Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Totaalisen kyllästynyt ihmisiin, muihin kuin aivan lähimpiin
25.04.2018 |
Mikähän tähän auttaisi... Olen parin viime vuoden aikana aivan kyllästynyt ihmisiin. Ainoastaan aivan läheisimmät henkilöt eivät ärsytä. Töissä pinnalliset keskustelut kahvihuoneessa eivät kiinnosta, puhelinmyyjät ja feissarit ovat suorastaan kauhistus. Kaikki vapaapäivät haluaisin viettää kahdestaan miehen tai parhaan ystäväni tai parin muun lähipiirin kanssa. En halua kutsua vieraita kylään ja keksin tekosyitä ettei tarvitsisi lähteä kahvittelemaan vähänkään vieraampien kanssa.
Kesällä on tulossa sukujuhlia ja ystäväpiirin juhlia, mutta mieluiten pakenisin vain mökille läheisten kanssa. Small talk jossakin juhlissa on väsyttävää. Muuten en ole yhtään väsynyt. Kun edessä on viikonloppu ilman mitään suunnitelmia, suorastaan puhkun energiaa ja keksin innoissaan vaikka mitä tekemistä. Parasta ovat pitkät lenkit koirien kanssa mahdollisimman syrjässä vieraista ihmisistä.
Onko muilla samaa? Vai ovatko muut tosiaan niin innoissaan muista ihmisistä kuin miltä ulospäin näyttää? Brunsseja isolla joukolla, kaikenmaailman kissanristiäisiä, isoja tapahtumia ja illanistujaisia.
Kommentit (31)
Onko väärin "erakoitua", kieltäytyä juhlakutsuista ym.? Kun sen ajan voisi käyttää mieluisamminkin. Huono omatunto noista tulee, mutta vapauden tunne siitä ettei esim. viikkoon ole töiden lisäksi mitään menoja, on aivan ihana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinulla lapsia? Itse olen lasten syntymän jälkeen merkittävässä määrin menettänyt kiinnostustani toisten seuraan. Introverttina lapset vievät jo niin paljon voimia, ettei muihin ihmisiin enää niin täysillä jaksa keskittyä.
Sosiaalisuus on aina tietynlaista teatteria ja esittämistä. Yksi selittää pinnallisesti omista asioistaan toisille, olematta kuitenkaan täysin rehellinen. Hän esittää toisille sievistellyn ja kiilloitellun version.
Toiset kuuntelevat. Mutteivat oikeasti kuuntele. Oikeassa kohdassa nyökkäillään ja äännähdellään kuten on tapana.
Sitten esitetään toiselle joku kommentti tai vastaus, muttei sanota kumminkaan mitä aidosti ajatellaan ja tunnetaan.
Poskilihakset väsyvät.
Sisällä kiehuuu.
Palleaan koskee.
Kun sosiaalisuus teatteri on ohi, on uupunut olo ja käteen jäi pelkkä kakkapögäle. Mitään ei siitä näyttelemisestä ja pelleilystä itselleen saanut.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisuus on aina tietynlaista teatteria ja esittämistä. Yksi selittää pinnallisesti omista asioistaan toisille, olematta kuitenkaan täysin rehellinen. Hän esittää toisille sievistellyn ja kiilloitellun version.
Toiset kuuntelevat. Mutteivat oikeasti kuuntele. Oikeassa kohdassa nyökkäillään ja äännähdellään kuten on tapana.
Sitten esitetään toiselle joku kommentti tai vastaus, muttei sanota kumminkaan mitä aidosti ajatellaan ja tunnetaan.
Poskilihakset väsyvät.
Sisällä kiehuuu.
Palleaan koskee.
Kun sosiaalisuus teatteri on ohi, on uupunut olo ja käteen jäi pelkkä kakkapögäle. Mitään ei siitä näyttelemisestä ja pelleilystä itselleen saanut.
Osuvasti kuvattu! Vain hyvin harvoin aikuisena enää tulee sellaista tunnetta, että pääsi jotenkin hyvin lähelle toista ihmistä ja jakoi toisen kanssa jonkin merkittävän hetken.
Aloittajalle ja viestin 4 kirjoittajalle: kyllä tuntuu tutulta ja helpottavaa, että joku toinenkin noin ajattelee.
Itse olen nyt vuoden koittanut tavata uusia ihmisiä, olen aito, empaattinen ja huumorintajuinen. Olen ottanut oikein projektiksi löytää kivoja ihmisiä. Olen nyt sormi suussa ja oikeasti ihmeissäni, että niitä en löydä. Kuulemma suomessa on euroopan huippulukemat epäempaattisuudessa ja työpaikkakiusaamisessa. Epäempaattisuus taas liittyy kuulemma itsetuntemuksen puutteeseen. Haluaisin monesti muuttaa suomesta muualle. Mutta tiedän, että täällä on mukaviakin ihmisiä. Ovat vain siellä massan keskellä saarrettuina, erossa toisistaan.
Haluaisin tosiaa löytää mukavia, empaattisia, tasapainoisia, itseään ilmaisevia jne ihmisiä, mutta ei löydy. Eikö ole omituista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Takkatuli 45 kirjoitti:
Aloittajalle ja viestin 4 kirjoittajalle: kyllä tuntuu tutulta ja helpottavaa, että joku toinenkin noin ajattelee.
Itse olen nyt vuoden koittanut tavata uusia ihmisiä, olen aito, empaattinen ja huumorintajuinen. Olen ottanut oikein projektiksi löytää kivoja ihmisiä. Olen nyt sormi suussa ja oikeasti ihmeissäni, että niitä en löydä. Kuulemma suomessa on euroopan huippulukemat epäempaattisuudessa ja työpaikkakiusaamisessa. Epäempaattisuus taas liittyy kuulemma itsetuntemuksen puutteeseen. Haluaisin monesti muuttaa suomesta muualle. Mutta tiedän, että täällä on mukaviakin ihmisiä. Ovat vain siellä massan keskellä saarrettuina, erossa toisistaan.
Haluaisin tosiaa löytää mukavia, empaattisia, tasapainoisia, itseään ilmaisevia jne ihmisiä, mutta ei löydy. Eikö ole omituista?
Suomessa on aika paljon ihmisillä ongelmia mielenterveyden kanssa. Itse saattaisin täyttää noista asettamistasi ehdoista muut, mutta tasapainoinen en ole. Pahoittelen!
Mistä tiedät että olet kyllästynyt muuhunkin, kun et edes tiedä kuka olen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun näkökulmasta sulla on jo aktiivinen sosiaalinen elämä, kun on mies, paras ystävä ja muitakin tuttuja. Ei kai monet sukujuhlista pidä? Minä kyllä tykkään. Mutta ei siellä ole pakko paljon jutella, voi vetäytyä syrjään ja ottaa kakkua. Tietysti ei ole pakko mennäkään, jos ei halua.
Ajattelen täysin samoin kuin Ap,
odotan vain että saan asunnon keskeltä ei mitään,missä on mahdollisimman vähän muita ihmisiä,suomalaiset ovat aika karseaa porukkaa,tarkoitan epäempaattisuutta,itsekkyyttä ja sitä että ongelmiin ei puututa,valitetaan vain kahvipöydässä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla lapsia? Itse olen lasten syntymän jälkeen merkittävässä määrin menettänyt kiinnostustani toisten seuraan. Introverttina lapset vievät jo niin paljon voimia, ettei muihin ihmisiin enää niin täysillä jaksa keskittyä.
Ei ole, enkä uskalla hankkia, sillä lasten kautta elämään tulisi neuvolat, vanheimpainillat, lasten synttärit, lasten kaverien vanhempien tapaamiset ym. joita en jaksaisi. Näköjään tulen aina vaan introvertimmaksi kun ikää tulee lisää.
Usein kun näen ihmisiä, ajattelen olevani onnellinen, etten tunne noita!
Googlasin on erään kaverin muista syistä. Sillä oli satoja Facebook kavereita ja minua ahdisti, miten ne kaikki voi laittaa omia tietojaan niin paljon näkyviin? Mitä kellekään kuuluu, kuka on jonkun toisen kaveri?
Joka tapauksessa, onneksi ei ole pakko olla kaikkien kaveri.
Naapureiden ym kanssa voi taktikoida niin että sanoo Hei mutta muuten ei sitten tarvitse sanoa juuri mitään. Vs jos menee aivan mörkönä töihin eikä sano mitään, se herättää kyräilyä.
Mutta jos heti sanoo Hei, saa olla loppupäivän rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole yksin. Minua ärsyttää se, että kulttuurissamme sosiaalisuus liitetään tarinoimiseen. Jossei ole omia tarinoita niin sitten juorutaan naapurista. Olen ehkä joku uuden sukupolven talk to tree -ukko, kun ei voisi vähempää kiinnostaa kaiken maailman draamat tai tarinat. Sukujuhlat pahinta kaikesta, varsinkin kun tietää, että oma suku tulee sinne kaikki pitkin hampain. En ole enää osallistunut. Pitävät minua jo muutenkin hulluna, joten menetys ei ole suuri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla lapsia? Itse olen lasten syntymän jälkeen merkittävässä määrin menettänyt kiinnostustani toisten seuraan. Introverttina lapset vievät jo niin paljon voimia, ettei muihin ihmisiin enää niin täysillä jaksa keskittyä.
Ei ole, enkä uskalla hankkia, sillä lasten kautta elämään tulisi neuvolat, vanheimpainillat, lasten synttärit, lasten kaverien vanhempien tapaamiset ym. joita en jaksaisi. Näköjään tulen aina vaan introvertimmaksi kun ikää tulee lisää.
Kuulostaa järkevältä. Lapset ovat ihania, mutta vievät paljon voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät että olet kyllästynyt muuhunkin, kun et edes tiedä kuka olen?
Kommenttisi kertoo sinusta jo riittävästi: olet huomionhakuinen tyrkky. Ei jatkoon!
Vierailija kirjoitti:
Onko väärin "erakoitua", kieltäytyä juhlakutsuista ym.? Kun sen ajan voisi käyttää mieluisamminkin. Huono omatunto noista tulee, mutta vapauden tunne siitä ettei esim. viikkoon ole töiden lisäksi mitään menoja, on aivan ihana.
Ei ole! Aikuisena saa itse vapaasti päättää menoistaan.
Ihan normaalia. Muiden kuin kaikista läheisimpien ihmisten seura on väsyttävää. Väsyttävää siksi, että heidän kanssaan pelataan sosiaalisten normien ja sääntöjen mukaista peliä. Peliä, johon täytyy keskittyä, jotta peli kulkee sääntöjen mukaisesti oikeaan suuntaan. Keskittyminen taas kuluttaa energiaa ja siitä seuraa väsymys. Mitä vieraampaa seura on, sitä tarkempi on oltava peliä pelatessaan. Läheisten ihmisten seurassa voit esimerkiksi haukotella ja läheisesi ajattelevat sinun olevan vain väsynyt, mutta vieraammassa seurassa haukottelu on epäkohteliaista, koska sen katsotaan ilmentävän, että toisen jutut ovat tylsiä. Läheisten seurassa voi siis olla rennosti eikä tarvitse pelata sosiaalista peliä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia. Muiden kuin kaikista läheisimpien ihmisten seura on väsyttävää. Väsyttävää siksi, että heidän kanssaan pelataan sosiaalisten normien ja sääntöjen mukaista peliä. Peliä, johon täytyy keskittyä, jotta peli kulkee sääntöjen mukaisesti oikeaan suuntaan. Keskittyminen taas kuluttaa energiaa ja siitä seuraa väsymys. Mitä vieraampaa seura on, sitä tarkempi on oltava peliä pelatessaan. Läheisten ihmisten seurassa voit esimerkiksi haukotella ja läheisesi ajattelevat sinun olevan vain väsynyt, mutta vieraammassa seurassa haukottelu on epäkohteliaista, koska sen katsotaan ilmentävän, että toisen jutut ovat tylsiä. Läheisten seurassa voi siis olla rennosti eikä tarvitse pelata sosiaalista peliä.
Kyllähän läheistenkin seurassa käytöstään joutuu miettimään, mutta silti paljon vähemmän kuin vieraiden ihmisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia. Muiden kuin kaikista läheisimpien ihmisten seura on väsyttävää. Väsyttävää siksi, että heidän kanssaan pelataan sosiaalisten normien ja sääntöjen mukaista peliä. Peliä, johon täytyy keskittyä, jotta peli kulkee sääntöjen mukaisesti oikeaan suuntaan. Keskittyminen taas kuluttaa energiaa ja siitä seuraa väsymys. Mitä vieraampaa seura on, sitä tarkempi on oltava peliä pelatessaan. Läheisten ihmisten seurassa voit esimerkiksi haukotella ja läheisesi ajattelevat sinun olevan vain väsynyt, mutta vieraammassa seurassa haukottelu on epäkohteliaista, koska sen katsotaan ilmentävän, että toisen jutut ovat tylsiä. Läheisten seurassa voi siis olla rennosti eikä tarvitse pelata sosiaalista peliä.
Kyllähän läheistenkin seurassa käytöstään joutuu miettimään, mutta silti paljon vähemmän kuin vieraiden ihmisten kanssa.
Tottakai käytöstään täytyy miettiä, mutta ei tarvitse pelata mitään sosiaalista peliä vaan voi ottaa ihan rennosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia. Muiden kuin kaikista läheisimpien ihmisten seura on väsyttävää. Väsyttävää siksi, että heidän kanssaan pelataan sosiaalisten normien ja sääntöjen mukaista peliä. Peliä, johon täytyy keskittyä, jotta peli kulkee sääntöjen mukaisesti oikeaan suuntaan. Keskittyminen taas kuluttaa energiaa ja siitä seuraa väsymys. Mitä vieraampaa seura on, sitä tarkempi on oltava peliä pelatessaan. Läheisten ihmisten seurassa voit esimerkiksi haukotella ja läheisesi ajattelevat sinun olevan vain väsynyt, mutta vieraammassa seurassa haukottelu on epäkohteliaista, koska sen katsotaan ilmentävän, että toisen jutut ovat tylsiä. Läheisten seurassa voi siis olla rennosti eikä tarvitse pelata sosiaalista peliä.
Kyllähän läheistenkin seurassa käytöstään joutuu miettimään, mutta silti paljon vähemmän kuin vieraiden ihmisten kanssa.
Tottakai käytöstään täytyy miettiä, mutta ei tarvitse pelata mitään sosiaalista peliä vaan voi ottaa ihan rennosti.
Meillä taitaa aika erilaiset suvut. Omassa suvussa meno voi mennä välillä aika erikoiseksi, ellei ole riittävän tarkkana.
Alue: Aihe vapaa
Tässä iässä tosiaan alkaa jo muodostaa sen oman piirin, missä viihtyy. Esim. parikymppisenä oli mukava touhottaa, vaikka missä porukassa. Varmaan tämä liittyy itsetuntemuksenkin kasvuun. Tietää jo, millaisia ihmisiä kaipaa ja tarvitsee elämäänsä. Muut ovat sitten hyvänpäiväntuttuja.