Lue keskustelun säännöt.
Perheen kulujen jakaminen, kun vain toisella lapsia?
Miten olette jakaneet kulut tai näette asian, jos yhteen muuttaa kaksi aikuista ja toisen lapset? Tämä on ennakkopohdintaa, seurustelen miehen kanssa, jonka lapset ovat hänellä joka toinen viikko ja yhteenmuutto on jossain kohdassa edessä. Nämä lapset on tosi mukavia ja olen tyytyväinen tilanteeseen, mutta itse monta vuotta yksin asuneena haluan miettiä näitä etukäteen monelta kantilta, jotta sujuisi hyvin.
Yksi iso asia on asunnon koko, etenkin jos saamme lisää lapsia, pitää huoneita olla aika paljon. Olemme aiheesta jo puhuneet, mutta emme kuluista yhtään. Kokemuksia?
Kommentit (361)
Vierailija kirjoitti:
Olen mies 41v ei omia lapsia. Avokilla on yksi lapsi 12v tyttö. Asutaan yhdessä ja kulut on puoliksi. En laske mitä kuuluu kenellekkin ja hänen lapselle annan rahaa jos tarvii johonkin. Maksan myös lapsen harrastukset. Tänään käytiin ostaa uusi reppu ja kevät takki, kengät jne jne. Minä maksoin enkä mene vinkumaan avokilta rahoja takas. Minulle on yks lysti kuka maksaa kunhan joku maksaa, ettei tarvi olla siltojen alla. Minulle tämä on oikea perhe ja lapsesta pidä huolta niin hyvin kuin vaan osaan ja pystyn. Lapsella ei ole isää, se torvi katos ajat sitten.
Tuo onkin yksinkertainen kuvio. Annas olla, kun sinulla olisi neljä omaa lasta. Siinä miettisit kenen kuluja maksat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme olleet pitkälti yli 10 vuotta yhdessä joista 10 naimisissa. Minulla oli juuri koulun aloittaneet kaksi lasta kun tapasimme miehen kanssa. Aluksi maksoin omat ja lasten jutut mutta kun saimme yhteisen lapsen ja jäin miehen toiveesta kotiin on mies sen jälkeen maksanut suurimmaksi osaksi ja hän on ottanut mun vanhemmat lapset omakseen jo aikaa sitten eli ei tee eroa lasten välillä. Nythän nuo isommat jo asuvat omillaan....Nopeasti se aika menee...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on uusperhe. Elämämme on helppoa ja kivutonta. Tämä menee kuin vettä vaan.
Kun menimme naimisiin ja muutimme yhteen (tässä järjestyksessä) mieheni sanoi minulle, että minun elämäni ei saa huonontua ollenkaan. Asumiskuluni tai muut kuluni eivät saa nousta tämän johdosta. Olemme siis jakaneet menot niin, että minä maksan samoja summia kuin ennenkin, ja mies maksaa loput.
Tätä ketjua luettuani tajuan siihen syyn: mieheni ei vaadi minulta mitään. Ei yhtään mitään. Ei vaadi tekemään ruokaa, ei vaadi siivoamaan jälkiä, ei vaadi lähtemään leikkipuistoon kanssaan. Saan tässä surffailla omaa elämääni ilman mitään vaatimuksia, velvotteita tai pakkoja.
Ihana, rakas, suurisydäminen ja antelias mieheni!
Sitten saatte yhteisen lapsen ja surffailu loppuu
Me emme saa yhteisiä lapsia. Olemme viisikymppisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yhteisiä lapsia kirjoitti:
Mielestäni on itsestään selvää, että kaikkia lapsia kohdellaan perheessä tasa-arvoisesti, oli ne sitten omia tai puolison lapsia tai yhteisiä.
Olen 30 vuotta jo ollut uusioperheen äiti ja meillä ei koskaan ole eroteltu lapsia sen mukaan kumman lapsia he ovat. Ja kaikki asumisen ja elämisen kulut on aina maksettu sen mukaan kummalla on ollut aikaa maksaa niitä tililtään. Kummallakin oli oma pankkitili, mutta yhteinen lainanlyhennystili josta maksettiin asuntolainaa.
Tämä on minusta käytännössä ainoa täysipäinen ja emotionaalisesti kypsä tapa toimia perheessä. Perusteltiin muut tavat minkälaisilla älyllisillä tempuilla tahansa, ne lähes poikkeuksetta kuitenkin johtavat tilanteeseen, jossa lapsia kohdellaan eriarvoisesti tavalla, joka heijastuu lapsiin myös psykologisella tasolla. Oma lähtökohtani on myös, että jos ei halua aikuisen roolissa elää lämmintä, kaikki perheenjäsenet syliinsä ottavaa perhe-elämää, ei kannata elää perhe-elämää ollenkaan. Jokaista euroa eri vanhempien tiliviivan alla kyttäävä taloudenpito, jossa lapset erotellaan eri leireihin, on minusta aivan kammottava skenaario täysin riippumatta siitä, ovatko miehet alunperin miehen vai naisen.
Aloittajan roolissa minusta olisi siis tervettä ja kypsää vain hyväksyä miehen lapset omikseen ja pitää heistä huolta ominaan - tai sitten unohtaa koko juttu. Puolivillaiset ratkaisut todennäköisesti tuottavat vain konflikteja, ja maailmasta kyllä löytyy lapsettomia miehiä, jos ei halua hyväksyä miehen lapsia perheenjäsenikseen. Lapsille on tärkeää tulla kohdatuksi rakkaudella, ja minusta heillä on oikeus täysivaltaiseen perheenjäsenyyteen, eikä heitä tule altistaa ulossulkevalle taloudelliselle optimoinnille.
Olen tästä eri mieltä. Meillä on uusioperhe: kaksi yhteistä lasta ja yksi miehen lapsi edellisestä avioliitosta. Vaikka me miten olemme perheenä tasapuolisia kaikille kolmelle, pitää muistaa, että miehen lapsella on kaksi perhettä ja yhteisillä lapsillamme vain yksi perhe. Koska minäkin osallistun miehen lapsen elatukseen aivan samoin kuin meidän yhteisten lapsiemmekin, todellisuus on, että miehen lapsella on kaikkea paljon enemmän kuin yhteisillä lapsillamme. Tämä lapsi kun saa paljon äidiltään ja äitinsä suvulta. Jos minä osallistuisin vain yhteisten lastemme elatukseen, elintasoero lasten välillä pienenisi ainakin jonkin verran. Mies ei kuitenkaan näe asiassa mitään ongelmaa. Onneksi yhteiset lapsemme ovat vielä niin pieniä, että hekään eivät näe. Ei kuitenkaan mene kovin montaa vuotta, kun lapsetkin alkavat ymmärtää, että vaikka meiltä saavatkin kaikki kolme saman, yksi heistä saa vielä lisää omalta äidiltään. Aion jättää miehen perusteltavaksi, miten tämä on reilua ja oikeudenmukaista.
Minkä saman? Ruuan? Sähkön? Netin? Katon pään päälle? Sängyn?
Eikö sun mies ja hänen eksänsä keskustele isommista hankinnoista, kuten vaikka kännykän hommaamisesta, keskenään?
Kaiken saman. Minä ja mies maksamme kaikille kolmelle lapselle täsmälleen samat asiat. Miehen exä kuitenkin maksaa tälle yhdelle lapselle vielä paljon muutakin. Meillä on siis mahdollisuus tarjota kaikille kolmelle kerran kesässä reissu Särkänniemeen, mutta ei kaikille kolmelle vielä reissua Linnanmäelle ja Muumimaailmaan. Miehen lapsi pääsee kuitenkin äitinsä kanssa Linnanmäelle ja Muumimaailmaankin. Jos minun ei tarvitsisi osallistua myös miehen lapsen kustannuksiin, yhteisillä lapsillammekin olisi joskus mahdollisuus päästä näihinkin paikkoihin. Nyt ei ole. Miehen lapsi reissaa äitinsä kanssa ulkomailla, me pystymme tarjoamaan kaikille kolmelle vähemmän.
Ja ei, he eivät keskustele vaan miehen exä ostaa ja maksaa ainoalle lapselleen ihan mitä haluaa kysymättä miehen mielipidettä.
Siis ihanko tosissaan jotkut ajattelee, että varakas yhden lapsen vanhempi ei saa tarjota lapselleen samaa elintasoa kuin itselleen? Eihän se ole exän tai lapsen vika, että mies ja nyxä on vähä varaisia ja ovat vielä päättäneet hankki kaksi lasta lisää.
Nämä ovat henkilökohtaisia valintoja. Onneksi meillä on ydinperhe. On kuitenkin itsestään selvää, että sisareni pystyy matkustamaan enemmän yhden lapsen kanssa kuin me meidän kolmen kanssa ja lapseton veljeni on koko ajan jossain reissussa. Sellaista se on, jokainen päättää itse kuinka monta lasta hankkii ja elättää. Miehesi on päätynyt kolmeen ja sinäkin tiesit tästä bonuslapsesta ennen yhteisten hankkimista.
Ei tästä ollut kyse vaan siitä, pitääkö äitipuolen osallistua myös sellaisen lapsen kustannuksiin, jolla jo muutenkin on kaikkea. Ja onko oikeudenmukaista, että lapset, joilla jo muutenkin on vähemmän, tyytyvät vieläkin vähempään, jotta sisarus, jolla muutenkin on kaikkea enemmän, saisi vieläkin enemmän.
Kyse lienee tarkemmin ottaen siitä, pitääkö lapsen isän osallistua kaikkien lastensa kustannuksiin tasapuolisesti. Ja mielestäni vastaus on kyllä.
Ei ole lapsen vika, että isällä on muitakin elätettäviä. Tasapuolisesti kuitenkin kaikille, niin rahaa kuin mahdollisuuksien mukaan aikaa ja yhteisiä kokemuksiakin.
En minäkään jo perheellisten lasten äitinä mieti, kuka saa keltäkin muulta ja mitä, vaan huomioin kaikki lapseni ja lapsenlapseni ihan samalla tavalla.
Ei vaan siitä, pitääkö isän uuden vaimon osallistua myös muiden kuin omien lastensa kustannuksiin. Tietenkin isän pitää osallistua, mutta pitääkö äitipuolen maksaa puolet isän osuudesta tai jopa enemmän? Jos nyt ajatellaan, että lapsen tarvitsema summa olisi esim 500 €, josta lapsen äiti maksaa 250 €, niin olisi oikeudenmukaista, jos isäkin maksaa 250 €. Nyt kuitenkin tilanne, jossa äiti maksaa 250 € (ja paljon muuta, mikä on ihan oikein), isä 125 € ja isän uusi vaimo 125 €. Tuo 125 € kun on pois äitipuolen omilta lapsilta.
Tämä nyt on vaan ihan typerää. Mihin se isä laittaa rahansa? Tietysti isä maksaa oman lapsensa kulut, jos isällä ei ole varaa maksaa kulujaan niin onko hänen kanssaan kannattanut hankkia lisää lapsia? Miksi äitipuolen pitää maksaa isän lapsi Särkänniemeen? Jos perhe tekee yhden reissun kesässä, on kaikkien lasten tärkeä päästä mukaan. Kyse on perheeseen kuulumisesta.
Jos isällä ei todellakaan ole mahdollista maksaa kuin puolet lapsensa Särkänniemen lipusta (noin 30-40e) kerran kesässä, on hän hankkinut liikaa lapsia elätyskyykyynsä nähden. Tämä ei ole kenenkään lapsista vika. Nyxä (niin kuin exä) voi mennä itse omien lastensa kanssa reissuun vaikka kuinka usein, riippumatta isän varallisuudesta. Isän tulee kuitenkin kustantaa kaikki lapsensa omiin perhereissuihinsa mukaan.
Koska isän mielestä äitipuolen tulee kustantaa yhtä paljon isän lapsen kuluja kuin omien lastensa kulujakin. Ja tämä tuntuu olevan vallitseva asenne palstalaistenkin keskuudessa. Köyhien lasten tulee siis luopua omastaan rikkaan lapsen hyväksi, jotta rikkaalle lapselle ei tule paha mieli. En enää ihmettele, miksi meillä on oikeistohallitus.
Tässä ketjussa taitavat eksät ja yh:t puolustella omia lapsiaan, jotta heille ei tule paha mieli. Ymmärrettävää sinänsä, mitä he välittävät siitä, että uudet lapse saavat kokonaisuutena vähemmän.
Juuri näin, joku sentään ymmärsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yhteisiä lapsia kirjoitti:
Mielestäni on itsestään selvää, että kaikkia lapsia kohdellaan perheessä tasa-arvoisesti, oli ne sitten omia tai puolison lapsia tai yhteisiä.
Olen 30 vuotta jo ollut uusioperheen äiti ja meillä ei koskaan ole eroteltu lapsia sen mukaan kumman lapsia he ovat. Ja kaikki asumisen ja elämisen kulut on aina maksettu sen mukaan kummalla on ollut aikaa maksaa niitä tililtään. Kummallakin oli oma pankkitili, mutta yhteinen lainanlyhennystili josta maksettiin asuntolainaa.
Tämä on minusta käytännössä ainoa täysipäinen ja emotionaalisesti kypsä tapa toimia perheessä. Perusteltiin muut tavat minkälaisilla älyllisillä tempuilla tahansa, ne lähes poikkeuksetta kuitenkin johtavat tilanteeseen, jossa lapsia kohdellaan eriarvoisesti tavalla, joka heijastuu lapsiin myös psykologisella tasolla. Oma lähtökohtani on myös, että jos ei halua aikuisen roolissa elää lämmintä, kaikki perheenjäsenet syliinsä ottavaa perhe-elämää, ei kannata elää perhe-elämää ollenkaan. Jokaista euroa eri vanhempien tiliviivan alla kyttäävä taloudenpito, jossa lapset erotellaan eri leireihin, on minusta aivan kammottava skenaario täysin riippumatta siitä, ovatko miehet alunperin miehen vai naisen.
Aloittajan roolissa minusta olisi siis tervettä ja kypsää vain hyväksyä miehen lapset omikseen ja pitää heistä huolta ominaan - tai sitten unohtaa koko juttu. Puolivillaiset ratkaisut todennäköisesti tuottavat vain konflikteja, ja maailmasta kyllä löytyy lapsettomia miehiä, jos ei halua hyväksyä miehen lapsia perheenjäsenikseen. Lapsille on tärkeää tulla kohdatuksi rakkaudella, ja minusta heillä on oikeus täysivaltaiseen perheenjäsenyyteen, eikä heitä tule altistaa ulossulkevalle taloudelliselle optimoinnille.
Olen tästä eri mieltä. Meillä on uusioperhe: kaksi yhteistä lasta ja yksi miehen lapsi edellisestä avioliitosta. Vaikka me miten olemme perheenä tasapuolisia kaikille kolmelle, pitää muistaa, että miehen lapsella on kaksi perhettä ja yhteisillä lapsillamme vain yksi perhe. Koska minäkin osallistun miehen lapsen elatukseen aivan samoin kuin meidän yhteisten lapsiemmekin, todellisuus on, että miehen lapsella on kaikkea paljon enemmän kuin yhteisillä lapsillamme. Tämä lapsi kun saa paljon äidiltään ja äitinsä suvulta. Jos minä osallistuisin vain yhteisten lastemme elatukseen, elintasoero lasten välillä pienenisi ainakin jonkin verran. Mies ei kuitenkaan näe asiassa mitään ongelmaa. Onneksi yhteiset lapsemme ovat vielä niin pieniä, että hekään eivät näe. Ei kuitenkaan mene kovin montaa vuotta, kun lapsetkin alkavat ymmärtää, että vaikka meiltä saavatkin kaikki kolme saman, yksi heistä saa vielä lisää omalta äidiltään. Aion jättää miehen perusteltavaksi, miten tämä on reilua ja oikeudenmukaista.
Minkä saman? Ruuan? Sähkön? Netin? Katon pään päälle? Sängyn?
Eikö sun mies ja hänen eksänsä keskustele isommista hankinnoista, kuten vaikka kännykän hommaamisesta, keskenään?
Kaiken saman. Minä ja mies maksamme kaikille kolmelle lapselle täsmälleen samat asiat. Miehen exä kuitenkin maksaa tälle yhdelle lapselle vielä paljon muutakin. Meillä on siis mahdollisuus tarjota kaikille kolmelle kerran kesässä reissu Särkänniemeen, mutta ei kaikille kolmelle vielä reissua Linnanmäelle ja Muumimaailmaan. Miehen lapsi pääsee kuitenkin äitinsä kanssa Linnanmäelle ja Muumimaailmaankin. Jos minun ei tarvitsisi osallistua myös miehen lapsen kustannuksiin, yhteisillä lapsillammekin olisi joskus mahdollisuus päästä näihinkin paikkoihin. Nyt ei ole. Miehen lapsi reissaa äitinsä kanssa ulkomailla, me pystymme tarjoamaan kaikille kolmelle vähemmän.
Ja ei, he eivät keskustele vaan miehen exä ostaa ja maksaa ainoalle lapselleen ihan mitä haluaa kysymättä miehen mielipidettä.
Siis ihanko tosissaan jotkut ajattelee, että varakas yhden lapsen vanhempi ei saa tarjota lapselleen samaa elintasoa kuin itselleen? Eihän se ole exän tai lapsen vika, että mies ja nyxä on vähä varaisia ja ovat vielä päättäneet hankki kaksi lasta lisää.
Nämä ovat henkilökohtaisia valintoja. Onneksi meillä on ydinperhe. On kuitenkin itsestään selvää, että sisareni pystyy matkustamaan enemmän yhden lapsen kanssa kuin me meidän kolmen kanssa ja lapseton veljeni on koko ajan jossain reissussa. Sellaista se on, jokainen päättää itse kuinka monta lasta hankkii ja elättää. Miehesi on päätynyt kolmeen ja sinäkin tiesit tästä bonuslapsesta ennen yhteisten hankkimista.
En ole ylläoleva, mutta kuvio on kinkkinen. Ei, se ei ole kenenkään vika, mutta mikä on oikeudenmukaisinta?
Minun oikeudenmukaisuuden käsitys kyllä katsoo kokonaistilannetta. Jos yksi elää yltäkylläisyydessä äitinsä puolelta, niin se riittää. Isä voi keskittyä muihin lapsiin. Jotta lopputulos on lapsille sama.
Se yltäkylläisyydessä elävä - joka saa jo äidiltään monta matkaa, joka vuosi uusimmat iphonet ja ipadit ja muhkean viikkorahan - ei tarvitse enempää.
(Ja ps. Itselläni ei ole lapsia kuin yhden miehen kanssa, eikä hänellä ole aikaisemman liiton lapsia)
Ja miten perustellaan tälle yhdelle lapselle ettei hän pääse mukaan? "muu perhe lähtee nyt muumimaailmaan, sinä jäät kotiin, pyydä kuule äitiltäsi reissua sinne!" reilua??
Pointtihan tässä on se, että se lapsi on jo päässyt muumimaailmaa, lintsille, powerparkiin ja särkänniemeen. Äitinsä kanssa.
Kyllä lapselle voi sanoa, että sinä kävit jo. Sinä kävit jo viidessä,paikassa. Me emme ole käyneet vielä missään. Nyt on meidän vuoro.Tätä tehdään ihan ydinperheessäkin.
Mutta kyllähän tämä lapsi kuuluu myös siihen toiseen perheeseen. Ja siksi oikeutettu osallistumaan myös tämän perheen yhteisiin juttuihin.
On toki, mutta kukin vuorollaan. Sama kuin ydinperheessä: en minä vie molempia lapsia Lintsille, jos toinen on päässyt sinne jo kummin kanssa. Vien vain sen, joka ei ole vielä päässyt. Ja ihan takuulla molemmat ovat samaa perhettä.
Olisi outoa mennä koko perhe yhdessä ja jättää yksi perheenjäsen pois (aiemmin puhuttiin perheen AINOASTA kesäreissusta). Jos taas osa lapsista on jo käynyt niin toinen vanhemmista voi hyvin viedä ne jotka eivät pääseet itsekseen, silloin kyse ei ole koko perheen reissusta. Ei meillä ainakaan ydinperheessä jätetä perhereissuilta ketään pois vaikka olisivat käyneet missä ilman meitä. Toki joskus esikoinen on vaikka leirillä ja saattaisinpa käydä silloin huvipuistossa (käymme usein, lapsilla on kausikortit), mutta silloin emme tee mitään tavanomaisesta poikkeavaa tärkeämpää reissua joka puuttuvaa lasta kiinnostaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse asun lasteni isän kanssa, eli kokemuspohjaa ei näkemykselleni ole. Ajattelen kuitenkin asiaan niin, että se perhe on yksikkö, jossa on yhteinen kassa ja yhteiset menot. Sinä ja mies olette valinneet olla yhdessä ja jos jommallakummalla on lapsia, niin ne tulee siinä mukana. Kokisin itse äärimmäisen kuluttavaksi alkaa laskemaan sun ja mun menoja, se johtaa oikeasti vaan siihen, että kohta kyttäätte toistenne menoja ja tuloja. Molempien tulee tasapuolisesti osallistua talouskuluihin, eri asia on sitten isommat jutut, esim. miehen lasten ajokortit ym. ne laskisin miehen heiniksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yhteisiä lapsia kirjoitti:
Mielestäni on itsestään selvää, että kaikkia lapsia kohdellaan perheessä tasa-arvoisesti, oli ne sitten omia tai puolison lapsia tai yhteisiä.
Olen 30 vuotta jo ollut uusioperheen äiti ja meillä ei koskaan ole eroteltu lapsia sen mukaan kumman lapsia he ovat. Ja kaikki asumisen ja elämisen kulut on aina maksettu sen mukaan kummalla on ollut aikaa maksaa niitä tililtään. Kummallakin oli oma pankkitili, mutta yhteinen lainanlyhennystili josta maksettiin asuntolainaa.
Tämä on minusta käytännössä ainoa täysipäinen ja emotionaalisesti kypsä tapa toimia perheessä. Perusteltiin muut tavat minkälaisilla älyllisillä tempuilla tahansa, ne lähes poikkeuksetta kuitenkin johtavat tilanteeseen, jossa lapsia kohdellaan eriarvoisesti tavalla, joka heijastuu lapsiin myös psykologisella tasolla. Oma lähtökohtani on myös, että jos ei halua aikuisen roolissa elää lämmintä, kaikki perheenjäsenet syliinsä ottavaa perhe-elämää, ei kannata elää perhe-elämää ollenkaan. Jokaista euroa eri vanhempien tiliviivan alla kyttäävä taloudenpito, jossa lapset erotellaan eri leireihin, on minusta aivan kammottava skenaario täysin riippumatta siitä, ovatko miehet alunperin miehen vai naisen.
Aloittajan roolissa minusta olisi siis tervettä ja kypsää vain hyväksyä miehen lapset omikseen ja pitää heistä huolta ominaan - tai sitten unohtaa koko juttu. Puolivillaiset ratkaisut todennäköisesti tuottavat vain konflikteja, ja maailmasta kyllä löytyy lapsettomia miehiä, jos ei halua hyväksyä miehen lapsia perheenjäsenikseen. Lapsille on tärkeää tulla kohdatuksi rakkaudella, ja minusta heillä on oikeus täysivaltaiseen perheenjäsenyyteen, eikä heitä tule altistaa ulossulkevalle taloudelliselle optimoinnille.
Olen tästä eri mieltä. Meillä on uusioperhe: kaksi yhteistä lasta ja yksi miehen lapsi edellisestä avioliitosta. Vaikka me miten olemme perheenä tasapuolisia kaikille kolmelle, pitää muistaa, että miehen lapsella on kaksi perhettä ja yhteisillä lapsillamme vain yksi perhe. Koska minäkin osallistun miehen lapsen elatukseen aivan samoin kuin meidän yhteisten lapsiemmekin, todellisuus on, että miehen lapsella on kaikkea paljon enemmän kuin yhteisillä lapsillamme. Tämä lapsi kun saa paljon äidiltään ja äitinsä suvulta. Jos minä osallistuisin vain yhteisten lastemme elatukseen, elintasoero lasten välillä pienenisi ainakin jonkin verran. Mies ei kuitenkaan näe asiassa mitään ongelmaa. Onneksi yhteiset lapsemme ovat vielä niin pieniä, että hekään eivät näe. Ei kuitenkaan mene kovin montaa vuotta, kun lapsetkin alkavat ymmärtää, että vaikka meiltä saavatkin kaikki kolme saman, yksi heistä saa vielä lisää omalta äidiltään. Aion jättää miehen perusteltavaksi, miten tämä on reilua ja oikeudenmukaista.
Minkä saman? Ruuan? Sähkön? Netin? Katon pään päälle? Sängyn?
Eikö sun mies ja hänen eksänsä keskustele isommista hankinnoista, kuten vaikka kännykän hommaamisesta, keskenään?
Kaiken saman. Minä ja mies maksamme kaikille kolmelle lapselle täsmälleen samat asiat. Miehen exä kuitenkin maksaa tälle yhdelle lapselle vielä paljon muutakin. Meillä on siis mahdollisuus tarjota kaikille kolmelle kerran kesässä reissu Särkänniemeen, mutta ei kaikille kolmelle vielä reissua Linnanmäelle ja Muumimaailmaan. Miehen lapsi pääsee kuitenkin äitinsä kanssa Linnanmäelle ja Muumimaailmaankin. Jos minun ei tarvitsisi osallistua myös miehen lapsen kustannuksiin, yhteisillä lapsillammekin olisi joskus mahdollisuus päästä näihinkin paikkoihin. Nyt ei ole. Miehen lapsi reissaa äitinsä kanssa ulkomailla, me pystymme tarjoamaan kaikille kolmelle vähemmän.
Ja ei, he eivät keskustele vaan miehen exä ostaa ja maksaa ainoalle lapselleen ihan mitä haluaa kysymättä miehen mielipidettä.
Siis ihanko tosissaan jotkut ajattelee, että varakas yhden lapsen vanhempi ei saa tarjota lapselleen samaa elintasoa kuin itselleen? Eihän se ole exän tai lapsen vika, että mies ja nyxä on vähä varaisia ja ovat vielä päättäneet hankki kaksi lasta lisää.
Nämä ovat henkilökohtaisia valintoja. Onneksi meillä on ydinperhe. On kuitenkin itsestään selvää, että sisareni pystyy matkustamaan enemmän yhden lapsen kanssa kuin me meidän kolmen kanssa ja lapseton veljeni on koko ajan jossain reissussa. Sellaista se on, jokainen päättää itse kuinka monta lasta hankkii ja elättää. Miehesi on päätynyt kolmeen ja sinäkin tiesit tästä bonuslapsesta ennen yhteisten hankkimista.
Ei tästä ollut kyse vaan siitä, pitääkö äitipuolen osallistua myös sellaisen lapsen kustannuksiin, jolla jo muutenkin on kaikkea. Ja onko oikeudenmukaista, että lapset, joilla jo muutenkin on vähemmän, tyytyvät vieläkin vähempään, jotta sisarus, jolla muutenkin on kaikkea enemmän, saisi vieläkin enemmän.
Kyse lienee tarkemmin ottaen siitä, pitääkö lapsen isän osallistua kaikkien lastensa kustannuksiin tasapuolisesti. Ja mielestäni vastaus on kyllä.
Ei ole lapsen vika, että isällä on muitakin elätettäviä. Tasapuolisesti kuitenkin kaikille, niin rahaa kuin mahdollisuuksien mukaan aikaa ja yhteisiä kokemuksiakin.
En minäkään jo perheellisten lasten äitinä mieti, kuka saa keltäkin muulta ja mitä, vaan huomioin kaikki lapseni ja lapsenlapseni ihan samalla tavalla.
Ei vaan siitä, pitääkö isän uuden vaimon osallistua myös muiden kuin omien lastensa kustannuksiin. Tietenkin isän pitää osallistua, mutta pitääkö äitipuolen maksaa puolet isän osuudesta tai jopa enemmän? Jos nyt ajatellaan, että lapsen tarvitsema summa olisi esim 500 €, josta lapsen äiti maksaa 250 €, niin olisi oikeudenmukaista, jos isäkin maksaa 250 €. Nyt kuitenkin tilanne, jossa äiti maksaa 250 € (ja paljon muuta, mikä on ihan oikein), isä 125 € ja isän uusi vaimo 125 €. Tuo 125 € kun on pois äitipuolen omilta lapsilta.
Tämä nyt on vaan ihan typerää. Mihin se isä laittaa rahansa? Tietysti isä maksaa oman lapsensa kulut, jos isällä ei ole varaa maksaa kulujaan niin onko hänen kanssaan kannattanut hankkia lisää lapsia? Miksi äitipuolen pitää maksaa isän lapsi Särkänniemeen? Jos perhe tekee yhden reissun kesässä, on kaikkien lasten tärkeä päästä mukaan. Kyse on perheeseen kuulumisesta.
Jos isällä ei todellakaan ole mahdollista maksaa kuin puolet lapsensa Särkänniemen lipusta (noin 30-40e) kerran kesässä, on hän hankkinut liikaa lapsia elätyskyykyynsä nähden. Tämä ei ole kenenkään lapsista vika. Nyxä (niin kuin exä) voi mennä itse omien lastensa kanssa reissuun vaikka kuinka usein, riippumatta isän varallisuudesta. Isän tulee kuitenkin kustantaa kaikki lapsensa omiin perhereissuihinsa mukaan.
Koska isän mielestä äitipuolen tulee kustantaa yhtä paljon isän lapsen kuluja kuin omien lastensa kulujakin. Ja tämä tuntuu olevan vallitseva asenne palstalaistenkin keskuudessa. Köyhien lasten tulee siis luopua omastaan rikkaan lapsen hyväksi, jotta rikkaalle lapselle ei tule paha mieli. En enää ihmettele, miksi meillä on oikeistohallitus.
Tässä ketjussa taitavat eksät ja yh:t puolustella omia lapsiaan, jotta heille ei tule paha mieli. Ymmärrettävää sinänsä, mitä he välittävät siitä, että uudet lapse saavat kokonaisuutena vähemmän.
Uudet lapset saavat kokonaisuutena vähemmän?
Minä kyllä luulen että kaikki nämä erolapset jättäisivät mielellään jonkin Muumimaailmareissun väliin, jos heillä olisi se ehjä perhe ja molemmat vanhemmat aina läsnä.
Olen itsekin eronnut ja kannan siitä jonkin asteista syyllisyyttä varmaan hautaan asti vaikka se ero kuinka oli kaikkien kannalta paras eli vähiten huono ratkaisu.
Eiköhän nyt ihan suosiolla suoda näille pienille elämän reppureissaajille mahdollisestu edes jotakin extrailoa, kun ovat ilman omaa syytään menettäneet sen kaikkein tärkeimmän kuitenkin?
Mutta onko se syy isän uuden vaimonkaan? Siis jos hän ei edes tuntenut lapsen isää vielä silloin, kun ero tuli? Miksi juuri hänen pitää osallistua hyvittämään lapsen kokema ero, jos hänellä ei ole ollut osaa eikä arpaa koko eroon? Eikö tuo hyvittäminen kuulu lapsen vanhemmille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yhteisiä lapsia kirjoitti:
Mielestäni on itsestään selvää, että kaikkia lapsia kohdellaan perheessä tasa-arvoisesti, oli ne sitten omia tai puolison lapsia tai yhteisiä.
Olen 30 vuotta jo ollut uusioperheen äiti ja meillä ei koskaan ole eroteltu lapsia sen mukaan kumman lapsia he ovat. Ja kaikki asumisen ja elämisen kulut on aina maksettu sen mukaan kummalla on ollut aikaa maksaa niitä tililtään. Kummallakin oli oma pankkitili, mutta yhteinen lainanlyhennystili josta maksettiin asuntolainaa.
Tämä on minusta käytännössä ainoa täysipäinen ja emotionaalisesti kypsä tapa toimia perheessä. Perusteltiin muut tavat minkälaisilla älyllisillä tempuilla tahansa, ne lähes poikkeuksetta kuitenkin johtavat tilanteeseen, jossa lapsia kohdellaan eriarvoisesti tavalla, joka heijastuu lapsiin myös psykologisella tasolla. Oma lähtökohtani on myös, että jos ei halua aikuisen roolissa elää lämmintä, kaikki perheenjäsenet syliinsä ottavaa perhe-elämää, ei kannata elää perhe-elämää ollenkaan. Jokaista euroa eri vanhempien tiliviivan alla kyttäävä taloudenpito, jossa lapset erotellaan eri leireihin, on minusta aivan kammottava skenaario täysin riippumatta siitä, ovatko miehet alunperin miehen vai naisen.
Aloittajan roolissa minusta olisi siis tervettä ja kypsää vain hyväksyä miehen lapset omikseen ja pitää heistä huolta ominaan - tai sitten unohtaa koko juttu. Puolivillaiset ratkaisut todennäköisesti tuottavat vain konflikteja, ja maailmasta kyllä löytyy lapsettomia miehiä, jos ei halua hyväksyä miehen lapsia perheenjäsenikseen. Lapsille on tärkeää tulla kohdatuksi rakkaudella, ja minusta heillä on oikeus täysivaltaiseen perheenjäsenyyteen, eikä heitä tule altistaa ulossulkevalle taloudelliselle optimoinnille.
Olen tästä eri mieltä. Meillä on uusioperhe: kaksi yhteistä lasta ja yksi miehen lapsi edellisestä avioliitosta. Vaikka me miten olemme perheenä tasapuolisia kaikille kolmelle, pitää muistaa, että miehen lapsella on kaksi perhettä ja yhteisillä lapsillamme vain yksi perhe. Koska minäkin osallistun miehen lapsen elatukseen aivan samoin kuin meidän yhteisten lapsiemmekin, todellisuus on, että miehen lapsella on kaikkea paljon enemmän kuin yhteisillä lapsillamme. Tämä lapsi kun saa paljon äidiltään ja äitinsä suvulta. Jos minä osallistuisin vain yhteisten lastemme elatukseen, elintasoero lasten välillä pienenisi ainakin jonkin verran. Mies ei kuitenkaan näe asiassa mitään ongelmaa. Onneksi yhteiset lapsemme ovat vielä niin pieniä, että hekään eivät näe. Ei kuitenkaan mene kovin montaa vuotta, kun lapsetkin alkavat ymmärtää, että vaikka meiltä saavatkin kaikki kolme saman, yksi heistä saa vielä lisää omalta äidiltään. Aion jättää miehen perusteltavaksi, miten tämä on reilua ja oikeudenmukaista.
Minkä saman? Ruuan? Sähkön? Netin? Katon pään päälle? Sängyn?
Eikö sun mies ja hänen eksänsä keskustele isommista hankinnoista, kuten vaikka kännykän hommaamisesta, keskenään?
Kaiken saman. Minä ja mies maksamme kaikille kolmelle lapselle täsmälleen samat asiat. Miehen exä kuitenkin maksaa tälle yhdelle lapselle vielä paljon muutakin. Meillä on siis mahdollisuus tarjota kaikille kolmelle kerran kesässä reissu Särkänniemeen, mutta ei kaikille kolmelle vielä reissua Linnanmäelle ja Muumimaailmaan. Miehen lapsi pääsee kuitenkin äitinsä kanssa Linnanmäelle ja Muumimaailmaankin. Jos minun ei tarvitsisi osallistua myös miehen lapsen kustannuksiin, yhteisillä lapsillammekin olisi joskus mahdollisuus päästä näihinkin paikkoihin. Nyt ei ole. Miehen lapsi reissaa äitinsä kanssa ulkomailla, me pystymme tarjoamaan kaikille kolmelle vähemmän.
Ja ei, he eivät keskustele vaan miehen exä ostaa ja maksaa ainoalle lapselleen ihan mitä haluaa kysymättä miehen mielipidettä.
Siis ihanko tosissaan jotkut ajattelee, että varakas yhden lapsen vanhempi ei saa tarjota lapselleen samaa elintasoa kuin itselleen? Eihän se ole exän tai lapsen vika, että mies ja nyxä on vähä varaisia ja ovat vielä päättäneet hankki kaksi lasta lisää.
Nämä ovat henkilökohtaisia valintoja. Onneksi meillä on ydinperhe. On kuitenkin itsestään selvää, että sisareni pystyy matkustamaan enemmän yhden lapsen kanssa kuin me meidän kolmen kanssa ja lapseton veljeni on koko ajan jossain reissussa. Sellaista se on, jokainen päättää itse kuinka monta lasta hankkii ja elättää. Miehesi on päätynyt kolmeen ja sinäkin tiesit tästä bonuslapsesta ennen yhteisten hankkimista.
En ole ylläoleva, mutta kuvio on kinkkinen. Ei, se ei ole kenenkään vika, mutta mikä on oikeudenmukaisinta?
Minun oikeudenmukaisuuden käsitys kyllä katsoo kokonaistilannetta. Jos yksi elää yltäkylläisyydessä äitinsä puolelta, niin se riittää. Isä voi keskittyä muihin lapsiin. Jotta lopputulos on lapsille sama.
Se yltäkylläisyydessä elävä - joka saa jo äidiltään monta matkaa, joka vuosi uusimmat iphonet ja ipadit ja muhkean viikkorahan - ei tarvitse enempää.
(Ja ps. Itselläni ei ole lapsia kuin yhden miehen kanssa, eikä hänellä ole aikaisemman liiton lapsia)
Ja miten perustellaan tälle yhdelle lapselle ettei hän pääse mukaan? "muu perhe lähtee nyt muumimaailmaan, sinä jäät kotiin, pyydä kuule äitiltäsi reissua sinne!" reilua??
Pointtihan tässä on se, että se lapsi on jo päässyt muumimaailmaa, lintsille, powerparkiin ja särkänniemeen. Äitinsä kanssa.
Kyllä lapselle voi sanoa, että sinä kävit jo. Sinä kävit jo viidessä,paikassa. Me emme ole käyneet vielä missään. Nyt on meidän vuoro.Tätä tehdään ihan ydinperheessäkin.
Mutta kyllähän tämä lapsi kuuluu myös siihen toiseen perheeseen. Ja siksi oikeutettu osallistumaan myös tämän perheen yhteisiin juttuihin.
On toki, mutta kukin vuorollaan. Sama kuin ydinperheessä: en minä vie molempia lapsia Lintsille, jos toinen on päässyt sinne jo kummin kanssa. Vien vain sen, joka ei ole vielä päässyt. Ja ihan takuulla molemmat ovat samaa perhettä.
Olisi outoa mennä koko perhe yhdessä ja jättää yksi perheenjäsen pois (aiemmin puhuttiin perheen AINOASTA kesäreissusta). Jos taas osa lapsista on jo käynyt niin toinen vanhemmista voi hyvin viedä ne jotka eivät pääseet itsekseen, silloin kyse ei ole koko perheen reissusta. Ei meillä ainakaan ydinperheessä jätetä perhereissuilta ketään pois vaikka olisivat käyneet missä ilman meitä. Toki joskus esikoinen on vaikka leirillä ja saattaisinpa käydä silloin huvipuistossa (käymme usein, lapsilla on kausikortit), mutta silloin emme tee mitään tavanomaisesta poikkeavaa tärkeämpää reissua joka puuttuvaa lasta kiinnostaisi.
Me tehdään näin eikä kukaan ole koskaan valittanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ahdistava keskustelu...
Itse näen asian niin, että jos haluaa seurustella jonkun kanssa jolla on lapsia, tulee ne lapset hyväksyä osaksi parisuhdetta. Ei lupaa onnellista tai pitkää suhdetta jos joka toinen viikko joutuu omassa kodissaan kyräilemään, että taas nuo vieraat käyttää mun vessapaperit ja juo mun mehut.
Meillä mennyt niin, että asuttiin ensin tyttäreni kanssa kahdestaan ja luonnollisesti silloin maksoin kaikki kulut mitä nyt elämisestä tuleekaan. Mieheni muutti samaan asuntoon ja maksan edelleen vuokran ja sähkön, mies maksaa veden (erillinen lasku) ja nettiyhteyden. Mies maksaa kaupassa 90% kerroista ja käy hakemassa tytölle talvihaalaria ja kurahanskaa kun kelit yllättää.
Ei siis juurikaan suunnitella meidän taloutta niin, että kaikilla olisi mahdollisimman tasapuolista vaan maksetaan niin miten on helpointa.
Minä maksan vuokran koska soppari alunperin tehty minun nimellä ja sen kulun olen jo tottunut maksamaan niin en ala miehelt kiskomaan mitään erillistä rahaa siitä. Mies käy kaupassa useammin koska se käy autolla töissä ja itse kuljen julkisilla niin mies saa kantamukset helpommin hoitumaan.
Ollaan siis ihan perhe joka ei erottele rahojaan, ei ole mitään "sun lapsi" "mun rahat" mentaliteettia. Jos mies haluaisi maksaa 1/3 vuokrasta ja vain omat ruokansa niin näyttäisin ovea ainasen nopeeta.
Ongelmaa ei taidakaan olla silloin, jos puolison lapsia elättävä on suurempituloinen.
Totta. Mutta ihan yhtälailla, oli niitä lapsia tai ei, kuuluu mielestäni sen suurempituloisen hoitaa isompi siivu talouden kuluista jos pienituloisella ei liidut riitä.
Itse en voisi kuvitella eläväni miehen kanssa joka sanoisi että "voivoi, nyt et sitten syö" jos multa ikinä rahat loppuisi. Tai että jäisin sille velkaa jostakin. Ja ihan sama toisin päin, en itse kohtelisi rakastamaani ihmistä noin.
En jotenkin näe asiaa siinä, että kukaan "elättäisi" ketään, koska jos ollaan yhdessä niin silloin ollaan perhe ja pidetään toistensa puolia, oli sitten kyse raha-asioista tai muista elämän osa-alueista.
Ei voi kuin olla kiitollinen että oon löytänyt itselleni samanhenkisen miehen, ettei tartte niitä roposia laskeskella :D
Meillä mies ajattelee samalla tavalla kuin sinäkin. Kaikki on yhteistä. Tienaamme suurinpiirtein saman verran, minä joskus vähän enemmän työvuoroista riippuen. Lisät eivät ole kuitenkaan niin suuret, että niistä pystyisi säästämään kolmen lapsen vanhempana mitään. Kahden lapsen vanhempana vielä pystyisikin. Tässä ei olisi mitään ongelmaa, jos miehen esikoisella äitinsä luona olisi sama elintaso kuin meilläkin. Miehen ex tienaa kuitenkin enemmän kuin me yhteensä ja lapsi on hänen ainoa lapsensa. Meillä on siis joka toinen viikko kaksi (yhteistä) lasta ja joka toinen viikko kolme lasta. Miehen exällä taas on joka toinen viikko yksi lapsi ja joka toinen viikko ei yhtään lasta. Koska minä joudun kustantamaan osan myös miehen lapsen elatuksesta, se tarkoittaa, että raha on pois yhteisten lastemme elatuksesta. Maksumiehinä tässä yhtälössä on siis yhteiset lapsemme, jotka joutuvat tyytymään vähempään kuin mitä heidän isosiskonsa. Vielä ei lapsilla ole asiasta ongelmaa, koska ovat pieniä. Muutaman vuoden päästä alkavat ymmärtää, kun isosisko kertoo, mitä kaikkea hänellä on, missä kaikkialla hän on käynyt jne. Jos mies huolehtisi lapsesta yhdessä exänsä kanssa, minä pystyisin omasta palkastani säästämään niin, että edes joitain samoja asioita (esim kesälomamatkan ulkomaille) pystyisin tarjoamaan meidän yhteisille lapsillekin. Mies ei näe tilanteessa mitään ongelmaa. Ehkä näkee sitten, kun lapset alkavat kysellä, miksi sisko saa/pääsee ja he eivät.
Ensimmäisen perheen lasten oikeus. Olisit valinnut miehen, jolla ei ole lapsia. Tietenkin ensimmäiset tulevat ensin ja muut vasta sen jälkeen.
No ei tietenkään. Kyllä kai niiden kaikkien omien lasten pitäisi olla yhtä tärkeitä.
Mutta valitettavasti se, mitä tämän miehen esikoisen äiti lapselleen tarjoaa, ei ole tämän uuden vaimon asia.
Tässä taisi olla kyse siitä, että vain kaksi lasta oli omia. Kolmas lapsi oli miehen. Ja ei tosiaan kuulu uudelle vaimolle, mitä lapsen äiti lapselle tarjoaa, Mutta uudelle vaimolle kuuluu, mitä HÄNEN kuuluu tarjota lapselle, joka ei ole hänen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos miehellä on jo lapsia, osallistut tietenkin ensisijaisesti heidän elatukseensa. Jos sulla ei ole varaa enempään lapsiin kuin mitä miehelläsi jo on, sitten et hanki omia lapsia. Ehkäisy on keksitty.
Jos miehen eksällä, eli miehen ensimmäisellä vaimolla, on varaa elättää lapsi yksin - niin hyvä niin. Kenenkään ei tarvitse siihen sekoittua.
Ap, kuten huomaat, mielipiteitä on monia. Ota niistä omasi. Mikään ei ole oikea tai väärä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yhteisiä lapsia kirjoitti:
Mielestäni on itsestään selvää, että kaikkia lapsia kohdellaan perheessä tasa-arvoisesti, oli ne sitten omia tai puolison lapsia tai yhteisiä.
Olen 30 vuotta jo ollut uusioperheen äiti ja meillä ei koskaan ole eroteltu lapsia sen mukaan kumman lapsia he ovat. Ja kaikki asumisen ja elämisen kulut on aina maksettu sen mukaan kummalla on ollut aikaa maksaa niitä tililtään. Kummallakin oli oma pankkitili, mutta yhteinen lainanlyhennystili josta maksettiin asuntolainaa.
Tämä on minusta käytännössä ainoa täysipäinen ja emotionaalisesti kypsä tapa toimia perheessä. Perusteltiin muut tavat minkälaisilla älyllisillä tempuilla tahansa, ne lähes poikkeuksetta kuitenkin johtavat tilanteeseen, jossa lapsia kohdellaan eriarvoisesti tavalla, joka heijastuu lapsiin myös psykologisella tasolla. Oma lähtökohtani on myös, että jos ei halua aikuisen roolissa elää lämmintä, kaikki perheenjäsenet syliinsä ottavaa perhe-elämää, ei kannata elää perhe-elämää ollenkaan. Jokaista euroa eri vanhempien tiliviivan alla kyttäävä taloudenpito, jossa lapset erotellaan eri leireihin, on minusta aivan kammottava skenaario täysin riippumatta siitä, ovatko miehet alunperin miehen vai naisen.
Aloittajan roolissa minusta olisi siis tervettä ja kypsää vain hyväksyä miehen lapset omikseen ja pitää heistä huolta ominaan - tai sitten unohtaa koko juttu. Puolivillaiset ratkaisut todennäköisesti tuottavat vain konflikteja, ja maailmasta kyllä löytyy lapsettomia miehiä, jos ei halua hyväksyä miehen lapsia perheenjäsenikseen. Lapsille on tärkeää tulla kohdatuksi rakkaudella, ja minusta heillä on oikeus täysivaltaiseen perheenjäsenyyteen, eikä heitä tule altistaa ulossulkevalle taloudelliselle optimoinnille.
Olen tästä eri mieltä. Meillä on uusioperhe: kaksi yhteistä lasta ja yksi miehen lapsi edellisestä avioliitosta. Vaikka me miten olemme perheenä tasapuolisia kaikille kolmelle, pitää muistaa, että miehen lapsella on kaksi perhettä ja yhteisillä lapsillamme vain yksi perhe. Koska minäkin osallistun miehen lapsen elatukseen aivan samoin kuin meidän yhteisten lapsiemmekin, todellisuus on, että miehen lapsella on kaikkea paljon enemmän kuin yhteisillä lapsillamme. Tämä lapsi kun saa paljon äidiltään ja äitinsä suvulta. Jos minä osallistuisin vain yhteisten lastemme elatukseen, elintasoero lasten välillä pienenisi ainakin jonkin verran. Mies ei kuitenkaan näe asiassa mitään ongelmaa. Onneksi yhteiset lapsemme ovat vielä niin pieniä, että hekään eivät näe. Ei kuitenkaan mene kovin montaa vuotta, kun lapsetkin alkavat ymmärtää, että vaikka meiltä saavatkin kaikki kolme saman, yksi heistä saa vielä lisää omalta äidiltään. Aion jättää miehen perusteltavaksi, miten tämä on reilua ja oikeudenmukaista.
Minkä saman? Ruuan? Sähkön? Netin? Katon pään päälle? Sängyn?
Eikö sun mies ja hänen eksänsä keskustele isommista hankinnoista, kuten vaikka kännykän hommaamisesta, keskenään?
Kaiken saman. Minä ja mies maksamme kaikille kolmelle lapselle täsmälleen samat asiat. Miehen exä kuitenkin maksaa tälle yhdelle lapselle vielä paljon muutakin. Meillä on siis mahdollisuus tarjota kaikille kolmelle kerran kesässä reissu Särkänniemeen, mutta ei kaikille kolmelle vielä reissua Linnanmäelle ja Muumimaailmaan. Miehen lapsi pääsee kuitenkin äitinsä kanssa Linnanmäelle ja Muumimaailmaankin. Jos minun ei tarvitsisi osallistua myös miehen lapsen kustannuksiin, yhteisillä lapsillammekin olisi joskus mahdollisuus päästä näihinkin paikkoihin. Nyt ei ole. Miehen lapsi reissaa äitinsä kanssa ulkomailla, me pystymme tarjoamaan kaikille kolmelle vähemmän.
Ja ei, he eivät keskustele vaan miehen exä ostaa ja maksaa ainoalle lapselleen ihan mitä haluaa kysymättä miehen mielipidettä.
Siis ihanko tosissaan jotkut ajattelee, että varakas yhden lapsen vanhempi ei saa tarjota lapselleen samaa elintasoa kuin itselleen? Eihän se ole exän tai lapsen vika, että mies ja nyxä on vähä varaisia ja ovat vielä päättäneet hankki kaksi lasta lisää.
Nämä ovat henkilökohtaisia valintoja. Onneksi meillä on ydinperhe. On kuitenkin itsestään selvää, että sisareni pystyy matkustamaan enemmän yhden lapsen kanssa kuin me meidän kolmen kanssa ja lapseton veljeni on koko ajan jossain reissussa. Sellaista se on, jokainen päättää itse kuinka monta lasta hankkii ja elättää. Miehesi on päätynyt kolmeen ja sinäkin tiesit tästä bonuslapsesta ennen yhteisten hankkimista.
En ole ylläoleva, mutta kuvio on kinkkinen. Ei, se ei ole kenenkään vika, mutta mikä on oikeudenmukaisinta?
Minun oikeudenmukaisuuden käsitys kyllä katsoo kokonaistilannetta. Jos yksi elää yltäkylläisyydessä äitinsä puolelta, niin se riittää. Isä voi keskittyä muihin lapsiin. Jotta lopputulos on lapsille sama.
Se yltäkylläisyydessä elävä - joka saa jo äidiltään monta matkaa, joka vuosi uusimmat iphonet ja ipadit ja muhkean viikkorahan - ei tarvitse enempää.
(Ja ps. Itselläni ei ole lapsia kuin yhden miehen kanssa, eikä hänellä ole aikaisemman liiton lapsia)
Ja miten perustellaan tälle yhdelle lapselle ettei hän pääse mukaan? "muu perhe lähtee nyt muumimaailmaan, sinä jäät kotiin, pyydä kuule äitiltäsi reissua sinne!" reilua??
Pointtihan tässä on se, että se lapsi on jo päässyt muumimaailmaa, lintsille, powerparkiin ja särkänniemeen. Äitinsä kanssa.
Kyllä lapselle voi sanoa, että sinä kävit jo. Sinä kävit jo viidessä,paikassa. Me emme ole käyneet vielä missään. Nyt on meidän vuoro.Tätä tehdään ihan ydinperheessäkin.
Todella sairas perhe jos yksi lapsi jätetään pois perhereissulta sillä perusteella että hän joskus saanut jotain mitä muut eivät. Todella sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yhteisiä lapsia kirjoitti:
Mielestäni on itsestään selvää, että kaikkia lapsia kohdellaan perheessä tasa-arvoisesti, oli ne sitten omia tai puolison lapsia tai yhteisiä.
Olen 30 vuotta jo ollut uusioperheen äiti ja meillä ei koskaan ole eroteltu lapsia sen mukaan kumman lapsia he ovat. Ja kaikki asumisen ja elämisen kulut on aina maksettu sen mukaan kummalla on ollut aikaa maksaa niitä tililtään. Kummallakin oli oma pankkitili, mutta yhteinen lainanlyhennystili josta maksettiin asuntolainaa.
Tämä on minusta käytännössä ainoa täysipäinen ja emotionaalisesti kypsä tapa toimia perheessä. Perusteltiin muut tavat minkälaisilla älyllisillä tempuilla tahansa, ne lähes poikkeuksetta kuitenkin johtavat tilanteeseen, jossa lapsia kohdellaan eriarvoisesti tavalla, joka heijastuu lapsiin myös psykologisella tasolla. Oma lähtökohtani on myös, että jos ei halua aikuisen roolissa elää lämmintä, kaikki perheenjäsenet syliinsä ottavaa perhe-elämää, ei kannata elää perhe-elämää ollenkaan. Jokaista euroa eri vanhempien tiliviivan alla kyttäävä taloudenpito, jossa lapset erotellaan eri leireihin, on minusta aivan kammottava skenaario täysin riippumatta siitä, ovatko miehet alunperin miehen vai naisen.
Aloittajan roolissa minusta olisi siis tervettä ja kypsää vain hyväksyä miehen lapset omikseen ja pitää heistä huolta ominaan - tai sitten unohtaa koko juttu. Puolivillaiset ratkaisut todennäköisesti tuottavat vain konflikteja, ja maailmasta kyllä löytyy lapsettomia miehiä, jos ei halua hyväksyä miehen lapsia perheenjäsenikseen. Lapsille on tärkeää tulla kohdatuksi rakkaudella, ja minusta heillä on oikeus täysivaltaiseen perheenjäsenyyteen, eikä heitä tule altistaa ulossulkevalle taloudelliselle optimoinnille.
Olen tästä eri mieltä. Meillä on uusioperhe: kaksi yhteistä lasta ja yksi miehen lapsi edellisestä avioliitosta. Vaikka me miten olemme perheenä tasapuolisia kaikille kolmelle, pitää muistaa, että miehen lapsella on kaksi perhettä ja yhteisillä lapsillamme vain yksi perhe. Koska minäkin osallistun miehen lapsen elatukseen aivan samoin kuin meidän yhteisten lapsiemmekin, todellisuus on, että miehen lapsella on kaikkea paljon enemmän kuin yhteisillä lapsillamme. Tämä lapsi kun saa paljon äidiltään ja äitinsä suvulta. Jos minä osallistuisin vain yhteisten lastemme elatukseen, elintasoero lasten välillä pienenisi ainakin jonkin verran. Mies ei kuitenkaan näe asiassa mitään ongelmaa. Onneksi yhteiset lapsemme ovat vielä niin pieniä, että hekään eivät näe. Ei kuitenkaan mene kovin montaa vuotta, kun lapsetkin alkavat ymmärtää, että vaikka meiltä saavatkin kaikki kolme saman, yksi heistä saa vielä lisää omalta äidiltään. Aion jättää miehen perusteltavaksi, miten tämä on reilua ja oikeudenmukaista.
Minkä saman? Ruuan? Sähkön? Netin? Katon pään päälle? Sängyn?
Eikö sun mies ja hänen eksänsä keskustele isommista hankinnoista, kuten vaikka kännykän hommaamisesta, keskenään?
Kaiken saman. Minä ja mies maksamme kaikille kolmelle lapselle täsmälleen samat asiat. Miehen exä kuitenkin maksaa tälle yhdelle lapselle vielä paljon muutakin. Meillä on siis mahdollisuus tarjota kaikille kolmelle kerran kesässä reissu Särkänniemeen, mutta ei kaikille kolmelle vielä reissua Linnanmäelle ja Muumimaailmaan. Miehen lapsi pääsee kuitenkin äitinsä kanssa Linnanmäelle ja Muumimaailmaankin. Jos minun ei tarvitsisi osallistua myös miehen lapsen kustannuksiin, yhteisillä lapsillammekin olisi joskus mahdollisuus päästä näihinkin paikkoihin. Nyt ei ole. Miehen lapsi reissaa äitinsä kanssa ulkomailla, me pystymme tarjoamaan kaikille kolmelle vähemmän.
Ja ei, he eivät keskustele vaan miehen exä ostaa ja maksaa ainoalle lapselleen ihan mitä haluaa kysymättä miehen mielipidettä.
Siis ihanko tosissaan jotkut ajattelee, että varakas yhden lapsen vanhempi ei saa tarjota lapselleen samaa elintasoa kuin itselleen? Eihän se ole exän tai lapsen vika, että mies ja nyxä on vähä varaisia ja ovat vielä päättäneet hankki kaksi lasta lisää.
Nämä ovat henkilökohtaisia valintoja. Onneksi meillä on ydinperhe. On kuitenkin itsestään selvää, että sisareni pystyy matkustamaan enemmän yhden lapsen kanssa kuin me meidän kolmen kanssa ja lapseton veljeni on koko ajan jossain reissussa. Sellaista se on, jokainen päättää itse kuinka monta lasta hankkii ja elättää. Miehesi on päätynyt kolmeen ja sinäkin tiesit tästä bonuslapsesta ennen yhteisten hankkimista.
En ole ylläoleva, mutta kuvio on kinkkinen. Ei, se ei ole kenenkään vika, mutta mikä on oikeudenmukaisinta?
Minun oikeudenmukaisuuden käsitys kyllä katsoo kokonaistilannetta. Jos yksi elää yltäkylläisyydessä äitinsä puolelta, niin se riittää. Isä voi keskittyä muihin lapsiin. Jotta lopputulos on lapsille sama.
Se yltäkylläisyydessä elävä - joka saa jo äidiltään monta matkaa, joka vuosi uusimmat iphonet ja ipadit ja muhkean viikkorahan - ei tarvitse enempää.
(Ja ps. Itselläni ei ole lapsia kuin yhden miehen kanssa, eikä hänellä ole aikaisemman liiton lapsia)
Ja miten perustellaan tälle yhdelle lapselle ettei hän pääse mukaan? "muu perhe lähtee nyt muumimaailmaan, sinä jäät kotiin, pyydä kuule äitiltäsi reissua sinne!" reilua??
Pointtihan tässä on se, että se lapsi on jo päässyt muumimaailmaa, lintsille, powerparkiin ja särkänniemeen. Äitinsä kanssa.
Kyllä lapselle voi sanoa, että sinä kävit jo. Sinä kävit jo viidessä,paikassa. Me emme ole käyneet vielä missään. Nyt on meidän vuoro.Tätä tehdään ihan ydinperheessäkin.
Todella sairas perhe jos yksi lapsi jätetään pois perhereissulta sillä perusteella että hän joskus saanut jotain mitä muut eivät. Todella sairasta.
Todella sairasta on se, että yksi ihminen saa kaksin- tai kolmenkertaisesti enemmän kuin muut perheenjäsenet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ruokakulut jaetaaan tasan, mutta kaikki muut lapsista tulevat kulut puoliso yksin, kun on hänen lapsensa kyseessä. Tuo siis siinä tapauksessa jos molemmat käy töissä. Asunnon kulut tietysti puoliksi, jos siinä asuu 2 aikuista. Ei lapset muutenkaan asumisesta maksa.
Vierailija kirjoitti:
Perhe
Perhe on sellainen instituutio jossa ei lasketa kuluja. Jos et oikeasti ole valmis perustamaan perhettä niin jätä sikseen.
Mutta ydinperheessä miehen rahat on miehen rahat ja nainen ottakoot vaikka pankkilainaa maksaakseen yhteisten lasten kuluja olleessaan äitiyslomalla tai hoitovapaalla miehen toiveesta ettei lapsia panna pienenä hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Minusta ruokakulut jaetaaan tasan, mutta kaikki muut lapsista tulevat kulut puoliso yksin, kun on hänen lapsensa kyseessä. Tuo siis siinä tapauksessa jos molemmat käy töissä. Asunnon kulut tietysti puoliksi, jos siinä asuu 2 aikuista. Ei lapset muutenkaan asumisesta maksa.
Ei puoleksi vaan mies maksaa lastensa ruoat tietenkin.
Vierailija kirjoitti:
Jos miehellä on jo lapsia, osallistut tietenkin ensisijaisesti heidän elatukseensa. Jos sulla ei ole varaa enempään lapsiin kuin mitä miehelläsi jo on, sitten et hanki omia lapsia. Ehkäisy on keksitty.
No ei osallistu mlehen lasten elatukseen. Mies ja lasten äiti elättävät lapsensa.
Jos tuo kulupuoli on jo tässä vaiheessa ongelma niin kannattaa jättää menemättä kimppaan. Säästytty tappeluilta ja erolta. Lasten kanssa joutuu elämään paljon lasten ehdoilla ja sinkku-dinkkujen bile-matka-hedonismi kuuluu toiseen aikaan.
Itse ajattelisin, että jos yhdessä ostetaan asunto, se ostetaan puoliksi ja puoliksi, olkoonkin sitten "liian iso" tämän lapsettoman kannalta ajateltuna. Se on kuitenkin itselle vain omaisuutta, eli jos lainan saa, niin ei ole niinkään väliä ostaa pari huonetta isompaa asuntoa kuin mitä ostaisi, jos lapsia ei kuvioissa vielä olisi.
Sitten, jos muutetaan vuokralle, ja kuvitellaan, että pariskunta muuttaisi 700€ kaksioon, mutta miehen lasten takia pitääkin ottaa 1200€ neliö, niin olisi kaiken järjen mukaista, että mies maksaa vuokrasta suuremman osan.
Vedessä, yms mies voisi myös tulla vastaan (varsinkin, jos on kerrostalo ja miehen kahdesta lapsesta pitäisi molemmista maksaa myös se 30€/kk - tai mikä summa nyt ikinä olisikaan). Eli mies maksaisi vedestä sitten kolmen ihmisen maksut, lapseton nainen vain itsensä. Sähköt ja muut voisi aivan hyvin maksaa molemmat puoliksi, hyvin vaikea arvioida, miten iso osa sähköistä kuluu lasten takia. Lämmitys samoin (jos omakotitalossa ollaan). Toki isompi talo kuluttaa enemmän, mutta siinä ei ainakaan 3/4 -jakoa miehelle voi ajatella, kun lapset eivät niin paljon sitä kulutusta lisää kuitenkaan, kun ottaa huomioon kuukausimaksut ja muut.
Ruoat riippuu vähän aikuisten taloudellisista tilanteista ja lasten/lapsen iästä. Jos on kaksi murrosikäistä poikaa ja äitipuoli pienipalkkaisssa työssä, on aika kohtuutonta ajatella, että ruoat maksetaan puoliksi. Itse en ruokakuluja rupeaisi laskemaan ja puolittamaan, mutta helppohan ne on jakaa esimerkiksi niin, että jos yhdessä käydään kaupassa, mies maksaa, ja sitten kun yksinään käydään kaupassa, se maksaa, joka käy. Olettaen siis, että mieskin joskus siellä kaupassa käy, eikä kaikki jää naisen vastuulle. Mutta ruoka on joka tapauksessa sellainen asia, että jos siinä alkaa miettiä jotenkin "nuo ei ole minun lapsia, en siis osta muroja ja maitoa, vaikka lasten aamupalatarvikkeet onkin loppu", niin ei varmasti tule uusperhe-elämä kestämään.
Harrastukset, puhelinliittymät, yms kuuluvat sitten lasten vanhemmille, niihin ei tarvitse äiti-/isäpuolen osallistua millään tapaa (rahallisesti), ellei omasta tahdostaan halua.
Jos tilanne olisi toistepäin, niin taattaisiin sitten toiseen suuntaan. Minulle ja miehelleni ei onneksi ole tärkeää kenen rahoja ovat, kunhan jokainen on tyytyväinen. Meillä myös keskustellaan yhdessä asioista, niin lasten kuin ex-puolisoiden kanssa. Työskentelen itse lastensuojelulaitoksessa ja olisi idioottimaista, jos en käyttäisi osaamistani ja ammattitaitoani myös näiden lasten hyvinvointiin. Ei uusioperhe ole aina niin hankalaa. Se vaatii kyllä joustavaa mieltä ja hyvää tahtoa toisille, jotta myös itse voisi hyvin. Mieheni lapset ovat tietenkin omani lisäksi minulle rakkaita ja tärkeitä.