Mitä sinulle pitäisi vastata, jos kysyt mitä kuuluu?

Vastaa "mitäs tässä" tai "ei kummempia". Minä vastaan yleensä noin tai joskus jopa "ihan hyvää".

En yleensä kysy tuota kysymystä itse, vaan sanon vain tervehdyssanan ja sitten toinen kysyy kuulumisia.

Faith kirjoitti:

Vastaa "mitäs tässä" tai "ei kummempia". Minä vastaan yleensä noin tai joskus jopa "ihan hyvää".

En yleensä kysy tuota kysymystä itse, vaan sanon vain tervehdyssanan ja sitten toinen kysyy kuulumisia.

Entä jos ottaa päähän se, että toinen toistuvasti kyselee tuota? Ei ole oikein hyvä fiilis enää.

Sinun tapauksessa voit vastata: sitä samaa. Tai jos se silti aina kysyy sitä niin tee pitkä selvitys ankeudesta ja tylsyydestä. Tulee sekin asia käsiteltyä

Vierailija kirjoitti:

Sinun tapauksessa voit vastata: sitä samaa. Tai jos se silti aina kysyy sitä niin tee pitkä selvitys ankeudesta ja tylsyydestä. Tulee sekin asia käsiteltyä

Kysyy aina, vaikka vastaan juuri tuolla tavoin. Asia on alkanut ärsyttää, kun yhteydenpidon tapa tuntuu aivan samalla kaavalla

toistuvalta joka kerran. Ehkä jatkossa kerron perusteellisesti miten päivällä ostin kaupasta purkin hernekeittoa, kotona lämmitin sen, söin, otin päiväunet, ulkoilin, söin tekemäni voileivän... Ehkä kuulumisten kyselemisen tahti sitten alkaa hiukan hiipua.

Pastaaks täsä.

riippuu. en koskaan kysy keneltäkään mitä kuuluu, joten eipä kukaan mitään vastaakkaan. alkavat vaan väkisin kertoa kaikkea heidän elämästään ilman että olen edes kysynyt

Mä sanon yleensä että "ei tässä kummempia" tai "sitä samaa" jos tilanne ei ole sitten viime kysymän muuttunut. Omituinen kysymys tuo "mitä pitää vastata?". Kysymykseen vastataan juuri niin kuin itse koet hyväksi, eikä niin kuin oletat kysyjän haluavan.

En ole kova kysymään mitä kuuluu.

Koska itselle tosiaan ei kuulu yhtään mitään ja syvempiä tuntoja harvemmin aletaan ohimennen pohtia.

Tai kuuluu minulle, yleensä rahat on vähissä tai loppu ja laskut räsetissä ja jääkaappi tyhjä.

Sitäkö vastaisin?

Miksi kysysin muiltakaan koska vastaus on yleensä just *ihan hyvää, sitä samaa, mitäs tässä*.

En itsekään vastaa kuin nuo samat sanat.

Eri asia kun ollaan kahden kesken ja kysytään tosissaan mitä sinulle kuuluu, miten voit, miten jaksat, miten sinulla menee tms.

Se on eri asia kuin ohimennen sanottu mitä kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

Mä sanon yleensä että "ei tässä kummempia" tai "sitä samaa" jos tilanne ei ole sitten viime kysymän muuttunut. Omituinen kysymys tuo "mitä pitää vastata?". Kysymykseen vastataan juuri niin kuin itse koet hyväksi, eikä niin kuin oletat kysyjän haluavan.

Haluaisin vain oikeastaan sivuuttaa koko kysymyksen, mutten tiedä kehtaanko. Olen kyllästynyt hokemaan "ei tässä ihmeempiä" -fraasia tuon tuosta samalle ihmiselle.

Vaihtoehtoisesti tekisi myös mieli vastauksena ärähtää jotakin sen suuntaista, että mitä perkelettä toinen jatkuvasti jankkaa samaa asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä sanon yleensä että "ei tässä kummempia" tai "sitä samaa" jos tilanne ei ole sitten viime kysymän muuttunut. Omituinen kysymys tuo "mitä pitää vastata?". Kysymykseen vastataan juuri niin kuin itse koet hyväksi, eikä niin kuin oletat kysyjän haluavan.

Haluaisin vain oikeastaan sivuuttaa koko kysymyksen, mutten tiedä kehtaanko. Olen kyllästynyt hokemaan "ei tässä ihmeempiä" -fraasia tuon tuosta samalle ihmiselle.

Vaihtoehtoisesti tekisi myös mieli vastauksena ärähtää jotakin sen suuntaista, että mitä perkelettä toinen jatkuvasti jankkaa samaa asiaa.

Ai kamala! Onpa ap epäystävällinen ihminen. Kuka suhtautuu hyväntahtoiseen kuulumisten vaihtoon noin?

No mitä kuuluu tietysti. Mikä meno. Onko kivaa vai tylsää. Joku hirvee kriisi tai tragedia päällä vai rento kotipäivä. Ei kai se nyt kysyjän vika ole jossei sinulle tapahdu mitään mitä haluaisit kertoa ja ihan hyvin voi senkin sanoa. Että ei tapahdu mitään mitä kertoa, siis. En kuitenkaan suosittelisi raivoamaan, ellet sitten halua päästä tyypistä eroon. Ei elämä ole niin vakavaa, ei tylsyyskään.

Vierailija kirjoitti:

No mitä kuuluu tietysti. Mikä meno. Onko kivaa vai tylsää. Joku hirvee kriisi tai tragedia päällä vai rento kotipäivä. Ei kai se nyt kysyjän vika ole jossei sinulle tapahdu mitään mitä haluaisit kertoa ja ihan hyvin voi senkin sanoa. Että ei tapahdu mitään mitä kertoa, siis. En kuitenkaan suosittelisi raivoamaan, ellet sitten halua päästä tyypistä eroon. Ei elämä ole niin vakavaa, ei tylsyyskään.

Introverttina en pidä tällaisesta vuorovaikutustavasta. En koe tarpeelliseksi selostaa kuulumisiani päivittäin perheen ulkopuolisille ihmisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitä kuuluu tietysti. Mikä meno. Onko kivaa vai tylsää. Joku hirvee kriisi tai tragedia päällä vai rento kotipäivä. Ei kai se nyt kysyjän vika ole jossei sinulle tapahdu mitään mitä haluaisit kertoa ja ihan hyvin voi senkin sanoa. Että ei tapahdu mitään mitä kertoa, siis. En kuitenkaan suosittelisi raivoamaan, ellet sitten halua päästä tyypistä eroon. Ei elämä ole niin vakavaa, ei tylsyyskään.

Introverttina en pidä tällaisesta vuorovaikutustavasta. En koe tarpeelliseksi selostaa kuulumisiani päivittäin perheen ulkopuolisille ihmisille.

Mikä tässä on muka vikana? Ei kaikkien tarvitse olla hirveän avoimia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitä kuuluu tietysti. Mikä meno. Onko kivaa vai tylsää. Joku hirvee kriisi tai tragedia päällä vai rento kotipäivä. Ei kai se nyt kysyjän vika ole jossei sinulle tapahdu mitään mitä haluaisit kertoa ja ihan hyvin voi senkin sanoa. Että ei tapahdu mitään mitä kertoa, siis. En kuitenkaan suosittelisi raivoamaan, ellet sitten halua päästä tyypistä eroon. Ei elämä ole niin vakavaa, ei tylsyyskään.

Introverttina en pidä tällaisesta vuorovaikutustavasta. En koe tarpeelliseksi selostaa kuulumisiani päivittäin perheen ulkopuolisille ihmisille.

Älä sitten selosta. Introverttina tuskin tarvitset kovin montaa ihmissuhdetta, joten ei haitanne, että suututat tyypin ja hän jättää sinut rauhaan. Ei se ole hänen vastuullaan pitää huolta sinun tarpeistasi ja rajoistasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitä kuuluu tietysti. Mikä meno. Onko kivaa vai tylsää. Joku hirvee kriisi tai tragedia päällä vai rento kotipäivä. Ei kai se nyt kysyjän vika ole jossei sinulle tapahdu mitään mitä haluaisit kertoa ja ihan hyvin voi senkin sanoa. Että ei tapahdu mitään mitä kertoa, siis. En kuitenkaan suosittelisi raivoamaan, ellet sitten halua päästä tyypistä eroon. Ei elämä ole niin vakavaa, ei tylsyyskään.

Introverttina en pidä tällaisesta vuorovaikutustavasta. En koe tarpeelliseksi selostaa kuulumisiani päivittäin perheen ulkopuolisille ihmisille.

Älä sitten selosta. Introverttina tuskin tarvitset kovin montaa ihmissuhdetta, joten ei haitanne, että suututat tyypin ja hän jättää sinut rauhaan. Ei se ole hänen vastuullaan pitää huolta sinun tarpeistasi ja rajoistasi.

Tässä on pointtinsa.

Siihen saat vastata ihan mitä haluat. "Mitä kuuluu" kysymys osoittaa sen, että toinen on kiinnostunut sinusta ja välittää sinusta. Vastauksen saat määritellä itse, voit kuitata kysymyksen lyhyesti tai kertoa pidemmin (riippuu toki paikasta jne.).

Minusta ihmisten pitäisi kysyä tätä toisiltaan enemmän.

Minä ainakin odotan kysymykseeni vastauksena lyhyttä tiivistelmää siitä, mitä kyseiselle ihmiselle kuuluu. Yleensä en tuota kysele kuin niiltä ihmisiltä, joita harvemmin näen, jolloin tapaamisten välillä on voinut oikeasti tapahtuakin jotain. Sellaiselta, jota näkee viikottain, on turha kysellä, koska yleensä sitten ajantaisaisesti kysymättä kuulee, mitä toisella on menossa.

Eli jos olet sitten viimetapaamisen vaihtanut työpaikkaa, muuttanut, sairastunut, löytänyt uuden puolison, saanut lapsen, menettänyt vanhemman jne., kerrot lyhyesti asiasta ("Ihan hyvää, kiitos. Pari kuukautta sitten juuri muutettiin uuteen kotiin.", "Nyt jo parempaa, mutta olin tuossa talvella pari kuukautta todella pahassa keuhkokuumeessa"). Ja sitten, jos ei ole mitään oikeasti merkitsevää tapahtunut, voi sen kertoa toteamalla "Eipä mitään sen kummempia, samaa vanhaa" " Ei ole sitten viimenäkemän mitään mainittavan arvoista tapahtunut" tai vastaavaa. Ei pitäisi olla kovin rankkaa tai haasteellista - edes introvertille. Jos ei halua kertoa, voi aina käyttää sen pari sekuntia siihen "Eipä mitään uutta" -kommenttiin ilman suurempien traumojen pelkoa, tuo kuulumisten kysely kun kuuluu normaaliin, kohtaliaaseen keskustelukultturriin.

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin odotan kysymykseeni vastauksena lyhyttä tiivistelmää siitä, mitä kyseiselle ihmiselle kuuluu. Yleensä en tuota kysele kuin niiltä ihmisiltä, joita harvemmin näen, jolloin tapaamisten välillä on voinut oikeasti tapahtuakin jotain. Sellaiselta, jota näkee viikottain, on turha kysellä, koska yleensä sitten ajantaisaisesti kysymättä kuulee, mitä toisella on menossa.

Eli jos olet sitten viimetapaamisen vaihtanut työpaikkaa, muuttanut, sairastunut, löytänyt uuden puolison, saanut lapsen, menettänyt vanhemman jne., kerrot lyhyesti asiasta ("Ihan hyvää, kiitos. Pari kuukautta sitten juuri muutettiin uuteen kotiin.", "Nyt jo parempaa, mutta olin tuossa talvella pari kuukautta todella pahassa keuhkokuumeessa"). Ja sitten, jos ei ole mitään oikeasti merkitsevää tapahtunut, voi sen kertoa toteamalla "Eipä mitään sen kummempia, samaa vanhaa" " Ei ole sitten viimenäkemän mitään mainittavan arvoista tapahtunut" tai vastaavaa. Ei pitäisi olla kovin rankkaa tai haasteellista - edes introvertille. Jos ei halua kertoa, voi aina käyttää sen pari sekuntia siihen "Eipä mitään uutta" -kommenttiin ilman suurempien traumojen pelkoa, tuo kuulumisten kysely kun kuuluu normaaliin, kohtaliaaseen keskustelukultturriin.

Miten suhtaudut ihmiseen, joka kysyy sinulta tätä useamman kerran viikossa? Se on minusta erikoista.

Vierailija kirjoitti:

Siihen saat vastata ihan mitä haluat. "Mitä kuuluu" kysymys osoittaa sen, että toinen on kiinnostunut sinusta ja välittää sinusta. Vastauksen saat määritellä itse, voit kuitata kysymyksen lyhyesti tai kertoa pidemmin (riippuu toki paikasta jne.).

Minusta ihmisten pitäisi kysyä tätä toisiltaan enemmän.

Minusta ei. Jos haluaa oikeasti tietää toisten kuulumiset, niin kyselee asioista tarkemmin. Tuo kysymys on ihan pelkkää diibadaabaa.

Mun vastaukset on yleensä jotain "ihan jees/ookoo", "samaa" tai "ei mitään". Ellei sitten ole juuri sattunut jotain, josta haluaisin avautua ja jonka olettaisin toista kiinnostavan. Yleensä kysyjä ei ole sellainen, jonka olettaisin haluavan kuulla.

Itse en pahemmin esitä tuota kysymystä, muutoin kuin läheisimmille ihmisille. Joskus tulee kuitenkin sosiaalinen paine kysyä kuulumisia, kuten jos näkee kaupassa sellaisen tutun, jonka kanssa ollaan puheväleissä (ja haluaa jatkossakin olla) muttei erityisen läheisiä.

Tarkempiin kysymyksiin (esim. mitä on tehnyt tai mites asia x etenee) on paljon mukavampi ja helpompi vastata kuin epämääräiseen mitä kuuluuseen.