Alottaisitko suhteen ihmisen kanssa kellä on jo lapsia aikaisemmasta suhteestaan?

Olen 22v nainen, ei lapsia. Voisin hyvinkin seurustella miehen kanssa jolla on lapsia aiemmasta liitostaan, kunhan hänen ja lasten äidin välit olisi ok eikä siinä olisi mitään semmosta erityistä vaivaa ja muuta. Jos se äiti taas jotenkin olisi kokoajan hirveästi kuvioissa ja ärsyttävä tai ne lapset olisi jotenkin harvinaisen ärsyttäviä niin sitten kyllä eroaisin ja juoksisin KOVAA karkuun!

Kyllä, en ole koskaan halunnut äidiksi, mutta olen aina halunnut olla äitipuoli.

Siinäkin on toki rajansa. Olin kerran ensimmäisillä treffeillä miehen kanssa, joka kertoi että hänellä on viisi lasta viiden eri äidin kanssa.... seuraava!!

Pitäisin jopa outona naista jolla ei olisi lapsia +40v iässä.

Alottaisin, oon 23v. nainen, ei omia lapsia. Kunhan se lasten äiti ei ois hirveesti kuvioissa.

Ei ole lapsia, enkä halua kotiini ja elämääni kenenkään toisenkaan lapsia edes väliaikaisesti. 

Liian laaja kysymys supistettavaksi tuollaiseksi kyselyksi. Silloin kun minulla oli alaikäinen lapsi, seurustelin yksinhuoltaja- ja yhteishuoltajaisien kanssa. Kummassakin suhteessa oli alusta saakka selvää, että uusperhettä emme kuitenkaan muodostaisi. Lapsetkin tapasivat toisensa ja me aikuiset vietimme aikaa molempien osapuolten lasten kanssa, mutta kyseessä oli kuitenkin kahden aikuisen suhde jonka ei ollut tarkoituskaan koskaan mullistaa lasten elämää.

Nyt oma lapseni on aikuinen enkä voisi kuvitellakaan tapailevani ikäistäni (50+) miestä, jolla on vielä pienet lapset. Tai sitten kyseessä voisi olla vain jonkinlainen tapailusuhde, jossa näkisimme silloin tällöin mukavan ajanvieton (ml. seksi) merkeissä mutta ei sen enempää.

Mutta koska olen sitoutuneessa parisuhteessa ikäiseni lapsettoman miehen kanssa, niin enpä sellaistakaan suhdetta kaipaa :)

50v ja kolme lasta. Äiti. En aloittaisi suhdetta enää kenenkään kanssa.

Aloitin, miehellä lapsi entisestä suhteesta. Olin itse 23 kun mieheni tapasin ja lapsi oli silloin 3-vuotias. Tällä hetkellä olemme naimisissa ja yhteinen lapsi olisi kovin tervetullut. Tuleva isoveli täyttää seuraavaksi kahdeksan.

Missään vaiheessa ei ole ollut ongelmia. Tapaamiset on hoidettu hyvin ja mieheni on lapsen äitiin yhteydessä ainoastaan lapseen liittyvissä asioissa. Äitipuolena osallistun ajoittain koulun vanhempainiltoihin, harrastuksen tapaamisiin ym. mieheni puolesta kun ei töiltään niihin pääse. Ei mitään valitettavaa siis, meille tämä "järjestely" sopi paremmin kuin hyvin.

Riippuu ihan henkilöstä. Jos hän on kunnon isä lapsilleen, voin harkita. Jos tapailee silloin tällöin omien aikataulujen mukaan, olen kokeillut sellaista miestä enkä arvosta sellaista ihmistä tarpeeksi. 

Jos henkilö myös laittaa Tinderissä profiilikuvaansa itsensä ja lapsensa kuvan, niin henkilö ei kiinnosta minua. 

oli pakko, kun rakastamallani miehellä oli kaksi lasta valmiina :D

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan henkilöstä. Jos hän on kunnon isä lapsilleen, voin harkita. Jos tapailee silloin tällöin omien aikataulujen mukaan, olen kokeillut sellaista miestä enkä arvosta sellaista ihmistä tarpeeksi. 

Jos henkilö myös laittaa Tinderissä profiilikuvaansa itsensä ja lapsensa kuvan, niin henkilö ei kiinnosta minua. 

Mikään äitipuoli en kuitenkaan tule kenellekään olemaan koskaan, vaan minulla on ihan nimi, jota voi käyttää. En ole äiti, enkä myöskään äitipuoli.

Voisin aloittaa, jos rakastun mieheen jolla on lapsi(a) niin mitä muutakaan siinä voisi? Itse en ehkä ikinä halua lapsia (synnytys ja vauvan hoitaminen ei kiinnosta), mutta äitipuolena voisi olla ihan mukavaa.

28v. nainen, ei lapsia. Enkä aloittaisi. Elämä lapsettomassa parisuhteessa on niin erilaista kuin "lapsellisen" miehen kanssa. Minun silmissäni lapsia hankkinut mies on ikään kuin pilalla.

Vierailija kirjoitti:

Voisin aloittaa, jos rakastun mieheen jolla on lapsi(a) niin mitä muutakaan siinä voisi? Itse en ehkä ikinä halua lapsia (synnytys ja vauvan hoitaminen ei kiinnosta), mutta äitipuolena voisi olla ihan mukavaa.

T. N28

En aloittaisi. Aviomieheni ei pitäisi siitä

Vierailija kirjoitti:

28v. nainen, ei lapsia. Enkä aloittaisi. Elämä lapsettomassa parisuhteessa on niin erilaista kuin "lapsellisen" miehen kanssa. Minun silmissäni lapsia hankkinut mies on ikään kuin pilalla.

Ja lisäyksenä: en siis halua lapsia elämääni. En omia enkä muiden. En kykene edes kiinnostumaan miehestä, jolla on lapsia. Hän on välittömästi silmissäni pelkkää kaverimatskua.

Olen 28 vuotias ja lapset ovat ihan kivoja. Tietysti riippuu lapsen iästä, existä ja muusta noihin liittyvistä asioista. Jos ne ovat suhteellisen vaivattomia niin voin hyväksyä. Tosin tarkoittaa se että muut asiat rullaa hyvin. Lapset vie kuitenkin aikaa ja tuo vastuuta lisää. Juuri heitin miehen pihalle koska sillä oli sekä maukuva exä kantereilla(ei lasten äiti edes) sekä lapsia joiden kanssa teki asioita mihin ei minua ottanut mukaan. Joten jos en kuulu lapsen elämään niin en kuulu myöskään miehen elämään. Toisaalta kivempi mies jolla ei ole lapsia niin olemme toinen toisillemme vain. Helpottaa minun stressiä ihan hirveästi. Vastuullinen ihminen kun olen. Lisäksi miehen organisointikyky täytyy olla todella hyvää luokkaa että pystyy pitämään tyytyväisenä lapsiensa äidit, exänsä, minut ja lapset. Joku noista ei ole tyytyväinen ja jos se olen minä niin heilutan kyllä enkä takasin tule:) Kun markkinoilla on lapsettomia ja vaivattomampiakin suhteita. Kuinka joku voi saada itsensä noin solmuun? tarvii olla tyhmä ihminen. Jos ei saa naista mitenkään muuten tyytyväiseksi kuin tekemällä lapsia niin on kyllä huono juttu. 

En missään tapauksessa alkaisi. En halua omia lapsia enkä muutenkaan mitään lapsia elämääni. Lapsellinen mies on täysin turn-off minulle.

N38

En pystyisi. En halua, että lapset kuuluvat vielä elämääni, oli omat tai toisen lapset. Haluan vielä elää vapaasti. 

N24

Vain jos lapset olisivat täysi-ikäisiä. Kuten omanikin on.

N49