttävää siksi, että heidän kanssaan pelataan sosiaalisten normien ja sääntöjen mukaista peliä. Peliä, johon täytyy keskittyä, jotta peli kulkee sääntöjen mukaisesti oikeaan suuntaan. Keskittyminen taas kuluttaa energiaa ja siitä seuraa väsymys. Mitä vieraampaa seura on, sitä tarkempi on oltava peliä pelatessaan. Läheisten ihmisten seurassa voit esimerkiksi haukotella ja läheisesi ajattelevat sinun olevan vain väsynyt, mutta vieraammassa seurassa haukottelu on epäkohteliaista, koska sen katsotaan ilmentävän, että toisen jutut ovat tylsiä. Läheisten seurassa voi siis olla rennosti eikä tarvitse pelata sosiaalista peliä.
Kyllähän läheistenkin seurassa käytöstään joutuu miettimään, mutta silti paljon vähemmän kuin vieraiden ihmisten kanssa.
Tottakai käytöstään täytyy miettiä, mutta ei tarvitse pelata mitään sosiaalista peliä vaan voi ottaa ihan rennosti.
Meillä taitaa aika erilaiset suvut. Omassa suvussa meno voi mennä välillä aika erikoiseksi, ellei ole riittävän tarkkana.
Sukulaisista mulle on läheisiä vain vanhempani, sisarukseni, heidän lapsensa perheineen sekä omat lapseni perheineen. Olipa kokoonpano tavatessamme mikä tahansa, aina voi ottaa rennosti eikä ole pelkoa, että meno menisi mitenkään erikoiseksi.
Käy kateeksi!
Mistähän johtuu, että ihmisillä on mielenterveysongelmia niin paljon? Onko sinulla teoriaa.
Itse olen ollut viime aikoina melko hyvin voiva. On ollut innostusta kehittyä ihmisenä. Muistinkin jo vanhastaan, että kun on parhaimmillaan, rento, huumorintajuinen jne niin naiset alkavat kohdella huonommin. Mitä parempi olo, mitä rennompi ja hui jos vielä huumori kukkii, niin sitä ynseämmin naiset kohtelee.
Samanlaisia kokemuksia? Missä on rennot kivat naiset? Huhuuuuu
Vierailija kirjoitti:
Takkatuli 45 kirjoitti:
Aloittajalle ja viestin 4 kirjoittajalle: kyllä tuntuu tutulta ja helpottavaa, että joku toinenkin noin ajattelee.
Itse olen nyt vuoden koittanut tavata uusia ihmisiä, olen aito, empaattinen ja huumorintajuinen. Olen ottanut oikein projektiksi löytää kivoja ihmisiä. Olen nyt sormi suussa ja oikeasti ihmeissäni, että niitä en löydä. Kuulemma suomessa on euroopan huippulukemat epäempaattisuudessa ja työpaikkakiusaamisessa. Epäempaattisuus taas liittyy kuulemma itsetuntemuksen puutteeseen. Haluaisin monesti muuttaa suomesta muualle. Mutta tiedän, että täällä on mukaviakin ihmisiä. Ovat vain siellä massan keskellä saarrettuina, erossa toisistaan.
Haluaisin tosiaa löytää mukavia, empaattisia, tasapainoisia, itseään ilmaisevia jne ihmisiä, mutta ei löydy. Eikö ole omituista?
Suomessa on aika paljon ihmisillä ongelmia mielenterveyden kanssa. Itse saattaisin täyttää noista asettamistasi ehdoista muut, mutta tasapainoinen en ole. Pahoittelen!
Mistähän johtuu, että ihmisillä on mielenterveysongelmia niin paljon? Onko sinulla teoriaa.
Itse olen ollut viime aikoina melko hyvin voiva. On ollut innostusta kehittyä ihmisenä. Muistinkin jo vanhastaan, että kun on parhaimmillaan, rento, huumorintajuinen jne niin naiset alkavat kohdella huonommin. Mitä parempi olo, mitä rennompi ja hui jos vielä huumori kukkii, niin sitä ynseämmin naiset kohtelee.
Samanlaisia kokemuksia? Missä on rennot kivat naiset? Huhuuuuu
Tuntuu hurjalta ajatella, että nykypäivän ihminen näkee yhdessä päivässä enemmän ihmisiä kuin esivanhempamme koko elämänsä aikana. Ei ihme ettei aivojen evoluutio ole ehtinyt sopeutua tähän.
Välttelen kauppoja ja kauppakeskuksia, joissa päivystävät teleoperaattoreiden ja energiayhtiöiden myyjät ahdistellen ohikulkijoita. Enkä mene enää vaate- tai kenkäkauppoihin, joissa myyjät hengittää koko ajan niskaan.
Kivikautisille aivoillemme jokainen vieras ihminen on potentiaalinen uhka. Siksi ihmispaljous rasittaa.
Koska töissä on pakko olla sosiaalinen, olen karsinut kaiken muun sosiaalisuuden minimiin. En käy yhtiökokouksissa, käyn ruokakaupassa myöhään illalla, osallistun ainoastaan aivan lähimpien ihmisten häihin ym. juhliin, en kaveeraa naapureiden kanssa vaan ainoastaan tervehdin, en kuulu harrastuspiireihin vaan harrastan yksilölajeja. Näillä olen saanut energiatasoa nostettua niin, etten väsy liikaa.
Älä huoli! Tätä foorumia kun lukee, niin vaikuttaa siltä että niin ovat kaikki muutkin.
Onpa mahtava keskustelu tämä. Itselläni on aivan samanlainen tilanne. En ole pätkääkään kiinnostunut ihmisistä ja suurimmaksi osaksi vain ärsyynnyn seurastaan. Eikä tätä tarvitse hävetä tai kokea syyllisyyttä joskin sosiaalisuus nähdäänkin ensiarvoisen tärkeänä nykyajan ”peleissä”. Ollaan jokainen sellasia kuin olemme.